Kumlinge ja Sälsön muinaismuistot

Kumlingessa on yli 800 saarta ja näistä vain neljällä on asutusta. Kävimme Bärön lisäksi saariryhmän suurimmassa saaressa Kumlingessa, jossa on suurin osa nähtävyyksistä ja palveluista. Jätimme Melianin Kumlingenin Torsholmin vanhaan yhteysvenelaituriin väliaikaisesti, jotta pääsimme käymään kylällä kirkolla ja kaupassa. Merenranta oli aikojen saatossa kohonnut matalalla Kumlingen saarella, joten käveltävää kylälle oli lähes 3 km. Sää oli edelleen helteinen.

Kumlingen 1300-luvun kivikirkko oli hieno, etenkin se on kuuluisa 1200-luvun alttarikaapista ja 1500-luvun katon kalkkimaalauksista. Kumlingen apteekkia oli kehuttu myös vanhan miljöön vuoksi ja troppeja olisi tarvittu flunssaan, mutta juuri sitten kesäperjantaina ovet olivat säpissä.

Kumlingen kirkko

Kumlingen kirkko

Kumlingen kirkon maalauksia

Kumlingen kirkon maalauksia

Kumlingen kauppa oli hyvinvarusteltu. Onnistuimme vihdoinkin saamaan paikallista kalaa, juuri aamulla kalastettua ahventa. Kaupan viimeiset jäätelötkin ongittiin pakastimesta. Kimmo rupesi rohkeasti paluumatkalla liftaamaan painavien kassien kanssa ja kas kummaa, saimme kyydin satamaan tanskalaisilta matkailuautoilijoilta. Heillä oli pieni kämppä ja peti autossaan, ei hassumpi tapa matkustaa sekään.

Kumlingen kyläkauppa

Kumlingen kyläkauppa

Tuuli oli retken aikana yltynyt ja Melian keikkui huonokuntoisessa Ei saa kiinnittää-laiturissa. Nostimme purjeet ja suuntasimme kohti Kihtiä. Ramsholmenin kapeikossa jouduttiin hieman käyttämään konetta, koska kallio blokkasi tuulen kokonaan. Kihdin reunaa pitkin pursittiin sopivassa sivutuulessa vilkkaan laivaväylän yli ankkuriin Suomen pienimmän kunnan Sottungan saareen Sälsöön. Sottunga taitaa olla jopa EU:n pienin kunta 100 asukkallaan. Meriliikenteen kannalta sijainti on todella keskeinen Kihdin, Teilin ja Kökarin selät rajana.

Sälsön aamu alkoi laivaliikenteen seuraamisella ja matkan ensimmäiseen sateeseen, ja sitähän tulikin sitten oikein rankasti. Sateen hellitettyä löysimme saaren korkeimmalla ja hienoimmalla paikalla vanhan luotsituvan, joka oli romahtamispisteessä sekä sektoriloiston, johon sai kiivetä. Maastokartasta olimme havainnet saarella olevan ”ryssänuuneja” joita löysimmekin jopa useita. Löytämämme kivilatomukset voitiin siis todeta muinaismuistomerkeiksi, joita venäläinen laivasto on käyttänyt uuneina 1700-luvulla.

Sälsön luotsitupa ja näkymä Kihdille

Sälsön luotsitupa ja näkymä Kihdille

"Ryssänuuni" Sälsössä

”Ryssänuuni” Sälsössä

Ahvenanmaalta suuntasimme kohti Kihtiä ja Saaristomerta ja kotisatamaa.

Meri ja Kimmo

 

Länsmansgrund ja Hamnbådan

Ahvenanmaan pääsaari jäi taakse ja oli aika suunnata tutkimaan sen pohjoispuolen saaria ja luotoja. Kelit olivat edelleen helteiset ja vähätuuliset, joten ulkosaariston tutkimiseen oli nyt poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet.

Saggön ohitimme pohjoispuolelta ja ihastelimme sen kallioita vain mereltä. Ensimmäinen satamapaikka oli Länsmansgrund, jossa keula saatiin rantaan muutaman yrityksen jälkeen. Mökin ja tulipaikan vieressä oleva ranta osoittautui hivenen liian matalaksi, mutta paikka löytyi lähempää lahden suuta. Lahdella oli vettä noin 3 metriä ja juuri riittävästi tilaa manööveerata ja pudottaa peräankkuri.

