Kulkuaukon lakkaaminen – Osa 1

Yksi tämän talven – ja ehkä kevään – projekteista on kulkuaukon puuosien uudelleen lakkaaminen. Sisällä kulkuaukon tikkaiden vieressä olevan kahvan lakka oli kulunut jo osittain puhki. Lisäksi sen vieressä oleva seinä on ottanut osumaa UV-valon takia. Myös portaat ja moottorikoppa on tarkoitus lakata uudelleen. Samoin kulkuaukon reunukset ulkopuolella, joka vaatii liukuvan luukun irrottamista.

Aloitin projektin sisältä, jossa kaavin erikokoisilla kaapimilla enimmät lakat pois. Sen jälkeen hiomakone käyntiin ja pinnat lähtevät melko helposti puhtaaksi. Kahvojen väliköt vaativat tietysti enemmän hinkkaamista käsin.

Tikkaat on viety pajalle, jossa voin työstää ne lämpimässä. Samoin oli tarkoitus tehdä moottorikopalle, mutta yllätyksekseni se ei mahdukaan kulkuaukosta ulos, vaikka miten pyörittelee. Sekin on siis tehtävä sisällä veneessä.

Pölyn leviämisen estämiseksi tein ohuesta muovista ”teltan” kulkuaukon ympärille. Ainakin ensimmäisen päivän kokemusten perusteella se todellaa estää pölyn leviämistä koko veneeseen, vaikka muovit eivät ihan maahan asti yletykään.

Kimmo

Kahvassa lakka oli jo melko ohutta ja lähti helposti kaapimella.

Kahvassa lakka oli jo melko ohutta ja lähti helposti kaapimella.

Suojamuovit pölyn leviämisen rajoittamiseksi

Suojamuovit pölyn leviämisen rajoittamiseksi

Moottorikoppa ei mahdu mistään luukusta pihalle.

Moottorikoppa ei mahdu mistään luukusta pihalle.

Melian kausi 2017

Melian on ollut jo lokakuusta pukeilla tutulla paikalla Verkkosaaressa. Loppusyksystä seiluut jäivät erinäisistä seikoista johtuen hieman vähemmälle, mutta en keväänä ja kesänä on tarkoitus taas purjehtia lähes kaikki vapaa-aika. Myös jotain pieniä projekteja on veneellä jo aloiteltu, näistä sitten myöhemmin.

Maileja kaudella kertyi yhteensä 2484 ja konetunteja 185,5 tuntia. Alla kauden koko trackki Raymarinesta.

Kauden 2017 track

Kauden 2017 track

Suomi100 – Itsenäisyyspäiväpurjehdus 2017

Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi päätimme lähteä pienelle seiluulle Helsingin edustalle. Inkeri (Joe 17) pääsi vihdoinkin merelle Vantaan takametsissä makailtuaan trailerilla koko kesän. Hernesaaren kesän kiihkein bilemesta toimi veneenlaskupaikkana juhlalliselle Pihlajasaaren ympäripurjehdukselle.

Pakoputki vedessä pöristen Inkeri saatiin vesille ja jopa vetoautokin pois vedestä. Rajavartiolaitoksen Uisko vahti ankkurissa lähtöämme ja pääsimme juhlallisesti purjeilla matkaan. Illaksi Uisko siirtyikin sitten Presidentinlinnan eteen. Eniten aikaa koko retkessä vei maston nosto ja veneen lasku vesille sekä veneen pakkaaminen takaisin kuljetuskuntoon. Nostossa koettiin dramaattisia hetkiä, kun Inkeri ei millään olisi halunnut nousta takaisin trailerille.

Pihlajasaaren hienot rannat ja uimakopit lipuivat ohi ja Tallink tuuttasi väylällä vastaan. Juhlajuomien ja eväiden nauttiminen jäi haaveeksi Kippari-Antin komentaessa gastia tasapainottamaan venettä ja suuresta pyrkimyksestä pitää naiset kuivina jollan keikkuessa aalloilla. Inkeri on herkkä rouva, joka vaatii jatkuvaa huomiota ja purjeiden jatkuvaa säätöä.

Tallinkin lipuessa ohi ja karikon jäädessä taakse paluu Eiran rantaan oli juhlallinen taivaan kirkastuessa ja auringon paistaessa.

