Ja bikini purjehdusta

Tämmöstä Intiaani-kesää en muista, ja aika hauska, että se osuu myös heti sille kesää, kun rannassa on Ranturi. Toisaalta ja enssaalta, olen myös suosioni huipulla, koska koskaan ennen mulla ei ole ollut avuja, jotka tuovat ihmisiä luokseni. Ja kun samalla saadaan loikka siihen, että tytöt soitti, että pääsiskö ne venneelle eilen, sanoin otta pääsette tännään, ku vaimokin tullee mukaan.

Ja sitte mentiin. Ensimmäinen neiti oli rannassa jo ennen meitä, ja seuraavalla oli aivan poskettoman tärkeet puhelut käynnissä ja tuli tunnin perästä. Niinno, rannassa oli ihanan lämmintä odotella. Konettakin tuli varmuuden vuoksi puksuteltu puolituntia, notta voidaan olettaa, että se edelleen toimii, kuten toimikin.

Kun koko miehestö oli yhes-koos, niin ilman sen suurempia fanfaareja takas Kruununhaanselälle, josta onkin ihan kohta pakko jo päästä pidemmälle. Mutta ei vielä, koska meillä oli aikataulu, ja tavote Palme De Pyy & bisse, ja uidakkin piti. Niin miksi mennä merta edemmäksi kalaan.

Uiminen hoitu laskemalla viismetriä köyttä fendarin kanssa perään, ja antamalla pinna Hemulille. Sitten vaan rappusille ja molskista sano ”Eemeli”. Tuultahan oli ykkös metrejä, jotenka vauhti oli ykkös solmua, jotta teoriassa veneen perässä olisi voinut uida. Jätin sen tällä kertaa tekemättä ja roikuin vain tikkaista.

Niinno, nykku sitten oli täys-miehistö ja kevyt keli, niin reenattiin sitten vendoja eri malliin. Manööverit sujuvat kerta kerran jälkeen paremmin ja paremmin, mitään ei mennyt rikki ja puomi tuli kerran Hemulia kuuppaan ja beibe sai sormensa jotenkin raapattua vekille. No major issues, ja kaikilla oli kivaa ja kannatti herätä?

bikinipurjehduskollaasi

Lomalla pitää kiivetä

Next stop Härnösand

Melianin ensimmäinen pitkä purjehdus suuntautui Höga Kustenille. Samalla oli mahdollisuus tehdä pitkä non-stop siirtopurjehdus. Purjehdukselle lähdettiin Helsingistä neljän hengen miehistöllä ja tavoitteena oli laskea maihin seuraavan kerran vasta Ruotsin Härnösandissa. Reitti kulki Suomenlahdelta pohjoiselle Itämerelle ja sieltä Ahvenanmaan länsipuolitse Selkämerelle. Itämerelle tyyppilliseen tapaan sää oli vaihtelevaa aurinkoisesta plägästä, sateeseen ja kohtuu kovaankin tuuleen. Kovimmat tuulet olivat onneksi myötäisiä. Matka kesti muutaman tunnin alle kolme vuorokautta ja meni lopulta kohtuu leppoisesti.

Höga Kusten on maineensa veroinen ja maisemien puolesta upeaa purjehdusseutua. Retken otsikon mukaan kiipeämistäkin oli lähes joka saarella ja satamassa. Purjehdusalueena Höga Kusten on lopulta melko pieni ja siten nopeastikin katseltu läpi. Kelit olivat korkeapaineen takia melkoisen kevyet ja useat siirtymä tehtiinkin koneella. Alla poimintoja parhaista käyntikohteista.

Tyypillistä Höga Kustenin vaaramaisemaa

Tyypillistä Höga Kustenin vaaramaisemaa

Häggvik

Vanha kalastajakylä hienon vuonon pohjukassa. Näköalapaikalta voi nähdä maankohoamisen seurauksena syntyneen järven. Mannaminne ulkoilmamuseo on ehdottomasti käymisen arvoinen. Psykedelinen sekoitus kotiseutu-, kulttuuri- ja taidemuseota.

Häggvik

Häggvik

Bönhamn

Vanha kalastajakylä, josta rakentunut vierasvenesatama. Täältä saatiin ostaa savusiikaa ja kirpparilta vesipannu veneeseen.

Ulvöhamn

Suosittu lomakohde, oltiin Hotellin vierasvenesatamassa, jossa oli mm. uima-allas! Ulvön saarella tuntui olevan paljonkin merkittyjä ulkoilureittejä, mutta opastukset olivat kohtuu kehnoja. Sama ongelma vaivasi suurinta osaa kohteista.

Ulvohamn

Ulvöhamn

Mjältön

Ruotsin korkein saari, jonka huipulta (236m) oli todellakin hienot maisemat. Helteinen kapuaminen siis palkitsi. Oltiin kiinnittyneinä Baggvikenissä, joka myös tuli iltaan mennessä niin täyteen, että viimeiset joutuivat jäädä ankkuriin.

Trysunda

Myös vanha kalastajakylä, josta tullut erittäin suosittu ja sitä kautta ruuhkainen vierasvenesatama. Hieno ja sopivan pieni kalastusmuseo. Ulkoilureitit parhaiten merkitty, pohjoisrannalla hieno punavalkoinen kivikkoranta.

Trysunda

Trysunda

Kirjoitettu paluumatkalla keskellä Selkämerta. Tuulta ~5kn lounaasta, vauhti ~3kn, vahdit pyörii…

Ja oikein-käyttöä

Koska en ole ennen omistanut venettä, tai siis merivenettä, tai siis ei ole ollut tämmöstä isohkoa-huvi-venettä minne voi tuoda ihmisiä kylitteleen. Niin ajatukseni, ainakin käyttöasteesta olivat täysin fiktiiviset. Mutta tällä kertaa ja tänään häntä käytettiin, kuten häntä kuuluu käyttää. Muutenhan Ranturi hejjaa köysissään, kuten moni muukin huvi-vene.

Niinno, ja ei merta edemmäksi kalaan nytkään menty, Kruununhaan-selkä on nyt sitten ollut surffailun näyttämönä jo monta kertaa, ja oli tälläkin kertaa. Kyydissa Smetana-clubin perustaja jäseniä, joista toinen ex- pressa, notta tällä kertaa olisi saanut olla keliäkin, koska olisi ollut sitten sitä läskiä nostaa laidalle. (läskit laidalle = purjehdus käsky/termi hengaamiseen -> se mitä näette Eurosportilta, kun koko mieheistö, poislukien perämies istuu tuulen puoleisella laidalla ns. lisä kölinä)

smetanakerho

No onneksi ei ollut kuitenkaan keliä, ja ajatus oli vaan tutustua pursimiseen, tollain yliolkaisesti. Ja se se vasta on sitä oikein käyttöä, oikein skönäröinnin evankelistaa. Kumpainenkin herroista oli ensimmäistä kertaa pursimassa, ja mitään palopuheita, tahi edes puheita, tahi yli päätänsä mitään muuta ei tehty, kun irrotettiin köydet ja sitten instAnttina manöövereiden kimppuun. Kehenkään ei sattunut, mitään ei rikkoutunut, kaikki meni siis presiis kuten pitikin.

Ma luulen, ma luulen, että tämä on toimiva tapa tähän oman gasti-poolinsa rakentamiseen. Heti narut käteen ja skuutteja kiskomaan, kaverit pinnaan ja tuulikulmaa ajamaan, ei siinä nyt niin montaa mystistä muuttujaa ole, etten ekaan tuntiin vesillä pystyisi tietosiirtään kaikkea sitä, minkä itse tiedän. Ja näillä sitä nytten sitten mennään, josko kohta jo mertakin edemmäksi, ja vaikka sinne kalaan.

Ja kumikanavalla kotivesille

Koska kesä-lomaahan mulla ei ole, kulutettuani kaikki lakisääteiset seilatessa Hoorista tänne keväällä ja talvemmalla lämpöisissä vesissä lomaillessa, niin jouduin tyydyttämään itseni ja Inkerin menohaluja nyt sitten OTO-hommina (OmanTyönOhella).

Joustava työnanataja antoi tehdä koko viikon ryömatkoja mökiltä käsin ja päivien päätteiksi irroitin sitten köydet ja purjehdutin sukulaisia Pielisellä. Sain kyytiin myös suurimman syyllisen sille, että ylipäätänsä Inkeri kuuluu perheen taseeseen. Hemulin sedän maanittelu kyytiin oli oma Pohjoiskarjalaleikki, mutta kun rantaan etäisyys kasvoi, otti herrasmies paikkansa pinnassa, ja mä jäin sitten enemmän deck händiksi, Hemulin toimiessa sitten ”firstinä”.

Iloahan tuollaisesta kolmen hengen poppoosta on siinä, että aikaa on kolmas-osa enemmän käytettävissä, tuollain miestyötunneissa laskiessa. Tämän lisääntyneen ajan käytin hyväkseni ja kaivoin pallokkaan pussukasta, kötöstelin kaijat, annoin skuutit miehistön käsiin, annoin uuden kurssin snadisti slöörille ja nykäsin narusta ja nautin kesästä.spinnu

 

Ja mittee pyörit

Vaikka olen laiska, ja vitkuttelen kaikkea mitä on mahdollista vitkutella. Ja totuuden nimissä, maailmassa on paaljon asioita, joita voi vitkutella loputtomiin. Niin nyt en sitten enää voinut vitkutella tätä: Tuli aika irroittaa köydet, Hemulin kanssa kahdestaan.

