Shere Khan Sailing Team

Illaksi oli ennustettu reippaampaakin tuulta, mutta lopulta tuuli pyöri melko tasaisesti 14 solmun tuntumassa. Radaksi oli valittu D, joka kiertää Rysäkarin ja Espoon edustan kautta lenkin takaisin Kopun edustalle. Tuuli oli etelän puolelta, mutta lähtölinja oli melkoisen vino. Välillä näytti, että linjasta olisi useamman veneen vaikea päästä rinnakkain ylitse styyralla, mutta ennen starttia tuuli shiftasi hivenen lounaaseen. Taktiikkana oli tulla suunnilleen keskeltä linjalle, jotta ylinostamisen vaaraa ei syntyisi ja tuota keittoa voisi päästä tarjoamaan jollekulle toiselle. Muuten hyvä suunnitelma, mutta viimeinen lenkki alaspäin oli liian pitkä ja myöhästyimme startista taas luvattoman paljon. Onneksi meille aukesi nopeasti tilaa heittää jonkun H-veneen perässä paaralle ja vapaisiin tuuliin.

Startin jälkeen ajettiin pitkä halssi käärmesaarille, jossa heitettiin venda. Vendan jälkeen klaarattiin helposti länsiviitta ja iso osa pienen lähdön fleettiä oli radan vasemmassa reunassa. Sieltä ehti meidän eteen vain yksi Albin Express (Kira?). Alapuolle tuli pari First 31.7:aa, muut olivat jo kauempana takana. Albin heitti vendan suoraan meidän eteen, mutta koska kurssi oli suoraan kohti Melkin kulmaa ei vendakaan tuntunut hyvältä. Löysättiin vähän skuutteja ja laskettiin alakautta ohi. Melkillä jouduttiin kuitenkin tekemään yksi lyhyt tikki ylöspäin, jotta päästiin kiertämään pohjoispoijulle.

Yhden halssin kryssillä rysäkarille vedettiin etumatkaa oman lähtöryhmän veneisiin ja Audi alkoi lähestyä. Rysäkarin eteläviitalla jouduttiin tekemään pieni vekki ylöspäin, mutta täälläkin oltiin siis vielä fleetin kärjessä. Rysäkarilla Audi meni menojaan ja nosti ohituksen jälkeen spinnun. Me katselimme tuulikulmaa ja tuulen nopeutta ja päätimme odottaa vielä hetken. Ajoimme pientä yläbanaania Rönnkobbenia kohti ja vähän ennen sitä nostimme genaakkerin. Klaarasimme luodon, mutta parissa puuskassa pidon menettäminen peräsimestä oli todella lähellä. Jälkikäteen voi miettiä olisiko genaakkeri kuitenkin pitänyt nostaa aiemmin…

Stora Ådholmenia kohti edettiin jiippaille. Tuulessa oli saaren lähellä isoja reikiä, mutta taisimme selvitä niistä kohtuu hyvin. Takaa lähestyi Spirit of Juniper ja Nerissa. Spirit ajoi alakautta ohi käärmesaarten rännissä, mutta Nerissa jäi jonnekin kauemmaksi ilmeisesti saarten takana olevan kevyemmän tuulen takia. Punaisella kepillä heitettiin viimeinen jiippi ja loppusuoralla ei ihmeitä tapahtunut.

Hyvä ja ehjä purjehdus koko miehistöltä. Mittareiden kalibrointiin pitää vielä kiinnittää enemmän huomiota, jotta päästäisiin oikeasti ajamaan targettaja vastaan. Pidemmillä halsseilla keskituulella päästiin mukavasti kokeilemaan trimmien vaikutusta venevauhtiin. Omalta kohdalta huomaa hyvin, että jos keskittyminen ajamisesta herpaantuu vähänkään johonkin muuhun, niin se näkyy välittömästi vauhdissa. Pitäisi vaan pystyä sulkemaan kaikki mahdolliset häiriöt pois mielestä kun pitelee pinnaa kädessään.

Gasti: Jukka, Pekka, Fredi ja Kimmo

Tulos: 10/19

Kimmo

Myöhässä lähdössä, alapuolella Aniara

Albin Express vendaa eteen

Audi ohittaa

Tiukkaa kulmaa Rönnkobbenille

Spirit of Juniper ohittaa alakautta

Sääennusteita seurattiin pitkin viikkoa mielenkiinnolla, koska nyt oli luvassa kunnon keliä. Aamulla veneelle tultaessa keli ei vaikuttanut kovin pahalta ja kun konetettiin kohti Hoskia pyöri tuuli noin 20 solmussa puuskien ollessa yli 25 solmua. Aluksi nostimme täyden ison, mutta heti kävi selväksi, että yksi reivi on otettava sisään. Lähtöalueella ei ollut tungosta, ilmeisesti useampikin venekunta oli päättynyt jäädä kotiin vetämään lonkkaa. Radalle lähtivät vain FinnFun, Nauti n Nolla,  Relax, Hertta Ässä ja me. Ennen starttia saatiin fokka joten kuten ylös, mutta tässä hässäkässä missasin ensimmäisen paukun. Tästä johtuen lähdimme noin minuutin muita perässä.