Länsmansgrundin satamalahti

Länsmansgrundin satamalahti

Näkymän mökin / autiotuvan ikkunasta

Näkymän mökin / autiotuvan ikkunasta

Kalliot saaressa olivat kumpuilevat ja osittain hieman vaikeakulkuisetkin. Hienoimmat kalliot olivat mökin takana, jossa käytiin illalla taas kuvaamassa ja ihastelemassa auringonlaskua.

Länsipuolen kallioita auringonlaskun aikaan

Länsipuolen kallioita auringonlaskun aikaan

Seuraavana päivänä jatkettiin vielä kohti koillista. Väderskärillä oli useita veneitä ankkurissa, me tyydyimme ottamaan valokuvat jäljellä olevista rakennuksista lintuputkella ja jatkoimme matkaa kohti Hamnbådania. Tätä saarta ei ole mainittu missään satamakirjoissa, mutta saimme vinkin jo Maarianhaminassa naapurina olleelta turkulaiskipparilta. Lähestyimme Hamnbådania lännestä, jossa karttamerkinnät ja luotaukset näyttivät kohtuullisen luotettavilta.

Hamnbådan on todellinen ulkosaariston luoto, jossa ei kasva muutamaa pihlajaa lukuunottamatta enää yhtään puuta. Luoto on ollut vanha kalastajien tukikohta ja siellä on edelleen paljon rautatappeja veneiden kiinnittämistä varten. Jäljellä on vielä muutamia mökkejä, jotka tosin kaikki olivat lukossa. Kiinnityimme saaren pohjoisrannalle, jossa ranta oli syvä ihan kallioon asti. Peräankkuri piti hyvin, vaikka tuuli nousikin illan aika kohtuulliseksi.

Hanmbådanin lahti oli hivenen epämukava pohjoistuulella

Hanmbådanin lahti oli hivenen epämukava pohjoistuulella

Hamnbådanilla oli huikea määrä merilintuja. Laguunissa kalastivat riskilät ja ruokit, tavallisten lokkien ja tiirojen lisäksi ilmatilan herruudesta taistelivat useat merikihut. Lisäksi nähtiin ainakin pilkkasiipiä ja merihanhia. Saaressa oli meitä ennen yksi venekunta, mutta he lähtivät yöksi pois. Ulkosaariston rauha oli rikkumaton.

Hamnbådan

Hamnbådan

Lampi Hamnbådanilla

Lampi Hamnbådanilla

Ulkosaariston jälkeen hakeuduttiin taas pariksi seuraavaksi yöksi palveluiden pariin. Enklingestä oltiin myös kuultu kehuja ja pieni ponttoonisauna osoittautui kehujen arvoiseksi. Saaren kauppa ei niinkään, mutta saatiin sieltä jotain täydennystä veneen ruokakaappiin.

Seuraavaksi suunnattiin vain alle parin mailin päässä olevaan Bärön Glada Laxeniin, jossa saatiin pestyä pyykit ja täytettyä vesitankit (tosin kaivovedellä). Illan kruunasi ravintolassa kuuluisat ahvenannokset.  Nyt ollaan ankkurissa Kumlingen pohjoispuolella ja huomenna on edessä kulttuuri- ja kauppamatka Kumlingeen.

Kimmo & Meri

Geta-vuoren lumoissa

Aamu ankkurissa alkoi Kimmolla keula-ankkuripelin ohjaimen kytkimen virityksellä ja korjaamisella. Kytkimessä oli joku oikosulku jonka takia ankkuripeli vain pyöri pyörimistään. Kimmo keksi tehdä tilapäisen johdotuksen, jotta ankkuripeli saatiin toimimaan ja ankkuri nostettua. Ajoimme kapeaa ja kivistä väylää pitkin ja kauniiden maisemien sekä kalastajatilan ohi kohti Ahvenanmaan luoteisinta nurkkaa. Selkämeri aukesi aavana edessä ja Getan upeat ja korkeat kalliot kohosivat vieressämme. Nostimme genuan kevyessä tuulessa, ihastelimme maisemia ja nautimme auringosta ja näkkäreistä. Ruotsalaisten uusien perunoiden ja mansikoiden ohella on pakko myöntää, että ruotsalainen näkkärikin on hiton hyvää.

