Keräsin vähän tilastoa lokikirjasta Melianin ensimmäisestä kaudesta minun komennossani.
Purjehduspäivien lisäksi asuin koko kesän veneessä, osittain siksi että kämpässä oli julkisivuremmontti, osittain vain siksi että veneessä asuminen on niin kivaa 😉
Ensi kaudella sitten uudet kujeet.
No niin, tänään koitti se odotettu ja välillä epätodennäköiseltäkin tuntunut hetki, jolloin Melianin kunnostettu Lofrans Airon ankkuripeli asennettiin takaisin omalla paikalleen veneen keulapiikkiin. Asennus meni kohtuullisen helposti, vaikka työskentelyasennot olivatkin jälleen kerran hankalia. Antti oli toisena käsiparina alkuun, jotta saatiin isoimmat ja painavimmat osat liitettyä toisiinsa. Alla kuvia ja video vinssistä toiminnassa.
Vinssi ja loput osat valmiina siirrettäväksi veneelle
nAsennusergonomia oli kohdillaan, Antti laittaa muttereita paikoilleen
Lukkopihdit akselissa pitivät moottorin ja vaihteen paikoillaan, kunnes pultit saatiin kiinni
Ja ketju kolisee laatikkoonsa
Kaikilla rupee kausi oleen paketissa, ja blogit täyttyy kuvista vene paketeista, ja täysistä halleista ja toinen toistaan tyylikkäimmistä pukituksista. Minä en voi laittaa tähän nytten kuvaa, mutta kuvittele mopsin ja muurahaiskarhun täysi-ikäinen 29 jalkainen jälkeläinen. Siltä se nyt sit näyttää, mun pakettini.
Keulan suunnalta tuulta blokkaa Kokkolan naisasiamiehen hinaaja, ja paaranpuolella poskettoman iso Searay tuplavetolaitteilla. Pohjosesta tuuli huuhtoo paljasta persistä ja Idän puolelle tulee toivottavasti joku naapuri vielä. Se, että ollaan seittemän metrin päässä siittä, missä Sherekhani kaatu aitaa vasten, ei helpota talviunta, mutta kaikki on nyt tehty niin hyvin kuin suinkin osaan ja kykenen.
Hupiakut on varastossa, starttiakut lataan vielä, ressu kun jäätyy palkeista routaan, niin kaiken pitäisi olla sitten klaarissa kevääseen saakka. Ainoa mikä tuotti aivoverisuonia venyttävää painetta, oli yksi kaidetolppa, jonka kromi otti turpaansa, mutta tolppa irstosi, kun annoin kuria ja järjestystä. Ressu haisi, mutta tuskin niin pahalta kuin olisi voinut, pukki tuntuu tukevalta, ressun-nirunarut o hupasat, mutta olkoot. Masto on kannella, vindeksin käänsin vaan sisään ja jätin paikalleen kait se sielä säilyy.
Temuli sanoi ranturin olevan taas elementissään (rannalla kuivilla), ja letkutti glygoolit kanaviin, saasta -> kone temppuilee, eikä lähde enää ns. palmun alta.
TODO lista ei lyhentynyt kauden aikana juurikaan, ennemminkin piteni. Käyttöaste oli naurettavan vähäinen. Merellä merellä ei tultu edes käytyä. Öitä vietettiin veneessä kaksi. Ei kuitenkaan ensimmäistä ja viimeistä = kahta yhdellä kertaa. Käytin ilmeisesti kahdeksan litraa dieseliä koko kaudella, kun en pidä tarkkaa (b)logia, niin mahdoton tarkistaa, mutta tankkiin meni se kahdeksan litraa kun nyt lirutin sen piriin. Rommia meni (flinduista päätellen) sama kahdeksan litraa, notta 50/50 sekotussuhteella voidaan sanoa ranturin kulkevan ecobooster suorakurkku tekniikalla. Maileja en mitannut, käyntitunteja en mitannut, patjat ovat edelleen homeessa.
Vaikka niin kovin kuvittelin kaikkea muuta, niin tortta per tortta, kulutettua capitaalia tuskin olisin mukavamminkaan voinut käyttää, ja siinä on kaikki tältä vuotta. Nyt on hyvä höristää korvat tulevalle kaudelle, mittee ja mitenkä sillo ja kuka mitä, häh.
Melian nostettiin eilen telakalle Verkkosaareen. Tänä syksynä olin jopa odotellut, että milloin veneen saa nostettua. Todo listalla on kaikenlaisia asioita, joita ei oikein pysty edistämään kun vene on vesillä ja sitä pitää vielä pystyä liikuttamaan. Nyt vielä teltta päälle, niin voi alkaa lyhentämään listaa.
Kyydissä, pohjassa vain vähän limaa ei yhtään näkkiä
Ankkupelin kimpussa puuhailu on jatkunut useana iltana. Viimeisen osat lähtivät irti melkoisella voimankäytöllä (ruuvipenkki ja moska) ja rälläkällä. Meininki oli välillä siis kaikki peliin, joko jotain hajoaa tai sitten osat irtoavat. Syöpynyttä alumiinihokkia piti viilailla ja hioa, jotta se saatiin taas entisiin mittoihinsa.
Uudet laakerit ja stefat tilasin Kentson verkkokaupasta. Niiden saavuttua piti alumiiniosia vielä vähän hioa, jotta sain laakerit paikoilleen. Nyt kuitenkin kaikki osat sopii toisiinsa. Seuraavaksi veneen noston jälkeen vinssin voisi asentaa takaisin veneeseen, käydä kettinkikaupassa ja tehdä koekelauksen.
Alla kuvakertomusta tapahtumista:
Lämmittämisestä ei ollut mainittavaa hyötyä
Viilalla ja hiekkapaperilla pahimmat korroosiot pois alumiiniholkista
Laakerin rengas ei hievahdakaan, tarvitaan järeät työkalut ja vakaa käsi
Leikkaus ja pieni vääntö: laakerin rengas napsahti poikki ja irtosi
Uudet laakerit ja stefat Kentson verkkokaupasta
Isot laakerit paikallaan
Koekasaukset jälkeen kaikki osat sopivat yhteen
Melian masto laskettiin eilen torstaina. Itselle uudessa veneessä piti vähän miettiä mitä kaikkea pitää irroitella ja pakata talveksi. SPS:n osaava telakkaporukka hoiti varsinaisen maston laskun hienosti.
Jo purjeita pakatessa huomattiin, että toisesta alavantista on yksi säie poikki. Lisäksi toisen päävantin vanttiruuvin kierteet ovat erittäin huonossa kunnossa, käytännössä vanttiruuvi melkein leikkasi kiinni avattaessa. Päätöksenä on siis uusia talven aikana kaikki vantit, vanttiruuvit ja takastaagi. Vanhassa takastaagissa on vielä SBS radion antennin vaatimat eristimet, josta haluan eroon joka tapauksessa.
Melian alastomana