Stavangerin alueen seiluu

Pitkään odotettu lomareissu Norjan vuonoissa alkoi vihdoin Stavangerista, jonne lensin Norwegianin siivittämänä vuorten ja vuonon päällä saaden esimakua tulevasta. Tutustuimme kaupunkiin ja kävelimme vanhassa kaupungissa ihastellen kauniita vanhoja taloja ja kukkapihoja. Keskustan satamassa oli parkissa kolme risteilyalusta ja tunnelma oli kovin kansainvälinen. Meitä nauratti kovassa tuulessa tarpovat turistiretkiryhmät eri numerokyltteineen. Suomalaisina luonnollisesti talsimme omatoimisesti emmekä käyneet maksullisessa tuomiokirkossa, vaikka se kuuluikin nähtävyyksiin. Bunkrasimme Melianin ruokavarastot täyteen ja saimme esimakua norjalaisen kauppakassin kalleudesta.

Lähdimme purjehtien kohti Lysevuonoa, jossa sijaitsee alueen suurimpia nähtävyyksiä Preikestolen ja Kjerag kalliojyrkänteet. Päivä oli helteinen. Lysevuono on kapea ja sitä ympäröivät vuoret ovat korkeat joten tuuli temppuilee. Tästä syystä ilmeisesti vuono ei ole purjehtijoiden suosiossa. Preikestolenin kohdalla parveilivat ribit ja risteilyalykset ja ylhäällä näkyi satoja ihmisiä pieninä pisteinä, mutta purjeveneenä olimme yksin alhaalla. Eeppisten näkymien siivittämänä seilasimme paikoitellen rajussa myötätuulessa kohti vuonon perällä sijaitsevaa Lysebotnia. Lysevuonon etelälaidalla kohosi Kjeragin kallionkieleke tuhanteen metriin ja kameran pitkällä putkella saatoimme nähdä Kjeragboltenin, kivi keskellä kalliohalkeamaa. Joku hullu näytti siellä seisovan. Kuulemma kukaan ei ole vielä tippunut sieltä.

Lysebotn kuhisi reippaita retkeilijöitä, base- hypppääjiä, kalastajia ja erähenkisen näköisiä matkailijoita, mutta me olimme ainoat purjehtijat. Aamulla herättiin rajuihin katamaaraniyhteysaluksen aiheuttamiin aaltoihin. Aamun usva ja sumu oli mystinen. Tunnin kuluessa sumu hälveni, vuono tuli esiin ja näimme base-hyppääjän tekevän laskun alas kentälle. Näytti selviävän hengissä.

Pilvet karkasivat vuorten päälle konettaessamme kohti Lysevuonon ainoaa ankkuripaikkaa, Vika-lahtea.Vuonolla piti olla hylkeitä, mutta niitä ei näkynyt. Kauniita vesiputouksia näkyi sitäkin enemmän. Lahti oli suojainen ja sijaitsi lähellä Preikestolenia. Lampaat määkivät ja mylvivät rannassa. Alunperin Preikestolenille 600 metriin patikoitiin tai mentiin köysiradalla vuonon eteläpäästä Refsåsta. Menimme jollalla Refsån laiturille ja teimme vaellusretken äkkijyrkkää vaikeakulkuista polkua pitkin n.240 metriin ylös vuoristojärvelle eikä enää tehnyt mieli jatkaa matkaa ylös.

Stavangerin alueen vesillä, saarissa ja pienissä vuonoissa riittäisi purjehdittavaa päiviksi, mutta päätimme valita Rossmorkvågenin, jota oli mainostettu Norwegian Cruising Guidessa siniseksi laguuniksi ja sinne pääsimmekin lähes pelkällä genualla. Matkalla teimme pyöriäishavainnon! Rossmorkvågeniin mentiin kapeiden luotojen läpi pohja näkyen. Perillä toden totta odotti sininen laguuni, pohja oli turkoosi, syvyyttä n. 4 metriä.

Aamulla patikoimme lehmi- ja lammaspaimenina Helgøyn saaressa välillä sananmukaisesti paskassa. Tullessamme takaisin veneelle löysimme kanttarelleja, josta riittäisi ruokaa päiviksi. Kalaa yritimme jo aiemmin, tuloksetta.

