Shere Khan Sailing Team

J-92 "Shere Khan" bloggaa täällä…

Browsing Posts in Kilpailut

Tuuliennusteet tämän vuoden HTR:ään olivat pitkin kisaa edeltävää viikkoa melkoisen synkkiä, mutta kisan lähestyessä ennusteet sentään paranivat jonkin verran. Ja itse kisan aikanakin tuulta riitti ainakin meidän kohdalla yllättävänkin hyvin. Startti oli viety uudelle paikalle Rysäkarin kupeeseen. Kipparikokouksessa tätä selitettiin sillä, että rataan saatiin näin alkuun edes pari mutkaa. Lähtöalueelle puksuteltiin koneella ja tunnusteltiin lähtöasetelmia. Lähtölinjan suunta tarkoitti noin sivutuulta, jos lähtisi veneen päästä styyralla. Alapäästä ei todennäköisesti pääsisi ilman vendaa ensimmäiselle kiertomerkille. Meidän lähdössä oli kohtuulinen määrä veneitä – 8 kpl – mutta tilaa lähdön ottamiseen oli kohtuullisesti. Feverin kanssa haettiin vähän asemia ja lopulta laskettelimme pitkin linjaa noin 30 sekuntia ennen paukkua. Meidän lähtökiihdytys onnistui hieman paremmin ja näin Fever ei onnistunut jyräämään meidän yli tuulen puolelta. Ensimmäisellä merkillä kiskaistiin spinnu ylös ja vahdittiin, että takaa tulevat eivät pääse varastamaan meidän tuulta. Takana tulivat lähimpänä Fever, Victoria ja Fanatic, ennakolta pahimmaksi arvioidut kilpakumppanit.

Sivutuuleen ajetun spinnulegin aikana ohitettiin jo liuta edellä lähteneitä hitaampia veneitä. Eteläpoijulla oli vähän ruuhkaa ja kierron jälkeen juoduimme vähän laskemaan, jotta saimme kryssille puhtaan linjan. Matka jatkui siis noin 4 solmun tuulessa kryssillä Gråsan itäpuolelta kohti Kassua. Illan pimetessä vähän ennen Kassua tuuli shiftasi kaakkoon, tällaista ei ainakaan meidän ennusteissa ollut, mutta onneksi olimme radan oikeassa laidassa. Kassun kiertämisen jälkeen heitimme heti kohti lounasta, koska ennusteiden mukaan uusi voimakkaampi tuuli tulisi lännestä. Pitkän halssin jälkeen ympärillä lännessä ei näkynyt juuri muita veneitä, joten tulkisimme olevamme jo melkoisen nurkassa. Shiftiä länteen ei vielä kuulunut,  mutta heitimme kuitenkin stryyralle suunnilleen suuntaan 160 astetta. Tallinnan matala oli suunnassa 190 astetta, joten shiftiä tarvittaisiin noin 30 astetta. Krosssasimme useita veneitä, jotka jatkoivat kohti länsi-lounasta. Tulkintamme mukaan ne olivat pienempiä aiemmin lähteneitä. Isommat veneet eivät tuntuneet saavuttavan.

Jatkoimme kohti etelää ja ehdimme jo miettiä tuleeko se länsituuli ollenkaan ja pitääkö meidän vielä heittää venda länteen. Sitten yhtäkkiä tuuli shiftasi kuin napin painalluksesta 100 astetta ja voimistui hetkellisesti 10-12 solmuun. Nopean tuulen haistelun jälkeen todettiin, että ei muuta kuin spinnu ylös. Nosto meni pimeästä huolimatta hienosti ja kohta meillä oli seitsemän solmun vauhteja suoraan kohti merkkiä. Tallinnan matalan kohdalla meni yksi vene ohi hivenen meidän yläpuolelta. Aamun sarastaessa tämä tunnistettiin Victoriaksi, joka sitten voittikin koko luokan.

Tallinnan lahdella tuuli alkoi heikentyä ja tuuli vaihteli luoteen ja lännen välillä. Ajoimme koko ajan vauhtia leikkaamalla ja ohitimme useita hitaampia veneitä. Aegnan ilmoitusten perusteella tiedettiin, että edessä oli Victorian lisäksi ainakin Lutra Lutra ja Penelope. Näistä saatiinkin näköhavainto. Ennen maalia koettiin vielä yksi shifti, jossa tuuli kääntyy etelä-lounaaseen. Hetkinen pyristeltiin heikossa tuulessa spinnulla, mutta maaliin tultiin lopulta genoalla.

