Kommentit pois päältä artikkelissa Paluumatka Stavanger – Hanko
Matkatavaroiden aktiivinen odottelu ei tuottanut tulosta, joten Jukka osti uudet välttämättömyystarvikkeet ja matka pääsi taas jatkumaan. Tuulet olivat edelleen suotuisat lounaan puolelta, joten Etelä-Norja kierrettiin vauhdikkaasti. Samoin Skagerragin ylitys meni hienosti, tuulen kääntyessä sivutuuleksi etelään. Keikutusta tietysti sivusta tuleva maininki aiheutti.
Skagenin kierrossa päästiin taas mobiiliverkon piiriin ja saatiin tarkempia sääennusteita. Lännestä oli tulossa myräkkä, noin vuorokauden päästä, joten johonkin pitäisi pysähtyä suojaan. Päätettiin jatkaa vielä alas Kattegattia, Ruotsiin ei haluttu koronan takia mennä, joten suunnaksi otettiin suoraan Helsingör. Yöllä tuuli yltyi ja suunta oli nyt käytännössä yhden halssin kryssiä vesisateessa. Aallokko oli jo melkoisen isoa, joten aamulla laitettiin kone käymään ja loppumatka ajettiin motokryssiä iso 2. reivissä. Stavanger – Helsingör legi kesti kokonaisuudessaaan noin 2,5 vrk ja matkaa mittariin kertyi 323 mailia.
Helsingörissä lepäiltiin pari päivää ja kuunneltiin länsituulen vinkunaa vanteissa. Parissa päivässä tuuli oli puhaltanut itsensä sen verran väsyksiin, että aamupäivällä lähdettiin taas merelle. Kova tavoite oli mennä tästä suoraan Suomeen.
Juutinraumassa oli sopivasti melkoinen myötävirta, joten Kööpenhaminen ohitus sujui sivuvastaisessa tuulessa vauhdikkaasti. Itämerelle päästyämme etelästä alkoi lähestymään sadekuuroja. Ensimmäinen saavuttikin meidän juuri kun olimme kiertämässä Falsterbon eteläviittaa. Tuuli yltyi melkoisesti, joten pudottimme isopurjeen pois ja jatkettiin itään pelkällä jennillä. Ensimmäinne yö sujui leppoisesti tuulen jo rauhoittuessa. Kotimatka tuntui todella alkavan, kun Skånen kierron jälkeen päästiin kääntämään kokka kohti pohjoista.
Itämeren ylitys päästiin kokonaan myötätuulessa ja hyvässä vauhdissa. Purjevaihtoehtoina oli pelkkä jenni, iso + jenni spiirattuna ja hetken aikaa myös iso ja genaakkeri. Pieni ja syvä matalapaine oli syntymässä Etelä-Itämerelle ja sen kehittymistä seurailtiin aina kun oltiin rantojen läheisyydessä. Pitkällä halssilla päästiin lähelle Saarenmaata ja Hiidenmaata, jossa näytti selvältä, että Hankoon ehditään ennen myräkkää. Lopulta Suomenlahti ylitettiin hienossa itätuulessa ja Hangon lähes täyteen satamaan rantauduttiin vähän puolenyön jälkeen. Legi Helsingör – Hanko kesti vähän reilu 3,5 vrk ja loki pyöri 507 mailia.
Kommentit pois päältä artikkelissa Odottelua, odottelua
Melian oli talvehtinut Norjassa hyvin. Ainoa varsinainen tappio telakoinnim aikana oli starttiakku. Telakka oli ladannut akkuja säännöllisesti, mutta starttiakun laturi oli mennyt jotenkin oikoseen ja akku sököksi. Hassuinta on se, että tuota erillistä starttiakun laturia ei edes tarvita mihinkään, koska isompi laturi lataa nyt molempia akkupankkeja relen kautta. Olinkin aina ihmetelly miksi systeemissä on kaksi maasähkölaturia.
Pekka saapui ekalle viikolle gastiksi, lennot olivat ihan ajallaan, mutta matkatavaroita saatiinkin sitten odotella liki 30 tuntia. Kevyessä säässä jouduttiin konettelemaan useampi päivä kohti etelää. Yksi päivä tultiin kevyttä kryssiä ulkomerellä ja aivam veneen vierestä tuli vastaan isohko parvi miekkavalaita. Puhallukset kuuluivat hienosti kun eläimet kävivät pinnalla hengittämassä.
Eteneminen pysähtyi lauantai iltana Stavangeriin, kun Pohjanmetellä alkoi puhkumaan etelästä lähestyvän matalapaineen muodossa. Vaihto saatiin aikaistettua tiistaille, jolloin tuuli olisi kääntymässä myötäiseksi matalan keskuksen ohitettua meidät.