Ennen pääkohteita Hardanger- ja Sognevuono kutkutti käydä vielä Atlantin puolella Kvitsøyn saarella. Kippari ei oikein innostunut kryssistä ja tuulet ja virrat vaihteli ison lahden ja ison Atlantin suuaukolla, mutta auringon paistaessa Melian kiidätti meidät stavangerilaisten suosimaan kesämökkisaareen. Sisäänmenoreitti satamaan oli erittäin kapea pienten luotojen välistä. Rannoilla meille vilkutti monet iloiset norjalaiset ja suulat lentelivät. Nyt kipparikin innostui. Kvitsøy on pinta-alaltaan Norjan pienin kunta, vaikka sillä on 167 saarta. Paratiisisaarella ihastelimme vanhan ja kauniin majakan loistoa, kävimme hummerimuseossa ja teimme patikoinnin 1000 v. vanhalle kiviristille. Ensimmäinen sadepäivä viikkoon ja vettä tulikin sitten ihan kunnolla.

Täältä suuntaamme vihdoin kohti pohjoista Haugesundin kautta.

Meri & Kimmo

Turistit Stavangerin vanhassa kaupungissa
Melian seilaa Lysevuonossa
Aamu Lysebotnissa
Komeita vesiputouksia Lysevuonossa
Palautumishetki patikkareissulla
Rossmorkvågen, Helgøyna ’The Blue Lagoon and Paradise Bay’
Kippari lammaspaimenena
Kanttarellilöydös a’ la Norja
Ystabøhamn on Kvitsøyn keskustaajama
Kvitsøyn majakka, rak.vuosi 1829
Englantilaisten lähetyssaarnaajien rakentama 1000 v. vanha kiviristi, Kvitsøy.

Helsinki Stavanger all night long – osa 3

Lindesnessistä lähdön jälkeen pysähdyttiin Egersundiin tankille ja odottelemaan tuulen heräämistä. Aamulla otettiin aikainen lähtö ja syötiin meriaamiainen samalla kun ajeltiin koneella suntista ulos. Avomerelläkään ei tuuli ollut vielä herännyt, joten alkumatka mentiin edelleen koneella. Lopulta päivästä tuli kuitenkin hieno purjehduspäivä tuulen herättyä luoteesta.

Kryssi sujui hienosti ilmeisesti pienen myötävirran ansiosta. Lopulta saatiin löysätä skuutteja kun käännyttiin Tungenesin niemen ympäri kohti Stavangeria. Melian löysi paikkansa täsmälleen samasta pilttuusta
Børevigån vierasvenesatamasta kuin kaksi vuotta sitten.

Siirtopurjehdus Helsingistä sujui tällä kertaa kokonaisuudessaan hienosti. Aikataulu piti, vaikka toisella viikolla jouduttiinkiin pitämään muutamia satamapäiviä kovan tuulen takia. Kiitokset koko siirtomiehistölle eli Pekalle, Jannelle, Erkille, Lauralle, Matille ja Rikulle!

Tästä alkaa varsinainen lomapurjehdus!

Porauslautta telakalla Egersundissa
Tungenesin niemi josta käännyttiin loppusuoralle
Børevigå ja tuulensuojaksi tullut risteilijä

Helsinki Stavanger all night long – osa 2

Halmstad osoittautui poikkeukselliseksi ruotsalaiseksi kaupungiksi, koska se oli melkoisen ruma kaupunki. Poissa oli kaikki ruotsalaisten pikkukaupunkien söpöydet ja tilalla 60-70 luvulla rakennettuja betoni- / tiilitaloja. Erikoista. Kaupungista löytyi kuitenkin venetarvikeliike ja Biltema, jossa polkaisin käymään satamamestarin ystävällisesti lainaamalla polkupyörällä. Näistä sain täydenettyä Melianin Möllessä ehtynyttä kiinnitysköysivarastoa.

Halmstadista lähdettiin torstaina kohti pohjoista. Aluksi kohtuu navakkakin vastatuuli keveni ja lopulta kääntyi sivutuuleksi. Kolmen aikaan yöllä ajettiin sisään Göteborgin saarista eteläisimmän asuntun saaren Vrångön vierasvenesatamaan. Vrångö taas osoittautui tyypillisen kauniiksi saaristolaiskyläksi. Saarella on myös vakituista asutusta ja hyvän valikoiman omaava kauppakin, josta saatiin tuoreet sämpylät aamupalaksi. Lauantaina purjehdittiin sitten Göteborgin Lilla Brunin vierasvenesatamaan, koska sunnuntaille oli aikataulutettu miehistön vaihtoa.