Tämä oli Kahju Sailingin historian kolmas itsenäisyyspäiväpurjehdus ja sää oli tällä kertaa mitä mainioin. Vesillä näkyi yllättävänkin paljon porukkaa, jopa toinen purjevenekin oli lähtenyt juhlistamaan itsenäisyyspäivää vesille.

Kimmo ja Meri (kuvia myös Hennalta)

Inkerin valmistelua vesillelaskuun.

Inkerin valmistelua vesillelaskuun.

Valmiina lähtöön, moottori oli mukana vain turvavarusteena.

Valmiina lähtöön, moottori oli mukana vain turvavarusteena.

Helsinki kylpee auringonpaisteessa.

Helsinki kylpee auringonpaisteessa.

Suomi100

Suomi100

Aurinkoista purjehdusta

Aurinkoista purjehdusta

Uisko ja muita vesilläliikkujia

Uisko ja muita vesilläliikkujia

Takaisin trailerille.

Takaisin trailerille.

Muutoksia suunnitelmiin

Pari päivää sitten tein vaikean päätöksen ja päätin hylätä alkuperäisen suunnitelman Shetlannista, Färsaarista ja Lofooteista. Syitä on useitakin. Akuutein syy on aikataulut ja sää. Tuulet eivät todellakaan ole olleet suotuisia, joka on tarkoittanut jatkuvaa vastatuulta tai satamissa odottelua. Olimme aika paljon aikataulusta perässä ja sopivaa sääikkuna ylitykselle Shetlantiin ei ole näköpiirissä. Pitkät purjehdukset vastatuuleen Pohjois-Atlantille eivät enää tuntuneet mielekkäältä. Lisäksi minua on alusta lähtien vähän kalvanut ajatus veneen jäämisestä koko syys- ja kevätkaudeksi kuivalle maalle kauaksi Pohjois-Norjaan. Haluan kuitenkin purjehtia myös kotoisessa saaristossa nyt kun minulla on siihen myös ihana kumppani. Päätös pitkän reissun keskeyttämisestä ei tietenkään ollut helppo, mutta se tuntui ja tuntuu kuitenkin oikealta.

Tällä hetkellä cruisailemme Norjan etelärannikolla kohti Stavangeria, josta tulee siis tämän kesän purjehduksen päätepiste. Stavangerista on tarkoitus käydä ihailemassa yhtä Norjan hienointa vuonoa eli Lyse vuonoa. Ja sieltä sitten kokka suunnataan takaisin kohti etelää ja Itämerta. Tarkoitus olisi olla takaisin Helsingissä joskus elokuun puolenvälin jälkeen.

Kimmo

Kattegatin seiluut

Venistä siirryttiin kovasta tuulesta johtuen Kattegatin portille Helsingöriin koko matka koneella. Puuskissa tuuli yltyi yli 30 solmun saderintaman ylittäessä Melianin. Kohteliaisuuslippu vaihtui takaisin Tanskan lippuun. Helsingörissä odotettiin hyvää purjehduskeliä Kronborgin linnan vieressä ja bunkrattiin venettä. Kaunis päivä ja hyvä purjehdussää koitti vihdoin ja päätettiin vetää sadan mailin legi Kattegatia ylös Laesson saarelle vahtivuoroissa. Alkumatkasta jopa aurinkorasva oli ahkerassa käytössä ja miehistö kärsi kuumuudesta. Plotterista ja AIS-näytöstä oli suunnatonta hyötyä vilkkaan laivaliikenneväylän vieressä ja sitä ylittäessä. Vapaavuoron miehistö yritti nukkua kuunnellen kauhuissaan Melianin olevan törmäyskurssilla ja pomppien rahtilaivojen aaltojen peräaaltoja vastaan. Laesson saarella tutustuttiin suolan valmistukseen, ajeltiin sähköautolla ja rentouduttiin suolakylpylässä. Hiekkaisilla rantanummilla bongattiin ensimmäinen hyljekin ja sataman aallonmurtajalla riskiläyhdyskunta.