Saaristolaistila aivan avomeren äärellä

Kalastajatila aivan avomeren äärellä

Pohjois-Ahvenanmaalla ei ole montaa suojaista satamaa. Olimme kuulleet tarinoita Geta-vuoresta ja hienoista kallioista, luolista sekä upeista näköaloista, joten suunnistimme kohti Djupvikenin luonnonsatamaa. Djupvikenin lahti aukeni edessämme; suuri, metsäinen ja vaikuttava lahti, joka sijaitsee korkean Geta-vuoren kainalossa. Ankkurointisyyvys oli juuri sopiva ja sekaan mahtui hyvin. Vuorten rinteen alaosassa lähellä meren rantaa on vaarallisia jyrkänteitä ja rotkoja, joista tunnetuin on Djupviksgrottenin luola, joka sijaitsee lahden pohjukassa. Vuorta kiertää n. 5 km luontopolku.

Djupviken auringon laskiessa

Djupviken auringon laskiessa

Illalla kävimme kumiveneellä ihastelemassa auringonlaskua viereisellä Fågelbergin kallioilla. Näkymä ylhäällä kalliolla oli henkeäsalpaava ja vaikuttava. Korkeat, osittain rapaiset ja osittain pitkät sileät punaiset kalliot sekä kitukasvuiset männyt, joita ympäröi aava meri. Kaunista ja komeaa luonnonrauhaa. Asusteeksi kaunissa kesäillassa riitti myöhään illalla pelkät shortsit ja t-paita – käsittämätöntä.

Käkkärämänty Fågelbergetillä

Käkkärämänty Fågelbergetillä

Seuraavan päivän luonto- ja kaupparetki luontopolun ja huipun kautta Getan kylälle helteessä suunniteltiin huolella. Reppu, astmapiippu, vesipullo sekä tukevat kengät mukana matkaan lähdettiin heti aamusta. Luontopolku oli selkeästi merkitty, mutta osittain vaikeakulkuinen. Vuori tarjosi luonnonihmeitä kuten rotkoja, luolastoja ja suuria halkeamia kallion pinnassa. Kimmo halusi kurkkia kaikkialle mihin päänsä sai, tietysti. Kävelimme vuoren toisen puolen luontopolkua pitkin huipulle. Patikoimme polkua väärinpäin, ja pyrimme seuraamaan väärinpäin olevia nuolia ja kivikasoin merkittyä polkua. Lopussa eli polun alussa kävijät vuosien saatossa olivat kasanneet paikalle suuren taideteoksen pirunpellon kivistä, näkymä oli vaikuttava. Huipulla kiipesimme vielä näköalatorniin (lomalla kun on aina kiivettävä…)

Rapakiviä ja polkumerkintöjä

Rapakiviä ja polkumerkintöjä

Djupviksgrottan- luola

Djupviksgrottan- luola

Turistien Pirunpelto

Turistien Pirunpelto

Huipulta kävelimme alas kylälle, jossa tutustuimme Getan keskiaikaiseen pieneen kivikirkkoon ja kävimme täydentämässä ruokavarastoja kyläkaupassa. Ylhäälle takaisin huipulle päästyämme söimme maittavat ja huokeat lounaat matkailumaja Soltunassa. Harmiksemme nykyisen majan vieressä oleva kaunis vanha L.Sonckin matkailumaja oli päästetty rapistumaan.

Lars Sonckin piirtämä vanha matkailumaja

Lars Sonckin piirtämä vanha matkailumaja

Paluu veneelle alas huipulta polun toista puolta ja viittoja väärinpäin seuraten sujui hitaasti. Metsäisellä osuudella söimme mustikoita suoraan puskista. Kuumuus ja helteet alkoivat vaivaamaan. Heti veneelle päästyä oli mentävä uimaan ja loppupäivä oleiltiin varjossa.

Suosittelemme kaikille tutustumista Geta-vuoreen ja kallioihin, veneellä tai ilman. Rapakivi, joka rapautuu helposti murenevaksi soraksi on täällä nähtävissä parhaimmillaan ja erikoisimmillaan. Rapakivi, jota kutsutaan maailmalla Rapakivi granite tai Der Rapakiwi (koska kivilaji on dokumentoitu ensimmäiseksi Suomessa!) on erikoinen graniitti ja sitä on maailmalla vain muutamissa muissa paikoissa ja Ahvenanmaallakin vain osittain.

