Muutoksia suunnitelmiin

Pari päivää sitten tein vaikean päätöksen ja päätin hylätä alkuperäisen suunnitelman Shetlannista, Färsaarista ja Lofooteista. Syitä on useitakin. Akuutein syy on aikataulut ja sää. Tuulet eivät todellakaan ole olleet suotuisia, joka on tarkoittanut jatkuvaa vastatuulta tai satamissa odottelua. Olimme aika paljon aikataulusta perässä ja sopivaa sääikkuna ylitykselle Shetlantiin ei ole näköpiirissä. Pitkät purjehdukset vastatuuleen Pohjois-Atlantille eivät enää tuntuneet mielekkäältä. Lisäksi minua on alusta lähtien vähän kalvanut ajatus veneen jäämisestä koko syys- ja kevätkaudeksi kuivalle maalle kauaksi Pohjois-Norjaan. Haluan kuitenkin purjehtia myös kotoisessa saaristossa nyt kun minulla on siihen myös ihana kumppani. Päätös pitkän reissun keskeyttämisestä ei tietenkään ollut helppo, mutta se tuntui ja tuntuu kuitenkin oikealta.

Tällä hetkellä cruisailemme Norjan etelärannikolla kohti Stavangeria, josta tulee siis tämän kesän purjehduksen päätepiste. Stavangerista on tarkoitus käydä ihailemassa yhtä Norjan hienointa vuonoa eli Lyse vuonoa. Ja sieltä sitten kokka suunnataan takaisin kohti etelää ja Itämerta. Tarkoitus olisi olla takaisin Helsingissä joskus elokuun puolenvälin jälkeen.

Kimmo

Kattegatin seiluut

Venistä siirryttiin kovasta tuulesta johtuen Kattegatin portille Helsingöriin koko matka koneella. Puuskissa tuuli yltyi yli 30 solmun saderintaman ylittäessä Melianin. Kohteliaisuuslippu vaihtui takaisin Tanskan lippuun. Helsingörissä odotettiin hyvää purjehduskeliä Kronborgin linnan vieressä ja bunkrattiin venettä. Kaunis päivä ja hyvä purjehdussää koitti vihdoin ja päätettiin vetää sadan mailin legi Kattegatia ylös Laesson saarelle vahtivuoroissa. Alkumatkasta jopa aurinkorasva oli ahkerassa käytössä ja miehistö kärsi kuumuudesta. Plotterista ja AIS-näytöstä oli suunnatonta hyötyä vilkkaan laivaliikenneväylän vieressä ja sitä ylittäessä. Vapaavuoron miehistö yritti nukkua kuunnellen kauhuissaan Melianin olevan törmäyskurssilla ja pomppien rahtilaivojen aaltojen peräaaltoja vastaan. Laesson saarella tutustuttiin suolan valmistukseen, ajeltiin sähköautolla ja rentouduttiin suolakylpylässä. Hiekkaisilla rantanummilla bongattiin ensimmäinen hyljekin ja sataman aallonmurtajalla riskiläyhdyskunta.

Siirryttäessä Laessosta Skageniin koettiin Tanskan ensimmäinen tuuleton päivä. Koneella ajaessa saatiin suoritettua kannen pesu, samalla ihaillen kirkkaassa vedessä näkyviä isoja meduusaparvia. Suurimmat meduusat olivat jalkapallon kokoisia. Matkalla nähtiin lisää hylkeitä ja pyöriäisikin. Suurikokoisia avomeren lintuja suulia nähtiin lisää. Skagenin edessä väisteltiin ankkuroituja tankkereita. Satamassa nautittiin tuoreesta kalasta ja vireän kalastajakaupungin tunnelmasta. Toisena päivänä maissa raju länsituuli yltyi niin, että miehistönelikko sai puskea tosisssaan pyörillä tutustuen Skageniin Grå Fyr majakkaan ja lintuasemaan ja hiekkadyynien peittämään pohjoiskärkeen. Jyllanin niemimaan pohjoiskärjessä seisominen ristiaallokossa Kattegatin ja Skagerrakin kohdatessa oli hieno kokemus.

