Paluumatka Stavanger – Hanko

Matkatavaroiden aktiivinen odottelu ei tuottanut tulosta, joten Jukka osti uudet välttämättömyystarvikkeet ja matka pääsi taas jatkumaan. Tuulet olivat edelleen suotuisat lounaan puolelta, joten Etelä-Norja kierrettiin vauhdikkaasti. Samoin Skagerragin ylitys meni hienosti, tuulen kääntyessä sivutuuleksi etelään. Keikutusta tietysti sivusta tuleva maininki aiheutti.

Skagenin kierrossa päästiin taas mobiiliverkon piiriin ja saatiin tarkempia sääennusteita. Lännestä oli tulossa myräkkä, noin vuorokauden päästä, joten johonkin pitäisi pysähtyä suojaan. Päätettiin jatkaa vielä alas Kattegattia, Ruotsiin ei haluttu koronan takia mennä, joten suunnaksi otettiin suoraan Helsingör. Yöllä tuuli yltyi ja suunta oli nyt käytännössä yhden halssin kryssiä vesisateessa. Aallokko oli jo melkoisen isoa, joten aamulla laitettiin kone käymään ja loppumatka ajettiin motokryssiä iso 2. reivissä. Stavanger – Helsingör legi kesti kokonaisuudessaaan noin 2,5 vrk ja matkaa mittariin kertyi 323 mailia.

Helsingörissä lepäiltiin pari päivää ja kuunneltiin länsituulen vinkunaa vanteissa. Parissa päivässä tuuli oli puhaltanut itsensä sen verran väsyksiin, että aamupäivällä lähdettiin taas merelle. Kova tavoite oli mennä tästä suoraan Suomeen.

Juutinraumassa oli sopivasti melkoinen myötävirta, joten Kööpenhaminen ohitus sujui sivuvastaisessa tuulessa vauhdikkaasti. Itämerelle päästyämme etelästä alkoi lähestymään sadekuuroja. Ensimmäinen saavuttikin meidän juuri kun olimme kiertämässä Falsterbon eteläviittaa. Tuuli yltyi melkoisesti, joten pudottimme isopurjeen pois ja jatkettiin itään pelkällä jennillä. Ensimmäinne yö sujui leppoisesti tuulen jo rauhoittuessa. Kotimatka tuntui todella alkavan, kun Skånen kierron jälkeen päästiin kääntämään kokka kohti pohjoista.

Itämeren ylitys päästiin kokonaan myötätuulessa ja hyvässä vauhdissa. Purjevaihtoehtoina oli pelkkä jenni, iso + jenni spiirattuna ja hetken aikaa myös iso ja genaakkeri. Pieni ja syvä matalapaine oli syntymässä Etelä-Itämerelle ja sen kehittymistä seurailtiin aina kun oltiin rantojen läheisyydessä. Pitkällä halssilla päästiin lähelle Saarenmaata ja Hiidenmaata, jossa näytti selvältä, että Hankoon ehditään ennen myräkkää. Lopulta Suomenlahti ylitettiin hienossa itätuulessa ja Hangon lähes täyteen satamaan rantauduttiin vähän puolenyön jälkeen. Legi Helsingör – Hanko kesti vähän reilu 3,5 vrk ja loki pyöri 507 mailia.

Kimmo

Myötätuulessa

Odottelua, odottelua

Melian oli talvehtinut Norjassa hyvin. Ainoa varsinainen tappio telakoinnim aikana oli starttiakku. Telakka oli ladannut akkuja säännöllisesti, mutta starttiakun laturi oli mennyt jotenkin oikoseen ja akku sököksi. Hassuinta on se, että tuota erillistä starttiakun laturia ei edes tarvita mihinkään, koska isompi laturi lataa nyt molempia akkupankkeja relen kautta. Olinkin aina ihmetelly miksi systeemissä on kaksi maasähkölaturia.

Pekka saapui ekalle viikolle gastiksi, lennot olivat ihan ajallaan, mutta matkatavaroita saatiinkin sitten odotella liki 30 tuntia. Kevyessä säässä jouduttiin konettelemaan useampi päivä kohti etelää. Yksi päivä tultiin kevyttä kryssiä ulkomerellä ja aivam veneen vierestä tuli vastaan isohko parvi miekkavalaita. Puhallukset kuuluivat hienosti kun eläimet kävivät pinnalla hengittämassä.

Miekkavalaita

Eteneminen pysähtyi lauantai iltana Stavangeriin, kun Pohjanmetellä alkoi puhkumaan etelästä lähestyvän matalapaineen muodossa. Vaihto saatiin aikaistettua tiistaille, jolloin tuuli olisi kääntymässä myötäiseksi matalan keskuksen ohitettua meidät.

Jukan saapuminen veneelle ei alkanut lupaavasti kun heti ensimmäinen lento Helsingistä peruttiin koneen rikkoutumisen takia. Mies pääsi veneelle myöhään tiistaina illalla. Mutta ilman matkatavaroita, jotka ovat eksyneet uudelleenreitityksessä johonkin tuntemattomaan paikkaan.

Tänään keskiviikkona olisi ollut loistava sää purjehtia itään kohti Tanskaa. Matkatavaroita on nyt aktiivisesti odotettu kohta vuorokausi. Matkaan ei päästä ennen kuin ne löytävät perille tai vakuutusyhtiön kanssa päästään johonkin sopuun uusien pakollisten vaatteiden hankinnasta.

Onneksi tuuli ei nyt heti ole kääntymässä, mutta odottelu alkaa käydä jo hermoille. Joka tapauksessa tästä on tarkoitus jatkaa mahdollisimman pitkällä legillä kotia kohti.

Kimmo

Helsinki Stavanger all night long – osa 3

Lindesnessistä lähdön jälkeen pysähdyttiin Egersundiin tankille ja odottelemaan tuulen heräämistä. Aamulla otettiin aikainen lähtö ja syötiin meriaamiainen samalla kun ajeltiin koneella suntista ulos. Avomerelläkään ei tuuli ollut vielä herännyt, joten alkumatka mentiin edelleen koneella. Lopulta päivästä tuli kuitenkin hieno purjehduspäivä tuulen herättyä luoteesta.

Kryssi sujui hienosti ilmeisesti pienen myötävirran ansiosta. Lopulta saatiin löysätä skuutteja kun käännyttiin Tungenesin niemen ympäri kohti Stavangeria. Melian löysi paikkansa täsmälleen samasta pilttuusta
Børevigån vierasvenesatamasta kuin kaksi vuotta sitten.

Siirtopurjehdus Helsingistä sujui tällä kertaa kokonaisuudessaan hienosti. Aikataulu piti, vaikka toisella viikolla jouduttiinkiin pitämään muutamia satamapäiviä kovan tuulen takia. Kiitokset koko siirtomiehistölle eli Pekalle, Jannelle, Erkille, Lauralle, Matille ja Rikulle!

Tästä alkaa varsinainen lomapurjehdus!

Porauslautta telakalla Egersundissa
Tungenesin niemi josta käännyttiin loppusuoralle
Børevigå ja tuulensuojaksi tullut risteilijä

Helsinki Stavanger all night long – osa 1

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina Melian suuntasi taas kohti eteläistä Itämerta lopullisena tavoitteena Norjan vuonot Stavangerista ylöspäin. Siirto on jaettu kolmeen osaan Helsinki – Kööpenhamina – Göteborg – Stavanger, joista jokaiseen on varattu yksi viikko. Miehistön vaihdot tapahtuvat siis Kööpenhaminassa ja Göteborgissa.

Ensimmäinen viikko oli tällä kertaa odotuksia helpompi ja pelättyä kovan tuulen kryssiä ei saatu nauttia kuin yhtenä yönä. Suomenlahti tultiin sivuvastaista luoteistuulessa, pohjoisella Itämerellä jouduttiin välillä ajamaan koneella, kunnes päästiin ottamaan genaakkerikin esiin sukasta tuulen käännyttyä itään. Gotlanti kierrettiin länsipuolelta ja Visbyn edustalla meitä kävi tervehtimässä myös paikallinen merivartiosto. Ilmoitimme määränpääksi Kööpenhaminan ja heidän kiinnostus lopahti.

Öölannin eteläpäässä oli taas vaihtelevia tuulia, kunnes Hänön lahdella saatiin vastaan melkoisen kovaa länsituulta. Aamulla päätettiin pitää taukoa Simrishamnissa, koska aikaa oli runsaasti. Helsinki – Simrishamn taittui noin kolmessa ja puolessa vuorokaudessa. Simrishamnista lähdettiin genaakkerilla, mutta pääosa loppumatkasta taas kryssittiin, nyt kuitenkin kevyemmässä tuulessa.

