Meneekö paras reitti ennustetuissa tuulissa sisältä vai ulkoa? Tätä kysymystä puntaroitiin jo samalla kun syötiin kisaa edeltävät safkat Palma de Pyyssä. Ennustettu tuuli olisi pohjoisesta, joten päättelimme, että ulkokautta ei kannata kiertää. Tämä pohdiskelu sai matkan aikana muutamiakin uusi sävyjä.

Lähtö tapahtui takaa-ajona, joten viivalla oli meidän lisäksi kaksi saman LYS luvun venettä: Ramdata ja Fever. Myötä- / sivutuulilähdön ajoitus osui nappiin ja pääsimme lähtemään puhtaissa tuulissa. Moni aiemmin lähtenyt vene oli vaikeuksissa spinnujen kanssa, joten me lähdimme genoalla. Kun pääsimme aukosta kunnolla Kruunuvuorenselälle tuuli aukesi sen verran, että saatiin nostettua spinnu. Fever sai hyviä vauhdin ja ajoi meidän edellä Haminansalmeen.

Haminansalmessa me kuittasimme Feverin ohi ja olimme menossa läpi oman klungamme ensimmäisenä veneenä. Ulkona puhaltelikin yllätykseksi merituuli lounaasta, spinnu löi viime hetkellä silmille ja emme päässeet nousemaan viimeiselle länsiviitalle. Spinnu alas ja ruuhkan vähän hellitettyä kävimme kiertämässä merkin uudelleen. Keulaosasto hoiti härdellin hienosti ja pian olimme taas nokka kohti menosuuntaa spinnu uudelleen ylhäällä.

Santahaminan eteläpoijulla palattiin taas reittivalinnan visaiseen kysymykseen. Jatkoimme ensin valtaosan mukana ulos, mutta jiippasimme sitten luotojen välistä takaisin kohti Hevosia. Ajatus oli, että merituulen kuollessa saisimme uuden tuulen pohjoisesta aikaisemmin. Näin siinä lopulta kävikin, mutta sitä ennen olimme Sipoonselällä tuskallisen kauan täysin pläkässä. Kun pääsimme taas liikkelle kävi selväksi, että ulkoreitti olisi ollut paljon parempi. Vähän ihmettelimme kun emme nähneet kuin pari venettä tulossa sisään Bodön laivaväylältä (syy tähän selviää myöhemmin).

Emäsalon eteläpuolella aloimme saada pienempien luokkien veneitä kiinni ja itäpuolen kryssissä ohitimme myös oman luokkamme hitaimpia. Furuholmin pohjoisviitalla kiskaistiin taas spinnu ylös. Sillan alla oli melkoisesti ruuhkaa ja melkein tyvenessä jouduimme ottamaan spinnun hetkeksi alas. Kilpilahdelle käännyttäessä nostettiin taas spinnu ja paluumatka sujui vauhdikkaasti. Melko tiukoista kulmista huolimatta spinnu veti nätisti ja vaihtia oli jatkuvasti noin 7.5 solmua. Santahaminan eteläpoijulla spinnu otettiin alas, tästä lyhyt sivuvastainen Haminansalmeen ja lopussa täysi kryssi Krunikalla.

Viime vuoteen verrattuna oli mukava huomata, että venevauhti myös spinnulla oli ihan kilpailukykyinen. Siis niinä aikoina kun ajettiin saman luvun veneiden kanssa samoissa tuulissa. Spinnu manöövereitä ehdittiin harjoittella vain yhtenä iltana ennen kisaa ja silloinkin lähes nollatuulessa. Siihen nähden purjemanööverit menivät miehistöltä erittäin hyvin. Toki kevyessä kelissä ja tasaisessa vedessä kaikki on aina helpompaa.

Epilogi: Maaliintulon jälkeen ja sunnuntain aikana alkoi kuulua tarinaa siitä, että ulkokautta jatkaneet veneet olivatkin ajaneet suoraan Bodön eteläpuolelta Emäsalon kärkeen. Perinteinen Emiksen reittihän on pakottanut veneet kulkemaan Onaksen ja Bodön välistä. Tämän vuoden orderit oli kuitenkin kirjoitettu siten, että täysin ulkona kulkeva reitti oli ohjeiden mukainen. Todennäköisesti tuo ”moka” oli jäänyt järjestäjiltä viime vuoden ordereista, joissa saaren kiertosuunta oli pitkästä aikaa myötäpäivään. Tämän tarinan opetus on se, että vaikka kisa olisi kuinka tuttu ja kuinka monta kertaa tahansa ajettu, niin orderit pitäisi aina lukea yhtä huolellisesti. Ordereiden vanhan / ”oikean” reitin mukainen kuva oli kyllä myös omiaan hämäämään allekirjoittanutta. No, tuo kuva nyt on vaan yksi mahdollinen reitti, jonka ordereiden tekstin perusteella voi ajaa.

Gastit: Aki, Jukka, Fredi, Mika

Tulos: