Pohjanmeren ylityksestä selviydyttyämme otimme Annan ja Tytin kyytiin Invernessistä, jossa vietimme yhden yön. Vanha gasti hiukan kipunoi väsymystä ja veneessä tilanmenetystä (viisi ihmistä vie enempi tilaa kuin kolme).
Eilen tulimme Caledonian kanaaliin ja ensimmäisessä sulussa saimme erittäin lämpimän vastaanoton melko puheliaalta ja persoonalliselta sulunvartijalta. Olemme tulleet nyt noin 5-6 sulkua läpi (joista 3 oli putkeen – vähän niinkuin rappuset) ja sulunvartijat ovat olleet lähes poikeuksetta lämpimänmukavia.
Ajelemme koneella juuri pitkin Loch Nessiä. Olen määritellyt, että Skotlanti on tähän saakka ollut vivahteikas. Runsaasti erilaisia ja nopeasti vaihtuvia säitä, maastonvaihteluita on kivasti, Invernessissä olimme vanhassa Pubissa, missä ei todellakaan soitettu taustamusaa.
Mutta univelat alkaa olla kuitattu ja elämä hymyillä.
Veneellä kun viettää aikaa alkaa tietyt jutut kehittymään. Meillä on mm teoria Zgerman säämiehistä (ja muutenkin Helgolandista on jäänyt jotenkin saksa päälle – nykyisin veneellä annetaan käskyt lähes aina saksaksi), jotka nappeja säätelemällä keksivät meille erilaisia säitä (niitä kun Pohjanmerellä riitti tulikepeistä sateen kautta sumuun). Myöskin purjehdussimulaatiopeli on kehitteillä missä lisärahalla voi ostaa erilaisia lisähankaluuksia veneelle (2e – vuoto veneeseen, 0.5e – moottorin jäähdytysputkeen roska, 1e – sumua, …). Tänään menemme Fort Augustukseen, joka on Loch Nessin länsipäässä – ja ehkä pieni trekkausreissu.
Interwebs toimii aika huonosti täältä, joten kirjoittelemme ehkä juttuja, mutta katsotaan kuinka pääsemme julkaisemaan niitä (Skotlannista ostamamme prepaid liittymä ei tunnu futaavan).
Veneellä on menossa myös jännitysnäytelmä – Tomin kalsarit vastaan Skotlannin sää. Kumpi kuivuu ennemmin. Panoksia asetellaan.