Sunnuntain miehistönvaihdon jälkeen jatkettaisiin matkaa Kööpenhaminasta Kattegatille. Ennusteessa oli ensi viikolle kovia tuulia ja keulalle vaihdettiin kolmos genua. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi, koska myös tätä purjetta ajettiin seuraavina päivinä enimmäkseen reivattuna.

Maanantaina keli oli Juutinraumassa vielä kohtuullinen, mutta Kattegatilla tuuli oli jo melkoisen kovaa. Onneksi ei jouduttu kryssimään, vaikka välillä mentiin maksiminousukulmaa. Kohteeksi oli valittu Mölle Kullenin niemimaan kupeessa. Tiistaiksi oli joka tapauksessa tiedossa välipäivä tuulien takia ja Kullenin niemimaan maisemat ja luonnonpuistot toivat mielekästä tekemistä välipäivälle.

Suunnitelmia tosin mutkisti Möllen satamaan vyörynyt maininki, joka sai veneen heilumaan jatkuvasti. Vaikka satamassa oli tarjolla metallisia joustimia kiinnitysköysiin, katkesi meiltä useampia köysiä ja vene vaati lähes jatkuvaa vahtimista. Kullenin majakalla käytiin siis vuoroissa. Myös nukkuminen jatkuvasti nykivässä veneessä oli hankalaa.

Torstaiksi oli luvassa jälleen todella kovaa länsituulta, joten keskiviikkona päätettiin lähteä pois keikutuksesta. Tuulin ja maininki varsinkin sataman suulla oli nytkin kova, mutta lopulta poistuminen onnistui ilman ongelmia. Paikalliset lainelautailijat, tosin vähän pudistelivat päätään kun puskettiin koneella maininkia vasten. Kullenin kierron jälkeen avattiin vähän jenniä ja purjehdittiin suojaan Halmstadin kaupungin vierasvenesatamaan.

Huomenna kelin pitäisi vihdoin rauhoittua ja päästään jatkamaan kohti pohjoista ja Göteborgia. Suunnitelmissa ollut cruisailu länsirannikon saaristossa jää nyt väliin, koska tuulet ovat pitäneet Melianin vielä täällä eteläisellä Kattegatilla.

Lähtö Helsingissä hienossa auringonlaskussa
Osmussaaren sivuutus
Genaakkerilla pohjoisella itämerellä
Pienempi jenni
Kryssiä noin 30 solmun tuulessa Kattegatilla

Takaisin Helsingissä

Siirto Kööpenhaminasta Helsinkiin oli hienoa purjehdusta. Arki töiden yms. muodossa iski päälle heti sen jälkeen, joten raportin kirjoittaminen tulee nyt pari viikkoa myöhässä. Koko purjehdus lukuunottamatta ihan alussa tehtyä Ruotsin eteläkärjen kiertoa oli sivu- tai myötätuulta. Matka tehtiin kahdessa pätkässä, pysähdys tehtiin tällä kertaa Fårön Lauterhornissa, koska mitään erityisiä bunkraustarpeita ei ollut. Jälkimmäisellä legillä tehtiin myös Melianin vuorokausiennätys 128,5 mailia. Ja tämä siis ihan pallon pinnalta merkintälaskulla mitattuna (ei lokin tai GPS trackin mukaan). Matkalla sattui pari merkitsemisen arvoista tapahtumaa:

Vettä Pilssissä

Alun kryssissä surautin tapani mukaan pilssiin kertyneet sadevedet pihalle. Vähän tähän jälkeen ihmettelin kun turkkilevyn nurkalla oli vähän kosteaa. Nostin turkkilevyn poi pakoiltaan ja pumppasin pilssin uudelleen tyhjäksi. Seurasin vähän aikaa tilannetta ja pilssiin tuli uudelleen jostain lisää vettä. Ei nyt hälyttävää vauhtia, mutta kuitenkin. Kaiveltiin läpi kaikki letkujen ja antureiden läpiviennit sekä peräsinakseli, mutta missään ei näyttänyt olevan vuotua. Pumppasin pilssin uudelleen tyhjäksi ja huomasin, että pilssipumpusta tuli muutama kupla. Voisiko vesi tulla lapon kautta pilssinpumpun kautta takaisin? Melianissa ei ole yhtään läpivientiä rungon yläosassa, joka on kerroslaminaattia, vaan pilssipumppu ja esim. septitankin huohotin melkein vesirajassa.

