Shere Khan Sailing Team

J-92 "Shere Khan" bloggaa täällä…

… tosin Shere Khan on vielä tiukasti pressujen alla piilossa takatalvea. Kiirastorstaina työnteko häiriintyi kuitenkin pahasti kun toimiston ikkunasta näkyi Lauttasaarenselällä ensimmäinen purjehtiva purjevene. Ja myöhemmin näin vielä toisen, tosin koneella, Sirpalesaaren edustalla, kun kävin katsomassa miten masto on siellä talvehtinut.

Jahas kevät alkaa olemaan jo pitkällä ja jäät sulavat kovaa kyytiä. Alkaisi olla jo korkea aika tehdä työsuunnitelmaa kevätkunnostuksesta. Shere Khan olisi tarkoitus rykäistä vesillelaskukuntoon pääsiäisen aikana ja sitten vaan vesille heti kun jää Vanhankaupungilahdeltakin sulavat.

Jotain pientä on talvenkin kuluessa tullut tehtyä. Potkuri oli syksyllä melkoisen täynnä näkkiä, joten se oli puhdistettava ja kiillotettava huolellisesti. Alla kuva lopputuloksesta. Myös uusi spinnufalli on pleissattu. Pinna on Teemun toimesta hiottu ja se odottaa vielä lakkakerroksia päällensä.

Kiillotettu potkuri

Kisakalenterin viimeiset kilpailut ajettiin syyskeleissä. Käsitellään ensin lyhyesti Turkisregatta:

Kisaan oli yhdistetty retkeilyhenkiset siirtopurjehdukset, liekö tuo syönyt gastien intoa vai mikä, mutta miehitys oli melkoisen vajaa. Perjantaina siirrettiin Anna kanssa vene Nikuvikeniin, jossa kaimani oli tarjosi ystävällisesti laituripaikan yöksi. Aamulla Teemu tuli täydentämään minimimiehityksen ja moottoroitiin starttialueelle.

Itse kisassa oli monenlaista sähläystä kovanpuoleisen ja puuskaisen tuulen sekä käsien vähyyden takia. Pahiten pieleen meni viimeinen genaakkerin lasku, jossa purjetta kiskottiin ihan miehissä veneen alta. Onneksi mitään ei hajonnut.

Tulos: 13/20

Gastit: Anna ja Teemu

 

Karvalakkikisan perinteisestä kovasta tuulesta ei startissa ollut tietoakaan. Henkäystä oli juuri sen verran, että veneet liikkuivat. Lähdöstä päästiin kohtuullisen hyvin matkaan, mutta eroa kärjessä kulkeviin saman tasoituksen veneisiin kertyi melkoisen paljon. Pohjassa lienee melkoinen viidakko odottamassa pesua noston jälkeen. Kisan parasta antia oli taistelu hienosti kokonaiskisassakin pärjännyttä Solveigia vastaan. Muutamallakin merkillä jouduttiin hakemaan tilaa vene venettä vastaan tilanteissa. Tuuli nousi koko kisan ajan ja lopussa saatiin jo ihan vauhdikasta menoa genaakkerilla.

Kisan jälkeen laskettiin vielä illan jo pimetessä masto. Kausi alkaa todellakin olla lopuillaan…

Tulos: 10/12

Gastit: Anna, Pekka ja Jukka

 

Sunnuntaina osallistuttiin seuran sisäiseen Olympiamalja- kilpailuun. Köliveneille oli laadittu seuran vanhoja – jo Nihdin tukikohdan – aikaisia ratoja mukaileva reitti. Kilpailu ajettiin LYS takaa-ajona eli voittaja olisi ensimmäinen vene joka tulisi maaliin.

Edellisenä päivänä olin järjestämässä X-99 rankingin viimeistä kilpailua kevyissä keleissä Sirpalesaaren edustalla. Sunnuntaina keli oli vieläkin kevympää ja ensimmäiset veneet joutuivat lähtemään melkein nollatuulessa. Se pieni vire jota oli tuli lounaasta. Me lähdettiin takaa-ajoon viimeisessä lähtöryhmässä yhdessä Cosa Nostran kanssa, jolla on siis sama luku.