Kelit näyttivät hyvältä, joten heti sunnuntai-iltana, kauppareissun ja burgereiden jälkeen lähdettiin merelle ylittämään Skagerrakkia. Skagenin kohdilla jouduttiin ottamaan muutaman luovi nokan kiertämiseksi ja laivojen väistämiseksi. Tuuli keveni ja jonkin aikaa ajeltiin koneellakin. Ympärillä oli useita purjelaivoja purjehtimassa ilmeisesti jotain Tall Ships kisaa.

Tuuli oli lounaassa, joten yli tultiin yhdellä halsilla suunnilleen Kristiansandin kohdille. Tästä jatkettiin vielä kryssiä länteen kääntyvässä tuulessa Lindesnessin niemellä olevaan Lillehavnin pieneen satamaan, johon tultiin aikaisin tiistaiaamuna. Päikkäräiden jälkeen patikoitiin Matin kanssa ottamaan kuvat majakalta, joka on samalla Norjan eteläisin kohta. Keskiviikkona pidettiin vielä vapaapäivä ja odoteltiin länsituulen moinaamista.

Tätä kirjoittaessa torstaina puoliltapäivin ajellaan koneella lähes tyynessä kohti länttä…

Kimmo

Vrångö vierasvenesatama
Vrångö luotsien vanha vahtimökki
Göteborgiin ylös jokea, sillan alituskorkeus 45m!
Purjelaiva Skagerrakilla
Lillehavn Lindesnessin niemen itäpuolella. Pohja näkyi kirkkaasti 7m syvyydessä.

Helsinki Stavanger all night long – osa 1

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina Melian suuntasi taas kohti eteläistä Itämerta lopullisena tavoitteena Norjan vuonot Stavangerista ylöspäin. Siirto on jaettu kolmeen osaan Helsinki – Kööpenhamina – Göteborg – Stavanger, joista jokaiseen on varattu yksi viikko. Miehistön vaihdot tapahtuvat siis Kööpenhaminassa ja Göteborgissa.

Ensimmäinen viikko oli tällä kertaa odotuksia helpompi ja pelättyä kovan tuulen kryssiä ei saatu nauttia kuin yhtenä yönä. Suomenlahti tultiin sivuvastaista luoteistuulessa, pohjoisella Itämerellä jouduttiin välillä ajamaan koneella, kunnes päästiin ottamaan genaakkerikin esiin sukasta tuulen käännyttyä itään. Gotlanti kierrettiin länsipuolelta ja Visbyn edustalla meitä kävi tervehtimässä myös paikallinen merivartiosto. Ilmoitimme määränpääksi Kööpenhaminan ja heidän kiinnostus lopahti.

Öölannin eteläpäässä oli taas vaihtelevia tuulia, kunnes Hänön lahdella saatiin vastaan melkoisen kovaa länsituulta. Aamulla päätettiin pitää taukoa Simrishamnissa, koska aikaa oli runsaasti. Helsinki – Simrishamn taittui noin kolmessa ja puolessa vuorokaudessa. Simrishamnista lähdettiin genaakkerilla, mutta pääosa loppumatkasta taas kryssittiin, nyt kuitenkin kevyemmässä tuulessa.

Sunnuntain miehistönvaihdon jälkeen jatkettaisiin matkaa Kööpenhaminasta Kattegatille. Ennusteessa oli ensi viikolle kovia tuulia ja keulalle vaihdettiin kolmos genua. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi, koska myös tätä purjetta ajettiin seuraavina päivinä enimmäkseen reivattuna.

Maanantaina keli oli Juutinraumassa vielä kohtuullinen, mutta Kattegatilla tuuli oli jo melkoisen kovaa. Onneksi ei jouduttu kryssimään, vaikka välillä mentiin maksiminousukulmaa. Kohteeksi oli valittu Mölle Kullenin niemimaan kupeessa. Tiistaiksi oli joka tapauksessa tiedossa välipäivä tuulien takia ja Kullenin niemimaan maisemat ja luonnonpuistot toivat mielekästä tekemistä välipäivälle.

Suunnitelmia tosin mutkisti Möllen satamaan vyörynyt maininki, joka sai veneen heilumaan jatkuvasti. Vaikka satamassa oli tarjolla metallisia joustimia kiinnitysköysiin, katkesi meiltä useampia köysiä ja vene vaati lähes jatkuvaa vahtimista. Kullenin majakalla käytiin siis vuoroissa. Myös nukkuminen jatkuvasti nykivässä veneessä oli hankalaa.

