Shere Khan Sailing Team

Sunnuntaina saatiin vihdoin vähän reilummin tuulta. Rata-alueelle siirryttäessä tuulta oli noin 16-18 knotsia, puuskien huidellessa yli kahdessakympissä. Keulalle valittiin siis fokka ja alamäkiin valittiin pienempi genaakkeri. Isompi olikin ottanut eilen vähän siipeensä teippaamattomasta sokasta etustaakin yläpäässä, joten sitä haluttiin tästäkin syystä säästellä.

Lähtöä saatii odotella melkoinen tovi, kun lautakunta ei meinannut saada lähtöpoijua ankkuroitua melko isoksi kasvaneessa aallokossa. Lähdössä jätettiin isot veneet taistelemaan veneen päähän ja lähdettiin suosiolla poijun päästä vasempaan laitaan. Tämä toimikin hienosti ja saimme ajaa melko kauan vapaissa tuulissa. Vauhtierot isoimpiin veneisiin olivat kovemmassa kelissä tasoittuneet. Tämä johtui varmasti myös osaavasta pinnamiehestä (joka siis edelleenkään ei tässä regatassa ollut allekirjoittanut).

Ylämerkillä huomattiin, että rata oli aika vino, joten otettiin ensin jiippi paaralle ennen genaakkerin nostoa. Tämä tarkoitti tietenkin kamojen kierrättämistä oikealle puolelle. Nostossa genaakkeri troolasi vähän vedessä ja se nousi lisäksi kierteellä. Kun tästä selvittiin, niin meno alkoi maistumaan. Puskimme yhdellä halsilla alamerkille, jossa genaakkeri alas ja uudelle kryssille. Toisella kierroksella saimme ajella jo kohtuu rauhassa. Lenssillä teimme yhden jiipin, jossa genaakkeri kierrettiin hienosti keulastaagin ympärille. Onneksi se aukesi kohtuullisen nätisti.

Maaliintulon jälkeen otettiin genaakkeri alas, mutta slöörille kääntyessä fokan etuliikki troolasi hivenen veteen ja jo valmiiksi rispaantunut liikkiköysi ratkesi 30cm matkalta irti purjeesta. Tässä vaiheessa ei ollut muuta tehtävissä kuin suunnata takaisin rantaan.

Yhteenvetona regatasta voisi todeta, että paljon tuli purjehdusta (vaikka viimeinen päivä jäikin vajaaksi). Näitä kisoja varten kasattu miehistö toimi hienosti ja erityisesti viimeisenä päivänä allekirjoittaneelle tuli paljon oppia vähän kovemman kelin kisaamisesta. Oli myös mukava olla välillä omassakin veneessä ”gastina” muissa hommissa kuin pinnassa.

Gastit: Jali, Juho ja Jukka.

Kimmo

Tänään oli vuorossa ratakisaa Kytön eteläpuolella. Päivän aikana ajettiin yhteensä neljä lähtöä. Sääennuste lupaili 7-9 m/s tuulia, mutta näitä ei nähty kuin konetettaessa rata-alueelle. Ennen ensimmäistä starttia keulalle nostettiin genua, koska tuulin oli tippunut 5 m/s tuntumaan.

Kierroksia starteissa tuli niin paljon, että eriteltyä analyysia on mahdoton tehdä. Ensimmäisessä startissa ylämerkillä kahisteltiin Subwayn kanssa kun yrittävät tunkea sisäpuolelle ilman oikeuksia (tulivat ilmeisesti myöhässä starttiin kun olivat vasta täällä?). Toisessa startissa oltiin ihan ala pollalla ja otettiin vähän kontaktia Dondon kanssa, joka joutui ottamaan varaslähdön.

Kolmanteen starttiin tuuli hyytyi edelleen auringon alkaessa paistaa. Neljäs startti jäi sitten meiltä kesken kun ei päästy aikarajan puitteissa maaliin. Eli sääennusteet eivät tänään tosiaankaan pitäneet paikkaansa ja tietenkin kun viimeinen lähtö oli ohi tuli tuulta reilusti idästä. No päästiin nopeasti rantaan Epsille.

Gastit: Jali, Juho, Jukka

Tulokset: ?