Matka on edennyt hitaammin kuin suunniteltu johtuen rajuista tuulista. Sääennusteet näyttävät nyt länsituulen hiljentyessä kohtuulliselta ylitykselle Shetlantiin. Matkaan lähdetään joskus huomenna kauppareissun ja tankkien täyttämisen jälkeen.

Kimmo ja Meri

Kuninkaallinen tunnelma.

Kuninkaallinen tunnelma.

Pelottavat laivat

Pelottavat laivat

Tankkerit parkissa

Tankkerit parkissa

Jyllannin pohjoiskärki

Jyllannin pohjoiskärki majakalta

Miehistö

Miehistö

Itämeren ote

Itämeri yritti tosissaan ja edelleen yrittää pitää Meliania otteessaan. Tämänkertainen siirtopurjehdus alkoi vajaa kaksi viikkoa sitten Helsingissä. Tätä kirjoitettaessa ollaan Antin kanssa päästy jo Ystadiin asti. Vain yhtä pätkää Gotlannin länsipuolella lukuunottamatta tuulet ovat olleen joko +20 solmua vastaan tai sitten olemattomat, joka on tarkoittanut koneilua. Homma kulminoitui Kalmarista lähdön jälkeiseen aamuun.Yritimme päästä yhdellä vedolla johonkin eteläiselle Itämerelle, mutta Utklippanin kohdilla piti antaa periksi. Utklippanin kivellä sitten istuttiinkin pari päivää kuuntelemassa vanttien vinkunaa ja lintujen kirkumista.

Pitkän purjehduksen alussa veneen haluaa lähtökohtaisesti pitää kasassa. Kun tuuli alkaa pyöriä 25 solmun paikkeilla tekee mieli ajaa aika pienillä purjeilla. Avomerellä aallokko kuitenkin nousee nopeasti ja Itämerellä erityisen teräväksi. Tämä tarkoittaa, että eteenpäin ei kerta kaikkiaan pääse järkevästi. Kun tiedossa olisi hidasta kärsimystä aaltojen ryskeessä, on parempi antaa periksi.

No joka tapauksessa nyt ollaan siis päästy Ruotsin etelärannikolle. Sääennuste seuraavalle viikolle ei edelleenkään ole suotuisa. Ruotsin päälle parkkeeraa näillä näkymin seuraava matala, joka kääntää tuulen Tanskan salmissa luoteeseen. Sadetta saadaan parina seuraavana päivänä myös runsaasti.

Meri liittyi miehistöön Ystadissa, josta Antti puolestaan poistuu Köpiksen kautta lentäen. Köpiksestä otetaan viikonloppuna lisää miehistöä ja sitten lähdetään eteenpäin.

Kimmo

Vaahtopäitä Kärdlan satama-altaassa

Vaahtopäitä Kärdlan satama-altaassa

Gotska Sandö yön tunteina.

Gotska Sandö yön tunteina.

2. reivi isossa, perussetti...

2. reivi isossa, perussetti…

Ruokkeja Utklippanilla

Ruokkeja Utklippanilla

Aallokkoa Utklippanin aallonmurtajalla.

Aallokkoa Utklippanin aallonmurtajalla.

 

Norjalainen Villapaita

No niin, kevät on mennyt ja eipä tullut blogia paljoa päivitettyä. Melian on ollut vesillä jo pääsiäisestä lähtien. Olipahan muuten aika arktiset olosuhteet pääsiäisenä. Yölämmöt olivat -5 astetta ja päivisinkin satoi ajoittain lunta. Toisaalta saaristossa oli upeaa seurata lintuja ja muutakin luontoa.

Kotimaan veneilyyn tuli noin kuukauden tauko, kun kävin ylittämässä Atlantin Mearra Nieidan miehistössä. Sen jälkeen on purjehdittu pitkä viikonloppu helatorstain ympärillä ja tehty viimeisiä valmisteluja seuraavaan pitkään purjehdukseen.

Joka on: ”Norjalainen Villapaita”. Reitti kulkee suunnitelmien mukan seuraavasti:

NorjalainenVillapaitaReitti

Itämeren ja Pohjanmeren ylitysten jäljeen on siis tarkoitus kierrellä Shetlantia ja Färsaaria. Färsaarilta elokuun alussa pitkä siirtymä Lofooteille ja Melian telakoidaan suunnitelman mukaan elo-syyskuun vaihteessa Tromssaan. Seuraavalla kesällä jää sitten Norjan vuonojen koluaminen.