Jukan saapuminen veneelle ei alkanut lupaavasti kun heti ensimmäinen lento Helsingistä peruttiin koneen rikkoutumisen takia. Mies pääsi veneelle myöhään tiistaina illalla. Mutta ilman matkatavaroita, jotka ovat eksyneet uudelleenreitityksessä johonkin tuntemattomaan paikkaan.
Tänään keskiviikkona olisi ollut loistava sää purjehtia itään kohti Tanskaa. Matkatavaroita on nyt aktiivisesti odotettu kohta vuorokausi. Matkaan ei päästä ennen kuin ne löytävät perille tai vakuutusyhtiön kanssa päästään johonkin sopuun uusien pakollisten vaatteiden hankinnasta.
Onneksi tuuli ei nyt heti ole kääntymässä, mutta odottelu alkaa käydä jo hermoille. Joka tapauksessa tästä on tarkoitus jatkaa mahdollisimman pitkällä legillä kotia kohti.
Kommentit pois päältä artikkelissa Vapaudut vankilasta- kortti
Tämä kevät on ollut kovin erilainen kuin kukaan osasi odottaa. Koronaviruksesta johtuen rajat menivät kiinni ja Melianin paluu Norjasta viivästyi.
Pitkään aikaan ei ollut mitään tietoa milloin rajat aukeasivat. Lopulta kun tiedotettiin että 15.06 mennessä päätetään ”jotain, laitoin lopullisesti lomat kiinni juhannukselta. 11.06 ulkoministeri Pekka Haavisto kertoi valtioneuvoston tiedostustilaisuudessa pirauttaneensa norjalaiselle kollegalleen, että norjalaiset ovat tervetulleita Suomeen ja vastavuoroisuutta toivotaan. Vahvistus suomalaisten karanteenittomalle matkustamiselle Norjaan 15.06 alkaen saatiiin perjantaina.
Istun tällä hetkellä Oslon lentokentällä ja odotan lentoa Ålesundiin. Jännä nähdä miten Melian on telakalla pärjännyt.
Kommentit pois päältä artikkelissa Loppuloma ja telakointi
Inspiraatio blogin kirjoittamiseen hieman lopahti loman loppumisen jälkeen, mutta kirjoitetaan nyt vielä pieni raportti loppulomasta.
Sognevuonon jälkeen seilattiin edelleen rannikkoa kohti pohjoista. Suurin osa väylistä kulkee saariston suojissa, mutta Stattin niemi pistää pitkälle länteen kohti Atlanttia. Tästä niemestä kirjoitetaan hurjia tarinoita, joten yritimme valita sen kiertämiseen hyvän sääikkunan. Meillä olikin kierrossa periaatteessa hyvä myötätuuli, mutta kohdalle sattui juuri sopivasti sadekuuro, josta saatiin aika kovia puuskia. Keikutusta lukuunottamatta mitään ongelmia ei kuitenkaan ollut.
Stattin pohjoispuolella olevasta saarista parhaiten jäi mieleen Runden lintusaari. Lunnit olivat tietysti jo elokuun lopulla lopettaneet pesintänsä ja häipyneet merelle, mutta isokihut ja suulat olivat vielä saarella. Täällä tullaan käymään vielä ensi keväänä.
Tämän reissun pohjoisin satama oli kaunis Ålesund. Kaupunki paloi maan tasalle 1904 ja sen jälkeen sinne rakennettiin kivestä todella kauniita jugend tyylisiä taloja. Taloista suurin osa on edelleen tallella, vaikka keskustassa on muutama betonikerrostalokin rikkomassa tunnelmaa.
Ålesundista suunnattiin noin 15 mailia etelään Ulsteinvik Marinaan. Täältä Melianille oli varattu talvitelakkapaikka. Veneen siivoamiseen ja pakkaamiseen talvikuntoon meni pari päivää, jonka jälkeen telakan ammattitaitoinen henkilökunta nosti Melianin talviteloille.
Tuntui hivenen erikoiselta lopettaa kausi jo elokuun lopussa. Melianin seikkailut jatkuvat siis ensi keväänä suoraan pelipaikoilta Norjasta. Tulevalla talvikaudella ei siis ole luvassa juurikaan blogikirjoituksia, normaalit talvikauden projektit jäävät nyt väliin.
Kommentit pois päältä artikkelissa Suuri ja mahtava Sognevuono – Sognefjord
Tätä kirjoittaessa möllötetään Esefjordenin Balestrandin satamassa, jossa pidämme pyykinpesupäivän (Meri) ja vapaapäivän (Kimmo) vuorten, usvan ja (tihku)sateen keskellä. Eilen totesimme yhteistuumin, että alkaa olla vuonoähky. Ympärillä maisemat ovat hienot ja ainutlaatuiset, mutta vuonoja ei jaksa enää vertailla ja kuviakin alkaa olla jo niin paljon, ettei vaan jaksa enää ahmia. Unesco-vuonon Nærøyfjordenja Fjærlandsfjorden jälkeen kaikki tuntuu jotenkin lattealta ja väsyttää. Olemme olleet matkassa nyt n.kk:n ja kotiasiat alkaa hiipimään ajatuksiin. Lapsiakin on ikävä.