Kimmo

Luokkamestaruuskisoja edelsi ankara miehistön metsästys. IRC-porukan myötävaikutuksella saatiin kuitenkin sen verran porukkaa kasaan, että päästiin radalle. Allekirjoittanut oli parhaiten veneen tuntevana siirtynyt keulagastin tehtäviin. Pinnaa heilutteli Jali ja keskigastina oli Juho. Kolmella siis mentiin. Perjantaina oli vuorossa pitkä ”avomeri”, jossa rata kuitenkin kierteli enimmäkseen saaristossa. Startti oli Melkin ulkopuolelta. Lähtö oli lenssiä paaralla, josta seurauksena oli melkoista härdelliä poijun päässä. Lähdön jälkeen nykäistiin genaakkeri vetoon ja kulma kohti Gråsaa oli meille suotuisa. Isot veneet menivät menojaan, mutta saimme hyvin pidäteltyä muita takana. Gråsan paikkeilla viimeisimmätkin kampasivat ohi ja otimme paikkamme fleetin hännillä.

Gråsalta Ulkomatalalle kurssi hieman aukesi ja tuuli oli kevyttä. Ulkomatalalla heitettiin jiippi, laskettiin genaakkeri ja lähdettiin kryssille. Keulalle oli nostettu pienen miehistöpainon takia fokka, mutta se vaihdettiin pian kuorivaihdolla genuaan. Trutkobbinille tultaessa keli keveni vain muutamaan solmuun. Kuorivaihdossa olin onnistunut saamaan fallit sen verran ristiin, että jouduttiin ensin laskemaan genua, ennenkuin saatiin genaakkeri ylös. Kevyessä kelissä kohti Kytöä jouduttiin leikkaamaan rajusti, mutta ei meno edessäkään kovin vauhdikkaalta näyttänyt.

Kytön jälkeen tuuli hivenen nousi ja vihreälle jääpoijulle päästiin ajamaan mukavassa tuulessa. Kärki tuli vastaan järjestyksessä Luna, Two Fast, D ja Carisma. Merkillä tiputettiin genaakkeri ja lähdettiin kryssimään takaisin. Alussa saatiin hyvä shifti pohjoiseen ja päästiin lähes kohti Kytöä. Hiljakseen tuuli kuitenkin kääntyi takaisin. Kytön kierron jälkeen tuuli nousi jo noin 12:sta solmuun, mutta ajoimme loppuun asti genualla. Lopussa näytti, että olisimme jääneet muista peräpään veneistä liian paljon, mutta tuloset kertoivat, että kokonaisuudessaan kisa meni ihan ok.

Tulos: 7/15

HTR:ssä Shere Khan osallistui ensimmäistä kertaa IRC luokkaan. Luokassa oli yhteensä kymmenen venettä, tosin kaikki kilpakumppanit olivat reilusti isompia ja sitä kautta nopeampia veneitä. Veneen viimeistelyn (tarrat, osallistumisnumerot, uudet mantookipehmusteet jne jne) ja taktiikkapalaverin jälkeen suunnistettiin lähtöalueelle. Tuulta oli luvattu 5-6 m/s lännestä, joten keulalle nostettiin genua. Lähdössä tuulta oli hivenen enemmän, mutta keulapurjetta ei vaihdettu pienempään.

Kohtuullinen lähtö oli helppo ottaa pitkän linjan keskivaiheilta. Nopeampia veneitä sujahteli ohi molemmilta puolilta. Joko muiden veneiden paskoista tai muuten vain huonosta ajamisesta johtuen ajauduimme aika paljon alemmaksi kuin muut veneet. Tämä johti siihen, että jouduimme ottamaan yhden vendan ennen laivaväylää sisään tulevan Tallinkin takia. Vendan jälkeen päästi kohti Gråsaa ja Kasuunia yhdellä halssilla. Kulma itse asiassa aukesi jonkin verran kryssistä.