Torstaiksi oli luvassa jälleen todella kovaa länsituulta, joten keskiviikkona päätettiin lähteä pois keikutuksesta. Tuulin ja maininki varsinkin sataman suulla oli nytkin kova, mutta lopulta poistuminen onnistui ilman ongelmia. Paikalliset lainelautailijat, tosin vähän pudistelivat päätään kun puskettiin koneella maininkia vasten. Kullenin kierron jälkeen avattiin vähän jenniä ja purjehdittiin suojaan Halmstadin kaupungin vierasvenesatamaan.

Huomenna kelin pitäisi vihdoin rauhoittua ja päästään jatkamaan kohti pohjoista ja Göteborgia. Suunnitelmissa ollut cruisailu länsirannikon saaristossa jää nyt väliin, koska tuulet ovat pitäneet Melianin vielä täällä eteläisellä Kattegatilla.

Lähtö Helsingissä hienossa auringonlaskussa
Osmussaaren sivuutus
Genaakkerilla pohjoisella itämerellä
Pienempi jenni
Kryssiä noin 30 solmun tuulessa Kattegatilla

Helmi – Ensipurjehdus

Helmi siirrettiin jo helatorstaina Hiidenvedelle, mutta seuraavana viikonloppuna oli niin kovat tuulet, että ensipurjehdus sai odottaa vielä seuraavaan viikkoon. Helmen mukana tuli melkein käyttämättömän WB-sailsin purjeet, jotka ovat tyyliin sopivasta ei täysin valkoiset.

Peräsin on jollalle hivenen epätyylillisesti akselilla, joka tulee peräkannen läpi. Vene pitää siis kallistaa kyljelle, jotta peräsimen saa paikoilleen ja lisäksi rannassa pitää olla riittävän syvää.

Jollaksi Helmi on yllättävän vakaa. Jopa sivukannella pystyy joten kuten kävelemään ilman, että vene heti kaatuu. Kölinä Helmessä on kölilaatikkoon taittuva rautalevy.

Purjeiden koesovitus siirron jälkeen
Rigattu ja valmiina lähtöön
Puumasto ja purjeet
Leppoista menoa
Evästauko saaressa

Helmen kunnostus – Osa 2

Helmen kunnostus on jatkunut lähes päivittäin. Kaapiminen ja hiominen oli melkoisen iso joka urakka. Osa lakasta lähti lähes repäisemällä, mutta osa oli tosi tiukassa. Alta paljastunut vaneri on paikoin aika heikossa kunnossa, mutta viilun puhkeamisen pelossa sitä ei kovinkaan paljoa uskaltanut hioa. Ennen lakkauksen aloittamista rakennettiin Helmen päälle kevyt pressukatos sadetta ja pölyä vastaan.

Jonkin aikaa harkitsin kannen maalaamista, mutta päädyin kuitenkin lakkaukseen. Ennen lakkaamista sudin vaneriin yhden purkillisen Hempelin Impreg kyllästettä. Kerroksia yhdestä purkista riitti kaksi, johon jälkimmäiseen sekoitin hieman mahonginväristä petsiä.

Lakkaus aloitettiin reilusti ohennetulla lakalla, jossa lakka saadaan paremmin imeytymään osin ravistuneeseen viiluun. Kyljet oli myös hiottu ja niihin laitoin Hempelin Brilliant Gloss alkydimaalia. Telasin maalin kylkeen ja tasoitin heti perään siveltimellä.

Kannen hiomisen jälkeen rakennettiin pieni mökki veneen päälle
Pressu oli ehkä vähän turhan iso, mutta pysyypähän ainakin pahimmat pölyt ulkona
Kansi hiottuna niin paljon kuin uskaltaa, lopputuloksesta tulee melkoin kirjava.
Kyllästyksen ja petsauksen jälkeen.
Pari lakkakerrosta pinnassa, tummuneet kohdat korostuvat tosi voimakkaasti.
Kylkien maalaus ”roll and tip” menetelmällä
Kyljet voisivat tarvita vielä toisen kerroksen, mutta katsotaan nyt mihin aika riittää.

Helmi löytö

Espoossa pitkään toiminut, mutta toiminnoiltaan jo hiipunut jollaseura Jollarit joutuu luopumaan seuran tukikohdasta Rullaniemestä, kun Espoon kaupunki irtisanoi vuokrasopimuksen. Seuran venevajan ulkopuolella oli pressujen alla kiinnostavan näköinen vanerinen purjevene. Pienen selvittelyn jälkeen jollalle löytyi omista ja siitä tehtiin kaupat erittäin kohtuulliseen hintaan.