Matkailu veneellä on nostanut arvoaan edullisuutensa ja mukavuutensa takia. Koti, ruoat ja keittiö kulkee aina mukana ja kalliissa Norjassa saa rahat riittämään pidempään lomaan. Suurin lasku on tietty edessä vielä, Melianin telakointimaksu talveksi. Voimme itse päättää minne mennä ja heittää ankkurin, jos vaan sopiva paikka löytyy syvissä vesissä. Sognevuonossa olemme nähneet purjeveneitä ja suomalaisia yhden käden sormin laskettuna ja Melian on vienyt meitä huimiin paikkoihin Suomi-lippu liuhuen. Säät vuonoissa ovat vaihtelevat ja on tärkeää, että on luotettava vene, joka kestää yllättävät kovat puuskat, omistaa hyvät purjeet ja moottori pelittää. Kaiken kruunaa kokenut kippari, joka on kyllä välillä ihmeissään. Mistä nyt tuulee? Minne virta nyt vie? Mitä nyt tapahtui? Äh, tuuli loppui taas! Moottorissa on nyt pienellä käynnillä ilmennyt ääntä vetolaitteesta, joka huolestuttaa kipparia, ja toivomme pääsevämme loppusatamaan asti.
Bergenistä lähdettyämme kohti Norjan
pisintä vuonoa Sognea löysimme ensin laituripaikan suojaiselta
kylän lahdelta Herdlevågenista. Pääsimme sinne kryssimällä
Herdlefjordenissa ja ensimmäinen Hurtigruten- risteilijä, Maailman
kaunein merimatka, tuli jo vastaan! Herdlevågenista löysimme
alueen ainoan tasaisen kohdan, jota saksalaiset olivat käyttäneet
toisen maailmansodan aikaan lentokenttänä. Lisäksi alueella oli
polku, jonka varrella oli linnake ja torpedobunkkeri.
Herdlevågenista oli kapea väylä Sognefjordiin Sognesjön kautta, jossa saimme purjehtia kovassa luoteistuulessa (Ruoanlaitto oli kovin haasteellista).Tullessamme vuonon suulle tuuli loppui kuin seinään. Edessämme oleva tankkeri lähti plotterin mukaan öljynjalostustehtaalta kohti Islantia! Menimme ankkuriin luonnonkauniiseen lahteen Kjeringevågen, jonka Norwegian Cruising Book oli laittanut tähtipaikaksi. Sitä se tosiaan olikin. Teimme patikoinnin kallioille, jollaista emme olleet ikinä nähneet. Kallio oli kuin yhteensulautuneita pikkukiviä täynnä.
Myötätuulessa lasketeltiin genualla kohti mahtavaa ja leveää Sognevuonoa. Verrattuna Hardangeriin meriliikennettä oli kovin vähän. Menimme yöksi laituriin Bjordaliin.Vuorovesi rupesi olemaan jopa 2 metriä, joten välillä käytiin tosi pohjalla! Norjalaisten vuoripatikoinnin ja kunnonkohotuksen innoittamana pakkasimme aamulla reput täyteen eväitä ja juomia kohti viereistä vuorta! Reissu oli pitkä, raju ja aurinkokin porotti. Soratietä 1 km tienhaaraan, ylös 2 km pahimmillaan 30 asteen kulmassa, loppupätkä metsässä purojen solistessa. Kroppafjälletiltä – 679 metriä meren pinnan yläpuolella – näkymä vuonolle sekä ympäröiville vuorille ja vuonojärviin oli käsittämätön – se hiljaisuus ja kauneus! Ylipainoisena astmaatikkona suoritus oli itselleni saavutus, etenkin jos alas pääsee. Takaisintullessa löysimme jopa kanttarelleja 500 metrin korkeudessa lampaiden laidunmailla!
Pitkän reissun jälkeen jatkoimme heti matkaa paikoitellen kovassa myötätuulessa kohti Sognen lähes ainoaa saarta Kvamsøyta . Saaren vierestä löysimme matalan ankkuripaikan ja tuulikin loppui yöksi. Kvamsøy on maailman pienimpiä saaria, missä on oma kirkko! Kirkko oli valaistu yöksi ja näky oli komea, taustalla komeat vuoret! Kirkko oli 1300-luvulta, ikäänsä nähden hyvässä kunnossa, vaikka sitä käytetäänkin hyvin vähän. Saaren kasvusto oli rehevöitynyt eikä siellä voinut kävellä muuta kuin kirkolle – matkalla saimme kerättyä vadelmia!
