Alusta lähtien oli selvää, että vaikka etelää kohti mennään niin reissusta ei tulisi mitenkään helteinen. Siltä olen ollut hivenen yllättynyt, että villasukkia on käytetty monin verroin enemmän kuin shortseja. Sen verran pitää Skotlannin puolustukseksi sanoa, että paikallisten mukaan tämä on ollut yksi sateisimmista ja kylmimmistä kesistä miesmuistiin. Tässä vähän yhteenvetoa neljän viikon purjehduksesta Skotlannin länsirannikolla ja saaristossa:
Vuorovedet
Vuorovedet olivat uusi asia meille käytännössä vain Itämerellä purjehtineille. Aluksi en oikein tiennyt miten ilmiöön pitäisi suhtautua, mutta loppujen lopuksi tilanteita, joissa vuorovesi pitää todella tarkkaan ottaa huomioon oli vain muutamia. Kaikki satamat joissa me käytiin oli käytännössä saavutettavissa millä vuorovedellä tahansa. Eli syvyyden puolesta ei navigointi tuottanut huolta. Saarten välissä virrat voivat olla voimakkaita. Isoimmat vuorovesivirrat me koeattiin Sound of Islayssa ja Kyle Rheassa, molemmissa lähes 5 solmua. Näihin saapuminen oli syytä ajoittaa oikein, koska vastavirtaan ei käytännössä olisi edes pystynyt etenemään.
Loch Harport – alavesi
Loch Harport – ylävesi
Sound of Islay – nopeus lokissa 6.3 ja GPS:ssä 11.1 solmua
Sää ja säätiedot
Kuten aiemmista blogikirjoituksista on varmaan käynyt ilmi sää oli melkoisen tuulista ja vaihtelevaa. Merivesi on ollut käytännössä koko ajan noin 12 astetta, joten sekin kertoo, että mitenkään erityisen lämmintä täällä ei ole ollut. Saarilla ja rannikollakaan ei mobiiliverkoissa ollut mobiilidataa ollut saatavilla juuri lainkaan. Säätietojen lataaaminen oli siis aina välillä melko hankalaa. Lyhyemmän aikaväli säätiedot saatiin Navtexista ja Stornoway Coastguardin VHF lähetyksistä, joka ovat todella selkeitä. Sen verran pysyttiin kuitenkin ajan tasalla, että kovimmat kelit pystyttiin aina välttämään ja hakeutumaan satamiin niitä pitämään. Onneksi myös veneen lämppäri on toiminut hyvin, joten veneen sisätilat on saatu pidettyä kohtuullisen kuivina ja lämpiminä.
Luonto ja eläimet
Maisemat länsirannikolla ja saarilla olivat mahtavat. Erityisen yllättävää oli vehreys. Vuoret eivät olleet karuja kallioita vaan vehreyden peittämiä. Rinteitä pitkin valui alas vuolaita puroja ja vesiputouksia. Saarten suojan puolella ja laaksoissa oli lehtipuiden täyttämiä lehtoja, joissa käveleminen tuntui kuin olisi tullut keskimaahan.
Merilintuja oli nähtiin tietysti paljon. Upeimpia oli myrskylintujen kaartelu aaltojen laakoissa sekä suulien syöksykalastus. Delfiinejä nähtii lähes aina kun purjehdittiin vähänkään avoimemmilla vesillä. Hylkeitä taas lähellä rantaa ja salmissa. Juralla nähtiin myös saukko. Yksin reissun kohokohdista oli Collin salmessa kun nähtiin jättiläishai kita ammollaan muutaman metrin päässä veneestä. Ainostaan isoimmat valaat jäivät tällä reissulla näkemättä.
Ruoka
Brittiläinen ruoka ei tunnetusti ole mitenkään arvostettua ja erityisesti Skotlantilaisesta ruoasta vitsaillaan paljon. Me syötiin aika paljon ulko osittain myös kaasun säästämiseksi. Lähes poikkeuksetta paikalliset pubit ja ravintolat tarjosivat hyvää ruokaa. Fish and chips, steak pie ja muut klassikot olivat listojen vakiokamaa. Se mikä yllätti oli paikallisen ja tuoreen kala- ja äyriäisruuan saatavuus ja laatu. Monissa paikoissaa saatiin tuoretta meriahventa (sea bass), makrillia, simpukoita, rapuja, langustineja jne.