Getan ja rapakiven lumoissa lähdettiin seilaamaan kohti ulkosaariston luotoja.

Meri ja Kimmo

Muutoksia suunnitelmiin

Pari päivää sitten tein vaikean päätöksen ja päätin hylätä alkuperäisen suunnitelman Shetlannista, Färsaarista ja Lofooteista. Syitä on useitakin. Akuutein syy on aikataulut ja sää. Tuulet eivät todellakaan ole olleet suotuisia, joka on tarkoittanut jatkuvaa vastatuulta tai satamissa odottelua. Olimme aika paljon aikataulusta perässä ja sopivaa sääikkuna ylitykselle Shetlantiin ei ole näköpiirissä. Pitkät purjehdukset vastatuuleen Pohjois-Atlantille eivät enää tuntuneet mielekkäältä. Lisäksi minua on alusta lähtien vähän kalvanut ajatus veneen jäämisestä koko syys- ja kevätkaudeksi kuivalle maalle kauaksi Pohjois-Norjaan. Haluan kuitenkin purjehtia myös kotoisessa saaristossa nyt kun minulla on siihen myös ihana kumppani. Päätös pitkän reissun keskeyttämisestä ei tietenkään ollut helppo, mutta se tuntui ja tuntuu kuitenkin oikealta.

Tällä hetkellä cruisailemme Norjan etelärannikolla kohti Stavangeria, josta tulee siis tämän kesän purjehduksen päätepiste. Stavangerista on tarkoitus käydä ihailemassa yhtä Norjan hienointa vuonoa eli Lyse vuonoa. Ja sieltä sitten kokka suunnataan takaisin kohti etelää ja Itämerta. Tarkoitus olisi olla takaisin Helsingissä joskus elokuun puolenvälin jälkeen.

Kimmo

Kattegatin seiluut

Venistä siirryttiin kovasta tuulesta johtuen Kattegatin portille Helsingöriin koko matka koneella. Puuskissa tuuli yltyi yli 30 solmun saderintaman ylittäessä Melianin. Kohteliaisuuslippu vaihtui takaisin Tanskan lippuun. Helsingörissä odotettiin hyvää purjehduskeliä Kronborgin linnan vieressä ja bunkrattiin venettä. Kaunis päivä ja hyvä purjehdussää koitti vihdoin ja päätettiin vetää sadan mailin legi Kattegatia ylös Laesson saarelle vahtivuoroissa. Alkumatkasta jopa aurinkorasva oli ahkerassa käytössä ja miehistö kärsi kuumuudesta. Plotterista ja AIS-näytöstä oli suunnatonta hyötyä vilkkaan laivaliikenneväylän vieressä ja sitä ylittäessä. Vapaavuoron miehistö yritti nukkua kuunnellen kauhuissaan Melianin olevan törmäyskurssilla ja pomppien rahtilaivojen aaltojen peräaaltoja vastaan. Laesson saarella tutustuttiin suolan valmistukseen, ajeltiin sähköautolla ja rentouduttiin suolakylpylässä. Hiekkaisilla rantanummilla bongattiin ensimmäinen hyljekin ja sataman aallonmurtajalla riskiläyhdyskunta.

Siirryttäessä Laessosta Skageniin koettiin Tanskan ensimmäinen tuuleton päivä. Koneella ajaessa saatiin suoritettua kannen pesu, samalla ihaillen kirkkaassa vedessä näkyviä isoja meduusaparvia. Suurimmat meduusat olivat jalkapallon kokoisia. Matkalla nähtiin lisää hylkeitä ja pyöriäisikin. Suurikokoisia avomeren lintuja suulia nähtiin lisää. Skagenin edessä väisteltiin ankkuroituja tankkereita. Satamassa nautittiin tuoreesta kalasta ja vireän kalastajakaupungin tunnelmasta. Toisena päivänä maissa raju länsituuli yltyi niin, että miehistönelikko sai puskea tosisssaan pyörillä tutustuen Skageniin Grå Fyr majakkaan ja lintuasemaan ja hiekkadyynien peittämään pohjoiskärkeen. Jyllanin niemimaan pohjoiskärjessä seisominen ristiaallokossa Kattegatin ja Skagerrakin kohdatessa oli hieno kokemus.