Vene on ehkä 70-luvulla rakennettu, hivenen Viklaa muistuttava vanerijolla. Vene on rungoltaan hyvässä kunnossa, samoin puiset masto ja puomi. Purjeet ovat lähes käyttämättömät. Ainoastaan veneen kannen lakkaus on päässyt pahasti rapistumaan.

Vene siirrettiin viikolla Verkkosaareen Melianin pukin viereen, jossa aloitettiin kannen kunnostaminen. Ensin kaavitaan pois kaikki vanha lakka ja sen jälkeen kansi hiotaan tasaiseksi. Kannessa on jonkin verran tummumia kohdissa, joissa kosteus on päässyt kannesta läpi ja mahdollisesti myös vanhasta petsistä. Kansi on tarkoitus petsata uudelleen tumman mahongin väriseksi ennen lakkaamista, jotta värierot hivenen peittyvät.

Alla kuvia siirrosta ja ensimmäisen viikonlopun tuloksista.

Alkuperäinen löytöpaikka
Pressun alta paljastui kunnostusta vaativa vanerijolla
Kuljetus peräkärryn päällä telakalle
Helpointen irtoavat lakat kaavittu
Kahden päivän kaapimisen ja hiomisen tulos

Melianin kevät

Melian on ollut jo tovin vesillä, mutta en ole saanut kirjoitetuksi päivitystä. Huhtikuun alussa käytiin seuran saarisatamassa ja pääsiäisenä tehtiin jo Suomenlahden ylitys keväiseen Prangliin. Saarikävelyllä oli jo T-paita kelit, merellä toki vielä tarvitaan kalsarit ja välihousut.

Tämä viikonloppu pideltiin takatalvea ja aloitettiin erästä toista projektia, josta kirjoittelen erikseen.

Vappu-Melian

Listojen lakkaaminen

Viime talven lakkausprojekti onnistui hyvin, joten päätin jatkaa sisätilojen huoltamista. Byssan ja pesualtaiden listat olivat jo vähän huonossa kunnossa. Nämä oli tärkeintä laittaa kuntoon, koska ne saavat välillä roiskevesiä päälle. Lisäksi kunnostin muutamat pystylistat, jotka ovat vuosien saatossa saaneet kolhuja.

Alla kuvia projekista.

Kaapimella saa tasaiset pinnat nopeasti puhtaaksi
Lakan siivut ovat valkoisia, kun lastut muuttuvat tummemmiksi kannattaa lopettaa
Yksi haljennut lista oli helppo korjata samalla
Listat hiottu puhtaaksi
Korjaus ja uusi tulppa tiikistä
Ensimmäinen lakkakerros on aina palkitsevin
Suojaukset lakkaamiseen
Valmis lopputulos
Valmiit byssan listat

Takakajuutan lattia – osa 2

Työkiireet ovat käytännössä pysäyttäneet projektin, mutta ehdin hoitaa epoksihommat ennen kuin ensimmäiset pakkaset marraskuun lopussa alkoivat. Projekti on viimeistä pintakäsittelyä vaille valmis. Levy on siis liimattu paksunnetulla epoksilla lattiaan ja ainakin ensimmäisten koputtelujen perusteella liimaus onnistui hyvin. 

Viimeiset pintakäsittelyn eli lakkakerrokset laitan keväällä, kun lakkapurkit ovat muutenkin auki. 

Koesovitus ennen pintakäsittelyä

Koesovitus ennen pintakäsittelyä


Päälypuolelle Hempelin lakkaa

Päälypuolelle Hempelin lakkaa


Ja alapuolelle kerros epoksia, jotta kosteus ei enää tuhoaisi vaneria

Ja alapuolelle kerros epoksia, jotta kosteus ei enää tuhoaisi vaneria


Puristimilla koottu rakennelma, jolla levyn saa painettua oikealle paikalleen

Puristimilla koottu rakennelma, jolla levyn saa painettua oikealle paikalleen

406:lla paksunnettu epoksi sudittu pohjaan ja samaa kamaa myös vanerin pohjalle
Liimaus ja lämpöä peliin, ulkolämpötila oli tässä vaiheessa vielä yli 5 astetta
Tuennasta huolimatta pystylaipion ja levyn väliin jäi pieni rako. Täytin sen myös epoksilla.