Lähdimme kohti Aurlandsfjordenia, jossa sijaitsee mitä luultavimmin Sognen suosituimmat kohteet kuten Flåm ja Nærøyfjorden, Norjan uusin Unesco-kohde (Sognen kapein vuono). Matkalla ei tuullut/tuuli ja satoi/ei satanut. Jossain kohtaa saatiin myötätuulta, mutta oli pakko ottaa genua sisään, kun puuskissa rupesi olemaan 30 knotsia (Heräsi kysymys Miten ihmeessä täältä pääsee pois takaisin länteen?). Päästessämme sivuvuonon suulle tuuli loppui ja saimme väistellä lukuisia risteily-, RIB- ja turistialuksia.
Aurlandsfjorden ei pettänyt. Maisemat oli kuvankauniita! Flåm vuonon päässä on loistoristeilijöiden pysähtymispaikka; yksi oli ankkurissa (jatkuva matkustajien kuljetus edes-takas) ja toinen oli satamassa. Sesonkiaikaan risteilijät vaihtuvat joka päivä. Purjeveneille oli tehty oma kelluva ponttooni, marina oli paras koko reissun aikana – onneksi hieman sivussa pahimmasta hälinästä! Päivän ajan olimme ainoa purjevene, Melian Suomi-lippuineen taisi päästä aika monen sadan turistin kuviin. Norjalaiseen tapaan illalla alkoi taas sataa. Alue oli hyvin organisoitu, turistijunia ja sähköautoja suhaili ees ja taas, kauppoja ja kuppiloita oli joka lähtöön, jopa The Mall of Norway. Onnistuimme löytämään ainoan ilmaiskohteen alueella- Flåm junamuseon!
Turstimeininki ja ihmispaljous alkoi häiritsemään, joten ei tehnyt sitten kuitenkaan mieli mennä Flåm turistimagneetti junaan ylös Myrdaliin ’One of the most beatiful train journeys in the world’. Käveltiin alueella, käytiin Coop-kaupassa ja pideltiin sadetta. Parin yön jälkeen siirryttiin viereiseen vuonoon Nærøyfjordeniin, jossa vuoret ympärillä oli niin korkeat sekä vuono kapea, että GPS ja puhelinsignaalit katosivat. En ihmettele enää, miksi vuono on saanut Unesco maininnan ja miksi se on niin suosittu.
Lähdimme tutkimaan tätä Kauneuden vuonoa patikoimalla ylös historiallista polkua Rimstigenille. Melian ankkuroitiin matalaan Bakkan lahdelle. Polku lähti saman tien nousemaan jyrkästi. Yli 700 metrin (tähänastinen ennätys!) ja 5 km:n matkassa kesti loppujen lopuksi n. 6 tuntia. Söimme eväät ylhäällä huikaisevien maisemien ja pilvien keskellä, virkistäydyttiin kylmällä purovedellä, täytimme vesipullot ja keräsimme mustikoita. Sateen alettua lähdimme kapuamaan alas välillä äkkijyrkkää, märkää ja mutaista kivistä polkua. Korkeanpaikan kammoisena jalat välillä tutisten keskityin, välillä nelivetona, yhteen askelmaan kerrallaan. Tätä kirjoittaessa reisi- ja pohjelihas ovat vieläkin kipeät. Onneksi jalassa oli vaelluskengät, jotka eivät pettäneet!
Yö vietettiin siis Maailman kauneimmassa ankkuripaikassa Bakkan lahdella. Olo tuntui ylelliseltä, etenkin kun laakson rannat oli täynnä auto- ja telttamatkailijoita ja kajakkeja. Vuonon päästä Godvangenin kylästä löysimme vain turistihelvetin (Viikinkylän) eikä ollut laituria, joten heitimme ankkurin ja kävimme kylässä vain pikaisesti. Otimme kuvat Kjellfossenin vesiputouksesta (755 m:n putous, yksi maailman korkeimmista, yksittäinen vapaa pudotus 149 m), kävimme kaupassa ja lähdimme takaisin kohti Sognea. Yön olimme Leikangerin keskustaajaman vieraslaiturissa. Tylsä paikka, mutta onneksi suht suojainen.
Olimme ihmetelleet Sognessa miksi vesi oli kovin tummaa verrattuna Hardangeriin, ja se taisi johtua jäätiköistä. Olin nähnyt kuvista, että Fjærlandsfjorden oli jäätikkövuono ja vesi näytti turkoosilta, joten suunnistimme sinne seuraavana aamuna. Vuono oli kovin hiljainen; ei veneitä, ei kyliä, mutta jälleen kerran huikea ja korkeiden vuorten reunustama. Ja toden totta, vesi muuttui turkoosiksi vuonon päätä ja jäätikköä kohti mennessä. Konetimme sään ollessa tuuleton vuonon päähän Mundaliin, joka oli merkitty Norwegian Cruising Book tähtikohteeksi. Olo oli kuin puulla päähän lyöty; turkoosivetinen kaunis pikkukylä, jossa oli divareita kylä täynnä ’The Norwegian Book Town’ ja jäätikköä joka puolella vuorten huipulla! Laiturikin oli hyvä ponttooni (vuoroveden takia hyvä!) ja taas saimme olla ainoat majoittujat! Löysin vanhalta Fjord-hotellista saunankin, joka osoittautui Infrapunasaunaksi… Kipparia nauratti. No, saatiinpa hiki lentämään!