Matka on edennyt hitaammin kuin suunniteltu johtuen rajuista tuulista. Sääennusteet näyttävät nyt länsituulen hiljentyessä kohtuulliselta ylitykselle Shetlantiin. Matkaan lähdetään joskus huomenna kauppareissun ja tankkien täyttämisen jälkeen.

Kimmo ja Meri

Kuninkaallinen tunnelma.

Kuninkaallinen tunnelma.

Pelottavat laivat

Pelottavat laivat

Tankkerit parkissa

Tankkerit parkissa

Jyllannin pohjoiskärki

Jyllannin pohjoiskärki majakalta

Miehistö

Miehistö

Itämeren ote

Itämeri yritti tosissaan ja edelleen yrittää pitää Meliania otteessaan. Tämänkertainen siirtopurjehdus alkoi vajaa kaksi viikkoa sitten Helsingissä. Tätä kirjoitettaessa ollaan Antin kanssa päästy jo Ystadiin asti. Vain yhtä pätkää Gotlannin länsipuolella lukuunottamatta tuulet ovat olleen joko +20 solmua vastaan tai sitten olemattomat, joka on tarkoittanut koneilua. Homma kulminoitui Kalmarista lähdön jälkeiseen aamuun.Yritimme päästä yhdellä vedolla johonkin eteläiselle Itämerelle, mutta Utklippanin kohdilla piti antaa periksi. Utklippanin kivellä sitten istuttiinkin pari päivää kuuntelemassa vanttien vinkunaa ja lintujen kirkumista.

Pitkän purjehduksen alussa veneen haluaa lähtökohtaisesti pitää kasassa. Kun tuuli alkaa pyöriä 25 solmun paikkeilla tekee mieli ajaa aika pienillä purjeilla. Avomerellä aallokko kuitenkin nousee nopeasti ja Itämerellä erityisen teräväksi. Tämä tarkoittaa, että eteenpäin ei kerta kaikkiaan pääse järkevästi. Kun tiedossa olisi hidasta kärsimystä aaltojen ryskeessä, on parempi antaa periksi.

No joka tapauksessa nyt ollaan siis päästy Ruotsin etelärannikolle. Sääennuste seuraavalle viikolle ei edelleenkään ole suotuisa. Ruotsin päälle parkkeeraa näillä näkymin seuraava matala, joka kääntää tuulen Tanskan salmissa luoteeseen. Sadetta saadaan parina seuraavana päivänä myös runsaasti.

Meri liittyi miehistöön Ystadissa, josta Antti puolestaan poistuu Köpiksen kautta lentäen. Köpiksestä otetaan viikonloppuna lisää miehistöä ja sitten lähdetään eteenpäin.

Kimmo

Vaahtopäitä Kärdlan satama-altaassa

Vaahtopäitä Kärdlan satama-altaassa

Gotska Sandö yön tunteina.

Gotska Sandö yön tunteina.

2. reivi isossa, perussetti...

2. reivi isossa, perussetti…

Ruokkeja Utklippanilla

Ruokkeja Utklippanilla

Aallokkoa Utklippanin aallonmurtajalla.

Aallokkoa Utklippanin aallonmurtajalla.

 

Norjalainen Villapaita

No niin, kevät on mennyt ja eipä tullut blogia paljoa päivitettyä. Melian on ollut vesillä jo pääsiäisestä lähtien. Olipahan muuten aika arktiset olosuhteet pääsiäisenä. Yölämmöt olivat -5 astetta ja päivisinkin satoi ajoittain lunta. Toisaalta saaristossa oli upeaa seurata lintuja ja muutakin luontoa.

Kotimaan veneilyyn tuli noin kuukauden tauko, kun kävin ylittämässä Atlantin Mearra Nieidan miehistössä. Sen jälkeen on purjehdittu pitkä viikonloppu helatorstain ympärillä ja tehty viimeisiä valmisteluja seuraavaan pitkään purjehdukseen.