Lähdössä olimme hivenen myöhässä ja Cosa pääsi edelle. Me nostimme lähdön jälkeen gennaakkerin, jonka saimmekin hyvin vetoon, vaikka kulma oli melkoisen tiukkaa. Jouduimme ajamaan hivenen suoraa reittiä alemmaksi. Tuulen kääntyessä lähes eteläiseksi jouduimme vaihtamaan takaisiin genoaan.

Ensimmäiselle kääntömerkille Kuggenstenin pohjoispoijulle tulimme jo johdossa. Meidän perässä kiersi Aurora Artina33 ja sitten Cosa Nostra. Kryssi Uusimatalan reunamerkille oli kevyessä kelissä hankala. Cosa Nostra otti meitä kiinni, mutta onneksi Aurora jäi hivenen lisää. Reunamerkiltä nostettiin genaakkeri ja lähdettiin lenssaamaan takaisin kohti Suomenlinnaa. Yritimme hakea leikkaamalla vauhtia, mikä välillä onnistuikin ihan hyvin. Kun legistä oli ajettu noin 2/3 kohtasimme Cosa Nostran. Jouduimme paaran veneenä väistämään heidän perästään eli olimme ihan tasoissa.

Maaliintulojärjestys muotoutuisi käytännössä Länsimatalan Itäpoijulla. Hetken jo luulimme saavamme sisäpaikan ja kiertävämme ennen Cosaa, mutta Kaitsu oli ajanut itselleen hyvän leikkauskulman ja he sujahtuvat meidän pihdeistä kärkeen. Myös Aurora oli tullut lenssin hyvin ja kiersivät muutaman veneenmitan meidän perässä. Kuten ennustettua järjestys ei enää lopun sivutuulipätkällä muuttunut, joten maaliin tultiin tässä järjestyksessä.

Mukana päivä merellä tuotti tulokseksi toisen sijan, voittokin oli lähellä…

Tulos: 2/6

Gastit: Hanna ja Jukka

Ensiksi pahoittelut viime aikojen radiohiljaisuudesta. Siviilipuolella oli sen verran kiireistä, että raportti IRC SM-kisoista jäi kirjoittamatta ja Helsinkin Tallinna Race peräti kokonaan kisaamatta. Lauantaina oltiin kuitenkin taas mukana Henri Lloyd Racessa, joka oli samalla kauden viimeinen IRC Ranking osakilpailu.

Sääennuste ennusti kevyttä keliä. Lähtö oli sivutuulen paaralla. Saatiin ihan ok lähtö läheltä poijua. Muutaman nopeamman veneen kiihdytettyä edestä pois saatii hyvin vapaata tuulta. Kulma oli melkoisen tiukkaa mutta hetken empisen jälkeen nostettiin kuitenkin genaakkeri. Genaakkeri saatii pysymään vedossa Husukiven ohi ja aina eteläpoijulle asti, josta jiipattiin Isosaaren itäpuolelta kohti Kassua. Aluksi tuuli oli todella heikkoa, mutta sitten se voimistui hieman ja kääntyi luoteeseen. Kassulle päästiin siis genaakkerilla yhtä halssia.

Kassun kierron jälkeen lähdettiin löysää kryssiä takaisin kohti Lauttasaarta. Ensimmäinen sadekuuro käänsi tuule takaisin pohjoiseen. Sateen etureunassa tuli melkoisen kovaa puuskaa, fokka laitettiin jo valmiiksi vaihtoa varten. Onneksi vaihtoa ei kuitenkaan tehty, koska tuuli laski yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Kryssi kuurojen kääntelevässä tuulessa oli hankalaa. Muutama shifti ennustettiin oikein ja näin oltiin radan oikeassa laidassa niiden tullessa.

Viimeinen sadekuuro tappoi tuulen lähes kokonaan juuri kun olimme tulossa Melkin ja Pihliksen väliin. Tässä kohdissa kipparin keskittyminen ei ollut parhaimmillaan ja heitimme ylimääräisi vendoja tuule shiftaillessa. Pätkä oli muillekin tässä olleille veneille vaikea, mutta me otimme turpaan eniten.