Tehtiin siis venda ja nyt pilssiin ei enää tullut tyhjentämisen jälkeen vettä. Eli talven aikana pitää asentaan pilssipumpun letkuun laponestoventtiili. LEtku kyllä tekee oikeaoppisesti joutsekaulan ihan kannen tasolle, joten letku vaan poikki ja venttiili siihen.

Where is Estonia?

Vielä hämmentävämpi tapahtuma koettiin Fåröstä lähdön jälkeen. Me oltiin purjehdittu jo melkein puoli vuorokautta eli oltiin melko lailla keskellä Itämerta. Jukka oli kannessa vahdissa kun takaapäin (lounaasta / lännestä) alkoi kuulumaan perämoottorin pärinää. Rinnalle kaartoi mies erittäin pienessä, vähän rantalelun näköisessä moottoriveneessä. Huutoetäisyydelle päästyään mies huusi ”Where is Estonia!?”. Jukka katsoi plotterissa että idässäpäin hän se on ja viittoi suunnan miehelle. Sen enempiä kommunikoimatta kaveri lisäsi vähän vauhtia ja lähti osoitettuun suuntaan. Tosin kun seuraillimme menoa muutaman minuutin, niin meistä näyttä, että kaverin kurssi alkoi pahasti viiraamaan etelämmäksi. Mitenkän tuo reissu oikein mahtoi päättyä. Kuuntelimme vehari loppumatkan tavallistakin tarkemmin, mutta mitään tähän liittyvää me ei kyllä kuultu.

Tarkistin vielä position lokimerkinnästä ja se oli kutakuinkin tässä:

Mies_viroon

Tässä vielä muutama tunnelmapala siirrolta:

Kastrupiin lasketuvat koneet tuntuvat vievän maston mennessään

Kastrupiin lasketuvat koneet tuntuvat vievän maston mennessään

Yöllä sivuvastaista jossain Ruotsin etelärannikolla

Yöllä sivuvastaista jossain Ruotsin etelärannikolla

Leppoisaa vahdinpitoa, kaikki veneen kapokkityynyt käytössä

Leppoisaa vahdinpitoa, kaikki veneen kapokkityynyt käytössä

Auringonnousu jossain Suomenlahdella

Auringonnousu jossain Suomenlahdella

Helsinki – Kööpenhamina liveseuranta

Nyt kun Jukka on taas veneessä, niin Melianin matkaa voi seurata Spot-trackerin kautta. Seuranta löytyy tämän linkin takaa:

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0aej8oU3OAsasjVxr6SLgnX940yMDnBj5

Tämän aamun sääreitityksellä suunnitelma näyttää tältä:

Suunnitelma, tuskin toteutuu neljässä vuorokaudessa

Suunnitelma, tuskin toteutuu neljässä vuorokaudessa

Aikaa menisi 4d5h joka ei kyllä varmasti näillä ennusteilla tule toteutumaan. Polaarit vaatii vielä hieman hiomista…

Nyt läppäri kiinni ja merelle.

Kimmo

Paluupurjehdus Itämerellä

Vähän kirjoitusinto hyytyi kotisatamaan pääsyn jälkeen, joka tapahtui siis jo viikko sitten perjantaina. Tässä kuitenkin jo matkalla puolivalmiiksi kirjoitettu blokikirjoitus:

Limfjordin itäpäässä olevasta Halsissa tultiin yhdellä legillä Kööpenhaminaan. Tuuli oli edelleen idästä eli kryssiä, mutta nyt kohtuullisemmalla voimakkuudella. Loppumatkasta jouduttiin ajamaan viimeiset kymmenet mailit jopa koneella. Kööpenhaminassa vietettiin välipäivä ja Anna hyppäsi täällä pois.

Sunnuntaina jatkettiin Pekan ja Jukan kanssa matkaa. Tuuli edelleen idän puolelta. Kryssikulmilla mentiin melkein ensimmäiset 2 vuorokautta aina Öölannin eteläkärkeen asti. Sieltä päästiin kääntämään vähän enemmän pohjoiseen ja saatiin löysätä skuutteja. Loppumatka Visbysen olikin hienoa ja vauhdikasta sivutuulipurjehdusta. Visbyssä oltiin tiistaina iltapäivällä.

Reissun viimeinen legi oli Visbystä suoraan Helsinkiin. Tämä legi oli siirtopurjehduksista helpoin, koska tuuli oli koko ajan takaa. Aikaa meni vain pari vuorokautta, joten Helsingissä oltiin päivää ennen etukäteen sovittuja rantautumisbileitä. Melkein heti kun saatiin köydet kiinni päästiin mahtaviin löylyihin Merihaan Kulttuurisaunaan. Bileet pidettiin sitten lauantaina, kiitokset vielä kaikille vieraille.