Siirryttäessä Laessosta Skageniin koettiin Tanskan ensimmäinen tuuleton päivä. Koneella ajaessa saatiin suoritettua kannen pesu, samalla ihaillen kirkkaassa vedessä näkyviä isoja meduusaparvia. Suurimmat meduusat olivat jalkapallon kokoisia. Matkalla nähtiin lisää hylkeitä ja pyöriäisikin. Suurikokoisia avomeren lintuja suulia nähtiin lisää. Skagenin edessä väisteltiin ankkuroituja tankkereita. Satamassa nautittiin tuoreesta kalasta ja vireän kalastajakaupungin tunnelmasta. Toisena päivänä maissa raju länsituuli yltyi niin, että miehistönelikko sai puskea tosisssaan pyörillä tutustuen Skageniin Grå Fyr majakkaan ja lintuasemaan ja hiekkadyynien peittämään pohjoiskärkeen. Jyllanin niemimaan pohjoiskärjessä seisominen ristiaallokossa Kattegatin ja Skagerrakin kohdatessa oli hieno kokemus.

Matka on edennyt hitaammin kuin suunniteltu johtuen rajuista tuulista. Sääennusteet näyttävät nyt länsituulen hiljentyessä kohtuulliselta ylitykselle Shetlantiin. Matkaan lähdetään joskus huomenna kauppareissun ja tankkien täyttämisen jälkeen.

Kimmo ja Meri

Kuninkaallinen tunnelma.

Kuninkaallinen tunnelma.

Pelottavat laivat

Pelottavat laivat

Tankkerit parkissa

Tankkerit parkissa

Jyllannin pohjoiskärki

Jyllannin pohjoiskärki majakalta

Miehistö

Miehistö

Juutinraumaa kohti

Ystadista matka jatkui kohti Kööpenhaminaa. Ennusteet näyttivät kovaa itätuulta, jonka piti heikentyä iltaa kohti. Rohkeasti lähdettiin kahdestaan innokkaasti merelle, vaikka muut veneet jäivät pitämään tuulta Ystadin suojaisaan satamaan. Merelle matka käy, genua pienelle, tästä se loma alkaa. Aallokko ja keli oli rajua. Pienen talon kokoiset aallot piiskasi Meliania hurjaan vauhtiin puuskaisessa, välillä yli 30 solmun tuulessa. Parhammillaan Melian surffaili aalloilla yli 11 solmua. Tämähän tuntui aluksi jännältä kokemukselta, mutta keikutuksen jatkuessa pelot ja pahoinvointi yltyi. Kimmo onneksi jaksoi ohjailla ja valaa toivoa. Vauhdikkaan oksentamisen jälkeen olo parani, sitten vaan punkkaan ja silmät kiinni toivoen että ”vuoristorata” heittää vikan lenkin. Tuulimittarin johto irtosi jossain vaiheessa mastourasta. Kimmo käänsi myötäiseen kohti Falsterbon kanavaa, jossa odoteltiin sillan nousevan ja yöksi kiinnittäydyttiin Falsterbon marinaan. Olo parani pienellä syömisellä ja juomisella ja vene-elämä vei voiton rajusta purjehtimisesta.

Falsterbosta ajettiin yhden halssin kryssillä kohti Köpistä. Tuuli oli normaalimpaa 15 solmua ja seiluu oli kivaa vaikkakin satoi kaatamalla. Mahtava tunne lähestyä sumussa tuulipuistojen ja Juutinrauman siltojen välistä kohti Kastrupin satamaa lentokoneiden jylistäessä. Köpiksessä nautittiin ”normaalista kaupunkiturismista” ja miehistöön liittyi Tytti ja Tomi. Kippari hilattiin mastoon ja tuulimittarin johtoa asennettiin uudelleen paikalleen.

Ennusteet ei näytä hyviltä; vaihtelevaa, kovia tuulia, sateita. Pienistä auringonpilkahduksista osataan nauttia. Niitä saatiin Köpiksessä ja Venin saarella, jonne rantauduttiin seuraavaksi. Pieni idyllinen, hobittimainen ja vihreä saari. Pojat innostuivat linnuista ja porukalla pyöräiltiin tutustumassa tuulessa aaltoileviin peltoihin, Tyco Brahe museoon ja viskitislaamoon. Veneellä kulinaarinen keittiö kukoisti herkkulätyillä ja paikallisella savustetulla kalalla.

Melianin matka jatkuu.

