Aina niin hektisen valmistautumisen ToDo listan viimeiset tehtävät ruksittiin tehdyksi matkalla Haukilahteen kun VHF testattiin vielä viimeisen kerran ja vantit säädettiin ja lukittiin lopulliseen kireyteen. Haukilahdessa hoidettiin rekisteröitymiset, kuunneltiin kipparikokous ja syötiin jo perinteeksi muodostuneet lähtöpitsat. Valmistautumista häiritsi yhtäkkiä rannassa pimentynyt tuulimittari, jota muutaman uudelleen kytkennänkään jälkeen ei saatu toimimaan. Kisa vedettiin siis luomuna lokin, kompassin ja GPS:n avulla.

Otettiin ihan hyvä lähtö veneen päästä, jossa saatiin vapaita tuulia isompien veneiden nostellessa toisiaan kohti lähtöalusta. Oli kuulemma todella lähetää, että ei lasikuitusäleet lennelleet. Itse pystyin havainnoimaan tätä vain takaa kuuluvista huudoista. Lähtösuoraa mentiin aluksi genualla, mutta kulmien vähän auetessa nostettiin spinnu. Melki kiertomerkki kierrettiin arviolta kuudentena edellä ainakin Fever, Jasmiina ja Blanco. Fever esitti spinnun laskussa hienon ja korkealla lentävän jarruvarjon. Me laukaisin gaijan kulma ja nykäistiin spinnu siististi luukusta sisään. Löysä kryssi Kasuunille oli melko tapahtumaköyhä. Toinen X-99:eistä (Merenhuiske?) ohitti meidät alapuolelta. Loppumatkasta alkoivat myös isoimmat kisaraaserit pyyhkiä ohi.

Kasuunilla spinnu ylös ja suunta kohti itää. Kulmat eivät aivan riittäneet suoraan merkille, joten leikkasimme valtaosan mukana ulospäin. Yön aikana tuuli kääntyi ennustetusti etelään ja lopulta pääsimme Kotkanportille ilman jiippejä. Yöllä tuuli keveni lähes olemattomiin, mutta legin lopussa puhalteli taas mukavasti. Skuutit jouduttiin vetämään ihan kiinni, jotta spinnu saatiin vetämään loppuun asti. Portilla pudotettiin spinnu ja jatkettiin kryssiä. Merkillä ollut iso Bavaria jätti portin auki ja me pääsimme sen yläpuolelta vapaisiin tuuliin. Nousukulma oli kuitenkin edellä kiertäneeseen Jasmiinaan nähden huono ja me ajauduimme kohtuu kauaksi Suursaaresta. Rannassa tuuli paremmin ja kun vielä tuuli shiftasi itään otimma tässä pataan melko paljon. Päätimme ottaa tappiot niskaan ja vendasimme ihan saaren rantaan, jossa kryssittiin loppumatka. Spinnulegillä pahasti jäänyt Cosa Nostra ajoi tämän pätkän hienosti ja ajoi meidät lähes kiinni.

Suursaaren kierron jälkeen nostettiin jälleen spinnu. Kotkan portille mentiin ajoittain ihan reippaas etelätuulessa. Parin jiipin jälkeen oltiin merkillä jälleen saman bavarian kanssa yhtä aikaa. Tarkoitus oli jatkaa spinnulla kuten muutkin edellä menneet olivat tehneet, mutta juuri merkillä tuuli shiftasi länteenpäin. Nopean reagoinnin ansiosta saatiin genua nopeasti ylös ja spinnu alas. Meno kääntyi nopeasti kryssiksi ja lopulta tuuli kuoli lähes täysin. Lähes ikuisuudelta tuntuva aika kuunneltiin purjeiden pauketta nollatuulessa vanhassa mainingissa. Välillä otettiin genua alas ja läpsyteltiin aaltovoimalla kohti seuraavaa merkkiä.

Lopulta tuuli heräsi lounaasta ja matka pääsi jatkumaan. Pläkässä Blanco jäi johon kauas taaksi, mutta Jasmiina pysyi koko ajan iskuetäisyydellä. Illalla noin kahdeksan aikaa tuuli nousi tosi nopeasti rintaman noustessa mereltä. Meillä oli juuri ruokailu ja huoltohetki meneillään, joten fokan vaihtamisessa myöhästyttiin ratkaisevasti. Tuulen yhä noustessa sullottiin ensin jenni keulaluukusta sisään, sitten otettiin isoon reivi, jonka jälkeen saatiin vasta fokka keulalle. Illan pimetessä tuuli yhä yltyi ja aallokko kasvoi melkoiseksi. Isossa ei ollut kuin ykkösreivin köydet paikallaan, joten kakkosreiviä ei voitu ottaa sisään (tässäpä taas oivaa oppia avomerelle valmistautumiseen). Täysin twistattu osiokin ravisteli lattoja siihen malliin, että pelkäsimme purjeen hajoavan. Päätettiin ottaa iso kokonaan alas, jotta kakkosreivin köydet saadaan paikoilleen. Ison laskemiseen otettiin koko miehistö kannelle. lifalinet olivat tietenkin jatkuvasti kiinni. Ison laskemisen jälkeen vene kulki ihan mukavasti pelkällä fokallakin, joten päätettiin jatkaa sillä pahimman yli.

Yö oli todella kylmä ja märkä aaltojen pyyhkiessa jatkuvasti kannen yli. Purjehdusta jatkettiin voimia säätellen: kukaan ei istunut hengaamassa vaan selin tuuleen sitloodassa. Sisällä oli aina 2-3 henkeä keräämässä voimia ja ”lämmittelemässä”. Lopulta (kipparin ollessa punkassa lepäämässä) tuuli laski ja miehistö nosti saman tien täyden ison ylös. Kovin kauaa tästä ei mennyt kun saatiin kaulalle vaihtaa genua ja näin matkaa jatkettiin auringon noustessa taas täysin purjein. Lämmin juotava ja aamupala sai taas miehistön voimat palaamaan. Ennen kassua rikattiin spinnu valmiiksi nostoa varten. Tässä vaiheessa ei oman luokan veneitä ollut niin lähellä, että niitä voisi tunnistaa.

Spinnulegi Kassulta Melkille meni yhtä halssia, Melkin poijun löytämistä tosin vaikeutti hetkeksi noussut sankka sumu. Maali suora tultiin myös yhtä halssia genualla.

Paljon heti tapahtua taas puolentoista vuorokauden kisassa. Olen todella tyytyväinen miehistön toimintaan manööveressä ja veneen viemisessä eteenpäin. Vaikka eihän kippari näillä reissuilla ikinä nuku hyvin tai riittävästi, niin hetkeäkään en epäröinyt jättää venettä miehistön käsiin siirtyessäni itse lepovahtiin. Manööveri menivät loistavasti ilman mitään hässäköitä. Olen todella tyytyväinen päätökseen vaihtaa myötätuulikalusto symmetrisiin spinnuihin ja keväällä niitä varten tehtyyn rikaukseen. Tästä on hyvä jatkaa kesälomien jälkeen syksyn kisoihin.

Gastit: Anna, Antti, Aki, Pekka

Tulos: 2/22

Kimmo

Pegasus menee alta ohi

Two Fast

Spinnutuijottelua

Lauantaiaamu