Eli blogi aktivoituu taas ja matkan varrelta on tarkoitus laittaa tekstiä ja kuvia jakoon. Melianissa on nykyään myös Yellow Brick trackeri, josta kirjoitan oman jutun tuota pikaa. Trackeri löytyy osoitteesta: https://my.yb.tl/melian

Reissuun lähdetään huomenna illalla Suomenlahden ylityksellä Tallinnaan. Stay tuned.

Kimmo

Bornholm

Sassnitzista tehtiin päivän mittainen avomerihyppäys Bornholmin Nexö:hön. Rönnessä olen jo aikaisemmin käynyt muutaman kerran, joten nyt haettiin uusia kohteita. Nexö ei turistille mitään ihmeellistä tarjoa, mutta satama on suojainen ja siellä saatiin helposti bunkrattua vesi- ja löpötankit täyteen. Myös kauppoja on sataman lähellä ja niistä saatiin ruokavarastotkin täydennettyä. Nexön erittäin ystävällinen satamamestari opasti meidät myös pyörävuokraamoon ja pyörien päältä katseltiin itäisen Bornholmin maalaismaisemia vähän laajemminkin. Pyöräilyyn ja muutenkin retkeilyyn Bornholm on mitä mainiointa seutua ja opastettuja reittejä on paljon. Kaakkoiskulmassa oleva Svaneke näytti todella idylliseltä kylältä ja melko pienessä satamassa olisi kyllä syvyyskin riittänyt. Laitetaan tämä satama mieleen seuraavia reissuja varten.

 

Svaneke, täällä käytiin pyörillä ja syötiin jäätelöt

Svaneke, täällä käytiin pyörillä ja syötiin jäätelöt

Nexösta matka jatkui Christiansö:lle, joka on vanha linnakesaari noin kymmenen mailia Bornholmin pääsaaren pohjoispuolella. Paikka on melkoisesti suomenlinnanhenkinen, mutta toki paljon eristyneempi. Olimme liikkellä ajoissa ja luultavasti ensimmäinen vene joka tuli satamaan, joten saimme hyvän paikan peräpoijukiinnityksellä. Myöhemmin tulevat veneet kiinnittyivät kyljittäin useampi vene rinnakkain. Illalla viimeisen yhteysaluksen mentyä tungos vähän helpotti, koska myös yhteysaluksen paikalla sai mennä. Tosin siitä piti sitten aamulla lähteä ajoissa poiskin.

 

Christiansön satama

Christiansön satama

Vanhoja kasarmin rakennuksia, jotka ovat nykyään asumiskäytössä

Vanhoja kasarmin rakennuksia, jotka ovat nykyään asumiskäytössä

Christiansön idylliä

Christiansön idylliä

Chistiansö:tä oli lyhyt hyppäys takaisin pääsaarelle Allingeen. Täällä oli menossa paikallisen Jazz festarit, joten satama oli melkein täynnä. Saimme paikan sisääntulokanavan ulkolaidalta, mutta onneksi merellä oli melko tyyntä, joten maininki ei pahemmin haitannut. Bornholmin satamat on rakennettu melkoisiksi bunkkereiksi ja Allingessakin saa sisimmän altaan suljettua sululla. Tämä kertoo siitä millaista maininki voi pahimmillaan talven pohjoismyrskyillä olla.

 

Allingen satama Jazzien aikaan, sopu sijaa antaa

Allingen satama Jazzien aikaan, sopu sijaa antaa

Allingen vanhoja kalansavustamoja auringonlaskussa

Allingen vanhoja kalansavustamoja auringonlaskussa

Allingesta kierrettiin saaren pohjoisnokan ympäri Hammerhaveniin. Tämä satama on vanhan linnanraunion kupeessa ja sieltä tehtiin pitkät kävelyretket niin linnalle kuin Hammerenin niemelle, jonka korkeilta jyrkänteiltä näkyi Ruotsiin asti. Jyrkänteillä pesi lokkeja, merimetsoja ja kiisloja. Heti rantajyrkänteiden takana oli vehreitä lehtoja ja niittyjä, joten ollaan aika kaukana karusta saaristoluonnosta.