Joka on: ”Norjalainen Villapaita”. Reitti kulkee suunnitelmien mukan seuraavasti:

NorjalainenVillapaitaReitti

Itämeren ja Pohjanmeren ylitysten jäljeen on siis tarkoitus kierrellä Shetlantia ja Färsaaria. Färsaarilta elokuun alussa pitkä siirtymä Lofooteille ja Melian telakoidaan suunnitelman mukaan elo-syyskuun vaihteessa Tromssaan. Seuraavalla kesällä jää sitten Norjan vuonojen koluaminen.

Eli blogi aktivoituu taas ja matkan varrelta on tarkoitus laittaa tekstiä ja kuvia jakoon. Melianissa on nykyään myös Yellow Brick trackeri, josta kirjoitan oman jutun tuota pikaa. Trackeri löytyy osoitteesta: https://my.yb.tl/melian

Reissuun lähdetään huomenna illalla Suomenlahden ylityksellä Tallinnaan. Stay tuned.

Kimmo

Bornholm

Sassnitzista tehtiin päivän mittainen avomerihyppäys Bornholmin Nexö:hön. Rönnessä olen jo aikaisemmin käynyt muutaman kerran, joten nyt haettiin uusia kohteita. Nexö ei turistille mitään ihmeellistä tarjoa, mutta satama on suojainen ja siellä saatiin helposti bunkrattua vesi- ja löpötankit täyteen. Myös kauppoja on sataman lähellä ja niistä saatiin ruokavarastotkin täydennettyä. Nexön erittäin ystävällinen satamamestari opasti meidät myös pyörävuokraamoon ja pyörien päältä katseltiin itäisen Bornholmin maalaismaisemia vähän laajemminkin. Pyöräilyyn ja muutenkin retkeilyyn Bornholm on mitä mainiointa seutua ja opastettuja reittejä on paljon. Kaakkoiskulmassa oleva Svaneke näytti todella idylliseltä kylältä ja melko pienessä satamassa olisi kyllä syvyyskin riittänyt. Laitetaan tämä satama mieleen seuraavia reissuja varten.

 

Svaneke, täällä käytiin pyörillä ja syötiin jäätelöt

Svaneke, täällä käytiin pyörillä ja syötiin jäätelöt

Nexösta matka jatkui Christiansö:lle, joka on vanha linnakesaari noin kymmenen mailia Bornholmin pääsaaren pohjoispuolella. Paikka on melkoisesti suomenlinnanhenkinen, mutta toki paljon eristyneempi. Olimme liikkellä ajoissa ja luultavasti ensimmäinen vene joka tuli satamaan, joten saimme hyvän paikan peräpoijukiinnityksellä. Myöhemmin tulevat veneet kiinnittyivät kyljittäin useampi vene rinnakkain. Illalla viimeisen yhteysaluksen mentyä tungos vähän helpotti, koska myös yhteysaluksen paikalla sai mennä. Tosin siitä piti sitten aamulla lähteä ajoissa poiskin.

 

Christiansön satama

Christiansön satama

Vanhoja kasarmin rakennuksia, jotka ovat nykyään asumiskäytössä

Vanhoja kasarmin rakennuksia, jotka ovat nykyään asumiskäytössä

Christiansön idylliä

Christiansön idylliä

Chistiansö:tä oli lyhyt hyppäys takaisin pääsaarelle Allingeen. Täällä oli menossa paikallisen Jazz festarit, joten satama oli melkein täynnä. Saimme paikan sisääntulokanavan ulkolaidalta, mutta onneksi merellä oli melko tyyntä, joten maininki ei pahemmin haitannut. Bornholmin satamat on rakennettu melkoisiksi bunkkereiksi ja Allingessakin saa sisimmän altaan suljettua sululla. Tämä kertoo siitä millaista maininki voi pahimmillaan talven pohjoismyrskyillä olla.

 

Allingen satama Jazzien aikaan, sopu sijaa antaa

Allingen satama Jazzien aikaan, sopu sijaa antaa

Allingen vanhoja kalansavustamoja auringonlaskussa

Allingen vanhoja kalansavustamoja auringonlaskussa

Allingesta kierrettiin saaren pohjoisnokan ympäri Hammerhaveniin. Tämä satama on vanhan linnanraunion kupeessa ja sieltä tehtiin pitkät kävelyretket niin linnalle kuin Hammerenin niemelle, jonka korkeilta jyrkänteiltä näkyi Ruotsiin asti. Jyrkänteillä pesi lokkeja, merimetsoja ja kiisloja. Heti rantajyrkänteiden takana oli vehreitä lehtoja ja niittyjä, joten ollaan aika kaukana karusta saaristoluonnosta.

