”Mene uimaan!” komensi Raidin kaveri Sundman ja paimensi pahiksen uima-altaaseen pyörimään ympyrää. Samanlaisella päättäväisyydellä Reffen autokuski pudotti eilen Shere Khanin juuri jäistä vapautuneeseen Suomenlahteen. Rikaushommat kun saadaan vielä hoidettua, niin kausi voi toden teolla alkaa.
Kimmo
Tai no ei ihan yössä, mutta joku hetki meni asennellessa ensimmäistä LED-navigointivaloa paikoilleen. Hämärä ehti jo laskeutua ja valoa testatassa se näytti olevan todella kirkas.
Shere Khanille on varattu vesillelasku 27.04 eli noin 10 päivän päästä. Jääraja kulkee tällä hetkellä Korkeasaaren ja Sompasaaren vanhan sataman välissä. Saapa nähdä ehtiikö Vanhankaupunginlahti sulaa vesillelaskuun mennessä.
Valoa yössä
Jääraja
Pitkällisen pohdinnan jälkeen Shere Khan on nyt myynnissä. Uudet kuviot on mielessä, mutta niistä sitten tarkemmin kun vene on myyty. Nettiveneen ilmoituksesta löytyy kaikki oleellinen ja allekirjoittaneelta luonnollisesti lisätietoja.
Nettiveneen ilmoitus löytyy täältä: http://www.nettivene.com/purjevene/j/506602
Kimmo
DHL tipautti tänään paketin, jonka avulla Shere Khaniin tehdään täydellinen LED konversio. Sisävaloissa on tietenkin valkoinen ja punainen vaihtoehto (niitä kaikkia kauden kolmea yöpurjehtusta varten).
Sunnuntaina pudotettiin myös talvipalttoo pois Shere Khanin yltä.
LED kulku- ja sisävalot
Talvipalttoo pois
Pohjoistuuli on heittänyt Suomenlahden jäät Viron puolelle ja Helsingin edusta on jo vapaa jäistä. Yöpakkaset kuitenkin hidastavat jäiden sulamista sisälahdissa ja 10 vuorokauden ennusteessa ei vielä lämpimiä öitä ole näkykyvissä. Shere Khanin laituripaikallakin voi vielä harrastaa vettenpäälläkävelyä.
Päivittäin päivittyvät jääkartat löytyy täältä:
http://ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne
Harakansalmi
Hernesaaren rantaa
Venepaikka 30.03.2013
Lauantaina tehtiin hienon kevätilman innoittamana kävelyretki Käärmeluodoille. Kallionkolossa tuulesuojassa oli mukava istuskella ja nauttia eväistä. Avovesi näkyy jo Rysäkarilla, vaikka yöpakkaset ja muutoinkin kylmät ilmat eivät vielä jäätä paljon sulattelekaan.
Avointa vettä Rysäkarilla
Talvipurjehdusta
Vuoden ensimmäiset nuotiomakkarat
Jaahas, kevät kolkuttelee jo ovella ja alkaa olla aika miettiä tulevaa kautta. Shere Khanin tuleva kausi vedetään varmaankin aika samoilla linjoilla kuin edellinenkin. Sopivasti leikkimielistä tasoituskisaamista ja siihen päälle retkipurjehdusta. Tarkkaa kisakalenteria ei ole vielä lyöty lukkoon…
Tulevan kauden valmistelut aloitin tarkistamalla veneen paukkuliivien kunnon jo näin hyvissä ajoin. Toivottavasti ovat vielä aamulla yhtä täynnä ilmaa…
Kimmo
Paukkujen koeponnistus
Tänään kävelylenkillä näin kohtuullisen epätoivoisen näköisen melontaretken. Pari kaveria yritti meloa alumiinista avovenettä Hakaniemen rannassa. Jään paksuus oli kuitenkin sitä luokkaa, että se kantoi jo pilkkimiehiä. Matkaa oli taitettu jo useita metrejä, epäselväksi vain mikä oli tavoite, koska ramppia tai muutakaan rantaa, josta veneen saisi ylös, ei ole usean sadan metrin säteellä. En jäänyt seuraamaan mikä oli harjoituksen lopputulos…
Talvimelontaa
Kimmo
Niinhän siinä taas kävi, että blogin päivittäminen lopahti kauden lopulla. Kiireet työ- ja siviilielämässä ajoivat kirjallisten harrastusten ylitse. Loppukaudesta ajettiin vielä muutamia tiistiksiä, SPS:n mestaruuskisa ja Karvalakkikisa. Viimeksi mainittu oli tällä kertaa poikkeuksellisen kevyttuulinen ja sen siivittämän saavutettiinkin Shere Khanin ensimmäinen palkintosija ko. kisasta. Tiististen rankingissa Shere Khan sijoittui lopulta sijalle 14/72, jota täytyy pitää tyydyttävänä tuloksena.
Mennyt kausi oli kipparille ja tiimille jonkinlainen välikausi. Ajeltiin vain LYS- kisoja ja joissa taso ei luonnillisestikaan ole IRC tai ORCi luokkien mukainen. Useassa kisassa oltiin palkintopallilla, mutta silti saavutuksia on vaikea arvottaa, koska kovimmat kilpailijat ovat muissa luokissa.
Mitä sitten ensi kaudella? Mieli tekisi ajaa enemmän ratakilpailuja, joita LYS puolella ei käytännössä järjestetä ollenkaan. Tilasin syksyllä Shere Khanille ORC testimittakirjan jonka mukaan GPH olisi 653,5 ja tuolla luvulla oltaisiin oltu 2012 sarjassa ORCi3 luokassa. Mutta mutta, syksyn mittaan tuli uutisia, joiden mukaan ORCi laskentakaavat päivittyvät melko radikaalisti vuodelle 2013. Lisäksi erilaisista nettikeskusteluista (lähinnä fe83 forumissa) olen ymmärtänyt, että luokkarajatkin voivat tulevana vuonna kokea isompaa remonttia.