Takaa-ajo sujui kohtuu hyvin puuskaisessa kelissä. Hertta Ässä pysyi hienosti isompien kyydissä, mutta Tammakarin punaisen poijun jälkeen saimme heidän kiinni. Tuuli pyöri tässä vaiheessa 30 solmun molemmilla puolilla. Sivutuulessakin vauhdit kävivät välillä yli kymmenessä solmussa. Trutkobbenilta fleetti jatkoi lenssiä kohti Rysäkaria.  Me olimme kai ainut venekunta joka nykäisi ylös myötätuulipurjeita. Pienemmän genaakkerin noston jälkeen tehtiin jiippi, joka päättyi – kuten arvata saattaa – massiiviseen broachiin. Kun vene saatiin ylös ja oikeaan suuntaa oli kurssi hienosti kohti seuraavaa merkkiä ja muut tulivat perä edellä vastaan. Nexuksen tallenteen mukaan oli tällä pätkällä jossain surffissa ollut vauhtia hetkellisesti yli 16 solmua. Itse en paljoa lokia ehtinyt vilkuilla.

Rysäkarin viitan lähestyessä alkoi heräämään epäilys, että genaakkerilla emme voi jatkaa kohti Rönnkobbenia, koska vene ei pysy lapasessa. Ajoi viitalle vähän liian ahneesti ja kokeilin uutta kurssia. Tämä johti taas uuteen broachiin, onneksi Nauti n Nolla oli ehtinyt kiertää juuri ennen meitä. Broachin takia menimme merkin väärältä puolelta, itse asiassa pötkylä kopsahti ainakin ison puomiin. Tässä hötäkässä myös genaakkerin skuutti irtosi.

Genaakkeri saatiin revittyä alas ja fokka ylös. Kryssimme vielä takaisin ylös merkille, joka oli siis vedetty väärin, mutta muu fleetti oli nyt jo lähes Rönnkobbenilla. Takaa-ajon taas alkaessa huomattiin, että ison purjeen kaksi ylintä ratsastajaa oli irti ja fokassakin oli pieni vekki lattataskun yläpuolella. Edessä oli siis keskeytys ja ensi viikolla matka purjepajalle.

Hauskaa oli siihen asti kun sitä kesti. Kovempi keli rankaisee armotta pienemmistäkin virheistä, mutta luulenpa, että tänä kesänä ei välttämättä tulee enää toista mahdollisuutta vedellä genaakkerilla tuollaisia vauhteja. Harmi kun olin jotenkin kädettänyt videon tallennuksen ja tästä seikkailusta ei jäänyt kuvamateriaalia ihan loppua lukuunottamatta.

Gastit: Pekka, Jukka, Kimmo

Tulos: DNF

Tuulen nopeus minuutin keskiarvoina (m/s)

Isopurjeen ratsastajat pettivät

Kauden ensimmäisiin Tiistiksiin ja samalla ensimmäisiin kisoihin lähdettiin vähän vajaamiehisenä. Kevätflunssa oli kaatanut osan gasteista petiin, joten miehistön lukumäärä oli kolme. Tosin koetun kaltaisessa kuviokellunnassa tälläkin jengillä pärjättiin ihan mainiosti. Lähtöalueelle ajeltaessa tuulta oli vielä ihan mukanavat 8-10 solmua, mutta rannat olivat käytännössä tyyniä. Näinpä lähtöalueelle jouduttiin tuuppaamaan vielä koneella, jotta ei oltaisi myöhästytty startista.

Ennen starttia saatiin pieni puuska, mutta siitäkin huolimatta oltiin melko kaukana viivasta paukun tullessa. Linjalla oltiin kuitenkin ensimmäisten joukossa heti Low:n perässä poijuveneen vieressä. Victoria lähti myös hyvin alempaa linjalta. Startin jälkeen tuuli virisi pikku hiljaa ja me vedettiin pitkä halssi ulos ohi länsiviitan, koska ajattelimme ulkona tuulevan enemmän. Tämä toimikin ihan hyvin, vaikka vendan aikoihin osuimme vielä johonkin reikään. Käärmesaarten rännille tultaessa Victoria krossasi vielä edestä, mutta muut olivat jääneet taakse. Vihreille kepeille tultaessa oltiin kärjessä, Audi rykäisi tässä vaiheessa alakautta ohi ja meni menojaan. Kryssillä Rönnkobbenille tuuli moinasi tasaisesta siten, että kepille tultaessa oltiin taas ihan paikallaan. Takaa tulleet ottivat kiinni ja merkinkierrossa oli melkoista ruuhkaa lähes nollavauhdissa.