Siihen Tervasaaren taakse puksuttelin ja Hemuli kannelle kiskoon rätit salkoon. Sadat – tuhannet kerrat salilla ei ole mennyt hukkaan ja iso oli ilman vinssiä ylhäällä ja kireellä. Sen verta perseelleen tulee köydet maston sisällä, että mastolla oleva vinssi on ”väärällä” puolella ison fallille, että tämäkin tarttis sitten paskarrella, sitten ensi kaudelle.

Kun iso oli ylhäällä, voitiin ruveta pursimaan, mutta eihän nousukulma ole kaksinen pelkällä isolla, niin Jenni mukaan hommiin heti. Siittä se sit lähti. Tuulimittariahan ei ole, mutta kyllä me liikuttiin. Merisää piirsi Harmajalle vitosta, niin kait meillä sitten Kruununhaanselällä oli kolme/neljä /viisi metriä sekunnissa. Varsin leppoista siis, tai siis oli, muilla ku mulla.

Siittä en tiedä, mitenkä uraansa aloittelevat kapteenit normaalista reagoivat muuhun runsaaseen vene-liikenteeseen, mutta mulla se tarkoitti melkosta hyrräämistä niskanikamilla. Temulin linjaus, että; ”Kun purjeet on ylhäällä, taakkepäin ei tartte kattoo, kunnes torvet soi, niin kauan, että sun korvat soi.” Ei ihan ottanut tuulta Ranturin sit-lootassa. Liki maanisesti smyygailin joka suuntaan.

Hemulin hermot kesti tota hyrrääni tunnin: ”Karibialla sun pää ei pyörinyt ollenkaan noin paljoa.” – ”Etkö näkisi helpommin purjeen alta, jos istuisit alas.” – ”Eikö takaa tulevat väistäkkään purjealusta?” -  ”Lopeta toi pyöriminen ja istu alas!”

Niinno, sitten istuin alas, katsoin kelloa, käänsin kurssin takas kotia, Tervasaaren takana rätit sisään ja puksutellen takasin omaan loossiin ja olut auki. Manööverit onnistu, mitään vahinkoa ei sattunut kellekkään ja käyttöaste kohoaa, josko sitä seuraavaksi sitten merta edemmäksi, ja vaikka kalaan.

Laivat ruudulle

Jo edellisessä veneessä suunnittelin siirtyväni AIS aikaan, mutta en ehtinyt suunnitelmaa toteuttamaan. Melianissa ei ollut kunnollista plotteria lainkaan, jos sellaiseksi ei lasketa kannettavaa Garminia, jossa akku on sökönä. VHF puhelin oli melko uusi, mutta sekin meni tämän projektin myös vaihtoon. Kalustoksi valitsin Raymarinen E7 plotterin ja Navicom VHF:n, josta AIS signaalin saa suoraan NMEA:na pihalle ilman mitään lisälaitteita. Navicom meni vanhan Navmanin paikalle heittämällä. Teline, virtajohdot jne olivat täysin samanlaisia kuin vanhassa radiossa.

Plotterin asentaminen aiheutti vähän päänvaivaa. En halunnut plotteria ruoritolppaan, koska silloin kartan näkee vain ”kuski” ja toisaalta autopilotillakin ajaessa pitäisi aina kömpiä ruorin taakse jos haluaa vilkaista kartaa. Valitsin asennuspaikaksi luukkutallin päällä olevan mittarikehyksen. Tässä ongelmaksi tuli johtojen vaatima asennussyvyys. Lisävarusteena Raymarinelta saisi L-muotoisen kaapeliliittimen, mutta hintaa tuolla olisi ollut 136€, joten jotain muuta oli keksittävä. Ratkaisin asian tekemällä veneestä sopivasti löytyneestä tiikinpalasta korokekehyksen, jolla asennussyvyyttä laitteen taaksi tuli sopivasti lisää.

Alkutilanne

Alkutilanne

 

Kehiyksen tekeminen alkaa sapluunan mukaisella piirroksella ja reikien poraamisella.

Kehyksen tekeminen alkaa sapluunan mukaisella piirroksella ja reikien poraamisella.

 

Poraamisen, sahaamisen ja hiomisen jälkeen.

Poraamisen, sahaamisen ja hiomisen jälkeen.

Vielä toinen reikä tehtävä itse asennuslevyyn.

Vielä toinen reikä tehtävä itse asennuslevyyn.

Lopputulos, huomaa nuolen malliset AIS kohteet kartalla.

Lopputulos, huomaa nuolen malliset AIS kohteet kartalla.