 

Hammerhavnen ja taustalla Hammerhusin linnanrauniot

Hammerhavnen ja taustalla Hammerhusin linnanrauniot

Hammerenin jyrkänteitä

Hammerenin jyrkänteitä

Näkymää linnalta etelänsuuntaan, metsät ovat todella vehreitä.

Näkymää linnalta etelänsuuntaan, metsät ovat todella vehreitä.

Polut ovat kohtuullisen hyvin merkitty, tässä esimerkki parhaasta päästä.

Polut ovat kohtuullisen hyvin merkitty, tässä esimerkki parhaasta päästä.

Hammerhaveniin päättyi tämäkertainen Bornhomin kierros. Muille Bornholmiin suuntaaville voi suoraan sanoa: jättäkää Rönne väliin ja suunnatkaa saaren pohjoispuolen pikkusatamiin!

 

Kimmo

Rügen

Siirtopurjehdus oli mennyt hienosti ja vene oli kipparin tulotarkastuksessa täsmälleen samassa kunnossa kuin Helsingissä. Stralsundun hansakaupungista lomapurjehdus suuntautui Strelasundin salmeen ja Rügenin itäpuolelle. Salmessa oltiin yksi yö ankkurissa lahdessa, jossa oli juuri riittävästi vettä Melianille. Ankkupaikkaa hakiessa kynnettiin välillä vähän mutapohjiankin.

Rügenin junaradan läppäsilta

Rügenin junaradan läppäsilta

Seuraavat pari päivää oltiin Seedorfissa. Merellä puhalsi melkoinen puhuri ja melkein yksi kokonainen päivä pidettiin sadetta sisällä veneessäkin. No lomallahan kuuluukin levätä. Seedorfista lähti useita kävely ja pyöräreittejä, jotka koko Rügenissä olivat todella hyvin merkittyjä. Seedorfista tehtiin päiväretket saaren itärannan Binzin ja Sellinin ”Seebaadeihin”. Nämä kaupungit tarjoavat pitkiä hiekkarantoja sekä vanhoihin villoihin rakennettuja hotelleja ja pensionaatteja. Ehkä vähän keskiluokkaista minun makuuni…

Seedorfin satama, taustalla melkoinen ukkosrintama

Seedorfin satama, taustalla melkoinen ukkosrintama

Jasmudin niemimaan kalkkikivijyrkänteitä

Jasmudin niemimaan kalkkikivijyrkänteitä

Seedorfista purjehdittiin koko Rügenin itärannikko aina Lohmeen asti. Lohme on aivan Jasmudin kansallispuiston kupeessa ja sieltä oli muutaman kilometrin kävely korkeille kalkkikivitörmille. Köningstulin näköalapaikalla oli kansallispuiston opastuskeskus, johon hieman yllättäen oli 8,5€ pääsymaksu. No, toivottavasti rahat menivät hyvää tarkoitukseen kansallispuiston ylläpitoon. Metsä ja maasto oli aika erilaista kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Suosittelen tätä kohdetta todella kaikille luontomatkailusta kiinnostuneille. Lohmesta siiryttiin lyhyt pätkä takaisinpäin Sassnitziin, josta matka jatkuu gastienvahdon jälkeen kohti Bornholmia. Sassnitzissa sattui olemaan satamajohlat, jotka tarkoittaa hieman ylimääräistä melua ihan marinan kupeessa. Toisaalta sainpahan illalla otettua muutamia ihan hienoja valokuvia.

Lohmen satama

Lohmen satama

Metsää Jasmudin kansallispuistossa

Metsää Jasmudin kansallispuistossa

Näkymä Köningstolilta

Näkymä Köningstolilta

Sassnitzin satamajuhlat

Sassnitzin satamajuhlat

Siirtopurjehdus oli mennyt hienosti ja vene oli kipparin tulotarkastuksessa täsmälleen samassa kunnossa kuin Helsingissä. Stralsundun hansakaupungista lomapurjehdus suuntautui Strelasundin salmeen ja Rügenin itäpuolelle. Salmessa oltiin yksi yö ankkurissa lahdessa, jossa oli juuri riittävästi vettä Melianille. Ankkupaikkaa hakiessa kynnettiin välillä vähän mutapohjiankin.