Gastit: Pekka ja Jukka

Tulos: 10/10 (IRC kokonaistulokset)

Lauantaina käytiin aloittelemassa syyskauden purjehdukset Marjaniemen Purjehtijoiden järjestämässä Eestiluodon maljassa. Isossa luokassa oli mukavasti kymmenen venettä. Kirjoitetaan tästä nyt pikainen raportti näin jälkikäteen.

Lähdössä kippari oli hivenen ruosteessa ja matkaan päästii noin kolmannesta rivistä. Kohtuu hyvin saatiin kuitenkin vapaata tuulta ja pienemmät veneet alkoivat jäädä taakse. Keulilla vetivät luokan isoimmat Firstit 36.7 ja 40:nen. Ensimmäinen venda meni harjoittelun piikkiin ja jouduimme dippamaan first 31.7 Watataitin takaa.  Tämä osoittautui kohtalokkaaksi, sillä he pääsivät juuri meidän eteen ennen sivutuuliosuutta ulos Villinginluodolle. Vasta luodon kohdilla tuulen selkiytyessä pääsimme yläkautta ohi.

Kryssillä Myllärille saimme hieman kasvatettua eroa Watataitiin ja isot vetivät vähän eroa meihin. Luodon kierron jälkeen saimme genaakkerin nopeasti ylös ja pätkä takaisin veneväylälle oli kohtuullisen tapahtumaköyhä. Genaakkerin nykäistiin alas tuulen puolelta, jolla valmistauduimme jibe-settiin seuraavalla merkillä. Eteläpoijulle mentiin lähes yhtä halssia, jouduimme ottamaan vain yhden korjaavan vendan juuri ennen merkkiä.

Seuraava lenssipätkä oli myös lähes yhtä halssia. Ajoimme aika syvään, ehkä jopa liian syvään, koska kärkiveneet vetivät tässä lisää kaulaa. Myöskään Watataitiin ei silmämääräisesti saatu eroa. Sade rintama saavutti meidät tässä vaiheessa ja tuuli nousi nopeasti 16-18 solmuun. Annoin käskyn vaihtaa keulalle fokan, mutta tämä osoittautui virheeksi. Alamarkin kierton jiipin kautta meni hienosti, mutta kun lähdimme takaisin sisään saaristoon tuuli putosi selkeästi alle 10 solmun. Matkaa oli kuitenkin sen verran vähän jäljellä, että kuorivaihdon häslingissä olisi luultavasti myös hävitty niin paljon aikaa, että vaihto ei kannata.

Maalisuoralle saatiin vielä genaakkeri vetoon. Maalissa oli jo selvää, että ero Watataitiin ei tulisi riittämään. Tuloksena siis kakkossija, kuten viime vuonnakin.

Tulos 2/10

Gastit: Jukka, Fredi, Hanna

Helsingissä on meneillään purjehduksen avoimet Euroopanmestaruuskisat. Shere Khanin kotiseura SPS järjestää 49er:den lähdöt ja Shere Khanin sekä kipparin voikin bongata järjestelyistä huomisesta lähtien. Shere Khan toimii siis toisen lähtöryhmän lautakunta-aluksena ja kippari häärii siellä erilaisissa lautakunnan tehtävissä. 49er:den lähdöt järjestetään Hernesaaren ja Sirpalesaaren välissä, joten rannoilta pystyy mainiosti seuraamaan lähtöjä.

 

Paita ja passi

Tilasin englannista kuorellisten köysien pleissaamiseen tarkoitetut puikot ja neulan. Tarkoituksena olisi tehdä kunnon kuoritut spinnuskuutit ja uusia ainakin ison falli, josta kuori on kulutnut jo puhki ihan lukon vierestä. Tämä ongelma pitää tietenkin selvittää, jotta uudelle fallille ei käy heti samalla tavalla.

