Itämeri yritti tosissaan ja edelleen yrittää pitää Meliania otteessaan. Tämänkertainen siirtopurjehdus alkoi vajaa kaksi viikkoa sitten Helsingissä. Tätä kirjoitettaessa ollaan Antin kanssa päästy jo Ystadiin asti. Vain yhtä pätkää Gotlannin länsipuolella lukuunottamatta tuulet ovat olleen joko +20 solmua vastaan tai sitten olemattomat, joka on tarkoittanut koneilua. Homma kulminoitui Kalmarista lähdön jälkeiseen aamuun.Yritimme päästä yhdellä vedolla johonkin eteläiselle Itämerelle, mutta Utklippanin kohdilla piti antaa periksi. Utklippanin kivellä sitten istuttiinkin pari päivää kuuntelemassa vanttien vinkunaa ja lintujen kirkumista.
Pitkän purjehduksen alussa veneen haluaa lähtökohtaisesti pitää kasassa. Kun tuuli alkaa pyöriä 25 solmun paikkeilla tekee mieli ajaa aika pienillä purjeilla. Avomerellä aallokko kuitenkin nousee nopeasti ja Itämerellä erityisen teräväksi. Tämä tarkoittaa, että eteenpäin ei kerta kaikkiaan pääse järkevästi. Kun tiedossa olisi hidasta kärsimystä aaltojen ryskeessä, on parempi antaa periksi.
No joka tapauksessa nyt ollaan siis päästy Ruotsin etelärannikolle. Sääennuste seuraavalle viikolle ei edelleenkään ole suotuisa. Ruotsin päälle parkkeeraa näillä näkymin seuraava matala, joka kääntää tuulen Tanskan salmissa luoteeseen. Sadetta saadaan parina seuraavana päivänä myös runsaasti.
Meri liittyi miehistöön Ystadissa, josta Antti puolestaan poistuu Köpiksen kautta lentäen. Köpiksestä otetaan viikonloppuna lisää miehistöä ja sitten lähdetään eteenpäin.
Kimmo
Vaahtopäitä Kärdlan satama-altaassa
Gotska Sandö yön tunteina.
2. reivi isossa, perussetti…
Ruokkeja Utklippanilla
Aallokkoa Utklippanin aallonmurtajalla.