IRC puolella oli viime vuonna selkeästi välivuosi ORCi MM-kisojen viedessä venekuntien huomion. Olen edelleen sitä mieltä, että IRC olisi selkeytensä vuoksi parempi sääntö. Meidän osalta pienempien veneiden vähyys on kuitenkin ollut esteenä mielekkäälle kisaamiselle.
Lopullinen päätös ensi vuoden kilpailuista ja sarjasta tehdään kun eri sääntöjen luokkarajat selviävät.
Kimmo
Tuuliennusteet tämän vuoden HTR:ään olivat pitkin kisaa edeltävää viikkoa melkoisen synkkiä, mutta kisan lähestyessä ennusteet sentään paranivat jonkin verran. Ja itse kisan aikanakin tuulta riitti ainakin meidän kohdalla yllättävänkin hyvin. Startti oli viety uudelle paikalle Rysäkarin kupeeseen. Kipparikokouksessa tätä selitettiin sillä, että rataan saatiin näin alkuun edes pari mutkaa. Lähtöalueelle puksuteltiin koneella ja tunnusteltiin lähtöasetelmia. Lähtölinjan suunta tarkoitti noin sivutuulta, jos lähtisi veneen päästä styyralla. Alapäästä ei todennäköisesti pääsisi ilman vendaa ensimmäiselle kiertomerkille. Meidän lähdössä oli kohtuulinen määrä veneitä – 8 kpl – mutta tilaa lähdön ottamiseen oli kohtuullisesti. Feverin kanssa haettiin vähän asemia ja lopulta laskettelimme pitkin linjaa noin 30 sekuntia ennen paukkua. Meidän lähtökiihdytys onnistui hieman paremmin ja näin Fever ei onnistunut jyräämään meidän yli tuulen puolelta. Ensimmäisellä merkillä kiskaistiin spinnu ylös ja vahdittiin, että takaa tulevat eivät pääse varastamaan meidän tuulta. Takana tulivat lähimpänä Fever, Victoria ja Fanatic, ennakolta pahimmaksi arvioidut kilpakumppanit.
Sivutuuleen ajetun spinnulegin aikana ohitettiin jo liuta edellä lähteneitä hitaampia veneitä. Eteläpoijulla oli vähän ruuhkaa ja kierron jälkeen juoduimme vähän laskemaan, jotta saimme kryssille puhtaan linjan. Matka jatkui siis noin 4 solmun tuulessa kryssillä Gråsan itäpuolelta kohti Kassua. Illan pimetessä vähän ennen Kassua tuuli shiftasi kaakkoon, tällaista ei ainakaan meidän ennusteissa ollut, mutta onneksi olimme radan oikeassa laidassa. Kassun kiertämisen jälkeen heitimme heti kohti lounasta, koska ennusteiden mukaan uusi voimakkaampi tuuli tulisi lännestä. Pitkän halssin jälkeen ympärillä lännessä ei näkynyt juuri muita veneitä, joten tulkisimme olevamme jo melkoisen nurkassa. Shiftiä länteen ei vielä kuulunut, mutta heitimme kuitenkin stryyralle suunnilleen suuntaan 160 astetta. Tallinnan matala oli suunnassa 190 astetta, joten shiftiä tarvittaisiin noin 30 astetta. Krosssasimme useita veneitä, jotka jatkoivat kohti länsi-lounasta. Tulkintamme mukaan ne olivat pienempiä aiemmin lähteneitä. Isommat veneet eivät tuntuneet saavuttavan.
Jatkoimme kohti etelää ja ehdimme jo miettiä tuleeko se länsituuli ollenkaan ja pitääkö meidän vielä heittää venda länteen. Sitten yhtäkkiä tuuli shiftasi kuin napin painalluksesta 100 astetta ja voimistui hetkellisesti 10-12 solmuun. Nopean tuulen haistelun jälkeen todettiin, että ei muuta kuin spinnu ylös. Nosto meni pimeästä huolimatta hienosti ja kohta meillä oli seitsemän solmun vauhteja suoraan kohti merkkiä. Tallinnan matalan kohdalla meni yksi vene ohi hivenen meidän yläpuolelta. Aamun sarastaessa tämä tunnistettiin Victoriaksi, joka sitten voittikin koko luokan.
Tallinnan lahdella tuuli alkoi heikentyä ja tuuli vaihteli luoteen ja lännen välillä. Ajoimme koko ajan vauhtia leikkaamalla ja ohitimme useita hitaampia veneitä. Aegnan ilmoitusten perusteella tiedettiin, että edessä oli Victorian lisäksi ainakin Lutra Lutra ja Penelope. Näistä saatiinkin näköhavainto. Ennen maalia koettiin vielä yksi shifti, jossa tuuli kääntyy etelä-lounaaseen. Hetkinen pyristeltiin heikossa tuulessa spinnulla, mutta maaliin tultiin lopulta genoalla.
Kisa meni manöövereiden puolesta täydellisesti, tästä kiitos miehistölle. Taktiikkakin osui tällä kertaa lähes nappiin, vaikea on keksiä mitä olisi voinut tehdä paremmin. Victorian vauhdille sivutuuli spinnuttelussa meillä ei ollut mitään jakoa vastata ja firstit taas olivat vetäneet matkalla niin pitkän kaulan, että heitä ei enää tuuleen hiipuessa ennen maalia ehditty saada kiinni.
Gastit: Anna, Johanna, Katariina, Antti ja Teemu
Tulos 4/32
Kimmo
