Kevätkauden viimeinen kisa Shere Khanille oli kaksipurjehduksena vedettävä Helsinki Two Star Race. Pekka lähti tähän koitokseen gastiksi. Rekisteröitymisen ja meidän kohdalle sattuneen turvatarkastuksen jälkeen, käytiin syömässä Blue Peterissä. Lyhyen ruokalevon jälkeen suunnattiin ulos lähtöalueelle.

Lähdössä tuulta oli idän puolelta noin 12 solmua. Nostettiin keulalle genoa, vaikka oltiin sen tuulialueen yläpäässä. Suunta Kassulle ei ollut kuitenkaan täysin kryssiä ja tuuliennuste oli moinaava. Laskettiin näin säästävämme yhden purjeenvaihdon. Paaran startti on aina vähän hankala ja me pyörimme poijupään yläpuolella. Kiihdytettäessä linjalle Ramdata pääsi nostamaan meidät yli poijusta, joten jouduimme ottamaan vielä yhden kierroksen ja lähtemään kärkiryhmän (ainakin Ramdata, Casper, Relax) perään. Meidän taaksi jäi vielä ainakin Extasia ja Heili.

Sivuvastainen tuuli muuttui kryssiksi, jossain Gråsan tienoilla ja tuuli moinasi tihkusateen alettua kastella fleettiä. Me ajelimme paaran halssia vaikka kurssi laskikin melkoisesti. Odotettu suurempi shifi tulikin ja heitimme yhdellä vendalla melkein suoraan Kassulle, jossa krossasimme juuri Ramdatan edestä. Taktiikkapuoli toimi siis paljon paremmin kuin Suursaaren alussa. Pian Kassun kierron jälkeen tuuli tyyntyi lähes kokonaan.

Uusi tuuli virisi hieman yllättäen kaakosta, joten matkaa kohti Porkkalaa jatkettiin genaakkerilla. Taktiikkana oli tälläkin kertaa ajaa reilusti vauhtia, vaikka matkaa tuleekin leikkauksen takia enemmän kuin spinnuveneillä. Vaikea sanoa kannattiko tämä. Porkkalaan ajettiin hieman nopeammin kuin esim. Raita II pienestä luokasta. Viimeisessä jiipissä ennen Porkkalan merkkiä putosi genaakkerin skuutti irti purjeesta. Tämä aiheutti ylimääräistä sähellystä, joka maksoi merkinkierrossa muutaman minuutin.

Strekki Suomenlahden yli Uusmadalalle alkoi sivuvastaina, joka jälleen muuttui kryssiksi. Matala keskus oli nyt menossa ohitse ja tuuli tulisi kiertämään tasaisesti idän puolelta etelän kautta länteen ja voimistuen melkoisesti. Venda heitettiin vielä kohtuu kevyessä kelissä, joka taas hetkeksi tyyntyi melkein täysin. Uusi tuuli alkoin nyt lounaasta, nostettiin genaakkeri ylös. Tuuli alkoi nopeasti voimistua yli 15 solmun muutama maili ennen Uusmadalaa, joten genaakkeri ei enää kantanut näin tiukkaan kulmaan. Jouduimme tipauttamaan genaakkerin ja ajelemaan hetken ilman keulapurjetta kunnes saatiin kannella lojunut genoa vaihdettua fokkaan. Suunta oli kuitenkin koko ajan sivutuulta merkkiä kohti, joten aikaa ei hävitty ihan hirveästi.

Uusmadalalta alkoi 8 mailin lenssipätkä itään kohti Kuradimunaa. Tuuli oli jo melkein 20 solmua. Päätimme ottaa tämän pätkän rauhallisesti ilman spinnua. Saimme vähän kerättyä voimia ja syötyä jotain lämmintä. Ei ihan kisahengen mukaista, mutta joskus näitäkin päätöksiä pitää tehdä. Kuradimunalla isommat veneet olivat jo kaukana horisontissa. Me nostettiin sivumyötäiseen tuuleen pienempi genaakkeri ja jätettiin fokka ylös broachien varalta. Tällä pätkällä Shere Khan oli elementissään. Loki pyöri jatkusti yhdeksän solmu tietämillä ja parhaissa surffeissa vauhtia oli 12-14 solmua. Ja mikä parasta pitkiä surffeja tuli koko ajan lisää Viron rannikon eteentyessä ja aallokon näin kasvaessa. Ohitimme tällä pätkällä hienosti ajaneen pikkuluokan Penelopen, joka ajoi ensin spinnulla alemmaksi ja tuli lopun ilman spinnua.

Alamerkkiä toimineella länsipoijulla otimme genaakkerin ajoissa alas ja valmistauduimme kovaan 10 mailin kryssiin Kassulle. Merkille tultaessa niskaan saatiin taas sadetta ja tuuli tyyntyi hetkeksi alle 15 solmuun. Nopeasti tuuli nousi kuitenkin takaisin 20-22 solmuun ja aallokkoa vasten meno oli melkoista tökkimistä. Lopulta tajusimme, että voihan tässä veneessä ottaa isoon myös reivin ja näin saatiin kallistus hallintaan. Tällä setillä pystyttiin ajamaan vauhtia ja väistelemään aaltoja. Emme välittäneet niin paljon nousukulmista ja kunhan vene pysyi vaan vauhdissa. Penelope ajoi tätä pätkää meitä paremmin, mutta olimme tyytyväisiä kun emme jääneet heistä kovinkaan paljoa. Edellä näimme myös muita meidän luokan veneitä.

Lopulta pääsime puolen päivän maissa Kassulle kovimpien puuskien ollessa 26-28 solmua. Kassulta kulma kohti Katajaluotoa oli sen verran tiukka, että genaakkeria ei voinut ajatella. Reivatulla isolla ja fokallakin surffailtiin välillä reilusti yli kymmentä solmua. Ytterillä ja Melkillä oli melkoinen kuhina Helsinki Cupin veneiden kisatessa reippaassa kelissä. Jollia ja yksi F18 katamaraanikin oli kumossa meidän reitin läheisyydessä, mutta kukaan ei viittilöinyt siihen malliin, että olisivat apua tarvinneet. Maalissa olimme kello kahden jälkeen noin 17 tunnin kisaamisen jälkeen.

Tulokseksi tästä kisasta saatiin toinen sija Ramdatan voittaessa puolella tunnilla. Lähtölistan perusteella olisin odottanut enemmänkin veneitä radalle, mutta ehkä ennustettu kovempi tuuli ja sade verottivat osallistumisprosenttia.

Gasti: Pekka

Tulos 2/8