Kimmo

Tågiksen saunan löylyt olivat myös makoisat

Tågiksen saunan löylyt olivat myös makoisat

Lomalla pitää kiivetä

Next stop Härnösand

Melianin ensimmäinen pitkä purjehdus suuntautui Höga Kustenille. Samalla oli mahdollisuus tehdä pitkä non-stop siirtopurjehdus. Purjehdukselle lähdettiin Helsingistä neljän hengen miehistöllä ja tavoitteena oli laskea maihin seuraavan kerran vasta Ruotsin Härnösandissa. Reitti kulki Suomenlahdelta pohjoiselle Itämerelle ja sieltä Ahvenanmaan länsipuolitse Selkämerelle. Itämerelle tyyppilliseen tapaan sää oli vaihtelevaa aurinkoisesta plägästä, sateeseen ja kohtuu kovaankin tuuleen. Kovimmat tuulet olivat onneksi myötäisiä. Matka kesti muutaman tunnin alle kolme vuorokautta ja meni lopulta kohtuu leppoisesti.

Höga Kusten on maineensa veroinen ja maisemien puolesta upeaa purjehdusseutua. Retken otsikon mukaan kiipeämistäkin oli lähes joka saarella ja satamassa. Purjehdusalueena Höga Kusten on lopulta melko pieni ja siten nopeastikin katseltu läpi. Kelit olivat korkeapaineen takia melkoisen kevyet ja useat siirtymä tehtiinkin koneella. Alla poimintoja parhaista käyntikohteista.

Tyypillistä Höga Kustenin vaaramaisemaa

Tyypillistä Höga Kustenin vaaramaisemaa

Häggvik

Vanha kalastajakylä hienon vuonon pohjukassa. Näköalapaikalta voi nähdä maankohoamisen seurauksena syntyneen järven. Mannaminne ulkoilmamuseo on ehdottomasti käymisen arvoinen. Psykedelinen sekoitus kotiseutu-, kulttuuri- ja taidemuseota.

Häggvik

Häggvik

Bönhamn

Vanha kalastajakylä, josta rakentunut vierasvenesatama. Täältä saatiin ostaa savusiikaa ja kirpparilta vesipannu veneeseen.

Ulvöhamn

Suosittu lomakohde, oltiin Hotellin vierasvenesatamassa, jossa oli mm. uima-allas! Ulvön saarella tuntui olevan paljonkin merkittyjä ulkoilureittejä, mutta opastukset olivat kohtuu kehnoja. Sama ongelma vaivasi suurinta osaa kohteista.

Ulvohamn

Ulvöhamn

Mjältön

Ruotsin korkein saari, jonka huipulta (236m) oli todellakin hienot maisemat. Helteinen kapuaminen siis palkitsi. Oltiin kiinnittyneinä Baggvikenissä, joka myös tuli iltaan mennessä niin täyteen, että viimeiset joutuivat jäädä ankkuriin.

Trysunda

Myös vanha kalastajakylä, josta tullut erittäin suosittu ja sitä kautta ruuhkainen vierasvenesatama. Hieno ja sopivan pieni kalastusmuseo. Ulkoilureitit parhaiten merkitty, pohjoisrannalla hieno punavalkoinen kivikkoranta.

Trysunda

Trysunda

Kirjoitettu paluumatkalla keskellä Selkämerta. Tuulta ~5kn lounaasta, vauhti ~3kn, vahdit pyörii…

Siirto kotisatamaan

s/y Melian siirrettiin tiistaina Espoon Pursiseuralta uuteen kotisatamaan Merihakaan. Melian on Sweden Yachts 36 eli todella perinteinen matkavene. Matalan ja kevyen kilpaveneen jälkeen siis melko tavalla erilainen vehjes. Tällä veneellä ei kuitenkaan ole tarkoitus kilpailla vaan katseet on suunnattu pidempiin matkapurjehduksiin.

Vene on ollut lähes käyttämättä viime vuodet ja erityisesti kannen päällä riittää siistimistä. Sisältä vene on hienossa kunnossa ja tekniikkaakin on päivitetty. Fiksailusta ja muusta sitten lisää tuonnempana.

Kippari ruorissa

Kippari ruorissa

Myötätuulipurjeita

Myötätuulipurje

Auringonlasku Hernesaaren edustalla

Auringonlasku Hernesaaren edustalla