Paluumatkalla saatiin joitakin puffeja hiipuvasta merituulesta ja välillä taas maaltapäin. Halsseja vaihdettiin siis välillä ihan paikoillaan keulasuunnan juuri muuttumatta. Samoin genaakkeria nosteltiin ja vaihdettiin taas genuaan useita kertoja. Välillä laskeskeltiin pitäisikö leikki jättää kesken, kun maaliin on vielä niin tuhottomasti matkaa. Victoria kuitenkin huomautti, että rataa on lyhennetty ensimmäiselle vihreälle. Sinniteltiin siis maaliin asti. Loppusuoralla leikkasimme tietysti väärään laitaan ja Victoria ehti maaliin ennen meitä. Sijoituksilla ei nyt tällaisessa pläkäkisassa ole niin väliä, mutta oli ilo huomata, että veneiden liikkuessa erityisesti alkumatkalla vauhti oli ihan kilpailukykyistä.

Tekniikasta tuli huomattua, että läppäri meni nukkumaan 30 minuutin päästä (virransäästöasetukset), joten mittaridatasta ei jäänyt paljoa analysoitavaa. Sen myös havaitsin, että GoPro tallentaa maksimissaan tunnin kerrallaan, joten sekin pitäisi muistaa välillä käynnistää uudelleen.

Gastit: Kimmo ja Jukka

Tulos: 8/19

Kimmo

Kelluntaa kohti lähtöviivaa joskus lähdön tienoilla

Victoria krossaa vielä edestä ennen Käärmesaarten punaista

Audi rykäisi alakautta ohi vihreiden välissä

Avomeripurjehtijoiden LYS-aktiivit paiskivat näköjään hommia yöt läpeensä. Eilen oli sähköpostiin kolahtanut 01:36 tieto, että Shere Khanin LYS-todistus on valmistunut. Uuden FinLYS säännön mukaisessa taulukossa oleva J/92 on varustettu spinaakkerilla, joten genaakkerilla ajavat veneet tarvitsevat LYS-todistuksen. Luku on kuitenkin siis sama molemmissa tapauksissa.

Shere Khanin FinLYS todistus löytyy täältä: http://www.avomeripurjehtijat.fi/index.php?option=com_wrapper&view=wrapper&Itemid=171

LYS todistus tuli kreivin aikaan, koska Tiistikset alkavat tulevana tiistaina.

Kimmo

Eilisen harjoituksen päätteeksi kävin vielä miehistön suosiollisella avustuksella viemässä tutkaheijastimen mastoon katsastusta varten. Tämä hommahan piti tietenkin kuvata GoProlla, uudet lelut on sitten kivoja.

Kävin eilen kiristämässä rikin ja tänään lähdettiin porukalla ensimmäisiin harjoituksiin. Ennen ulosmenoa pistettiin latat ja skuutit paikoilleen rannassa. Harjoituksen tarkoitus oli tarkistella, että veneessä kaikki pelaa talven jäljiltä, sekä muistella eri manöövereita rauhalliseen tahtiin. Ulkona oli mukavasti keliä, noin 12-15 solmua lounaasta ja hieno aurinkoinen keli. Eihän siellä vielä tähän aikaa keväästä kovin lämmintä ollut. Heitettiin muutama lenkki kryssi-lenssiä Pihlajasaaren itäpuolella. Vesillä näkyi muitakin aktiivisia purjehtijoita, ainakin yksi J-80 ja yksi X-99 ulkoiluttivat myös myötätuulipurjeita.

Alla muutamia kuvakaappauksia takakaiteessa pyörineestä GoPron videosta. On muuten hyödyllistä katsella noita videoita jälkikäteen. Itse pinnamiehenä näkee selvästi milloin jiipeissä on ajoitus kohdallaan ja milloin taas ihan pielessä.

Gastit: Anna, Pekka, Jukka, Fredi

Kimmo

Kryssiä 12-15kn tuulessa

Jiipeissä alkoi ajoituskin jossain vaiheessa sujua

Fredi pumppaa isoa

Avomeripurjehtija on julkaiseet 2011 kansallisen LYS taulukon. J/92 löytyy taulukosta samalla luvulla kuin viime vuonna, mutta taulukossa on mitat vain spinaakkerivarustukselle. Mehän ollaan ajeltu pelkästään genaakkerilla, joka on J/92:sen ”perusvarustus”. Pitää vielä vähän selvitellä, mutta taitaa mennä LYS todistuksen hakemiseksi…

Shere Khanin uusittu mittakirja on ilmestynyt IRC Rating sivustolle. TCC luku tulevalle kaudella on 0,985 eli vähän ”hitaampi” kuin viime kaudella.

