Shere Khanin uusittu mittakirja on ilmestynyt IRC Rating sivustolle. TCC luku tulevalle kaudella on 0,985 eli vähän ”hitaampi” kuin viime kaudella.
Voimassa olevat mittakirjathan löytyvät täältä:
http://www.ircrating.org/en/race-organisation/on-line-tcc-listings.html
Kimmo
Purjehdus ilman tietotekniikkaa on turhaa. Jo aiemmin kirjoitin aikeista ottaa Nexuksen Race softa käyttöön, jotta mittareiden datan saisi talteen myöhempää analysointia varten. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen lainasin kaverilta kasan erilaisia sarjajohtoja ja nyt yhteys syntyi jihuu. Koska vene on kuivalla maalla masto alhaalla ei mittareista saa kovinkaan paljoa dataa irti. Sähkökompassin antama suunta kuitenkin varmisti, että yhteys toimii.
Ensimmäinen yhteys Nexus Race softan ja serverin välillä
Muutamana iltana tuli katseltua Google Mapsin rajapintoja ja tuli ajatus, että olisipa siistiä tehdä niiden päälle oma reaaliaikainen trackeri. Pitää katsoa tuleeko tuosta mitään vielä ensi kesäksi.
Kimmo
Shere Khanin kisakalenteri ensi kaudelle alkaa hahmottua. Tarkoitus olisi edelleen jatkaa IRC luokan kannattamista ja ajaa tällä kaudella koko ranking sarja. Toivottavasti mukaan saataisiin myös muutama suunnilleen samankokoinen kilpakumppani.
14.05.2011 LYS S. Wikström (HSK)
15.05.2011 IRC Prosailor (HSK)
28.05.2011 LYS Emäsalon lenkki (HTPS)
05.06.2011 IRC WB Round the bouys
10.06.2011 IRC Volvo Suursaari Race
17.06.2011 LYS Helsinki Twostar race (HSK)
6.8.2011 LYS Eestiluodon malja (MP)
12.08.2011 IRC IRC LM / SM
19.08.2011 IRC Helsinki Tallinna Race
3.9.2011 IRC Henry Lloyd (HSK)
4.9.2011 LYS Saaristopurjehdus (HSK)
17.09.2011 LYS Syysseilaus (EMK)
24.09.2011 LYS Turkisregatta (MP)
15.10.2011 LYS Karvalakki Kisa (KoPU)
Näiden lisäksi ajetaan luonnollisesti erilaisia viikkokisoja, joista Tiistikset on tietenkin venemääränsä takia kiinnostavin.
Jos lukijoilta löytyy kiinnostusta liittyä Shere Khanin gastirinkiin, niin oikealta ”Miehistö” linkin takaa löytyy allekirjoittaneen yhteystiedot.
Kimmo
Tuli piipahdettua tänään Tornin Ateljeebaarissa, jossa oli virvokkeiden nauttimisen lomassa mukava katsastaa myös jäätilannetta. Helsingin ulkopuolella ei näytä kiintojäätä olevan täällä hetkellä kovinkaan paljoa. Tosin aamun lehden mukaan jäätä muodostuu yleensä vielä koko helmikuun ajan ja jääpeite on vahvimmillaan maaliskuun puolivälissä.
Jäätilanne Helsingin edustalla 29.01.2011
Kävin tiputtelemassa lumet pressun päältä ja katsomassa muutenkin, että telakalla on kaikki kunnossa. Melkoisen lumivallin olivat auranneet veneen viereen. Muutoikin valmistautuminen tulevaan kauteen on alkanut. Venettä varten on nyt hommattu oma läppäri, johon tulee pyörimään Nexusten Race softa. Tuolla saa tallennettua kaiken mittaristojen tuottaman datan jälkikäteen analysointia varten. ToDo listalle on myös kerääntynyt pientä helpoituksen parantelua ja muuta vastaavaa.
Talvi 2011
Lauantaina kävin vakoilemassa toimintaa Ramdatan miehistössä Henry Loydissa ja sunnuntaina oltiin viivalla Shere Khanilla Saaristopurjehduksessa. Luvassa oli kevyttä keliä ja syysflunssat olivat optimoineet miehistön määränkin kevyeen keliin sopivaksi. Lähdettiin liikkeelle kolmella. Rannasta lähtiessä todettiin, että loki ei pyöri, joten ennusteet kevyen kelin vauhdista eivät olleet hääppöiset. Loki saatiin pyörimään köyden avulla. Hoskin edessä tuulta oli muutama knotsi, radaksi näytettiin C-rataa, joka kiertään Harmajan kautta Espoon saaristoon ja takaisin Lauttasaareen.