Kasuunin kierron jälkeen skuutit vedettiin taas tiukalle ja saimme kiinni 10 minuuttia aiemmin lähteneet Inferno31:set. Ajaminen genualla sekavassa aallokossa oli hankalaa ja jälkeenpäin todettiin, että fokka olisi ollut tässä kelissä oikea purje. Donnasta laskettiin läheltä alakautta ohi vähän ennen Tallillan matalaa. Genaakkeri oli viritetty valmiiksi kaiteeseen hyvissä ajoin, mutta se oli huuhtoutua mereen. Onneksi näin ei käynyt, mutta pelastusoperaation takia sen uudelleen rikaaminen kesti sen verran, että purjetta ei saatu ylös heti merkillä. Lopulta genaakkeri saatiin ylös ja vieressä olevat Infernot jäivät nopeasti taakse. Tuuli shiftasi ennen Nygrundia enemmän vastaiseksi, joten vaihdoimme takaisin genuaan. Pimeässä ei ollut mitään järkeä riskeerata merkin ajamista pitkäksi.

Nygrundilla tuuli myös tyyntyi lähelle 10 knotsia ja allekin. Nyt genua alkoi toimimaan ja tällä pätkällä ajaminen tuntui paljon paremmalta. Heitimme nopeasti vendan kohti Aegnaa, josta pääsimme edelleen yhdellä vendalla länsimerkkien ohi kohti maalia. Pari kolme mailia ennen maalia tuuli alkoi tyyntymään, mikä ei tiennyt hyvää sijoitukselle. Maalin havaitseminen pimeässä oli edellisien vuosien tapaan haasteellista. Lopulta meille kävi niin, että jäimme 10 metriä vajaaksi poijun päästä. Tämä tarkoitti vielä ihan lopussa ylimääräistä paria vendaa.

Yhteenvetoa voisi todeta, että kisan alku olisi pitänyt ajaa fokalla. Kallistuskulmaa oli liikaa ja ajaminen oli hankalaa, vaikka vene periaatteessa kantoi purjeensa. Oman luokan veneiden nopeuserojen takia ei kilpakumppaneita juuri ympärillä näkynyt. Tämä varmasti verottaa viimeistä tsemppausta. Ihan viimeiseksi ei jääty, mutta paljon jäi parantamisen varaa.

Gasteita: Taru, Hanna, Ville ja Pekka

Tulos: 9/10

Kimmo

Kirjoitetaan tästäkin nyt lyhyt rapsa, vaikka kisa meni melkoiseksi sohlaukseksi. Keli oli purjeita nostaessa vielä melko reipas 17-19 solmua, mutta tuuli hyytyi melko nopeasti. Kisan aikana käytiin pari kertaa alle 10 solmunkin. Alussa keulalle nostettiin fokka, jolla vedettiin koko kisa tuulen hyytymisestä huolimatta. Köliveneiden lähdössä oli meidän lisäksi kaksi H-venettä ja yksi HSS:n matchrace centerin Elliot.

Otettiin ihan ok lähtö, mutta rata-alueella olevan karikon takia jouduttiin heittämään melkein heti venda ja väistämään Elliottia perän takaa. Ylämerkin (vihreä poiju Pihliksen nurkilla) kiertämisen jälkeen nykäistiin genaakkeri ylös vain todetaksemme, että muut kiersivät sen toisen vihreän poijun. Genaakkeri alas ja sivuvastaista oikealle merkille. Kierreltiin sitten rataa ajaen takaa H-veneitä, jotka saatiin kiinni ennen viimeistä ylämerkkiä. Ratasähläilyn kruunasi se, että emme kiertäneet viimeistä alamerkkiä ja ajoimme väärin maaliin. Ei siis tulosta tästä kistasta, mutta hyvää manööveriharjoitus saatiin kuitenkin…

Gasteina: Pekka, Jukka ja Ville

Kimmo

Shere Khanilla on nyt IRC mittakirja. Luku on 0,998 ja ensimmäinen IRC kisa johon osallistutaan on Helsinki – Tallinna Race.

Kaikki suomalaiset (ja muutkin) IRC mittakirjat löytyvät täältä:

http://www.ircrating.org/en/race-organisation/on-line-tcc-listings.html

Kimmo

Sääennuste lupaili 9-10 m/s lounaasta, joten ensimmäisen kerran tällä kaudella vähän reippaampaa keliä. Kisaan lähdettiin avoimin mielin, koska aiemmatkin projektit ovat opettaneet, että ensimmäinen tuulinen kisa menee helposti enemmän selviytymiseksi kuin kisaamiseksi. Tosin oppimiskäyrän kulmakerroin on näissä tilanteissa ehkä kaikkein jyrkimmillään.