 

Hammerhavnen ja taustalla Hammerhusin linnanrauniot

Hammerhavnen ja taustalla Hammerhusin linnanrauniot

Hammerenin jyrkänteitä

Hammerenin jyrkänteitä

Näkymää linnalta etelänsuuntaan, metsät ovat todella vehreitä.

Näkymää linnalta etelänsuuntaan, metsät ovat todella vehreitä.

Polut ovat kohtuullisen hyvin merkitty, tässä esimerkki parhaasta päästä.

Polut ovat kohtuullisen hyvin merkitty, tässä esimerkki parhaasta päästä.

Hammerhaveniin päättyi tämäkertainen Bornhomin kierros. Muille Bornholmiin suuntaaville voi suoraan sanoa: jättäkää Rönne väliin ja suunnatkaa saaren pohjoispuolen pikkusatamiin!

 

Kimmo

Rügen

Siirtopurjehdus oli mennyt hienosti ja vene oli kipparin tulotarkastuksessa täsmälleen samassa kunnossa kuin Helsingissä. Stralsundun hansakaupungista lomapurjehdus suuntautui Strelasundin salmeen ja Rügenin itäpuolelle. Salmessa oltiin yksi yö ankkurissa lahdessa, jossa oli juuri riittävästi vettä Melianille. Ankkupaikkaa hakiessa kynnettiin välillä vähän mutapohjiankin.

Rügenin junaradan läppäsilta

Rügenin junaradan läppäsilta

Seuraavat pari päivää oltiin Seedorfissa. Merellä puhalsi melkoinen puhuri ja melkein yksi kokonainen päivä pidettiin sadetta sisällä veneessäkin. No lomallahan kuuluukin levätä. Seedorfista lähti useita kävely ja pyöräreittejä, jotka koko Rügenissä olivat todella hyvin merkittyjä. Seedorfista tehtiin päiväretket saaren itärannan Binzin ja Sellinin ”Seebaadeihin”. Nämä kaupungit tarjoavat pitkiä hiekkarantoja sekä vanhoihin villoihin rakennettuja hotelleja ja pensionaatteja. Ehkä vähän keskiluokkaista minun makuuni…

Seedorfin satama, taustalla melkoinen ukkosrintama

Seedorfin satama, taustalla melkoinen ukkosrintama

Jasmudin niemimaan kalkkikivijyrkänteitä

Jasmudin niemimaan kalkkikivijyrkänteitä

Seedorfista purjehdittiin koko Rügenin itärannikko aina Lohmeen asti. Lohme on aivan Jasmudin kansallispuiston kupeessa ja sieltä oli muutaman kilometrin kävely korkeille kalkkikivitörmille. Köningstulin näköalapaikalla oli kansallispuiston opastuskeskus, johon hieman yllättäen oli 8,5€ pääsymaksu. No, toivottavasti rahat menivät hyvää tarkoitukseen kansallispuiston ylläpitoon. Metsä ja maasto oli aika erilaista kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Suosittelen tätä kohdetta todella kaikille luontomatkailusta kiinnostuneille. Lohmesta siiryttiin lyhyt pätkä takaisinpäin Sassnitziin, josta matka jatkuu gastienvahdon jälkeen kohti Bornholmia. Sassnitzissa sattui olemaan satamajohlat, jotka tarkoittaa hieman ylimääräistä melua ihan marinan kupeessa. Toisaalta sainpahan illalla otettua muutamia ihan hienoja valokuvia.

Lohmen satama

Lohmen satama

Metsää Jasmudin kansallispuistossa

Metsää Jasmudin kansallispuistossa

Näkymä Köningstolilta

Näkymä Köningstolilta

Sassnitzin satamajuhlat

Sassnitzin satamajuhlat

Siirtopurjehdus oli mennyt hienosti ja vene oli kipparin tulotarkastuksessa täsmälleen samassa kunnossa kuin Helsingissä. Stralsundun hansakaupungista lomapurjehdus suuntautui Strelasundin salmeen ja Rügenin itäpuolelle. Salmessa oltiin yksi yö ankkurissa lahdessa, jossa oli juuri riittävästi vettä Melianille. Ankkupaikkaa hakiessa kynnettiin välillä vähän mutapohjiankin.