Lähistöllä sijaitsevaan Jäätikkömuseoon tehtiin Jäätikköbussiajelu, jonka yhteydessä pääsee käymään parilla jäätiköllä. Vaikka emme turstimeingistä välitä, niin oli kätevää että kuski tiesi minne mennä. Venematkailussa kun ei voi liikkua sinne, minne veneellä pääsee… Tutustuimme hienoon museoon ja elokuvaan, ja pääsimme ensimmäistä kertaa elämässämme lähelle jäätikköä. Museossa opimme, että jäätikköjokien ja jäätikkövuonon turkoosi vesi johtuu jäätikön sulamisvesien mukana tulevan sedimentin värjäyksestä.
Ennen Sognesta poislähtöä kohti
Ålesundia käymme vielä vanhalla Vikin puisella sauvakirkolla
(olemassa olevista vanhimpia, rak.vuosi n.1140 !) ja ehkä
ankkuroimme vesiputouslahdelle.
Kestää pari päivää, ennen kuin
täältä päästään pois eikä tuulistakaan tiedä. Ennusteisiin
ei ole luottamista, sää vaihtelee jatkuvasti.
Kvitsøyltä purjehdittiin pohjoiseen Haugesundiin. Tuuli oli sivuvastainen ja purjeilla päästiin aina silloille asti. Iltakävelyllä käytiin katsomassa Norjan kansallismuistomerkki, johon Harald Kaunotukan kerrotaan olevan haudattu. Tosin täyttä varmuutta asiasta ei ole. Haugesundissa hoidettiin myös pyykit ja käytiin kaupassa täydentämässä tuoreet varastot.
Haugesundista suunnattiin kohti pohjoista ja Hardangervuonoa. Heti Haugesundin jälkeen ennen Bømlafjordenia olisi voinut olla hyvät näkymät Atlantille, mutta meillä oli tiheä sumusade joten näkymistä ei paljoa nautittu. Lähtö meni kauppareissun yms johtuen melko myöhään, joten etsimme saaristosta ankkuripaikkaa. Hyvä paikka löytyi toisella yrittämällä Lammavågenista, jossa ankkuroitiin about 10 metrin syvyyteen. Seuraavana päivänä ajettiin tyynessä koneella Lykkelsøan ulkoilualueen lahdelle, mutta todettiin se niin ruuhkaiseksi, että ankkuroiduttiin lahden ulkopuolelle salmeen.
Seuraavana aamuna oli edelleen täysin tyyntä ja nyt taas sumua. Lähdettiin kuitenkin liikkeelle suuntana Sundal Maurangervuonossa. Lopulta aurinko lämmitti sumut pois ja upea vuonomaisema paljastui. Tässä vaiheessa helleaalto saavutti myös Norjan ja tunnelma oli erikoinen kun ympäröivillä vuorilla oli kuitenkin lunta.
Sundal on erittäin lähellä Folgefonnan jäätikköä ja satamaan näkyy myös Bondhusbreen jäävirta (glacier). Sundalista tehtiin patikkamatka jäävirran alapuolella olevalle Bondhusvatnet järvelle, jonka korkeus on noin 230 metriä merenpinnan yläpuolella.
Sundalista jatkettiin syvemmälle Hardangeriin kohteena Kinsarvik. Matkalla päästiin jopa vähän purjehtimaan, mutta enimmäkseen ajettiin koneella. Kinsarvikissa on pieni marina, jossa on vain muutamia vieraspaikkoja, jotka olivat kaikki täynnä. Jäimme siis ankkuriin kohtuullisen suojattomalle lahdelle melkein 20 metrin syvyyteen. Sundalista lähtee hieno polku Kinso joen vartta Handargerviddan kansallispuistoon. Joen varrella on neljä vesiputousta, joista viimeinen on noin 900 metriä merenpinnan yläpuolella. Ihan tänne asti ei patikoitu, mutta kolmannelle putoukselle kuitenkin. Sekin oli jo 600 korkeudessa, todella hieno reitti!
Illalla patikoinnin jälkeen siirryttiin vielä – edelleen tyynessä koneella – Nordheimsundin marinaan yöksi. Täällä oli tarkoitus käydä kaupassa, mutta sattuikin olemaan sunnuntai ja Norjassa kaupat ovat kiinni, ainakin pienemmissä kylissä. Todettiin, että proviantit kyllä riittävät Bergeniin asti.