Lähtöalueelle mentäessä nostettiin iso ja keulalle fokka. Tyyli pyöri 15-16 solmussa, mutta puuskat olivat lähempänä luvattua 20 solmua. Lähtö oli tarkoitus ottaa rauhallisesti linjan keskivaiheilta, mutta engelsmanni viimeisessä vendassa ennen lähestymistä tarkoitti, että myöhästyimme  pahasti. Näin ollen otettiin lähtö veneen päästä, sopivasti ensimmäisen ruuhkan purkauduttua joko radalle tai lähtöveneen ”väärälle” puolelle hakemaan uutta vauhtia.

Ensimmäinen kryssi yhdellä halsilla kohti käärmeluotojen punaista meni kohtuullisen hyvin. Saimme veneen edessä menevästä fleetistä huolimatta kohtuu hyvään vauhtiin ja ohitimme muutamia hitaampia veneitä. Samalla valuimme hivenen alaspäin ja pääsimme vendaamaan melko myöhään kohti Espoota. Kaukana edellä menivät Ramdata ja Cosa Nostra. Lähempänä sudittelivat Valpuri, Lutfisk ja joku tunnistamattomaksi jäänyt Albin Express. Jälleen yhtä halssia vihreiden keppien ohi ja tällä pätkällä ohitimme Valpurin ja Albinin. Kryssillä kohti Rönnkobbenia Lutfisk meni muutaman kerran ohi parin veneenmitan päästä. Yksi huono venda (taas engelsmanni) ja Valpuri pääsi edelle.

Rönnkobbenilta ajettiin sivutuulilegi Rysäkarille, jossa ei tapahtunut mitään muutoksia. Rysäkarin viitalla nykäistiin genaakkeri ylös ja sen jälkeen oli tarkoitus jiipata. Jiipissä kuitenkin uusi skuutti tipahti irti purjeesta (noille lukoille täytyy tehdä jotain!) ja jouduimme ottamaan takaisin. Kun skuutti saatiin taas kiinni olimme jo kohtuu lähellä luotoja, joten jouduimme nostamaan päästäksemme niiden länsipuolelta. Tämä tarkoitti useita broacheja, mutta selvitimme kuitenkin luodot ja pääsimme taas oikeaan suuntaan. Spinnuveneet pushasivat suoraan merkille (joka on vaihtunut jääpoijusta viitaksi), mutta meidän piti ottaa pari jiippiä. Jokaista jiippiä seurasi broach, joten nyt ainakin tiedetään mitä pitää harjoitella!

Viimeinen jiippi ennen pohjoisviittaa meni vähän lähelle ja keulapurjeen noston kanssa tuli kiirus. Merkki ajettiin reilusti pitkäksi ja jouduimme ottamaan yhden ylimääräisen vendan, jotta pääsimme Melkin yli kohti maalisuoraa. Maalisuora oli sivutuulta, jossa vaihdettiin kuulumisia Piiskan nykyisen porukan kanssa. Ihan putkeen ei vissiin ollut heilläkään mennyt kun tulivat näin jälkijoukossa maaliin. Ihmettelen, jos meidän tulos on jotain muuta kuin ihan viimeinen.

Koko kesän jatkuneille kevyille keleille tämä oli mukavaa vaihtelua. Kuten vähän aavistelinkin reippaampi tuuli toi mukanaan paljon veneen käsittelyyn ja kalustoon liittyviä ongelmia. Nämä kun laitetaan / harjoitellaan kuntoon, niin päästään toteuttamaan täysillä kilpapurjehdusta pelkän radasta suoritumisen sijaan 🙂 

Gasteina: Katariina, Taru, Ville ja Pekka

Kimmo

Edit: Tulos 27/32

Perjantaina käytiin heittämässä Fredin kanssa vene Marjaniemen Purjehtijoiden satamaan Itä-Helsinkiin. Suurin osa siirtomatkasta jouduttiin ajamaan koneella tuulen puutteen vuoksi. Ennusmerkit eivät siis olleet kovin kaksiset.