Voimassa olevat mittakirjathan löytyvät täältä:

http://www.ircrating.org/en/race-organisation/on-line-tcc-listings.html

Kimmo

Shere Khanin kisakalenteri ensi kaudelle alkaa hahmottua. Tarkoitus olisi edelleen jatkaa IRC luokan kannattamista ja ajaa tällä kaudella koko ranking sarja. Toivottavasti mukaan saataisiin myös muutama suunnilleen samankokoinen kilpakumppani.

14.05.2011 LYS S. Wikström (HSK)
15.05.2011 IRC Prosailor (HSK)
28.05.2011 LYS Emäsalon lenkki (HTPS)
05.06.2011 IRC WB Round the bouys
10.06.2011 IRC Volvo Suursaari Race
17.06.2011 LYS Helsinki Twostar race (HSK)
 
6.8.2011 LYS Eestiluodon malja (MP)
12.08.2011 IRC IRC LM / SM
19.08.2011 IRC Helsinki Tallinna Race
3.9.2011 IRC Henry Lloyd (HSK)
4.9.2011 LYS Saaristopurjehdus (HSK)
17.09.2011 LYS Syysseilaus (EMK)
24.09.2011 LYS Turkisregatta (MP)
15.10.2011 LYS Karvalakki Kisa (KoPU)

Näiden lisäksi ajetaan luonnollisesti erilaisia viikkokisoja, joista Tiistikset on tietenkin venemääränsä takia kiinnostavin.

Jos lukijoilta löytyy kiinnostusta liittyä Shere Khanin gastirinkiin, niin oikealta ”Miehistö” linkin takaa löytyy allekirjoittaneen yhteystiedot.

Kimmo

Lauantaina kävin vakoilemassa toimintaa Ramdatan miehistössä Henry Loydissa ja sunnuntaina oltiin viivalla Shere Khanilla Saaristopurjehduksessa. Luvassa oli kevyttä keliä ja syysflunssat olivat optimoineet miehistön määränkin kevyeen keliin sopivaksi. Lähdettiin liikkeelle kolmella. Rannasta lähtiessä todettiin, että loki ei pyöri, joten ennusteet kevyen kelin vauhdista eivät olleet hääppöiset. Loki saatiin pyörimään köyden avulla. Hoskin edessä tuulta oli muutama knotsi, radaksi näytettiin C-rataa, joka kiertään Harmajan kautta Espoon saaristoon ja takaisin Lauttasaareen.

Lähtö otettiin rauhallisesti poijun päästä, josta lähti myös Casper ja Marietta. Valpuri lähti ulompaa poijun päästä, josta se pääsikin ensimmäisenä vähn parempaan tuuleen. Me jiipattiin Pihliksen rannassa ja päästiin kohtuu hyvin liikeelle kohti Husukiveä. Tuulen noustessa yli kuuden seitsemän solmun vene lähti liikkeelle, mutta pläkäkohdissa tuntui, että pysähdyimme täysin. Husukivi kierettiin neljäntenä Valpurin vetäessä joukkoa. Tämän jälkeen lähdettiin tiukkaa genaakkerikulmaa kohti Harmajaa. Tällä pätkällä saatiin kärkeä hienosti kiinni. Mariettasta ei päästy yläkautta ohi ja kulma kävi genaakkerille tiukaksi, joten vaihdoimme genoaan. Itämerkki kierrettiin edelleen neljäntenä ihan Mariettaan peräpeilissä.

Kryssillä Rysäkivelle valitsimme vasemman laidan, jossa etenimmekin ihan ok. Ohitimme Mariettan ja Valpurin, mutta Casper meni rannan kautta karkuun. Rysäkiveltä Kytölle mentiin lähes yhtä halssia, mutta juuri ennen Kytöä tuuli kääntyi päihin ja jouduimme ottamaan yhden Vendaparin. Marietta ja Valpuri jäivät tähän takkuamaan ja nykäisimme melkoisen kaulan vihreälle poijulle tultaessa.

Casper meni jo kaukana kun vetäisimme genaakerin ylös. Ennen Ådholmenia tuuli taas moinasi saarien suojassa ja Valpuri ja Marietta pääsivät lähemmäksi. Välillä saimme hyviä ”puuskia”, joissa saimme kasvatettua eroa, mutta trendi oli meille negatiivinen. Melkin punaisen kierron jälkeen vedettiin tiukka strekki genaakkerilla maaliin. Maaliintulon jälkeen katsottiin Infernojen lopputaistelu, jonka Marietta vai kotiin noin veneen mitalla. Valpuri toki voitti kisan LYS lukunsa ansiosta.

Gasteina: Jukka ja Hanna

Kimmo