Tein pari harjoitusta vanhoilla köydenpätkillä, joita löytyi lojumasta varastosta. Köydet ovat jotain polyesteriyitmistä tavaraa, joten ne eivät ihan vastaa tulevia köysiä. Tein kuitenkin harjoituksen vuoksi core-to-core silmäpleissin (vihreä köysi) ja kuorinta + silmukkapleissin (punainen köysi). Core-to-core pleissiin käytin Marlow sivuilta löytyvää ohjetta. Kuoren ”piilottamisesta” ei tullut ihan täydellistä, vaan siihen jäi hivenen löysää. Hivenen epäsiisti ulkoasu ei kuitenkaan heikennä pleissiä, jossa ydinten pleissaaminen vastaa kaikesta kuormasta.

Seuraavaksi ei muuta kuin köysikauppaan valitsemaan tulevia köysiä. Todennäköisesti päädyn Gottifredi Maffiolin köysiin, joita myy ProSailor.

Pleissausharjoituksia

Kimmo

Kevätkauden viimeinen kisa Shere Khanille oli kaksipurjehduksena vedettävä Helsinki Two Star Race. Pekka lähti tähän koitokseen gastiksi. Rekisteröitymisen ja meidän kohdalle sattuneen turvatarkastuksen jälkeen, käytiin syömässä Blue Peterissä. Lyhyen ruokalevon jälkeen suunnattiin ulos lähtöalueelle.

Lähdössä tuulta oli idän puolelta noin 12 solmua. Nostettiin keulalle genoa, vaikka oltiin sen tuulialueen yläpäässä. Suunta Kassulle ei ollut kuitenkaan täysin kryssiä ja tuuliennuste oli moinaava. Laskettiin näin säästävämme yhden purjeenvaihdon. Paaran startti on aina vähän hankala ja me pyörimme poijupään yläpuolella. Kiihdytettäessä linjalle Ramdata pääsi nostamaan meidät yli poijusta, joten jouduimme ottamaan vielä yhden kierroksen ja lähtemään kärkiryhmän (ainakin Ramdata, Casper, Relax) perään. Meidän taaksi jäi vielä ainakin Extasia ja Heili.

Sivuvastainen tuuli muuttui kryssiksi, jossain Gråsan tienoilla ja tuuli moinasi tihkusateen alettua kastella fleettiä. Me ajelimme paaran halssia vaikka kurssi laskikin melkoisesti. Odotettu suurempi shifi tulikin ja heitimme yhdellä vendalla melkein suoraan Kassulle, jossa krossasimme juuri Ramdatan edestä. Taktiikkapuoli toimi siis paljon paremmin kuin Suursaaren alussa. Pian Kassun kierron jälkeen tuuli tyyntyi lähes kokonaan.

Uusi tuuli virisi hieman yllättäen kaakosta, joten matkaa kohti Porkkalaa jatkettiin genaakkerilla. Taktiikkana oli tälläkin kertaa ajaa reilusti vauhtia, vaikka matkaa tuleekin leikkauksen takia enemmän kuin spinnuveneillä. Vaikea sanoa kannattiko tämä. Porkkalaan ajettiin hieman nopeammin kuin esim. Raita II pienestä luokasta. Viimeisessä jiipissä ennen Porkkalan merkkiä putosi genaakkerin skuutti irti purjeesta. Tämä aiheutti ylimääräistä sähellystä, joka maksoi merkinkierrossa muutaman minuutin.

Strekki Suomenlahden yli Uusmadalalle alkoi sivuvastaina, joka jälleen muuttui kryssiksi. Matala keskus oli nyt menossa ohitse ja tuuli tulisi kiertämään tasaisesti idän puolelta etelän kautta länteen ja voimistuen melkoisesti. Venda heitettiin vielä kohtuu kevyessä kelissä, joka taas hetkeksi tyyntyi melkein täysin. Uusi tuuli alkoin nyt lounaasta, nostettiin genaakkeri ylös. Tuuli alkoi nopeasti voimistua yli 15 solmun muutama maili ennen Uusmadalaa, joten genaakkeri ei enää kantanut näin tiukkaan kulmaan. Jouduimme tipauttamaan genaakkerin ja ajelemaan hetken ilman keulapurjetta kunnes saatiin kannella lojunut genoa vaihdettua fokkaan. Suunta oli kuitenkin koko ajan sivutuulta merkkiä kohti, joten aikaa ei hävitty ihan hirveästi.