Kisa meni manöövereiden puolesta täydellisesti, tästä kiitos miehistölle. Taktiikkakin osui tällä kertaa lähes nappiin, vaikea on keksiä mitä olisi voinut tehdä paremmin. Victorian vauhdille sivutuuli spinnuttelussa meillä ei ollut mitään jakoa vastata ja  firstit taas olivat vetäneet matkalla niin pitkän kaulan, että heitä ei enää tuuleen hiipuessa ennen maalia ehditty saada kiinni.

Gastit: Anna, Johanna, Katariina, Antti ja Teemu

Tulos 4/32

 

Kimmo

Vuoden kahdeksannessa ja Shere Khanin kolmansissa Tiistiksissä puhalteli kohtuu kevyt 10-12 solmun tuuli idän puolelta. Lautakunta liputti perus-E-rataa Espooseen. Tämä tarkoitti paaran lähtöä lähes kryssikulmilla. Tämä oli kipparille todella vaikea hahmottaa ja olimmekin linjalta myöhässä 40 sekuntia. Edellä oli siis melkoinen määrä erilaisia paatteja. Vene kulki sivuvastaiseen kuitenkin kohtuullisesti ja punaiselle kepille tultaessa olimme jo kohtuullisissa asemissa.

Käärmeluotojen väylä oli lähes suoraa lenssiä ja pystyimmekin laskemaan sen verran alas, että pääsimme yläpuolella olevista veneistä (mm. Melisande) alakautta ohi. Ådholmenin vihreällä edessä oli enää hienon lähdön ottanut Aniara sekä Uhuru. Saaren suojassa nämä kaksi vetivät lisää kaulaa, mutta toisaalta takana tulevatkin pysyivät hyvin kurissa. Kääntömerkille tultiin siis kolmansina.

Käännössä pudotettiin spinnu ja lähdettiin kryssimään takaisin. Alkumatkassa tuuli oli sekaisin yläpuolella kulkevan spinnujonon takia. Vauhti oli siis tahmeaa, mutta koska suunta oli melkein kohti seuraavaa merkkiä, joten vendakaan ei tuntunut järkevältä. Kryssillä ohitettiin Aniara kohtuu nopeasti ja saavutettiin keulassa menevää Uhurua. Viimeisellä halsilla kohti punaisen kepin leikkaria Uhuru ajatti meidän ihan nurkkaan ja peli näytti selvältä. Maalisuoralle tultaessa olimme ihan heidän peräpelissään kiinni, mutta Uhuru näytti selvästi, että yläkautta ei ole asiaa ohi. Meillä oli spinnu valmiina ja päätimme vielä laskea nopeasti heidän alleen ja nostaa samalla spinnu tiukkaan sivutuuleen. Tämä tepsikin ja saimme napattua Tiististen toisen peräkkäisen paukun. Tulos oli yhdeksäs, joka katastrofaalisen alun jälkeen tuntuu ihan kohtuulliselta.

Tulos: 9/24

Gastit: Anna, Tytti, Antti ja JukkaL

Melisande ja taustalla Uhuru

Spinnuttelua kääntömerkille

Maalisuoralla takana Uhuru ja taustalla Epsilon

 

 

 

Oltiin kaveriporukalla viettämässä viikonloppua Itähelsingin saaristossa parin veneen voimalla ja käytiin lauantaina ajamassa Eestiluodon Malja. Kisan rata on yleensä kiva ajettava, koska kääntömerkkejä on paljon ja näin ollen manöövereitä tulee myös paljon. Lauantaina keli oli todella kevyt ja tuuli puhaltali parhaimmillaankin vain 6 solmun luokkaa idän puolelta. Spinnulähdössä saimme rauhassa ottaa yläpaikan ja pääsimme nopeimpana veneenä omalle paikalla fleetin kärkeen. Veneitä oli edellisiin vuosiinkin verrattuna vähänlaisesti, isossa luokassa vain viisi kappaletta. Varmaankin vielä menossa olleet ORCi MM-kisat olivat verottaneet miehistöä tästäkin kisasta.

