Tuuliennusteet tämän vuoden HTR:ään olivat pitkin kisaa edeltävää viikkoa melkoisen synkkiä, mutta kisan lähestyessä ennusteet sentään paranivat jonkin verran. Ja itse kisan aikanakin tuulta riitti ainakin meidän kohdalla yllättävänkin hyvin. Startti oli viety uudelle paikalle Rysäkarin kupeeseen. Kipparikokouksessa tätä selitettiin sillä, että rataan saatiin näin alkuun edes pari mutkaa. Lähtöalueelle puksuteltiin koneella ja tunnusteltiin lähtöasetelmia. Lähtölinjan suunta tarkoitti noin sivutuulta, jos lähtisi veneen päästä styyralla. Alapäästä ei todennäköisesti pääsisi ilman vendaa ensimmäiselle kiertomerkille. Meidän lähdössä oli kohtuulinen määrä veneitä – 8 kpl – mutta tilaa lähdön ottamiseen oli kohtuullisesti. Feverin kanssa haettiin vähän asemia ja lopulta laskettelimme pitkin linjaa noin 30 sekuntia ennen paukkua. Meidän lähtökiihdytys onnistui hieman paremmin ja näin Fever ei onnistunut jyräämään meidän yli tuulen puolelta. Ensimmäisellä merkillä kiskaistiin spinnu ylös ja vahdittiin, että takaa tulevat eivät pääse varastamaan meidän tuulta. Takana tulivat lähimpänä Fever, Victoria ja Fanatic, ennakolta pahimmaksi arvioidut kilpakumppanit.

Sivutuuleen ajetun spinnulegin aikana ohitettiin jo liuta edellä lähteneitä hitaampia veneitä. Eteläpoijulla oli vähän ruuhkaa ja kierron jälkeen juoduimme vähän laskemaan, jotta saimme kryssille puhtaan linjan. Matka jatkui siis noin 4 solmun tuulessa kryssillä Gråsan itäpuolelta kohti Kassua. Illan pimetessä vähän ennen Kassua tuuli shiftasi kaakkoon, tällaista ei ainakaan meidän ennusteissa ollut, mutta onneksi olimme radan oikeassa laidassa. Kassun kiertämisen jälkeen heitimme heti kohti lounasta, koska ennusteiden mukaan uusi voimakkaampi tuuli tulisi lännestä. Pitkän halssin jälkeen ympärillä lännessä ei näkynyt juuri muita veneitä, joten tulkisimme olevamme jo melkoisen nurkassa. Shiftiä länteen ei vielä kuulunut,  mutta heitimme kuitenkin stryyralle suunnilleen suuntaan 160 astetta. Tallinnan matala oli suunnassa 190 astetta, joten shiftiä tarvittaisiin noin 30 astetta. Krosssasimme useita veneitä, jotka jatkoivat kohti länsi-lounasta. Tulkintamme mukaan ne olivat pienempiä aiemmin lähteneitä. Isommat veneet eivät tuntuneet saavuttavan.

Jatkoimme kohti etelää ja ehdimme jo miettiä tuleeko se länsituuli ollenkaan ja pitääkö meidän vielä heittää venda länteen. Sitten yhtäkkiä tuuli shiftasi kuin napin painalluksesta 100 astetta ja voimistui hetkellisesti 10-12 solmuun. Nopean tuulen haistelun jälkeen todettiin, että ei muuta kuin spinnu ylös. Nosto meni pimeästä huolimatta hienosti ja kohta meillä oli seitsemän solmun vauhteja suoraan kohti merkkiä. Tallinnan matalan kohdalla meni yksi vene ohi hivenen meidän yläpuolelta. Aamun sarastaessa tämä tunnistettiin Victoriaksi, joka sitten voittikin koko luokan.

Tallinnan lahdella tuuli alkoi heikentyä ja tuuli vaihteli luoteen ja lännen välillä. Ajoimme koko ajan vauhtia leikkaamalla ja ohitimme useita hitaampia veneitä. Aegnan ilmoitusten perusteella tiedettiin, että edessä oli Victorian lisäksi ainakin Lutra Lutra ja Penelope. Näistä saatiinkin näköhavainto. Ennen maalia koettiin vielä yksi shifti, jossa tuuli kääntyy etelä-lounaaseen. Hetkinen pyristeltiin heikossa tuulessa spinnulla, mutta maaliin tultiin lopulta genoalla.

Kisa meni manöövereiden puolesta täydellisesti, tästä kiitos miehistölle. Taktiikkakin osui tällä kertaa lähes nappiin, vaikea on keksiä mitä olisi voinut tehdä paremmin. Victorian vauhdille sivutuuli spinnuttelussa meillä ei ollut mitään jakoa vastata ja  firstit taas olivat vetäneet matkalla niin pitkän kaulan, että heitä ei enää tuuleen hiipuessa ennen maalia ehditty saada kiinni.

Gastit: Anna, Johanna, Katariina, Antti ja Teemu

Tulos 4/32

 

Kimmo