Seuraavat pari päivää oltiin Seedorfissa. Merellä puhalsi melkoinen puhuri ja melkein yksi kokonainen päivä pidettiin sadetta sisällä veneessäkin. No lomallahan kuuluukin levätä. Seedorfista lähti useita kävely ja pyöräreittejä, jotka koko Rügenissä olivat todella hyvin merkittyjä. Seedorfista tehtiin päiväretket saaren itärannan Binzin ja Sellinin ”Seebaadeihin”. Nämä kaupungit tarjoavat pitkiä hiekkarantoja sekä vanhoihin villoihin rakennettuja hotelleja ja pensionaatteja. Ehkä vähän keskiluokkaista minun makuuni…

Seedorfista purjehdittiin koko Rügenin itärannikko aina Lohmeen asti. Lohme on aivan Jasmudin kansallispuiston kupeessa ja sieltä oli muutaman kilometrin kävely korkeille kalkkikivitörmille. Köningstulin näköalapaikalla oli kansallispuiston opastuskeskus, johon hieman yllättäen oli 8,5€ pääsymaksu. No, toivottavasti rahat menivät hyvää tarkoitukseen kansallispuiston ylläpitoon. Metsä ja maasto oli aika erilaista kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Suosittelen tätä kohdetta todella kaikille luontomatkailusta kiinnostuneille. Lohmesta siiryttiin lyhyt pätkä takaisinpäin Sassnitziin, josta matka jatkuu gastienvahdon jälkeen kohti Bornholmia. Sassnitzissa sattui olemaan satamajohlat, jotka tarkoittaa hieman ylimääräistä melua ihan marinan kupeessa. Toisaalta sainpahan illalla otettua muutamia ihan hienoja valokuvia.

Tågholmen ja Viinistu

Helatorstaiviikonloppu tarjosi taas hyvän mahdollisuuden tehdä vähän pidempi reissu. Halusin taas ottaa agendalle, jonkun uuden kohteen ja Viinistu tuntui sopivalta. Varsinkin kun sääennusteet lupailivat läntisiä tuulia.

Menomatkalla kävin SPS:n saaripaikan eli Tågholmenin kautta. Kelit olivat mahtavat ja helatorstai meni siellä lintuja kuvatessa. Ja ei, en aio täyttää tätä blogia lintukuvilla, niille pitää löytää joku toinen foorumi, jos niitä haluaa julkaista.

Perjantaina tuuli oli lännestä, joten ylitys Viron puolelle oli sivutuulessa nopea. Viinistun satamasta löytyy netistä erilaisia kauhukertomuksia. Satama-allas on tosiaan melko pieni ja ihan avomeren äärellä, joten hyvin voin kuvitella, että ”sopivalla” tuulensuunnalla paikka on melkoinen kattila. Sisäänajo on helppo, varottavia kiviä ei ainakaan karttojen mukaan ole ja syvyyttä riittää. Myös satama-altaassa oli syvyyttä Melianin kaiun mukaan vähintään 2,3m. Tosin kovin laajoja luotauksia en uskaltanut tehdä.

Melian oli vuoden 2016 ensimmäinen vierasvene Viinistussa ja yksin sain olla myös koko sen ajan kun viivyin. Rannassa on hotelli, ravintola ja taidegalleria, mutta niiden palveluja en käyttänyt.

Paluumatkalla Merihakaan loki pyöri 36mpk eli reilusti vähemmän kuin esim. Tallinnasta. Pranglissa oli kuulemma samaan aikaan satama melkein täynnä, joten vähän ihmetyttää miksi Viinistussa oli näin autiota?

Sisäänajo on kapea, mutta vettä on about 3 metriä.

Sisäänajo on kapea, mutta vettä on about 3 metriä.

Melian Viinistussa

Melian Viinistussa

Satama-allas on kyllä hivenen ahdas ja karimerkki altaas ei lisää luottamusta.

Satama-allas on kyllä hivenen ahdas ja karimerkki altaas ei lisää luottamusta.