Uusmadalalta alkoi 8 mailin lenssipätkä itään kohti Kuradimunaa. Tuuli oli jo melkein 20 solmua. Päätimme ottaa tämän pätkän rauhallisesti ilman spinnua. Saimme vähän kerättyä voimia ja syötyä jotain lämmintä. Ei ihan kisahengen mukaista, mutta joskus näitäkin päätöksiä pitää tehdä. Kuradimunalla isommat veneet olivat jo kaukana horisontissa. Me nostettiin sivumyötäiseen tuuleen pienempi genaakkeri ja jätettiin fokka ylös broachien varalta. Tällä pätkällä Shere Khan oli elementissään. Loki pyöri jatkusti yhdeksän solmu tietämillä ja parhaissa surffeissa vauhtia oli 12-14 solmua. Ja mikä parasta pitkiä surffeja tuli koko ajan lisää Viron rannikon eteentyessä ja aallokon näin kasvaessa. Ohitimme tällä pätkällä hienosti ajaneen pikkuluokan Penelopen, joka ajoi ensin spinnulla alemmaksi ja tuli lopun ilman spinnua.

Alamerkkiä toimineella länsipoijulla otimme genaakkerin ajoissa alas ja valmistauduimme kovaan 10 mailin kryssiin Kassulle. Merkille tultaessa niskaan saatiin taas sadetta ja tuuli tyyntyi hetkeksi alle 15 solmuun. Nopeasti tuuli nousi kuitenkin takaisin 20-22 solmuun ja aallokkoa vasten meno oli melkoista tökkimistä. Lopulta tajusimme, että voihan tässä veneessä ottaa isoon myös reivin ja näin saatiin kallistus hallintaan. Tällä setillä pystyttiin ajamaan vauhtia ja väistelemään aaltoja. Emme välittäneet niin paljon nousukulmista ja kunhan vene pysyi vaan vauhdissa. Penelope ajoi tätä pätkää meitä paremmin, mutta olimme tyytyväisiä kun emme jääneet heistä kovinkaan paljoa. Edellä näimme myös muita meidän luokan veneitä.

Lopulta pääsime puolen päivän maissa Kassulle kovimpien puuskien ollessa 26-28 solmua. Kassulta kulma kohti Katajaluotoa oli sen verran tiukka, että genaakkeria ei voinut ajatella. Reivatulla isolla ja fokallakin surffailtiin välillä reilusti yli kymmentä solmua. Ytterillä ja Melkillä oli melkoinen kuhina Helsinki Cupin veneiden kisatessa reippaassa kelissä. Jollia ja yksi F18 katamaraanikin oli kumossa meidän reitin läheisyydessä, mutta kukaan ei viittilöinyt siihen malliin, että olisivat apua tarvinneet. Maalissa olimme kello kahden jälkeen noin 17 tunnin kisaamisen jälkeen.

Tulokseksi tästä kisasta saatiin toinen sija Ramdatan voittaessa puolella tunnilla. Lähtölistan perusteella olisin odottanut enemmänkin veneitä radalle, mutta ehkä ennustettu kovempi tuuli ja sade verottivat osallistumisprosenttia.

Gasti: Pekka

Tulos 2/8

Perjantaina miehistö kokoontui Haukilahteen kipparikokouksen aikoihin. Kokouksen jälkeen aloitettiin kisaan valmistautuminen tilaamalla veneelle pitsat. Ruokailun jälkeen pidettiin lyhyt miehistöpalaveri, jonka jälkeen lähdettiin ulos katselemaan muiden luokkien lähtöjä. IRC-luokka lähti klo 21:00 heikossa itätuulessa. Lähdössä ajatuksena oli lähteä paaralla poijun päästä muiden isompien veneiden perään ja näin saada mahdollisimman vapaat tuulet. Linjalla oli kuitenkin ruuhkaa, joten olimme aika pahasti myöhässä. Lisäksi yläpuolella oli veneitä, mm. Valpuri, jotka blokkasivat tuulta tehokkaasti.

