HTR:ssä Shere Khan osallistui ensimmäistä kertaa IRC luokkaan. Luokassa oli yhteensä kymmenen venettä, tosin kaikki kilpakumppanit olivat reilusti isompia ja sitä kautta nopeampia veneitä. Veneen viimeistelyn (tarrat, osallistumisnumerot, uudet mantookipehmusteet jne jne) ja taktiikkapalaverin jälkeen suunnistettiin lähtöalueelle. Tuulta oli luvattu 5-6 m/s lännestä, joten keulalle nostettiin genua. Lähdössä tuulta oli hivenen enemmän, mutta keulapurjetta ei vaihdettu pienempään.

Kohtuullinen lähtö oli helppo ottaa pitkän linjan keskivaiheilta. Nopeampia veneitä sujahteli ohi molemmilta puolilta. Joko muiden veneiden paskoista tai muuten vain huonosta ajamisesta johtuen ajauduimme aika paljon alemmaksi kuin muut veneet. Tämä johti siihen, että jouduimme ottamaan yhden vendan ennen laivaväylää sisään tulevan Tallinkin takia. Vendan jälkeen päästi kohti Gråsaa ja Kasuunia yhdellä halssilla. Kulma itse asiassa aukesi jonkin verran kryssistä.

Kasuunin kierron jälkeen skuutit vedettiin taas tiukalle ja saimme kiinni 10 minuuttia aiemmin lähteneet Inferno31:set. Ajaminen genualla sekavassa aallokossa oli hankalaa ja jälkeenpäin todettiin, että fokka olisi ollut tässä kelissä oikea purje. Donnasta laskettiin läheltä alakautta ohi vähän ennen Tallillan matalaa. Genaakkeri oli viritetty valmiiksi kaiteeseen hyvissä ajoin, mutta se oli huuhtoutua mereen. Onneksi näin ei käynyt, mutta pelastusoperaation takia sen uudelleen rikaaminen kesti sen verran, että purjetta ei saatu ylös heti merkillä. Lopulta genaakkeri saatiin ylös ja vieressä olevat Infernot jäivät nopeasti taakse. Tuuli shiftasi ennen Nygrundia enemmän vastaiseksi, joten vaihdoimme takaisin genuaan. Pimeässä ei ollut mitään järkeä riskeerata merkin ajamista pitkäksi.

Nygrundilla tuuli myös tyyntyi lähelle 10 knotsia ja allekin. Nyt genua alkoi toimimaan ja tällä pätkällä ajaminen tuntui paljon paremmalta. Heitimme nopeasti vendan kohti Aegnaa, josta pääsimme edelleen yhdellä vendalla länsimerkkien ohi kohti maalia. Pari kolme mailia ennen maalia tuuli alkoi tyyntymään, mikä ei tiennyt hyvää sijoitukselle. Maalin havaitseminen pimeässä oli edellisien vuosien tapaan haasteellista. Lopulta meille kävi niin, että jäimme 10 metriä vajaaksi poijun päästä. Tämä tarkoitti vielä ihan lopussa ylimääräistä paria vendaa.

Yhteenvetoa voisi todeta, että kisan alku olisi pitänyt ajaa fokalla. Kallistuskulmaa oli liikaa ja ajaminen oli hankalaa, vaikka vene periaatteessa kantoi purjeensa. Oman luokan veneiden nopeuserojen takia ei kilpakumppaneita juuri ympärillä näkynyt. Tämä varmasti verottaa viimeistä tsemppausta. Ihan viimeiseksi ei jääty, mutta paljon jäi parantamisen varaa.

Gasteita: Taru, Hanna, Ville ja Pekka

Tulos: 9/10

Kimmo