Lähtösuoran jälkeen tiputettiin spinnut ja lähdettiin sivuvastaiseen ulos kohti Villinginluotoa. Laskun aina Sarastus pääsi vähän ahdistelemaan, mutta lopulta saimme karistettua heidät ja kaikki muutkin veneet hyvän matkan päähän. Shere Khan kulki puhtaalla pohjalla hienosti kevyessä kelissä ja nopeasti kiertomerkeillä kellotettu ero oli jo kymmenien minuuttien luokkaa. Laivaväylällä ajettujen pätkien jälkeen lähdettiin kryssimään ulos Myllärille. Tuuli shiftaili rajusti ja oli enää jotain 2-4 solmun väliltä. Tällä matkalla takana tulijat jäivät todella kauaksi. Mylläriltä alkoi tuskallinen lenssi takaisin laivaväylälle. Onneksi merkkiä lähestyttäessä nähtiin lautakunnan alus S-lipulla varustettuna merkin vieressä. Radan lyhentäminen oli oikea päätös, koska saarien välissä tuulta olisi ollut vieläkin vähemmän ja kukaan olisi tuskin ehtinyt maaliin aikarajan puitteissa.

Tuloksissa otettiin nyt ylivoimainen voitto yli tunnis marginaalilla tasoitetussa ajassa. Parin edellisen vuoden kakkossijat saatiin näin ollen kuitettua…

Tulos: 1/5

Gastit: Anna, Tiina, Teemu ja Jari

 

Mikko Horsmanheimon ottamia kuvia.

Kimmo

Maanantaina tyhjennettiin vene kaikesta retkipurjehdusroinasta ja vaihdettiin kisapurjeet päälle. Spinnupuomi kannettiin myös veneeseen ja rikattiin muukin kisavarustus paikoilleen. Tiistaina veneelle kerääntyi täysi kuuden hengen miehistö aloittelemaan syksyn kilpailukautta. Täysi miehistö olikin paikoillaan, koska keliä oli rannasta lähtiessä jo ~20 solmua.

Melkin kulmalla nostettiin purjeet, fokka ja täysi iso, ja kokeiltiin kryssiä muutamalla vendalla. Iso kunnolla latistettuna kryssi kyllä onnistuisi ilman reiviä. Laskettelimme lähtöalueelle, jossa lautakunta liputteli D-rataa vastapäivään eli Rysäkarin kiertoa Espoon väylän kautta. Käärmesaaret tekivät  lähtölinjalle melkoisia puuskia, joten isoon otettiin yksi reivi purjeen säästämiseksi ja slööräilyn helpottamiseksi. Lähtölinjalla ei ollut hirveää tungosta, monet vakiokisaajat ja menestyjät olivat samaan aikaan ajettavissa ORCi MM-kisoissa.

Pari minuuttia ennen starttia tehtiin viimeinen venda lähtöaluksen oikealla puolella. Poltimme aikaa ajamalla melko ylös linjan yläpuolelle. Lähtöalukselle lasketeltaessa tilanne näytti vähän huolestuttavalta, mutta onneksi veneitä oli sen verran vähän, että meille löytyi rako puikata linjalle First 31.7:n yläpuolelle. Saimme siis hyvä lähdön kryssille kohti Espoosta. Shere Khan kulki tässä kelissä kunnon laitapainoilla varustettuna hienosti ylös ja kovaa. Nousukulmat pääsivät välillä yllättämään ja olimme ajaa muutaman ratamerkin pitkäksi kryssipätkällä.

Kryssin jälkeen Rönnkobbenilla olimme selvässä johdossa. Tästä lähdettiin sivuvastaiseen Rysäkarilla ja tällä pätkällä revimme lisää kaulaa takanatuleviin. Tuulta alkoi olla jo tasaisesti 22 – 24 solmua ja puuskissa enemmän. Aprikoitiin spinnun nostoa, mutta päätettiin ensin katsoa miten lenssi lähtee kulkemaan. Eteläviitalta jiippasille fokalla kohti Melkkiä. Surffeissa vauhtia oli jatkuvat 9-10 solmua, joten päätimme jättää spinnun säkkiin. Meidän nähdäksemme myöskään kukaan takanatulijoista ei nostanut mitään myötätuulipurjeita. Loppumatka oli siis melkoisen tapahtumaköyhää ajelua maaliin. Isoista veneistä meitä ei tällä kertaa saanut kukaan kiinni, joten Shere Khanille ensimmäinen paukku Tiistiksistä. Tässä tosin oli suureksi avuksi se, että kaikki Suomen avomeripurjehduksen kärkiveneet olivat samaan aikaan Isokarilla kisaamassa ORCi MM-kisoissa.

