Perjantaina käytiin heittämässä Fredin kanssa vene Marjaniemen Purjehtijoiden satamaan Itä-Helsinkiin. Suurin osa siirtomatkasta jouduttiin ajamaan koneella tuulen puutteen vuoksi. Ennusmerkit eivät siis olleet kovin kaksiset.

Aamulla kokoonnuttiin veneellä ja todettiin, että kovin vauhdikasta purjehdusta ei tänään saataisi aikaiseksi. Taktiikkapalaverissa asetettiin minimitavoitteeksi paukku, koska olimmehan kertoimien perusteella nopein vene. Lähtöäalueella todettiin, että tuuli pyöriskeli idän ja itä-kaakon välillä. Tuulenvoimakkuus oli vain noin 6-8 solmua. Radaksi lähtöalus liputti (hivenen omintakeisella tyylillä?) sinistä.

Lähtötaktiikaksi valittiin linjan alapäästä lähteminen, koska ajateltiin, että pääsemme kuitenkin nousemaan kohti ensimmäisenä kierrettäviä saaria. Lähdössä oltiin oikeassa paikassa, mutta hivenen myöhässä, joten yläpuolella olevat veneet syöttivät meille kakkaa. Lähdön aikaan tuuli vielä shiftasi kaakkoon, joten lähtösuora oli käytännössä kryssikulmaa. Parhaan lähdön taisivat ottaa AquilaDeux (Swan 371) ja Alexandra (Inferno 31). Me päästiin lähtösuoralla Vivacen (SSR-395) ohi alakautta. Vauhti alkoi olla kohdallaan ja saavutimme AquilaDeuxia ja Alexandraa. Saavuttaessa punaiselle viitalle tuuli keveni jopa alle neljän solmun ja meri ulkona näytti rasvatyyneltä. Pääsimme kuittaamaan AquilaDeuxin ja Alexandran ohi ja otimme näin oman paikkamme luokan kärjessä. Vene pysyi koko ajan liikeessä ja ohittelimme ensimmäisiä pikkuluokan veneitä. Pikkuleikosaaren nurkilla tuuli alkoi uudelleen täyttyä mereltä.

Kryssi jatkui Eteläpoijulle, josta jatkettiin sivuvastaisella kohti Mylläriä. Tällä pätkällä ohitimme seurakaveri Hertta Ässän (H-vene) ja juuri ennen luodon kiertämistä toisen tunnistamattoman pikkuluokan veneen. Myllärillä heitettiin jiippi ja nykäistiin genaakkeri ylös. Pian tämän jälkeen ohitettiin Aniara (FinnFlyer31) ja Valaska (H-323), jotka taistelivat pikkuluokan kärkisijasta. Tämän jälkeen tapahtui kisan suurin moka. Lähdin ajamaan kohti väärä merkkiä ja laskin liiaksi alas. Virhe tajuttiin lopulta ja onneksi pääsimme vielä genaakkeri nostamaan oikealla reittille. Tässä menetettiin ehkä 1-2 minuuttia. Keulassa ajaminen on hankalaa…

Pohjoispoijun kierron jälkeen heitettiin jiippi ja jatkettiin yhdellä halssilla kohti seuraavana olevaa eteläpoijua. Täällä tipautettiin genaakkeri  ja lähdettiin kryssimään takaisin kohti itää. Lopulta tällä pätkällä jouduttiin ottamaan vain yksi lyhyt tikki ylöspäin. Meno tuntui melkoisen takkuiselta, eikä takana tuleva Aniara tuntunut jäävän ollenkaan. Tuulta oli kuitenkin parhaimmilla noin 10 solmua. Merkillä tehtiin jiippi, jossa samanaikaisesti nostettiin genaakkeri (ikäänkuin gybe-set?).  Manööveri onnistui hienosti lukuunottamatta pieniä rintsikoita, joka kuitenkin aukesi kun genua tuli alas. Tässä vaiheessa tahmeuteen etsittiin syytä jopa potkurista ja tuntui, että vaihdevivun käänteleminen olisi vähän auttanut asiaa.

Loppupätkä oli lenssiä, jossa vällillä jouduimme leikkailemaan rajustikin vauhdin ylläpitämiseksi. Tuuli hiipui mitä sisäsemmäksi saaristoon ajettiin. Silmämääräisesti ero takanatuleviin kuitenkin kasvoi. Maalisuoralla teki aika tiukkaa, mutta pääsimme genaakkerilla maaliin asti.

Meidän jälkeen maaliin tuli Aniara ja seuraavana jo Alexandra. Oman kelloni mukaan eroa Alexandraan tuli reilu 13 minuuttia, mikä ei taida ihan riittää. Myös kakkostilan kanssa voi tehdä tiukkaa toista Inferno 31:stä Ellyä, vastaan. Katsellaan kun tulokset tulevat.

Gasteina Pekka, Jukka ja Fredrik

Kimmo

ps. Tulokseksi varmistui 2/7