Lähtö otettiin rauhallisesti poijun päästä, josta lähti myös Casper ja Marietta. Valpuri lähti ulompaa poijun päästä, josta se pääsikin ensimmäisenä vähn parempaan tuuleen. Me jiipattiin Pihliksen rannassa ja päästiin kohtuu hyvin liikeelle kohti Husukiveä. Tuulen noustessa yli kuuden seitsemän solmun vene lähti liikkeelle, mutta pläkäkohdissa tuntui, että pysähdyimme täysin. Husukivi kierettiin neljäntenä Valpurin vetäessä joukkoa. Tämän jälkeen lähdettiin tiukkaa genaakkerikulmaa kohti Harmajaa. Tällä pätkällä saatiin kärkeä hienosti kiinni. Mariettasta ei päästy yläkautta ohi ja kulma kävi genaakkerille tiukaksi, joten vaihdoimme genoaan. Itämerkki kierrettiin edelleen neljäntenä ihan Mariettaan peräpeilissä.
Kryssillä Rysäkivelle valitsimme vasemman laidan, jossa etenimmekin ihan ok. Ohitimme Mariettan ja Valpurin, mutta Casper meni rannan kautta karkuun. Rysäkiveltä Kytölle mentiin lähes yhtä halssia, mutta juuri ennen Kytöä tuuli kääntyi päihin ja jouduimme ottamaan yhden Vendaparin. Marietta ja Valpuri jäivät tähän takkuamaan ja nykäisimme melkoisen kaulan vihreälle poijulle tultaessa.
Casper meni jo kaukana kun vetäisimme genaakerin ylös. Ennen Ådholmenia tuuli taas moinasi saarien suojassa ja Valpuri ja Marietta pääsivät lähemmäksi. Välillä saimme hyviä ”puuskia”, joissa saimme kasvatettua eroa, mutta trendi oli meille negatiivinen. Melkin punaisen kierron jälkeen vedettiin tiukka strekki genaakkerilla maaliin. Maaliintulon jälkeen katsottiin Infernojen lopputaistelu, jonka Marietta vai kotiin noin veneen mitalla. Valpuri toki voitti kisan LYS lukunsa ansiosta.
Gasteina: Jukka ja Hanna
Kimmo
Sunnuntaina saatiin vihdoin vähän reilummin tuulta. Rata-alueelle siirryttäessä tuulta oli noin 16-18 knotsia, puuskien huidellessa yli kahdessakympissä. Keulalle valittiin siis fokka ja alamäkiin valittiin pienempi genaakkeri. Isompi olikin ottanut eilen vähän siipeensä teippaamattomasta sokasta etustaakin yläpäässä, joten sitä haluttiin tästäkin syystä säästellä.
Lähtöä saatii odotella melkoinen tovi, kun lautakunta ei meinannut saada lähtöpoijua ankkuroitua melko isoksi kasvaneessa aallokossa. Lähdössä jätettiin isot veneet taistelemaan veneen päähän ja lähdettiin suosiolla poijun päästä vasempaan laitaan. Tämä toimikin hienosti ja saimme ajaa melko kauan vapaissa tuulissa. Vauhtierot isoimpiin veneisiin olivat kovemmassa kelissä tasoittuneet. Tämä johtui varmasti myös osaavasta pinnamiehestä (joka siis edelleenkään ei tässä regatassa ollut allekirjoittanut).
Ylämerkillä huomattiin, että rata oli aika vino, joten otettiin ensin jiippi paaralle ennen genaakkerin nostoa. Tämä tarkoitti tietenkin kamojen kierrättämistä oikealle puolelle. Nostossa genaakkeri troolasi vähän vedessä ja se nousi lisäksi kierteellä. Kun tästä selvittiin, niin meno alkoi maistumaan. Puskimme yhdellä halsilla alamerkille, jossa genaakkeri alas ja uudelle kryssille. Toisella kierroksella saimme ajella jo kohtuu rauhassa. Lenssillä teimme yhden jiipin, jossa genaakkeri kierrettiin hienosti keulastaagin ympärille. Onneksi se aukesi kohtuullisen nätisti.