Seuraavat pari päivää oltiin Seedorfissa. Merellä puhalsi melkoinen puhuri ja melkein yksi kokonainen päivä pidettiin sadetta sisällä veneessäkin. No lomallahan kuuluukin levätä. Seedorfista lähti useita kävely ja pyöräreittejä, jotka koko Rügenissä olivat todella hyvin merkittyjä. Seedorfista tehtiin päiväretket saaren itärannan Binzin ja Sellinin ”Seebaadeihin”. Nämä kaupungit tarjoavat pitkiä hiekkarantoja sekä vanhoihin villoihin rakennettuja hotelleja ja pensionaatteja. Ehkä vähän keskiluokkaista minun makuuni…

Seedorfista purjehdittiin koko Rügenin itärannikko aina Lohmeen asti. Lohme on aivan Jasmudin kansallispuiston kupeessa ja sieltä oli muutaman kilometrin kävely korkeille kalkkikivitörmille. Köningstulin näköalapaikalla oli kansallispuiston opastuskeskus, johon hieman yllättäen oli 8,5€ pääsymaksu. No, toivottavasti rahat menivät hyvää tarkoitukseen kansallispuiston ylläpitoon. Metsä ja maasto oli aika erilaista kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Suosittelen tätä kohdetta todella kaikille luontomatkailusta kiinnostuneille. Lohmesta siiryttiin lyhyt pätkä takaisinpäin Sassnitziin, josta matka jatkuu gastienvahdon jälkeen kohti Bornholmia. Sassnitzissa sattui olemaan satamajohlat, jotka tarkoittaa hieman ylimääräistä melua ihan marinan kupeessa. Toisaalta sainpahan illalla otettua muutamia ihan hienoja valokuvia.

Tågholmen ja Viinistu

Helatorstaiviikonloppu tarjosi taas hyvän mahdollisuuden tehdä vähän pidempi reissu. Halusin taas ottaa agendalle, jonkun uuden kohteen ja Viinistu tuntui sopivalta. Varsinkin kun sääennusteet lupailivat läntisiä tuulia.

Menomatkalla kävin SPS:n saaripaikan eli Tågholmenin kautta. Kelit olivat mahtavat ja helatorstai meni siellä lintuja kuvatessa. Ja ei, en aio täyttää tätä blogia lintukuvilla, niille pitää löytää joku toinen foorumi, jos niitä haluaa julkaista.

Perjantaina tuuli oli lännestä, joten ylitys Viron puolelle oli sivutuulessa nopea. Viinistun satamasta löytyy netistä erilaisia kauhukertomuksia. Satama-allas on tosiaan melko pieni ja ihan avomeren äärellä, joten hyvin voin kuvitella, että ”sopivalla” tuulensuunnalla paikka on melkoinen kattila. Sisäänajo on helppo, varottavia kiviä ei ainakaan karttojen mukaan ole ja syvyyttä riittää. Myös satama-altaassa oli syvyyttä Melianin kaiun mukaan vähintään 2,3m. Tosin kovin laajoja luotauksia en uskaltanut tehdä.

Melian oli vuoden 2016 ensimmäinen vierasvene Viinistussa ja yksin sain olla myös koko sen ajan kun viivyin. Rannassa on hotelli, ravintola ja taidegalleria, mutta niiden palveluja en käyttänyt.

Paluumatkalla Merihakaan loki pyöri 36mpk eli reilusti vähemmän kuin esim. Tallinnasta. Pranglissa oli kuulemma samaan aikaan satama melkein täynnä, joten vähän ihmetyttää miksi Viinistussa oli näin autiota?

Sisäänajo on kapea, mutta vettä on about 3 metriä.

Sisäänajo on kapea, mutta vettä on about 3 metriä.

Melian Viinistussa

Melian Viinistussa

Satama-allas on kyllä hivenen ahdas ja karimerkki altaas ei lisää luottamusta.

Satama-allas on kyllä hivenen ahdas ja karimerkki altaas ei lisää luottamusta.