Aamulla kokoonnuttiin veneellä ja todettiin, että kovin vauhdikasta purjehdusta ei tänään saataisi aikaiseksi. Taktiikkapalaverissa asetettiin minimitavoitteeksi paukku, koska olimmehan kertoimien perusteella nopein vene. Lähtöäalueella todettiin, että tuuli pyöriskeli idän ja itä-kaakon välillä. Tuulenvoimakkuus oli vain noin 6-8 solmua. Radaksi lähtöalus liputti (hivenen omintakeisella tyylillä?) sinistä.

Lähtötaktiikaksi valittiin linjan alapäästä lähteminen, koska ajateltiin, että pääsemme kuitenkin nousemaan kohti ensimmäisenä kierrettäviä saaria. Lähdössä oltiin oikeassa paikassa, mutta hivenen myöhässä, joten yläpuolella olevat veneet syöttivät meille kakkaa. Lähdön aikaan tuuli vielä shiftasi kaakkoon, joten lähtösuora oli käytännössä kryssikulmaa. Parhaan lähdön taisivat ottaa AquilaDeux (Swan 371) ja Alexandra (Inferno 31). Me päästiin lähtösuoralla Vivacen (SSR-395) ohi alakautta. Vauhti alkoi olla kohdallaan ja saavutimme AquilaDeuxia ja Alexandraa. Saavuttaessa punaiselle viitalle tuuli keveni jopa alle neljän solmun ja meri ulkona näytti rasvatyyneltä. Pääsimme kuittaamaan AquilaDeuxin ja Alexandran ohi ja otimme näin oman paikkamme luokan kärjessä. Vene pysyi koko ajan liikeessä ja ohittelimme ensimmäisiä pikkuluokan veneitä. Pikkuleikosaaren nurkilla tuuli alkoi uudelleen täyttyä mereltä.

Kryssi jatkui Eteläpoijulle, josta jatkettiin sivuvastaisella kohti Mylläriä. Tällä pätkällä ohitimme seurakaveri Hertta Ässän (H-vene) ja juuri ennen luodon kiertämistä toisen tunnistamattoman pikkuluokan veneen. Myllärillä heitettiin jiippi ja nykäistiin genaakkeri ylös. Pian tämän jälkeen ohitettiin Aniara (FinnFlyer31) ja Valaska (H-323), jotka taistelivat pikkuluokan kärkisijasta. Tämän jälkeen tapahtui kisan suurin moka. Lähdin ajamaan kohti väärä merkkiä ja laskin liiaksi alas. Virhe tajuttiin lopulta ja onneksi pääsimme vielä genaakkeri nostamaan oikealla reittille. Tässä menetettiin ehkä 1-2 minuuttia. Keulassa ajaminen on hankalaa…

Pohjoispoijun kierron jälkeen heitettiin jiippi ja jatkettiin yhdellä halssilla kohti seuraavana olevaa eteläpoijua. Täällä tipautettiin genaakkeri  ja lähdettiin kryssimään takaisin kohti itää. Lopulta tällä pätkällä jouduttiin ottamaan vain yksi lyhyt tikki ylöspäin. Meno tuntui melkoisen takkuiselta, eikä takana tuleva Aniara tuntunut jäävän ollenkaan. Tuulta oli kuitenkin parhaimmilla noin 10 solmua. Merkillä tehtiin jiippi, jossa samanaikaisesti nostettiin genaakkeri (ikäänkuin gybe-set?).  Manööveri onnistui hienosti lukuunottamatta pieniä rintsikoita, joka kuitenkin aukesi kun genua tuli alas. Tässä vaiheessa tahmeuteen etsittiin syytä jopa potkurista ja tuntui, että vaihdevivun käänteleminen olisi vähän auttanut asiaa.

Loppupätkä oli lenssiä, jossa vällillä jouduimme leikkailemaan rajustikin vauhdin ylläpitämiseksi. Tuuli hiipui mitä sisäsemmäksi saaristoon ajettiin. Silmämääräisesti ero takanatuleviin kuitenkin kasvoi. Maalisuoralla teki aika tiukkaa, mutta pääsimme genaakkerilla maaliin asti.

Meidän jälkeen maaliin tuli Aniara ja seuraavana jo Alexandra. Oman kelloni mukaan eroa Alexandraan tuli reilu 13 minuuttia, mikä ei taida ihan riittää. Myös kakkostilan kanssa voi tehdä tiukkaa toista Inferno 31:stä Ellyä, vastaan. Katsellaan kun tulokset tulevat.