Yöpurjehdus Formenteralle

Formenteran saari sijaitsee tekno-rave-bilesaari Ibizan eteläpuolella siten, että pahimmat jumputukset ja huurut eivät enää kantaudu sinne. Kummatkin tietenkin Baleaarien saariryhmässä, Välimerellä.

Kuukausi kuivalla maalla Mallorcalla, suurimmaksi osaksi Palmassa, alkoi polttelemaan jalkoja sen verran, että piti päästä vesille. Köyhällä kun ei ole varaa omaan veneeseen, niin sellainen täytyi vuokrata. Kovan tinkauksen jälkeen sain alle äkkilähdöllä jo parhaat päivänsä nähneen Beneteau Oceanis 323 Clipperin. Miehistön osalta luvassa oli ns. two-handed reissu vaimon kanssa.

Carrefour-styyvauksen jälkeen matkaan. Eka etappi Palman lahdella sijaitseva pittoreski Illetaksen lahti, joka oli helpoin ääntää. Eikun ankkuriin, ja vettä tuntui riittävän, jopa merikortin mukaan liikaakin. Eipä ihme, koska jälkeenpäin ilmeni että Reiskan mittarit olivat asetettu näyttämään jalkoja..

Viikon charterin päämääräksi otin Formenteran saarella sijaitsevan, ja venevuokrafirman Eccyachtin Alfonson suuresti kehuman, unelmien-valkohiekka-palmuranta Puerto S’Espalmadorin. Matkaa tuonne olisi 70nm linnuntietä, joten päätin tehdä legin yön yli. Päivänvalossa on kuitenkin kivempaa ankkuroitua kuin pilkkopimeässä.

Palman lahden merituuli-ilmiön sammuttua kelit yön yli olivat varsin leppoisat. Moottoripurjehdusta. Hieno tähtitaivas. Muutamia Välimerenristeilijöitä. Merinovillat, fleece ja pipo. Eikä ainuttakaan toista purjevenettä tai ylipäänsä huvivenettä. Aamu sarasti jälleen puoli viiden maissa.

Puolenpäivän seutuun ankkurit taas santaan, ja olimme perillä. Kiva ranta, eikä jumputusta tai stroboja. Siestan aika.

Pekka

p.s. Kirjoittajan relaatio Kahju Sailing porukkaan juontaa juurensa ex-Shere-Khanin kisatiimiin osallistumisesta 2010 lähtien.

Cala Illetas Palman lahdella.

Cala Illetas Palman lahdella.

Vaimo ruorissa.

Vaimo ruorissa.

Puerto S'Espalmador Formenteran saarella.

Puerto S’Espalmador Formenteran saarella.

Aamunsarastus avomerellä, jossain Ibizan kaakkoiskulmilla.

Aamunsarastus avomerellä, jossain Ibizan kaakkoiskulmilla.

Pääsiäispurjehdus: Helsinki – Porvoo – Onas – Helsinki

Pitkäperjantai meni vielä laittaessa venettä purjehduskuntoon. Patjat kannettiin sisään ja uudet purjeet laitettiin paikoilleen. Genoa meni paikoilleen heittämällä, mutta ison ratsastajat eivät sopineet vanhasta syöttöaukosta sisään. Modausta odotellessa laitettiin reissua varten vielä vanha purje puomille.

Lauantain kauppareissun jälkeen purjehdittiin Jukan kanssa Porvooseen. Porvoonjokisuulla oli rannoilla vielä lunta / jäätä ja rantautuessa idästä vyöryi päälle lumisade. Matkan aikana siedettävä pysynyt lämpötila tipahti heti lähelle nollaa. Porvoon vierasvenesatama ei tarjonnut huhtikuun alussa mitään palveluita, mutta toisaalta kukaan ei ollut myöskään keräämässä maksuja. Anna hyppäsi Porvoosta kyytiin loppureissun ajaksi.