Ennen Bergeniä ankkuroitiin vielä parissa paikassa, joista jälkimmäinen oli Lysøa saaren hienossa Lysevågen lahdessa. Iltakävelyllä käytiin katsomassa norjalaisen säveltäjä-viulisti Ole Bullin huvilaa ja kiivettiin saaren korkeimmalle kohdalle ihailemaan maisemia. Hikisen patikoinnin jälkeen iltauinti tuntui taivaalliselta.
Bergenissä vietettiin ensimmäinen yö keskustan satamassa Vågenissa, mutta pariksi seuraavaksi yöksi siirryttiin rauhallisempaan Marineholmin vierasvenesatamaan, joka sijaitsee avattavan kevyenliikenteensillan sisäpuolella. Yhdessä Norjan vanhimmassa kaupungissa tutustuttiin nähtävyyksiin ja ylös vuorelle mentiin tällä kertaa köysiradalla eikä patikoiden, koska taas sattui olemaan kuuma päivä, joka on tässä kaupungissa harvinaista. Bergen sijaitsee vuorten keskellä ja siellä sataa usein, jonka saimme todeta parin ensimmäisen päivän aikana.
Tästä matka jatkuu edelleen kohti pohjoista ja Sognevuonoa.
Kommentit pois päältä artikkelissa Stavangerin alueen seiluu
Pitkään odotettu lomareissu Norjan vuonoissa alkoi vihdoin Stavangerista, jonne lensin Norwegianin siivittämänä vuorten ja vuonon päällä saaden esimakua tulevasta. Tutustuimme kaupunkiin ja kävelimme vanhassa kaupungissa ihastellen kauniita vanhoja taloja ja kukkapihoja. Keskustan satamassa oli parkissa kolme risteilyalusta ja tunnelma oli kovin kansainvälinen. Meitä nauratti kovassa tuulessa tarpovat turistiretkiryhmät eri numerokyltteineen. Suomalaisina luonnollisesti talsimme omatoimisesti emmekä käyneet maksullisessa tuomiokirkossa, vaikka se kuuluikin nähtävyyksiin. Bunkrasimme Melianin ruokavarastot täyteen ja saimme esimakua norjalaisen kauppakassin kalleudesta.
Lähdimme purjehtien kohti Lysevuonoa, jossa sijaitsee alueen suurimpia nähtävyyksiä Preikestolen ja Kjerag kalliojyrkänteet. Päivä oli helteinen. Lysevuono on kapea ja sitä ympäröivät vuoret ovat korkeat joten tuuli temppuilee. Tästä syystä ilmeisesti vuono ei ole purjehtijoiden suosiossa. Preikestolenin kohdalla parveilivat ribit ja risteilyalykset ja ylhäällä näkyi satoja ihmisiä pieninä pisteinä, mutta purjeveneenä olimme yksin alhaalla. Eeppisten näkymien siivittämänä seilasimme paikoitellen rajussa myötätuulessa kohti vuonon perällä sijaitsevaa Lysebotnia. Lysevuonon etelälaidalla kohosi Kjeragin kallionkieleke tuhanteen metriin ja kameran pitkällä putkella saatoimme nähdä Kjeragboltenin, kivi keskellä kalliohalkeamaa. Joku hullu näytti siellä seisovan. Kuulemma kukaan ei ole vielä tippunut sieltä.
Lysebotn kuhisi reippaita retkeilijöitä, base- hypppääjiä, kalastajia ja erähenkisen näköisiä matkailijoita, mutta me olimme ainoat purjehtijat. Aamulla herättiin rajuihin katamaaraniyhteysaluksen aiheuttamiin aaltoihin. Aamun usva ja sumu oli mystinen. Tunnin kuluessa sumu hälveni, vuono tuli esiin ja näimme base-hyppääjän tekevän laskun alas kentälle. Näytti selviävän hengissä.
Pilvet karkasivat vuorten päälle konettaessamme kohti Lysevuonon ainoaa ankkuripaikkaa, Vika-lahtea.Vuonolla piti olla hylkeitä, mutta niitä ei näkynyt. Kauniita vesiputouksia näkyi sitäkin enemmän. Lahti oli suojainen ja sijaitsi lähellä Preikestolenia. Lampaat määkivät ja mylvivät rannassa. Alunperin Preikestolenille 600 metriin patikoitiin tai mentiin köysiradalla vuonon eteläpäästä Refsåsta. Menimme jollalla Refsån laiturille ja teimme vaellusretken äkkijyrkkää vaikeakulkuista polkua pitkin n.240 metriin ylös vuoristojärvelle eikä enää tehnyt mieli jatkaa matkaa ylös.