Gastit: Katariina, Tytti, Aki, Jukka, Tomi

Tulos: 4/15

 

Kimmo

Aina niin hektisen valmistautumisen ToDo listan viimeiset tehtävät ruksittiin tehdyksi matkalla Haukilahteen kun VHF testattiin vielä viimeisen kerran ja vantit säädettiin ja lukittiin lopulliseen kireyteen. Haukilahdessa hoidettiin rekisteröitymiset, kuunneltiin kipparikokous ja syötiin jo perinteeksi muodostuneet lähtöpitsat. Valmistautumista häiritsi yhtäkkiä rannassa pimentynyt tuulimittari, jota muutaman uudelleen kytkennänkään jälkeen ei saatu toimimaan. Kisa vedettiin siis luomuna lokin, kompassin ja GPS:n avulla.

Otettiin ihan hyvä lähtö veneen päästä, jossa saatiin vapaita tuulia isompien veneiden nostellessa toisiaan kohti lähtöalusta. Oli kuulemma todella lähetää, että ei lasikuitusäleet lennelleet. Itse pystyin havainnoimaan tätä vain takaa kuuluvista huudoista. Lähtösuoraa mentiin aluksi genualla, mutta kulmien vähän auetessa nostettiin spinnu. Melki kiertomerkki kierrettiin arviolta kuudentena edellä ainakin Fever, Jasmiina ja Blanco. Fever esitti spinnun laskussa hienon ja korkealla lentävän jarruvarjon. Me laukaisin gaijan kulma ja nykäistiin spinnu siististi luukusta sisään. Löysä kryssi Kasuunille oli melko tapahtumaköyhä. Toinen X-99:eistä (Merenhuiske?) ohitti meidät alapuolelta. Loppumatkasta alkoivat myös isoimmat kisaraaserit pyyhkiä ohi.

Kasuunilla spinnu ylös ja suunta kohti itää. Kulmat eivät aivan riittäneet suoraan merkille, joten leikkasimme valtaosan mukana ulospäin. Yön aikana tuuli kääntyi ennustetusti etelään ja lopulta pääsimme Kotkanportille ilman jiippejä. Yöllä tuuli keveni lähes olemattomiin, mutta legin lopussa puhalteli taas mukavasti. Skuutit jouduttiin vetämään ihan kiinni, jotta spinnu saatiin vetämään loppuun asti. Portilla pudotettiin spinnu ja jatkettiin kryssiä. Merkillä ollut iso Bavaria jätti portin auki ja me pääsimme sen yläpuolelta vapaisiin tuuliin. Nousukulma oli kuitenkin edellä kiertäneeseen Jasmiinaan nähden huono ja me ajauduimme kohtuu kauaksi Suursaaresta. Rannassa tuuli paremmin ja kun vielä tuuli shiftasi itään otimma tässä pataan melko paljon. Päätimme ottaa tappiot niskaan ja vendasimme ihan saaren rantaan, jossa kryssittiin loppumatka. Spinnulegillä pahasti jäänyt Cosa Nostra ajoi tämän pätkän hienosti ja ajoi meidät lähes kiinni.

Suursaaren kierron jälkeen nostettiin jälleen spinnu. Kotkan portille mentiin ajoittain ihan reippaas etelätuulessa. Parin jiipin jälkeen oltiin merkillä jälleen saman bavarian kanssa yhtä aikaa. Tarkoitus oli jatkaa spinnulla kuten muutkin edellä menneet olivat tehneet, mutta juuri merkillä tuuli shiftasi länteenpäin. Nopean reagoinnin ansiosta saatiin genua nopeasti ylös ja spinnu alas. Meno kääntyi nopeasti kryssiksi ja lopulta tuuli kuoli lähes täysin. Lähes ikuisuudelta tuntuva aika kuunneltiin purjeiden pauketta nollatuulessa vanhassa mainingissa. Välillä otettiin genua alas ja läpsyteltiin aaltovoimalla kohti seuraavaa merkkiä.

Lopulta tuuli heräsi lounaasta ja matka pääsi jatkumaan. Pläkässä Blanco jäi johon kauas taaksi, mutta Jasmiina pysyi koko ajan iskuetäisyydellä. Illalla noin kahdeksan aikaa tuuli nousi tosi nopeasti rintaman noustessa mereltä. Meillä oli juuri ruokailu ja huoltohetki meneillään, joten fokan vaihtamisessa myöhästyttiin ratkaisevasti. Tuulen yhä noustessa sullottiin ensin jenni keulaluukusta sisään, sitten otettiin isoon reivi, jonka jälkeen saatiin vasta fokka keulalle. Illan pimetessä tuuli yhä yltyi ja aallokko kasvoi melkoiseksi. Isossa ei ollut kuin ykkösreivin köydet paikallaan, joten kakkosreiviä ei voitu ottaa sisään (tässäpä taas oivaa oppia avomerelle valmistautumiseen). Täysin twistattu osiokin ravisteli lattoja siihen malliin, että pelkäsimme purjeen hajoavan. Päätettiin ottaa iso kokonaan alas, jotta kakkosreivin köydet saadaan paikoilleen. Ison laskemiseen otettiin koko miehistö kannelle. lifalinet olivat tietenkin jatkuvasti kiinni. Ison laskemisen jälkeen vene kulki ihan mukavasti pelkällä fokallakin, joten päätettiin jatkaa sillä pahimman yli.

