Melian oli talvehtinut Norjassa hyvin. Ainoa varsinainen tappio telakoinnim aikana oli starttiakku. Telakka oli ladannut akkuja säännöllisesti, mutta starttiakun laturi oli mennyt jotenkin oikoseen ja akku sököksi. Hassuinta on se, että tuota erillistä starttiakun laturia ei edes tarvita mihinkään, koska isompi laturi lataa nyt molempia akkupankkeja relen kautta. Olinkin aina ihmetelly miksi systeemissä on kaksi maasähkölaturia.
Pekka saapui ekalle viikolle gastiksi, lennot olivat ihan ajallaan, mutta matkatavaroita saatiinkin sitten odotella liki 30 tuntia. Kevyessä säässä jouduttiin konettelemaan useampi päivä kohti etelää. Yksi päivä tultiin kevyttä kryssiä ulkomerellä ja aivam veneen vierestä tuli vastaan isohko parvi miekkavalaita. Puhallukset kuuluivat hienosti kun eläimet kävivät pinnalla hengittämassä.
Eteneminen pysähtyi lauantai iltana Stavangeriin, kun Pohjanmetellä alkoi puhkumaan etelästä lähestyvän matalapaineen muodossa. Vaihto saatiin aikaistettua tiistaille, jolloin tuuli olisi kääntymässä myötäiseksi matalan keskuksen ohitettua meidät.
Jukan saapuminen veneelle ei alkanut lupaavasti kun heti ensimmäinen lento Helsingistä peruttiin koneen rikkoutumisen takia. Mies pääsi veneelle myöhään tiistaina illalla. Mutta ilman matkatavaroita, jotka ovat eksyneet uudelleenreitityksessä johonkin tuntemattomaan paikkaan.
Tänään keskiviikkona olisi ollut loistava sää purjehtia itään kohti Tanskaa. Matkatavaroita on nyt aktiivisesti odotettu kohta vuorokausi. Matkaan ei päästä ennen kuin ne löytävät perille tai vakuutusyhtiön kanssa päästään johonkin sopuun uusien pakollisten vaatteiden hankinnasta.
Onneksi tuuli ei nyt heti ole kääntymässä, mutta odottelu alkaa käydä jo hermoille. Joka tapauksessa tästä on tarkoitus jatkaa mahdollisimman pitkällä legillä kotia kohti.
Kimmo