Stavangerin alueen vesillä, saarissa ja pienissä vuonoissa riittäisi purjehdittavaa päiviksi, mutta päätimme valita Rossmorkvågenin, jota oli mainostettu Norwegian Cruising Guidessa siniseksi laguuniksi ja sinne pääsimmekin lähes pelkällä genualla. Matkalla teimme pyöriäishavainnon! Rossmorkvågeniin mentiin kapeiden luotojen läpi pohja näkyen. Perillä toden totta odotti sininen laguuni, pohja oli turkoosi, syvyyttä n. 4 metriä.
Aamulla patikoimme lehmi- ja lammaspaimenina Helgøyn saaressa välillä sananmukaisesti paskassa. Tullessamme takaisin veneelle löysimme kanttarelleja, josta riittäisi ruokaa päiviksi. Kalaa yritimme jo aiemmin, tuloksetta.
Ennen pääkohteita Hardanger- ja Sognevuono kutkutti käydä vielä Atlantin puolella Kvitsøyn saarella. Kippari ei oikein innostunut kryssistä ja tuulet ja virrat vaihteli ison lahden ja ison Atlantin suuaukolla, mutta auringon paistaessa Melian kiidätti meidät stavangerilaisten suosimaan kesämökkisaareen. Sisäänmenoreitti satamaan oli erittäin kapea pienten luotojen välistä. Rannoilla meille vilkutti monet iloiset norjalaiset ja suulat lentelivät. Nyt kipparikin innostui. Kvitsøy on pinta-alaltaan Norjan pienin kunta, vaikka sillä on 167 saarta. Paratiisisaarella ihastelimme vanhan ja kauniin majakan loistoa, kävimme hummerimuseossa ja teimme patikoinnin 1000 v. vanhalle kiviristille. Ensimmäinen sadepäivä viikkoon ja vettä tulikin sitten ihan kunnolla.
Täältä suuntaamme vihdoin kohti pohjoista Haugesundin kautta.
Kommentit pois päältä artikkelissa Helsinki Stavanger all night long – osa 3
Lindesnessistä lähdön jälkeen pysähdyttiin Egersundiin tankille ja odottelemaan tuulen heräämistä. Aamulla otettiin aikainen lähtö ja syötiin meriaamiainen samalla kun ajeltiin koneella suntista ulos. Avomerelläkään ei tuuli ollut vielä herännyt, joten alkumatka mentiin edelleen koneella. Lopulta päivästä tuli kuitenkin hieno purjehduspäivä tuulen herättyä luoteesta.
Kryssi sujui hienosti ilmeisesti pienen myötävirran ansiosta. Lopulta saatiin löysätä skuutteja kun käännyttiin Tungenesin niemen ympäri kohti Stavangeria. Melian löysi paikkansa täsmälleen samasta pilttuusta Børevigån vierasvenesatamasta kuin kaksi vuotta sitten.
Siirtopurjehdus Helsingistä sujui tällä kertaa kokonaisuudessaan hienosti. Aikataulu piti, vaikka toisella viikolla jouduttiinkiin pitämään muutamia satamapäiviä kovan tuulen takia. Kiitokset koko siirtomiehistölle eli Pekalle, Jannelle, Erkille, Lauralle, Matille ja Rikulle!
Kommentit pois päältä artikkelissa Helsinki Stavanger all night long – osa 2
Halmstad osoittautui poikkeukselliseksi
ruotsalaiseksi kaupungiksi, koska se oli melkoisen ruma kaupunki.
Poissa oli kaikki ruotsalaisten pikkukaupunkien söpöydet ja tilalla
60-70 luvulla rakennettuja betoni- / tiilitaloja. Erikoista.
Kaupungista löytyi kuitenkin venetarvikeliike ja Biltema, jossa
polkaisin käymään satamamestarin ystävällisesti lainaamalla
polkupyörällä. Näistä sain täydenettyä Melianin Möllessä
ehtynyttä kiinnitysköysivarastoa.
Halmstadista lähdettiin torstaina
kohti pohjoista. Aluksi kohtuu navakkakin vastatuuli keveni ja
lopulta kääntyi sivutuuleksi. Kolmen aikaan yöllä ajettiin sisään
Göteborgin saarista eteläisimmän asuntun saaren Vrångön
vierasvenesatamaan. Vrångö taas osoittautui tyypillisen kauniiksi
saaristolaiskyläksi. Saarella on myös vakituista asutusta ja hyvän
valikoiman omaava kauppakin, josta saatiin tuoreet sämpylät
aamupalaksi. Lauantaina purjehdittiin sitten Göteborgin Lilla Brunin
vierasvenesatamaan, koska sunnuntaille oli aikataulutettu miehistön
vaihtoa.
Kelit näyttivät hyvältä, joten heti
sunnuntai-iltana, kauppareissun ja burgereiden jälkeen lähdettiin
merelle ylittämään Skagerrakkia. Skagenin kohdilla jouduttiin
ottamaan muutaman luovi nokan kiertämiseksi ja laivojen
väistämiseksi. Tuuli keveni ja jonkin aikaa ajeltiin koneellakin.