Yö oli todella kylmä ja märkä aaltojen pyyhkiessa jatkuvasti kannen yli. Purjehdusta jatkettiin voimia säätellen: kukaan ei istunut hengaamassa vaan selin tuuleen sitloodassa. Sisällä oli aina 2-3 henkeä keräämässä voimia ja ”lämmittelemässä”. Lopulta (kipparin ollessa punkassa lepäämässä) tuuli laski ja miehistö nosti saman tien täyden ison ylös. Kovin kauaa tästä ei mennyt kun saatiin kaulalle vaihtaa genua ja näin matkaa jatkettiin auringon noustessa taas täysin purjein. Lämmin juotava ja aamupala sai taas miehistön voimat palaamaan. Ennen kassua rikattiin spinnu valmiiksi nostoa varten. Tässä vaiheessa ei oman luokan veneitä ollut niin lähellä, että niitä voisi tunnistaa.

Spinnulegi Kassulta Melkille meni yhtä halssia, Melkin poijun löytämistä tosin vaikeutti hetkeksi noussut sankka sumu. Maali suora tultiin myös yhtä halssia genualla.

Paljon heti tapahtua taas puolentoista vuorokauden kisassa. Olen todella tyytyväinen miehistön toimintaan manööveressä ja veneen viemisessä eteenpäin. Vaikka eihän kippari näillä reissuilla ikinä nuku hyvin tai riittävästi, niin hetkeäkään en epäröinyt jättää venettä miehistön käsiin siirtyessäni itse lepovahtiin. Manööveri menivät loistavasti ilman mitään hässäköitä. Olen todella tyytyväinen päätökseen vaihtaa myötätuulikalusto symmetrisiin spinnuihin ja keväällä niitä varten tehtyyn rikaukseen. Tästä on hyvä jatkaa kesälomien jälkeen syksyn kisoihin.

Gastit: Anna, Antti, Aki, Pekka

Tulos: 2/22

Kimmo

Pegasus menee alta ohi

Pegasus menee alta ohi

Two Fast

Two Fast

Spinnutuijottelua

Spinnutuijottelua

Lauantaiaamu

Lauantaiaamu

Valmistautuminen Suursaareeen aloitettiin harjoittelemalla tulevalla miehistöllä Tiistiksissä. 4/5 tulevan viikonlopun miehistöstä oli messissä. Lähtöalueelle saavuttiin sopivan ajoissa, joten ehdittiin nykäistä spinnukin ylös ja harjoitella pari jiippiä. Etelätuuli pyöri mukavasti kymmenen knotsin tuntumassa ja lähtöalus liputti D-rataa Rysäkarin ympäri.

Lähtösuunnitelmana oli lähteä noin puolesta välistä linjaa vältelle venepään ruuhkaa. Ennen viimeistä vendaa styyralle valahdettiin kuitenkin turhan kauas linjasta ja lähtössä oltiinkin pahasta myöhässä. Ensimmäisellä kryssillä jouduttiin koukkaamaan aika monta venettä perän takaa, mutta punaisella kepillä oltiin jo lähellä fleetin kärkeä. Victoria paineli tutusti kaukana karussa.

Rysäkarille asti mentiin lähes koko ajan tylsää sivutuulipätkää. Rysäkarin eteläpoijulla nykäistiin spinnu ylös. Jenniä laskettaessa huomattiin, että fallit oli jotenkin ristissä ja spinnu ei ollut noussut toppiin asti. Tätä ihmetellessä keskittyminen ajamiseen ei ollut parasta mahdollista. Päätettiin kuitenkin jatkaa spinulla, koska keli oli kuitenkin sen verran kevyt, että kalustavaurioita ei todennäkäisesti tulisi. Spinnulegiä vedettiin samaa tahtia Solveigin ja Uhurun kanssa. Uhuru ajoi hienon lenssin ja pääsi kiertämään sisäkautta Melkin jääpoijua. Me otettiin suosista ulkolinja, mutta jiipin jälkeen ajoimme Solveigin ohi yläpuolelta. Solveig luopuikin kilpailusta ja ajoi lopulta spinnulla maalin ohi. Mikähän tässä oli syynä?