Meri

Kippari mastossa

Kippari mastossa

Köpis jää taakse

Köpis jää taakse

Venin Kyrkbacken

Venin Kyrkbacken

Peltomaisemaa Venillä

Peltomaisemaa Venillä

Itämeren ote

Itämeri yritti tosissaan ja edelleen yrittää pitää Meliania otteessaan. Tämänkertainen siirtopurjehdus alkoi vajaa kaksi viikkoa sitten Helsingissä. Tätä kirjoitettaessa ollaan Antin kanssa päästy jo Ystadiin asti. Vain yhtä pätkää Gotlannin länsipuolella lukuunottamatta tuulet ovat olleen joko +20 solmua vastaan tai sitten olemattomat, joka on tarkoittanut koneilua. Homma kulminoitui Kalmarista lähdön jälkeiseen aamuun.Yritimme päästä yhdellä vedolla johonkin eteläiselle Itämerelle, mutta Utklippanin kohdilla piti antaa periksi. Utklippanin kivellä sitten istuttiinkin pari päivää kuuntelemassa vanttien vinkunaa ja lintujen kirkumista.

Pitkän purjehduksen alussa veneen haluaa lähtökohtaisesti pitää kasassa. Kun tuuli alkaa pyöriä 25 solmun paikkeilla tekee mieli ajaa aika pienillä purjeilla. Avomerellä aallokko kuitenkin nousee nopeasti ja Itämerellä erityisen teräväksi. Tämä tarkoittaa, että eteenpäin ei kerta kaikkiaan pääse järkevästi. Kun tiedossa olisi hidasta kärsimystä aaltojen ryskeessä, on parempi antaa periksi.

No joka tapauksessa nyt ollaan siis päästy Ruotsin etelärannikolle. Sääennuste seuraavalle viikolle ei edelleenkään ole suotuisa. Ruotsin päälle parkkeeraa näillä näkymin seuraava matala, joka kääntää tuulen Tanskan salmissa luoteeseen. Sadetta saadaan parina seuraavana päivänä myös runsaasti.

Meri liittyi miehistöön Ystadissa, josta Antti puolestaan poistuu Köpiksen kautta lentäen. Köpiksestä otetaan viikonloppuna lisää miehistöä ja sitten lähdetään eteenpäin.

Kimmo

Vaahtopäitä Kärdlan satama-altaassa

Vaahtopäitä Kärdlan satama-altaassa

Gotska Sandö yön tunteina.

Gotska Sandö yön tunteina.

2. reivi isossa, perussetti...

2. reivi isossa, perussetti…

Ruokkeja Utklippanilla

Ruokkeja Utklippanilla

Aallokkoa Utklippanin aallonmurtajalla.

Aallokkoa Utklippanin aallonmurtajalla.

 

Yellow Brick Tracker

Melianissa on nyt siis kiinteästi asennettu Yellow Brick tracker, jota pääsin kokeilemaan jo Atlantin ylityksellä Mearra Nieidalla. Itse asiassa Melianin laite on juurikin samainen yksilö, jonka sain ostaa Mearrasta Atlantin ylityksen päätteeksi. Positiivisia kokemuksia itse laitteesta vahvisti loistavasti toimija tuotetuki, joka hoiti todella nopeasti ja ystävällisesti käytetyn laitteen siirtämisen allekirjoittaneen nimiin Melianiin.

Yellow Brick käyttää Iridium satelliittiverkkoa ja siinä on oma sisäinen GPS. Laite tarvitsee veneestä vain 12v virtaa ja siinä on myös akku, sähkön katkeamisen varalle. Laitteen kanssa kommunikoidaan bluetoothilla älypuhelimella tai tabletilla. Laitteen omistaja rekisteröityy Yblog palveluun, johon veneen paikkatiedot tallentuvat ja ne esitetään kartalla. Positioiden lähetystiheyttä voi säätää vapaasti. Käyttäjä maksaa kuukausittaisen perusmaksun 10 puntaa ja lisäksi tarvitaan credittejä. Yksi paikkatiedon lähetys kuluttaa yhden creditin.

Trackeriä voi käyttää myös viestintään. Sillä voi lähettää tekstimuotoisia sähköposteja, postauksen pituus määrittelee montako credittiä viesti maksaa. Viesteihin voi myös vastata, myös vastaanotetut viestit veloitetaan käyttäjältä credittien muodossa. Myös veneen gastit voivat tehdä oman YB-tilin, ostaa credittejä ja käyttää laitetta viestittelyyn kotiväen, läheisten yms kanssa. He eivät tarvitse perustilausta, kuten laitteen omistaja, vaan maksavat vain viestiliikenteestä. Tämä oli erittäin kätevä ominaisuus Atlantilla, koska näin jokainen vastasi täysin itsenäisesti viestiliikenteen kuluista. Myös yksityisyyden suoja oli taattu, koska jokainen käytti omaan puhelinta viestiliikenteeseen.