Rantautuminen Porvoossa lumisateessa

Rantautuminen Porvoossa lumisateessa

Porvoossa veneet olivat vielä tiukasti paketissa

Porvoossa veneet olivat vielä tiukasti paketissa

Porvoosta ajettiin pienen avomerilenkin kautta Onakseen Merihaan veneseuran tukikohtaan. Täällä oltiin kevään ensimmäiset kävijät. Paikat olivat talvehtineet hyvin ilman mitään suurempia vahinkoja. Sää kirkastui ja yön pakkanen oli kuurannut laiturit ja jäädyttänyt lammikot. Lämppäri piti sisälämpötilan kuitenkin miellyttävänä. Villasukat oli kuitenkin tarpeen torjumaan pohjan läpi huokuvaa meren kylmyyttä. Mittari näytti koko reissun ajan vedenlämpötilalle lukemaa +2C.

Onaksessa

Onaksessa

Jukka vei tutkaheijastimen mastoon

Jukka vei tutkaheijastimen mastoon

Yöllä oli vielä pakkasta, joka kuurasi kannen ja laiturit.

Yöllä oli vielä pakkasta, joka kuurasi kannen ja laiturit.

Lomalla pitää kiivetä

Next stop Härnösand

Melianin ensimmäinen pitkä purjehdus suuntautui Höga Kustenille. Samalla oli mahdollisuus tehdä pitkä non-stop siirtopurjehdus. Purjehdukselle lähdettiin Helsingistä neljän hengen miehistöllä ja tavoitteena oli laskea maihin seuraavan kerran vasta Ruotsin Härnösandissa. Reitti kulki Suomenlahdelta pohjoiselle Itämerelle ja sieltä Ahvenanmaan länsipuolitse Selkämerelle. Itämerelle tyyppilliseen tapaan sää oli vaihtelevaa aurinkoisesta plägästä, sateeseen ja kohtuu kovaankin tuuleen. Kovimmat tuulet olivat onneksi myötäisiä. Matka kesti muutaman tunnin alle kolme vuorokautta ja meni lopulta kohtuu leppoisesti.

Höga Kusten on maineensa veroinen ja maisemien puolesta upeaa purjehdusseutua. Retken otsikon mukaan kiipeämistäkin oli lähes joka saarella ja satamassa. Purjehdusalueena Höga Kusten on lopulta melko pieni ja siten nopeastikin katseltu läpi. Kelit olivat korkeapaineen takia melkoisen kevyet ja useat siirtymä tehtiinkin koneella. Alla poimintoja parhaista käyntikohteista.

Tyypillistä Höga Kustenin vaaramaisemaa

Tyypillistä Höga Kustenin vaaramaisemaa

Häggvik

Vanha kalastajakylä hienon vuonon pohjukassa. Näköalapaikalta voi nähdä maankohoamisen seurauksena syntyneen järven. Mannaminne ulkoilmamuseo on ehdottomasti käymisen arvoinen. Psykedelinen sekoitus kotiseutu-, kulttuuri- ja taidemuseota.

Häggvik

Häggvik

Bönhamn

Vanha kalastajakylä, josta rakentunut vierasvenesatama. Täältä saatiin ostaa savusiikaa ja kirpparilta vesipannu veneeseen.

Ulvöhamn

Suosittu lomakohde, oltiin Hotellin vierasvenesatamassa, jossa oli mm. uima-allas! Ulvön saarella tuntui olevan paljonkin merkittyjä ulkoilureittejä, mutta opastukset olivat kohtuu kehnoja. Sama ongelma vaivasi suurinta osaa kohteista.

Ulvohamn

Ulvöhamn

Mjältön

Ruotsin korkein saari, jonka huipulta (236m) oli todellakin hienot maisemat. Helteinen kapuaminen siis palkitsi. Oltiin kiinnittyneinä Baggvikenissä, joka myös tuli iltaan mennessä niin täyteen, että viimeiset joutuivat jäädä ankkuriin.

Trysunda

Myös vanha kalastajakylä, josta tullut erittäin suosittu ja sitä kautta ruuhkainen vierasvenesatama. Hieno ja sopivan pieni kalastusmuseo. Ulkoilureitit parhaiten merkitty, pohjoisrannalla hieno punavalkoinen kivikkoranta.

Trysunda

Trysunda

Kirjoitettu paluumatkalla keskellä Selkämerta. Tuulta ~5kn lounaasta, vauhti ~3kn, vahdit pyörii…