Melko tapahtumaköyhä kisa, jossa oppia tuli jälleen kerran fallien pitämisestä järjestyksessä.

Gastit: Aki, Pekka, Antti ja Tomi

Tulos: 17/32

Kimmo

Tämän vuoden neljännet Tiistikset olivat Shere Khanin kauden ensimmäiset. Matkaan lähdettiin täydellä kuuden hengen miehistöllä, joissa tosin kaksi olivat ensimmäistä kertaa haistelemassa purjehduskilpailujen tunnelmaa. Roolit ja tehtävät ehdittiin käydä hätäisesti läpi matkalla lähtöalueelle. Myös spinnu nostettiin harjoituksen vuoksi kertaalleen. Jiippi jäi kuitenkin tekemättä, koska köydet olivat vielä hivenen sotkussa.

Lähtöalueella puhalteli 10-12 solmun sopivan mukava tuuli. Kevään erittäin kevyttuulisiin kisoihin verrattuna olosuhteet olivat nyt loistavat. Kippari oli unohtanut tulostaa orderit mukaan. Lähtöalus liputti E lippua ja sopivasti vieressä olevalta Solveigilta kysäistiin mikäs rata tämä olikaan. Sieltä saatiin selkeä vastaus eli kyseessä on rata, joka kiertää Melkin kautta Rysäkarille ja takaisin. Kiitos Jan!

Ennen lähtöä säädettiin spinnua vielä oikealla puolelle ylämerkin kiertoa ajatellen (jonka kippari kuitenkin laski lopulta väärin). Lähtöä ei paljoa ehditty suunnittelemaan, mutta lopulta otettiin erittäin hyvä lähtö vähän linjan alapuolelta. Pääsimme kuitenkin juuri sopivasti nousemaan ensimmäiselle länsiviittalle ilman vendoja. Edellä menivät Victoria, Penelope ja Melisande. Pohjoispoijulle ajettiin sivuvastaista ja sieltä alkoi kryssi Rysäkarille.

Kryssillä saimme hyvän vauhdin päälle. Täysi miehistö toi mukavasti painoa laidalle. Ohitimme kryssillä Melisanden ja Penelopen. Ennen ylämerkkiä alkoi vielä spinnukamojen säätäminen nostokuntoon ja kipparin ajo herpaantui. Penelope pääsi kuittaamaan meidät uudelleen. Ylämerkillä jouduimme tekemään ensin jiipin ja sen jälkeen saimme spinnun ylös. Hyvällä venevauhdilla pysyimme Penelopen vaudissa ja takaa tulevat isommat veneet eivät ehtineet saavuttaa meitä ennen alamerkkiä.

Melkin pohjoispoijulla vaihdettiin takaisin genoaan ja lähdettiin slööriä maalisuoralle. Kolme isomman luokan venettä Subway, Spirit of Juniper ja Quattro ajoivat yläkautta ohi ja nostivat länsiviitan kohdilla spinnun. Meillä oli genoallakin ihan hyvä vauhti ja tyydyimme ajamaan sillä suorinta reittiä maaliin. Kisasta jäi erittäin positiivinen mieli. Venevauhti oli ihan hyvin kohdallaan ja manööveritkin menivät loistavasti ottaen huomioon miehistön kokemuksen ja harjoittelemattomuuden. Kelikin suosi, joten ilta oli erittäin onnistunut.

Gastit: Katariina, Tiina, Aki, Jukka ja Tomi

Tulos 13/39

Kimmo

 

Meneekö paras reitti ennustetuissa tuulissa sisältä vai ulkoa? Tätä kysymystä puntaroitiin jo samalla kun syötiin kisaa edeltävät safkat Palma de Pyyssä. Ennustettu tuuli olisi pohjoisesta, joten päättelimme, että ulkokautta ei kannata kiertää. Tämä pohdiskelu sai matkan aikana muutamiakin uusi sävyjä.

Lähtö tapahtui takaa-ajona, joten viivalla oli meidän lisäksi kaksi saman LYS luvun venettä: Ramdata ja Fever. Myötä- / sivutuulilähdön ajoitus osui nappiin ja pääsimme lähtemään puhtaissa tuulissa. Moni aiemmin lähtenyt vene oli vaikeuksissa spinnujen kanssa, joten me lähdimme genoalla. Kun pääsimme aukosta kunnolla Kruunuvuorenselälle tuuli aukesi sen verran, että saatiin nostettua spinnu. Fever sai hyviä vauhdin ja ajoi meidän edellä Haminansalmeen.

