Sääennuste lupaili 9-10 m/s lounaasta, joten ensimmäisen kerran tällä kaudella vähän reippaampaa keliä. Kisaan lähdettiin avoimin mielin, koska aiemmatkin projektit ovat opettaneet, että ensimmäinen tuulinen kisa menee helposti enemmän selviytymiseksi kuin kisaamiseksi. Tosin oppimiskäyrän kulmakerroin on näissä tilanteissa ehkä kaikkein jyrkimmillään.

Lähtöalueelle mentäessä nostettiin iso ja keulalle fokka. Tyyli pyöri 15-16 solmussa, mutta puuskat olivat lähempänä luvattua 20 solmua. Lähtö oli tarkoitus ottaa rauhallisesti linjan keskivaiheilta, mutta engelsmanni viimeisessä vendassa ennen lähestymistä tarkoitti, että myöhästyimme  pahasti. Näin ollen otettiin lähtö veneen päästä, sopivasti ensimmäisen ruuhkan purkauduttua joko radalle tai lähtöveneen ”väärälle” puolelle hakemaan uutta vauhtia.

Ensimmäinen kryssi yhdellä halsilla kohti käärmeluotojen punaista meni kohtuullisen hyvin. Saimme veneen edessä menevästä fleetistä huolimatta kohtuu hyvään vauhtiin ja ohitimme muutamia hitaampia veneitä. Samalla valuimme hivenen alaspäin ja pääsimme vendaamaan melko myöhään kohti Espoota. Kaukana edellä menivät Ramdata ja Cosa Nostra. Lähempänä sudittelivat Valpuri, Lutfisk ja joku tunnistamattomaksi jäänyt Albin Express. Jälleen yhtä halssia vihreiden keppien ohi ja tällä pätkällä ohitimme Valpurin ja Albinin. Kryssillä kohti Rönnkobbenia Lutfisk meni muutaman kerran ohi parin veneenmitan päästä. Yksi huono venda (taas engelsmanni) ja Valpuri pääsi edelle.

Rönnkobbenilta ajettiin sivutuulilegi Rysäkarille, jossa ei tapahtunut mitään muutoksia. Rysäkarin viitalla nykäistiin genaakkeri ylös ja sen jälkeen oli tarkoitus jiipata. Jiipissä kuitenkin uusi skuutti tipahti irti purjeesta (noille lukoille täytyy tehdä jotain!) ja jouduimme ottamaan takaisin. Kun skuutti saatiin taas kiinni olimme jo kohtuu lähellä luotoja, joten jouduimme nostamaan päästäksemme niiden länsipuolelta. Tämä tarkoitti useita broacheja, mutta selvitimme kuitenkin luodot ja pääsimme taas oikeaan suuntaan. Spinnuveneet pushasivat suoraan merkille (joka on vaihtunut jääpoijusta viitaksi), mutta meidän piti ottaa pari jiippiä. Jokaista jiippiä seurasi broach, joten nyt ainakin tiedetään mitä pitää harjoitella!

Viimeinen jiippi ennen pohjoisviittaa meni vähän lähelle ja keulapurjeen noston kanssa tuli kiirus. Merkki ajettiin reilusti pitkäksi ja jouduimme ottamaan yhden ylimääräisen vendan, jotta pääsimme Melkin yli kohti maalisuoraa. Maalisuora oli sivutuulta, jossa vaihdettiin kuulumisia Piiskan nykyisen porukan kanssa. Ihan putkeen ei vissiin ollut heilläkään mennyt kun tulivat näin jälkijoukossa maaliin. Ihmettelen, jos meidän tulos on jotain muuta kuin ihan viimeinen.

Koko kesän jatkuneille kevyille keleille tämä oli mukavaa vaihtelua. Kuten vähän aavistelinkin reippaampi tuuli toi mukanaan paljon veneen käsittelyyn ja kalustoon liittyviä ongelmia. Nämä kun laitetaan / harjoitellaan kuntoon, niin päästään toteuttamaan täysillä kilpapurjehdusta pelkän radasta suoritumisen sijaan 🙂 

Gasteina: Katariina, Taru, Ville ja Pekka

Kimmo

Edit: Tulos 27/32