Gasteina Pekka, Jukka ja Fredrik

Kimmo

ps. Tulokseksi varmistui 2/7

Lomapurjehduksella tuli kierreltyä pohjoista Itämerta Gotlantia ja Tukholman saaristoa myöden. Eilen kannettiin talkoilla kaikki ylimääräinen retkipurjehdusvarustus (kylmäboksi, petivaatteet, astiat, ylimääräiset kartat, salongin pöytä jne jne) pois veneestä. Samalla vaihdettiin myös retkipurjeet kisapurjeisiin. Kiitokset Pekalle ja Jukalle kantoavusta.

Kisakalenterissa on ensimmäiseksi tulevana lauantaina LYS-kilpailu ”Eestiluodon Malja” Itä-Helsingin saaristossa. Loppukaudella on tarkoitus ajaa kaikki IRC-ranking sarjan osakilpailut eli Helsinki-Tallinna Race, IRC Luokkamestaruuskisat ja Syysseilaus. Lisäksi ajetaan Kopun Tiistiksiä ja HSS:n keskiviikkokisoja aina kun aikataulut antavat myöden.

Kimmo

Vihdoin vähän tuulisempaa keliä myös kilpailupäiväksi: lounaasta noin 6 m/s. Keulelle valittiin fokka. Lähtö oli ihan ok, vähän jouduttiin himmailemaan ennen linjaa, mutta loppussa päästiin vähän laskemaan ja saatiin sitä kautta vauhtia. Alapuolelta lähti Casper ja yläpuolelta Penelope (First 31.7). Casper kulki yhden halssin kyrssin Koirakarille vähän parempaa vauhtia ja pääsi nousemaan meidän edelle. Fleetin alta ajanut iso risteilijä sekoitti tuulet Pihliksen ja Melkin välissä, jolloin myös Penelope sain Genualla hivenen paremman vauhdin ja nousi rinnalle. Tuulen taas selkiytyessä pääsimme kuitenkin vielä Penelopelta vähän karkuun ja kierrettiin Koirakari toisena. Genaakkeri nousi pienen sähellyksen seurauksena ja alkoi jiippailu kohti Husukiven poijua.

Lenssillä Penelope pystyi ajamaan spinnulla alemmas meidän leikkaillessa vauhtia. He saivat sisäpaikan alamerkin kiertoon. Me nostettiin fokka hieman liian aikaisin ja genaakkerin lennättäminen meni vaikeaksi. Genaakkeri pudotettiin suojan puolelta valmiiksi seuraavaa nostoa varten. Merkin kierrossa oltiin ihan Penelopen peräpeilissä ja epäröidessäni onko keulapuomi jo sisällä en uskaltanut nostaa yläpuolelle. Välillä näytti , että saamme tarpeeksi vauhtia ja pääsemme Penelopen ohi alakautta. Lopulta jouduimme laskemaan hivenen, jotta mahduimme heittämään vendan. Penelopen kanssa sattui kryssilla paara tilanne, jossa meidän olisi siis pitänyt väistää. Yritin laskea maltillisesti alapuolelta, mutta purjeita ei löysätty tarpeeksi. Lopulta jouduimme heittämään hätävendan, jossa hävittiin tietysti rutkasti. Pahoittelut Penelopelle ylimääräisistä sydämentykytyksistä.

Koirakarille tultiin järjesteyksessä Casper, Penelope, me, Low:n tullessa jo yllättävän lähellä perässä. Me kiskaistiin Koirakarin kierron jälkeen heti genaakkeri ylös Penelopen jatkaessa Genualla. Kulma oli meille loistava ja loki pyörähteli 8-9 solmun vauhteja. Penelope ohitettiin alakautta, joten maaliin tultiin toisena.

Kevyiden kelien jälkeen jo keskituulikin paljasti, että veneen käsittelyssä ja manööveissä on vielä parantamisen varaa, jotta pystyttäisiin keskittymään enemmän kilpailemiseen ja taktiikkaan. Toisaalta mukana oli taas uusia käsipareja, joten siihen nähden kisa meni ihan hyvin.

Tulos: 5/12

Gasteina: Katariina, Jukka, Tuomo, Petri ja Markus

Kimmo