Ympärillä oli useita purjelaivoja purjehtimassa ilmeisesti jotain
Tall Ships kisaa.
Tuuli oli lounaassa, joten yli tultiin
yhdellä halsilla suunnilleen Kristiansandin kohdille. Tästä
jatkettiin vielä kryssiä länteen kääntyvässä tuulessa
Lindesnessin niemellä olevaan Lillehavnin pieneen satamaan, johon
tultiin aikaisin tiistaiaamuna. Päikkäräiden jälkeen patikoitiin
Matin kanssa ottamaan kuvat majakalta, joka on samalla Norjan
eteläisin kohta. Keskiviikkona pidettiin vielä vapaapäivä ja
odoteltiin länsituulen moinaamista.
Tätä kirjoittaessa torstaina
puoliltapäivin ajellaan koneella lähes tyynessä kohti länttä…
Kommentit pois päältä artikkelissa Helsinki Stavanger all night long – osa 1
Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina Melian suuntasi taas kohti eteläistä Itämerta lopullisena tavoitteena Norjan vuonot Stavangerista ylöspäin. Siirto on jaettu kolmeen osaan Helsinki – Kööpenhamina – Göteborg – Stavanger, joista jokaiseen on varattu yksi viikko. Miehistön vaihdot tapahtuvat siis Kööpenhaminassa ja Göteborgissa.
Ensimmäinen viikko oli tällä kertaa odotuksia helpompi ja pelättyä kovan tuulen kryssiä ei saatu nauttia kuin yhtenä yönä. Suomenlahti tultiin sivuvastaista luoteistuulessa, pohjoisella Itämerellä jouduttiin välillä ajamaan koneella, kunnes päästiin ottamaan genaakkerikin esiin sukasta tuulen käännyttyä itään. Gotlanti kierrettiin länsipuolelta ja Visbyn edustalla meitä kävi tervehtimässä myös paikallinen merivartiosto. Ilmoitimme määränpääksi Kööpenhaminan ja heidän kiinnostus lopahti.
Öölannin eteläpäässä oli taas vaihtelevia tuulia, kunnes Hänön lahdella saatiin vastaan melkoisen kovaa länsituulta. Aamulla päätettiin pitää taukoa Simrishamnissa, koska aikaa oli runsaasti. Helsinki – Simrishamn taittui noin kolmessa ja puolessa vuorokaudessa. Simrishamnista lähdettiin genaakkerilla, mutta pääosa loppumatkasta taas kryssittiin, nyt kuitenkin kevyemmässä tuulessa.
Sunnuntain miehistönvaihdon jälkeen jatkettaisiin matkaa Kööpenhaminasta Kattegatille. Ennusteessa oli ensi viikolle kovia tuulia ja keulalle vaihdettiin kolmos genua. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi, koska myös tätä purjetta ajettiin seuraavina päivinä enimmäkseen reivattuna.
Maanantaina keli oli Juutinraumassa vielä kohtuullinen, mutta Kattegatilla tuuli oli jo melkoisen kovaa. Onneksi ei jouduttu kryssimään, vaikka välillä mentiin maksiminousukulmaa. Kohteeksi oli valittu Mölle Kullenin niemimaan kupeessa. Tiistaiksi oli joka tapauksessa tiedossa välipäivä tuulien takia ja Kullenin niemimaan maisemat ja luonnonpuistot toivat mielekästä tekemistä välipäivälle.
Suunnitelmia tosin mutkisti Möllen satamaan vyörynyt maininki, joka sai veneen heilumaan jatkuvasti. Vaikka satamassa oli tarjolla metallisia joustimia kiinnitysköysiin, katkesi meiltä useampia köysiä ja vene vaati lähes jatkuvaa vahtimista. Kullenin majakalla käytiin siis vuoroissa. Myös nukkuminen jatkuvasti nykivässä veneessä oli hankalaa.
Torstaiksi oli luvassa jälleen todella kovaa länsituulta, joten keskiviikkona päätettiin lähteä pois keikutuksesta. Tuulin ja maininki varsinkin sataman suulla oli nytkin kova, mutta lopulta poistuminen onnistui ilman ongelmia. Paikalliset lainelautailijat, tosin vähän pudistelivat päätään kun puskettiin koneella maininkia vasten. Kullenin kierron jälkeen avattiin vähän jenniä ja purjehdittiin suojaan Halmstadin kaupungin vierasvenesatamaan.
Huomenna kelin pitäisi vihdoin rauhoittua ja päästään jatkamaan kohti pohjoista ja Göteborgia. Suunnitelmissa ollut cruisailu länsirannikon saaristossa jää nyt väliin, koska tuulet ovat pitäneet Melianin vielä täällä eteläisellä Kattegatilla.