Haminansalmessa me kuittasimme Feverin ohi ja olimme menossa läpi oman klungamme ensimmäisenä veneenä. Ulkona puhaltelikin yllätykseksi merituuli lounaasta, spinnu löi viime hetkellä silmille ja emme päässeet nousemaan viimeiselle länsiviitalle. Spinnu alas ja ruuhkan vähän hellitettyä kävimme kiertämässä merkin uudelleen. Keulaosasto hoiti härdellin hienosti ja pian olimme taas nokka kohti menosuuntaa spinnu uudelleen ylhäällä.

Santahaminan eteläpoijulla palattiin taas reittivalinnan visaiseen kysymykseen. Jatkoimme ensin valtaosan mukana ulos, mutta jiippasimme sitten luotojen välistä takaisin kohti Hevosia. Ajatus oli, että merituulen kuollessa saisimme uuden tuulen pohjoisesta aikaisemmin. Näin siinä lopulta kävikin, mutta sitä ennen olimme Sipoonselällä tuskallisen kauan täysin pläkässä. Kun pääsimme taas liikkelle kävi selväksi, että ulkoreitti olisi ollut paljon parempi. Vähän ihmettelimme kun emme nähneet kuin pari venettä tulossa sisään Bodön laivaväylältä (syy tähän selviää myöhemmin).

Emäsalon eteläpuolella aloimme saada pienempien luokkien veneitä kiinni ja itäpuolen kryssissä ohitimme myös oman luokkamme hitaimpia. Furuholmin pohjoisviitalla kiskaistiin taas spinnu ylös. Sillan alla oli melkoisesti ruuhkaa ja melkein tyvenessä jouduimme ottamaan spinnun hetkeksi alas. Kilpilahdelle käännyttäessä nostettiin taas spinnu ja paluumatka sujui vauhdikkaasti. Melko tiukoista kulmista huolimatta spinnu veti nätisti ja vaihtia oli jatkuvasti noin 7.5 solmua. Santahaminan eteläpoijulla spinnu otettiin alas, tästä lyhyt sivuvastainen Haminansalmeen ja lopussa täysi kryssi Krunikalla.

Viime vuoteen verrattuna oli mukava huomata, että venevauhti myös spinnulla oli ihan kilpailukykyinen. Siis niinä aikoina kun ajettiin saman luvun veneiden kanssa samoissa tuulissa. Spinnu manöövereitä ehdittiin harjoittella vain yhtenä iltana ennen kisaa ja silloinkin lähes nollatuulessa. Siihen nähden purjemanööverit menivät miehistöltä erittäin hyvin. Toki kevyessä kelissä ja tasaisessa vedessä kaikki on aina helpompaa.

Epilogi: Maaliintulon jälkeen ja sunnuntain aikana alkoi kuulua tarinaa siitä, että ulkokautta jatkaneet veneet olivatkin ajaneet suoraan Bodön eteläpuolelta Emäsalon kärkeen. Perinteinen Emiksen reittihän on pakottanut veneet kulkemaan Onaksen ja Bodön välistä. Tämän vuoden orderit oli kuitenkin kirjoitettu siten, että täysin ulkona kulkeva reitti oli ohjeiden mukainen. Todennäköisesti tuo ”moka” oli jäänyt järjestäjiltä viime vuoden ordereista, joissa saaren kiertosuunta oli pitkästä aikaa myötäpäivään. Tämän tarinan opetus on se, että vaikka kisa olisi kuinka tuttu ja kuinka monta kertaa tahansa ajettu, niin orderit pitäisi aina lukea yhtä huolellisesti. Ordereiden vanhan / ”oikean” reitin mukainen kuva oli kyllä myös omiaan hämäämään allekirjoittanutta. No, tuo kuva nyt on vaan yksi mahdollinen reitti, jonka ordereiden tekstin perusteella voi ajaa.

Gastit: Aki, Jukka, Fredi, Mika

Tulos:

Kisakalenterin viimeiset kilpailut ajettiin syyskeleissä. Käsitellään ensin lyhyesti Turkisregatta:

Kisaan oli yhdistetty retkeilyhenkiset siirtopurjehdukset, liekö tuo syönyt gastien intoa vai mikä, mutta miehitys oli melkoisen vajaa. Perjantaina siirrettiin Anna kanssa vene Nikuvikeniin, jossa kaimani oli tarjosi ystävällisesti laituripaikan yöksi. Aamulla Teemu tuli täydentämään minimimiehityksen ja moottoroitiin starttialueelle.