Maaliintulon jälkeen otettiin genaakkeri alas, mutta slöörille kääntyessä fokan etuliikki troolasi hivenen veteen ja jo valmiiksi rispaantunut liikkiköysi ratkesi 30cm matkalta irti purjeesta. Tässä vaiheessa ei ollut muuta tehtävissä kuin suunnata takaisin rantaan.
Yhteenvetona regatasta voisi todeta, että paljon tuli purjehdusta (vaikka viimeinen päivä jäikin vajaaksi). Näitä kisoja varten kasattu miehistö toimi hienosti ja erityisesti viimeisenä päivänä allekirjoittaneelle tuli paljon oppia vähän kovemman kelin kisaamisesta. Oli myös mukava olla välillä omassakin veneessä ”gastina” muissa hommissa kuin pinnassa.
Gastit: Jali, Juho ja Jukka.
Kimmo
Tänään oli vuorossa ratakisaa Kytön eteläpuolella. Päivän aikana ajettiin yhteensä neljä lähtöä. Sääennuste lupaili 7-9 m/s tuulia, mutta näitä ei nähty kuin konetettaessa rata-alueelle. Ennen ensimmäistä starttia keulalle nostettiin genua, koska tuulin oli tippunut 5 m/s tuntumaan.
Kierroksia starteissa tuli niin paljon, että eriteltyä analyysia on mahdoton tehdä. Ensimmäisessä startissa ylämerkillä kahisteltiin Subwayn kanssa kun yrittävät tunkea sisäpuolelle ilman oikeuksia (tulivat ilmeisesti myöhässä starttiin kun olivat vasta täällä?). Toisessa startissa oltiin ihan ala pollalla ja otettiin vähän kontaktia Dondon kanssa, joka joutui ottamaan varaslähdön.
Kolmanteen starttiin tuuli hyytyi edelleen auringon alkaessa paistaa. Neljäs startti jäi sitten meiltä kesken kun ei päästy aikarajan puitteissa maaliin. Eli sääennusteet eivät tänään tosiaankaan pitäneet paikkaansa ja tietenkin kun viimeinen lähtö oli ohi tuli tuulta reilusti idästä. No päästiin nopeasti rantaan Epsille.
Gastit: Jali, Juho, Jukka
Tulokset: ?
Kimmo
Luokkamestaruuskisoja edelsi ankara miehistön metsästys. IRC-porukan myötävaikutuksella saatiin kuitenkin sen verran porukkaa kasaan, että päästiin radalle. Allekirjoittanut oli parhaiten veneen tuntevana siirtynyt keulagastin tehtäviin. Pinnaa heilutteli Jali ja keskigastina oli Juho. Kolmella siis mentiin. Perjantaina oli vuorossa pitkä ”avomeri”, jossa rata kuitenkin kierteli enimmäkseen saaristossa. Startti oli Melkin ulkopuolelta. Lähtö oli lenssiä paaralla, josta seurauksena oli melkoista härdelliä poijun päässä. Lähdön jälkeen nykäistiin genaakkeri vetoon ja kulma kohti Gråsaa oli meille suotuisa. Isot veneet menivät menojaan, mutta saimme hyvin pidäteltyä muita takana. Gråsan paikkeilla viimeisimmätkin kampasivat ohi ja otimme paikkamme fleetin hännillä.
Gråsalta Ulkomatalalle kurssi hieman aukesi ja tuuli oli kevyttä. Ulkomatalalla heitettiin jiippi, laskettiin genaakkeri ja lähdettiin kryssille. Keulalle oli nostettu pienen miehistöpainon takia fokka, mutta se vaihdettiin pian kuorivaihdolla genuaan. Trutkobbinille tultaessa keli keveni vain muutamaan solmuun. Kuorivaihdossa olin onnistunut saamaan fallit sen verran ristiin, että jouduttiin ensin laskemaan genua, ennenkuin saatiin genaakkeri ylös. Kevyessä kelissä kohti Kytöä jouduttiin leikkaamaan rajusti, mutta ei meno edessäkään kovin vauhdikkaalta näyttänyt.