Alkukryssillä isot veneet menivät menojaan. Valpuri kulki hyvää vauhti fokalla, Slender Delta jäi jo tässä vaiheessa melko kauaksi. Melkin poijulla Valpuri kiersi edellä ja nosti spinnun heti luotojen välistä selvittyään. Me seurasimme genaakkerilla perässä. Yritimme hiipiä sen verran ylemmäs, että olisimme päässee yläkautta ohi. Valpuri kuitenkin nosti lopulta eteen. Tuuli ei riittänyt kiihdyttämiseen ohi leestä, joten jouduimme kiertämään ohi kaukaa alakautta.

Kassulta lähdimme kryssimään ulommas etelään idänpuoleisen shiftin toivossa. Tämä taktiikka meni pahasti pieleen. Ulkoa löysimme vain kevyttä tuulta ja shifti tuli lopulta pohjoiseen. Kalbådagrundille ajeltiin skuutteja löysäten, joten matkaa oli tehty paljon ja turhaan. Lopulta tuuli kääntyi vastaiseksi ja voimistui. Kryssi Kotkan portille oli hankala. Aallokko kasvoi aika jyrkäksi ja kokemattomuus veneen pinnassa näkyi selvästi. Olisi pitänyt ajaa vaan reilusti alemmas löysemmillä trimmeillä. Vaihtelimme tuulen mukaan keulalla fokkaa ja genoaa.

Suursaaren pohjoispäässä saimma näköyhteyden Valpuriin, joka oli meitä edellä. Täällä koettiin myös kummallinen ilmiö tuulessa, kun Suursaaren tuulenpuoleisessa rannassa meinasi tuuli kuolla täysin. Onneksi tajusimme ajaa kohtuu nopeasti ulommaksi. Suursaaren länsipuolella tuulta tuli sitten reippaasti lisää. Puuskissa yli 20 knotsia ja ajelimme genaakkerilla 10 solmun surffeja. Pian kävi selväksi, että emme pääsisi merkille ja pudotimme genaakkerin pois. Saaren jäädessä taakse tuuli moinasi takaisin perustuuleksi ja nostimme jälleen genaakkerin.

Paluu Kotkanportilta Kalbådalle oli sivutuulta genaakkerilla. Aluksi saimme hyviä surffeja, mutta vähitellen tuulen moinatessa maininkikin vaimeni. Menimme tässä ohi Valpurista ja parista lyhyempää rataa kiertävästä veneestä. Kalbådan ja Kasuunin välissä oli muutamia isoja shiftejä, joissa vaihtelimme genaakkerin ja genoa välillä. Kasulle tullessa pudotettiin genaakkeri ja mentiin sivutuulessa kohti Melkkiä. Valpuri oli päässyt Kassulla aika lähelle, mutta saimme taas kurottua hieman välimatkaa.

Melkille tultaessa maalin edustalla kellui joukko veneitä, jotka eivät näyttäneet kiikareilla katsoen liikkuvan lainkaan. Meidän tullessa Miessaaren selällä tuuli alkoi pikkuhiljaa täyttyä ja pääsimme pysähtymättä maaliin. Valitsimme kuitenkin väärän laidan ja Valpuri pääsi todella lähelle. Pääsimme kuitenkin juuri ja juuri paaralla heidän edestään maaliin. Laiha lohtu, koska tasoituksessa he pieksivät meidän ja kaikki muutkin sitten oikein kunnolla.

Ensimmäinen Suursaari Shere Khanilla ja ylipäätään kipparina oli opettavainen kokemus. Vahtijärjestelmä ja muonitukset toimivat erittäin hyvin. Silti nukkuminen oli ainakin allekirjoittaneelle jonkinlainen ongelma. Säähän ja taktiikkaan pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota näin pitkässä kisassa.

Gastit: Anna, Pekka, Jukka, Aki ja Antti

Tulos 11/15

Kimmo

Myöhässä linjalta

 

Kassulla, Valpuri perässä

 

Aamupläkää

 

Keulamiehistö jiipin tuoksinassa

 

Kotkan portilla palaamassa

 

Kevyttä maalisuoralla

 

 

 

 

 

 

Powered by WordPress Web Design by SRS Solutions © 2018 Shere Khan Sailing Team Design by SRS Solutions