Itse kisassa oli monenlaista sähläystä kovanpuoleisen ja puuskaisen tuulen sekä käsien vähyyden takia. Pahiten pieleen meni viimeinen genaakkerin lasku, jossa purjetta kiskottiin ihan miehissä veneen alta. Onneksi mitään ei hajonnut.

Tulos: 13/20

Gastit: Anna ja Teemu

 

Karvalakkikisan perinteisestä kovasta tuulesta ei startissa ollut tietoakaan. Henkäystä oli juuri sen verran, että veneet liikkuivat. Lähdöstä päästiin kohtuullisen hyvin matkaan, mutta eroa kärjessä kulkeviin saman tasoituksen veneisiin kertyi melkoisen paljon. Pohjassa lienee melkoinen viidakko odottamassa pesua noston jälkeen. Kisan parasta antia oli taistelu hienosti kokonaiskisassakin pärjännyttä Solveigia vastaan. Muutamallakin merkillä jouduttiin hakemaan tilaa vene venettä vastaan tilanteissa. Tuuli nousi koko kisan ajan ja lopussa saatiin jo ihan vauhdikasta menoa genaakkerilla.

Kisan jälkeen laskettiin vielä illan jo pimetessä masto. Kausi alkaa todellakin olla lopuillaan…

Tulos: 10/12

Gastit: Anna, Pekka ja Jukka

 

Sunnuntaina osallistuttiin seuran sisäiseen Olympiamalja- kilpailuun. Köliveneille oli laadittu seuran vanhoja – jo Nihdin tukikohdan – aikaisia ratoja mukaileva reitti. Kilpailu ajettiin LYS takaa-ajona eli voittaja olisi ensimmäinen vene joka tulisi maaliin.

Edellisenä päivänä olin järjestämässä X-99 rankingin viimeistä kilpailua kevyissä keleissä Sirpalesaaren edustalla. Sunnuntaina keli oli vieläkin kevympää ja ensimmäiset veneet joutuivat lähtemään melkein nollatuulessa. Se pieni vire jota oli tuli lounaasta. Me lähdettiin takaa-ajoon viimeisessä lähtöryhmässä yhdessä Cosa Nostran kanssa, jolla on siis sama luku.

Lähdössä olimme hivenen myöhässä ja Cosa pääsi edelle. Me nostimme lähdön jälkeen gennaakkerin, jonka saimmekin hyvin vetoon, vaikka kulma oli melkoisen tiukkaa. Jouduimme ajamaan hivenen suoraa reittiä alemmaksi. Tuulen kääntyessä lähes eteläiseksi jouduimme vaihtamaan takaisiin genoaan.

Ensimmäiselle kääntömerkille Kuggenstenin pohjoispoijulle tulimme jo johdossa. Meidän perässä kiersi Aurora Artina33 ja sitten Cosa Nostra. Kryssi Uusimatalan reunamerkille oli kevyessä kelissä hankala. Cosa Nostra otti meitä kiinni, mutta onneksi Aurora jäi hivenen lisää. Reunamerkiltä nostettiin genaakkeri ja lähdettiin lenssaamaan takaisin kohti Suomenlinnaa. Yritimme hakea leikkaamalla vauhtia, mikä välillä onnistuikin ihan hyvin. Kun legistä oli ajettu noin 2/3 kohtasimme Cosa Nostran. Jouduimme paaran veneenä väistämään heidän perästään eli olimme ihan tasoissa.

Maaliintulojärjestys muotoutuisi käytännössä Länsimatalan Itäpoijulla. Hetken jo luulimme saavamme sisäpaikan ja kiertävämme ennen Cosaa, mutta Kaitsu oli ajanut itselleen hyvän leikkauskulman ja he sujahtuvat meidän pihdeistä kärkeen. Myös Aurora oli tullut lenssin hyvin ja kiersivät muutaman veneenmitan meidän perässä. Kuten ennustettua järjestys ei enää lopun sivutuulipätkällä muuttunut, joten maaliin tultiin tässä järjestyksessä.

Mukana päivä merellä tuotti tulokseksi toisen sijan, voittokin oli lähellä…

Tulos: 2/6

Gastit: Hanna ja Jukka

Powered by WordPress Web Design by SRS Solutions © 2017 Shere Khan Sailing Team Design by SRS Solutions