Kytön jälkeen tuuli hivenen nousi ja vihreälle jääpoijulle päästiin ajamaan mukavassa tuulessa. Kärki tuli vastaan järjestyksessä Luna, Two Fast, D ja Carisma. Merkillä tiputettiin genaakkeri ja lähdettiin kryssimään takaisin. Alussa saatiin hyvä shifti pohjoiseen ja päästiin lähes kohti Kytöä. Hiljakseen tuuli kuitenkin kääntyi takaisin. Kytön kierron jälkeen tuuli nousi jo noin 12:sta solmuun, mutta ajoimme loppuun asti genualla. Lopussa näytti, että olisimme jääneet muista peräpään veneistä liian paljon, mutta tuloset kertoivat, että kokonaisuudessaan kisa meni ihan ok.
Tulos: 7/15
HTR:ssä Shere Khan osallistui ensimmäistä kertaa IRC luokkaan. Luokassa oli yhteensä kymmenen venettä, tosin kaikki kilpakumppanit olivat reilusti isompia ja sitä kautta nopeampia veneitä. Veneen viimeistelyn (tarrat, osallistumisnumerot, uudet mantookipehmusteet jne jne) ja taktiikkapalaverin jälkeen suunnistettiin lähtöalueelle. Tuulta oli luvattu 5-6 m/s lännestä, joten keulalle nostettiin genua. Lähdössä tuulta oli hivenen enemmän, mutta keulapurjetta ei vaihdettu pienempään.
Kohtuullinen lähtö oli helppo ottaa pitkän linjan keskivaiheilta. Nopeampia veneitä sujahteli ohi molemmilta puolilta. Joko muiden veneiden paskoista tai muuten vain huonosta ajamisesta johtuen ajauduimme aika paljon alemmaksi kuin muut veneet. Tämä johti siihen, että jouduimme ottamaan yhden vendan ennen laivaväylää sisään tulevan Tallinkin takia. Vendan jälkeen päästi kohti Gråsaa ja Kasuunia yhdellä halssilla. Kulma itse asiassa aukesi jonkin verran kryssistä.
Kasuunin kierron jälkeen skuutit vedettiin taas tiukalle ja saimme kiinni 10 minuuttia aiemmin lähteneet Inferno31:set. Ajaminen genualla sekavassa aallokossa oli hankalaa ja jälkeenpäin todettiin, että fokka olisi ollut tässä kelissä oikea purje. Donnasta laskettiin läheltä alakautta ohi vähän ennen Tallillan matalaa. Genaakkeri oli viritetty valmiiksi kaiteeseen hyvissä ajoin, mutta se oli huuhtoutua mereen. Onneksi näin ei käynyt, mutta pelastusoperaation takia sen uudelleen rikaaminen kesti sen verran, että purjetta ei saatu ylös heti merkillä. Lopulta genaakkeri saatiin ylös ja vieressä olevat Infernot jäivät nopeasti taakse. Tuuli shiftasi ennen Nygrundia enemmän vastaiseksi, joten vaihdoimme takaisin genuaan. Pimeässä ei ollut mitään järkeä riskeerata merkin ajamista pitkäksi.
Nygrundilla tuuli myös tyyntyi lähelle 10 knotsia ja allekin. Nyt genua alkoi toimimaan ja tällä pätkällä ajaminen tuntui paljon paremmalta. Heitimme nopeasti vendan kohti Aegnaa, josta pääsimme edelleen yhdellä vendalla länsimerkkien ohi kohti maalia. Pari kolme mailia ennen maalia tuuli alkoi tyyntymään, mikä ei tiennyt hyvää sijoitukselle. Maalin havaitseminen pimeässä oli edellisien vuosien tapaan haasteellista. Lopulta meille kävi niin, että jäimme 10 metriä vajaaksi poijun päästä. Tämä tarkoitti vielä ihan lopussa ylimääräistä paria vendaa.
Yhteenvetoa voisi todeta, että kisan alku olisi pitänyt ajaa fokalla. Kallistuskulmaa oli liikaa ja ajaminen oli hankalaa, vaikka vene periaatteessa kantoi purjeensa. Oman luokan veneiden nopeuserojen takia ei kilpakumppaneita juuri ympärillä näkynyt. Tämä varmasti verottaa viimeistä tsemppausta. Ihan viimeiseksi ei jääty, mutta paljon jäi parantamisen varaa.
Gasteita: Taru, Hanna, Ville ja Pekka
Tulos: 9/10
Kimmo
