Inspiraatio blogin kirjoittamiseen hieman lopahti loman loppumisen jälkeen, mutta kirjoitetaan nyt vielä pieni raportti loppulomasta.
Sognevuonon jälkeen seilattiin edelleen rannikkoa kohti pohjoista. Suurin osa väylistä kulkee saariston suojissa, mutta Stattin niemi pistää pitkälle länteen kohti Atlanttia. Tästä niemestä kirjoitetaan hurjia tarinoita, joten yritimme valita sen kiertämiseen hyvän sääikkunan. Meillä olikin kierrossa periaatteessa hyvä myötätuuli, mutta kohdalle sattui juuri sopivasti sadekuuro, josta saatiin aika kovia puuskia. Keikutusta lukuunottamatta mitään ongelmia ei kuitenkaan ollut.
Stattin pohjoispuolella olevasta saarista parhaiten jäi mieleen Runden lintusaari. Lunnit olivat tietysti jo elokuun lopulla lopettaneet pesintänsä ja häipyneet merelle, mutta isokihut ja suulat olivat vielä saarella. Täällä tullaan käymään vielä ensi keväänä.
Tämän reissun pohjoisin satama oli kaunis Ålesund. Kaupunki paloi maan tasalle 1904 ja sen jälkeen sinne rakennettiin kivestä todella kauniita jugend tyylisiä taloja. Taloista suurin osa on edelleen tallella, vaikka keskustassa on muutama betonikerrostalokin rikkomassa tunnelmaa.
Ålesundista suunnattiin noin 15 mailia etelään Ulsteinvik Marinaan. Täältä Melianille oli varattu talvitelakkapaikka. Veneen siivoamiseen ja pakkaamiseen talvikuntoon meni pari päivää, jonka jälkeen telakan ammattitaitoinen henkilökunta nosti Melianin talviteloille.
Tuntui hivenen erikoiselta lopettaa kausi jo elokuun lopussa. Melianin seikkailut jatkuvat siis ensi keväänä suoraan pelipaikoilta Norjasta. Tulevalla talvikaudella ei siis ole luvassa juurikaan blogikirjoituksia, normaalit talvikauden projektit jäävät nyt väliin.
