Pitkä perjantai

Pääsiäisen suunnitelma oli selkeä: Vappu Viinat Virosta. Tallinnaan siis matka kävi. Kello 6.45 köydet irroitettiin Merihaassa ja kello 6.45 lauantaina ne kiinnitettiin uudestaan Tallinnan Old City Marinassa. Matkaa tehtiin 24 tuntia. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Perjantaina aamulla tuuli vallan reippaasti ja kryssiessä tiesi todellakin kryssivänsä. Matkaan lähdettiin reivatulla isolla. Mitenkään liian lämmintä ei vesillä vielä ollut, vaikka aurinko mukavasti paistoikin. Paistoi itseasiassa niin mukavasti, että naamat saatiin poltettua.

Helsingin matalalla, matkalla Tallinnaan

Helsingin matalalla, matkalla Tallinnaan.

Helsingin matalan jälkeen alkoi tuuli himmailemaan ja reivi purettiin sukkelaan. Todettiin yhteistuumin, että kun vauhti laskee alle 4 knotsin niin kone käyntiin. Tovin päästä todettiin, että kun vauhti laskee alle 3 knotsin niin kone käyntiin. Tulihan se sitten sekin hetki. Harvinaista kyllä kone hörähti ilman pidempiä houkutteluja. Jonkun matkaa siinä puksuteltuamme etiäpäin lähes tyvenessä kuului köh.

Syy koneen sammumiseen selvisi konemestari Teemun vianmääritys taidoilla nopeasti.

Tällaista valutettiin löpötankista.

Tällaista valutettiin löpötankista. Hieman on vettynyttä.

Jos löpö näyttää tältä ei liene epäselvyyttä miksi kone ei käy. Tästä alkoi pitkän pitkä perjantaimme. Varalöpöä oli mukana viitisen litraa, josta iso osa meni koneen ilmaamiseen. Lopuilla puksuttelimme menemään muutaman tunnin, löpön loputtua lillimme eteenpäin vaihtelevalla vauhdilla.

Siinä me sitten ihmettelimme ohi ajavia tallinnan lauttoja ja auringonlaskua, söimme lämpimiä voileipiä sekä joimme lasilliset viiniä. Pimeyden laskutuessa allekirjoittanut käskettiin ensimmäiseen univuoroon. Meikäläisen unenlahjoilla heräilin punkasta aamulla viiden maissa kun kukaan ei tullut herättämään. Tänä aikana olikin ehtinyt tapahtua kaikenlaista.

Nyt tiedetään mm. se, että tallinnan laivassa on aika isot valonheittimet. Olivat semmoisella tarkastelleet että mikä ihmeen isohko möhkäle siellä oikein kelluu lähes paikoillaan. Tämän jälkeen paikalle saapui paikallinen rannikkovartiosto lillumista ihmettelemään. Käyty sananvaihto noudatteli oheista linjaa:

  • Viranomainen: Iltaa, onkos teillä joku hätänä kun liikutte noin hitaasti?
  • Teemu: Ei meillä tässä mitään hätää ole. Koneen kanssa vähän ongelmia, mutta tämä on purjevene.
  • Viranomainen: Tarvitteko ehkä apua?
  • Teemu: Eiii, tämä on meidän harrastus!

Aamulla viiden maissa Talinnan satama näkyi jo lähietäisyydeltä. Kuuden maissa soittelimme satamaviranomaisille aikeistamme seilata sisään. Seilaaminen sisään kuulostaa ehkä vähän hurjemmalta kuin mitä se todellisuudessa oli. Lillittyämme satama-altaaseen veneen loppukin vauhti tyssäsi kuin seinään ja kaivoimme melan esiin. Sen avustuksella saatiin jopa 1 knotsi vauhtia veneeseen.

Meloo, meloo!

Meloo, meloo!  Kuva: J. Lehtinen

Viimeiset kiihdytkset saimme satama-altaan keskeltä pienestä puhurista. Kävimme tekemässä näyttävän vendan Silja Europan kyljessä. Brygalta toimintaa seurattiin mielenkkiinnostuneina kiikareilla ja illan viimeiset juhlijat toivottelivat meille hauskaa pääsiäistä.

Ja melkein maalissa! Kuva: Jukka Lehtinen

Ja melkein maalissa! Kuva: J. Lehtinen

Lopulta kello 6:45 olimme köydet kiinni laiturissa ja hyvin yönsä nukkunut aamiaiskokki aloitti hommansa ja loihti omalle sekä naapuri veneen joukolle tuhdin aamiaisen. Pitkä perjantaimme oli vihdoin saatu päätökseen ja olo oli kuin voittajalla konsanaan!

Tallinnan kirous oli vihdoin murrettu!

-Tytti