Skotlannin reissulla meillä oli mukan Jukan Spot tracker. YB:ssä on Spottiin verrattuna aika paljon enemmän ominaisuuksia, erityisesti Spotissa oli huonoa se, että se näyttää kartalla vain 7 päivän sijainnit. YB:ssä tätäkin voi Yblogissa säätää ja esittää kartalla eri ajanjaksot vaikka eri välillä. Ja Spotissa puuttui kokonaan omien kirjoitettujen viestien lähetys. Toki YB maksaakin tuplasti Spottiin verrattuna. Kiitokset siis vielä Pekalle, että sain ostaa laitteen sinulta käytettynä.

Lisäsin blogiin erillisen sivun, johon Melianin YBlog kartta on upotettu:

http://pontiskoski.fi/sherekhan/kahjusailing/missa-melian/

Kimmo

Norjalainen Villapaita

No niin, kevät on mennyt ja eipä tullut blogia paljoa päivitettyä. Melian on ollut vesillä jo pääsiäisestä lähtien. Olipahan muuten aika arktiset olosuhteet pääsiäisenä. Yölämmöt olivat -5 astetta ja päivisinkin satoi ajoittain lunta. Toisaalta saaristossa oli upeaa seurata lintuja ja muutakin luontoa.

Kotimaan veneilyyn tuli noin kuukauden tauko, kun kävin ylittämässä Atlantin Mearra Nieidan miehistössä. Sen jälkeen on purjehdittu pitkä viikonloppu helatorstain ympärillä ja tehty viimeisiä valmisteluja seuraavaan pitkään purjehdukseen.

Joka on: ”Norjalainen Villapaita”. Reitti kulkee suunnitelmien mukan seuraavasti:

NorjalainenVillapaitaReitti

Itämeren ja Pohjanmeren ylitysten jäljeen on siis tarkoitus kierrellä Shetlantia ja Färsaaria. Färsaarilta elokuun alussa pitkä siirtymä Lofooteille ja Melian telakoidaan suunnitelman mukaan elo-syyskuun vaihteessa Tromssaan. Seuraavalla kesällä jää sitten Norjan vuonojen koluaminen.

Eli blogi aktivoituu taas ja matkan varrelta on tarkoitus laittaa tekstiä ja kuvia jakoon. Melianissa on nykyään myös Yellow Brick trackeri, josta kirjoitan oman jutun tuota pikaa. Trackeri löytyy osoitteesta: https://my.yb.tl/melian

Reissuun lähdetään huomenna illalla Suomenlahden ylityksellä Tallinnaan. Stay tuned.

Kimmo

Salongin verhoilu – Osa 3

Salongin verhoilu on edistynyt tässä pitkit kevättä. Suurin este projektin loppuunsaattamisessa oli se, että uusien keskiknaapien pultit piti saada tiivistettyä sikaflexillä ennen panelien asentamista. Ja se taas vaati säiden lämpenemistä. No pultit tiivistettiin lauantaina ja sen jälkeen pääsin ruuvaamaan salongin uudet panelit paikoilleen. Alla kuvasarja panelien verhoilusta.

Vanhan päällysteen niittien irroitus

Vanhan päällysteen niittien irroitus

Vanhan superlonitäyte jäi näissäkin kiinni vaneriin

Vanhan superlonitäyte jäi näissäkin kiinni vaneriin

Ksyleenipesun jälkeen

Ksyleenipesun jälkeen

Keinonahan leikkaus

Keinonahan leikkaus

Kulmien leikkaus

Kulmien leikkaus

Uusi ja vanha, yö ja päivä

Uusi ja vanha, yö ja päivä

Liimauksen jälkeen kannattaa laittaa painot päälle, jotta tarttuvuus varmistetaan

Liimauksen jälkeen kannattaa laittaa painot päälle, jotta tarttuvuus varmistetaan

Valmis lopputulos, kaapit, kaapit, listat, lamput yms liimattu paikoilleen

Valmis lopputulos, kaapit, kaapit, listat, lamput yms liimattu paikoilleen

ja samoin styyran puoli

ja samoin styyran puoli