Monthly Archives: heinäkuu 2014

Tämmöstä Intiaani-kesää en muista, ja aika hauska, että se osuu myös heti sille kesää, kun rannassa on Ranturi. Toisaalta ja enssaalta, olen myös suosioni huipulla, koska koskaan ennen mulla ei ole ollut avuja, jotka tuovat ihmisiä luokseni. Ja kun samalla saadaan loikka siihen, että tytöt soitti, että pääsiskö ne venneelle eilen, sanoin otta pääsette tännään, ku vaimokin tullee mukaan.

Ja sitte mentiin. Ensimmäinen neiti oli rannassa jo ennen meitä, ja seuraavalla oli aivan poskettoman tärkeet puhelut käynnissä ja tuli tunnin perästä. Niinno, rannassa oli ihanan lämmintä odotella. Konettakin tuli varmuuden vuoksi puksuteltu puolituntia, notta voidaan olettaa, että se edelleen toimii, kuten toimikin.

Kun koko miehestö oli yhes-koos, niin ilman sen suurempia fanfaareja takas Kruununhaanselälle, josta onkin ihan kohta pakko jo päästä pidemmälle. Mutta ei vielä, koska meillä oli aikataulu, ja tavote Palme De Pyy & bisse, ja uidakkin piti. Niin miksi mennä merta edemmäksi kalaan.

Uiminen hoitu laskemalla viismetriä köyttä fendarin kanssa perään, ja antamalla pinna Hemulille. Sitten vaan rappusille ja molskista sano ”Eemeli”. Tuultahan oli ykkös metrejä, jotenka vauhti oli ykkös solmua, jotta teoriassa veneen perässä olisi voinut uida. Jätin sen tällä kertaa tekemättä ja roikuin vain tikkaista.

Niinno, nykku sitten oli täys-miehistö ja kevyt keli, niin reenattiin sitten vendoja eri malliin. Manööverit sujuvat kerta kerran jälkeen paremmin ja paremmin, mitään ei mennyt rikki ja puomi tuli kerran Hemulia kuuppaan ja beibe sai sormensa jotenkin raapattua vekille. No major issues, ja kaikilla oli kivaa ja kannatti herätä?

Koska en ole ennen omistanut venettä, tai siis merivenettä, tai siis ei ole ollut tämmöstä isohkoa-huvi-venettä minne voi tuoda ihmisiä kylitteleen. Niin ajatukseni, ainakin käyttöasteesta olivat täysin fiktiiviset. Mutta tällä kertaa ja tänään häntä käytettiin, kuten häntä kuuluu käyttää. Muutenhan Ranturi hejjaa köysissään, kuten moni muukin huvi-vene.

Niinno, ja ei merta edemmäksi kalaan nytkään menty, Kruununhaan-selkä on nyt sitten ollut surffailun näyttämönä jo monta kertaa, ja oli tälläkin kertaa. Kyydissa Smetana-clubin perustaja jäseniä, joista toinen ex- pressa, notta tällä kertaa olisi saanut olla keliäkin, koska olisi ollut sitten sitä läskiä nostaa laidalle. (läskit laidalle = purjehdus käsky/termi hengaamiseen -> se mitä näette Eurosportilta, kun koko mieheistö, poislukien perämies istuu tuulen puoleisella laidalla ns. lisä kölinä)

No onneksi ei ollut kuitenkaan keliä, ja ajatus oli vaan tutustua pursimiseen, tollain yliolkaisesti. Ja se se vasta on sitä oikein käyttöä, oikein skönäröinnin evankelistaa. Kumpainenkin herroista oli ensimmäistä kertaa pursimassa, ja mitään palopuheita, tahi edes puheita, tahi yli päätänsä mitään muuta ei tehty, kun irrotettiin köydet ja sitten instAnttina manöövereiden kimppuun. Kehenkään ei sattunut, mitään ei rikkoutunut, kaikki meni siis presiis kuten pitikin.

Ma luulen, ma luulen, että tämä on toimiva tapa tähän oman gasti-poolinsa rakentamiseen. Heti narut käteen ja skuutteja kiskomaan, kaverit pinnaan ja tuulikulmaa ajamaan, ei siinä nyt niin montaa mystistä muuttujaa ole, etten ekaan tuntiin vesillä pystyisi tietosiirtään kaikkea sitä, minkä itse tiedän. Ja näillä sitä nytten sitten mennään, josko kohta jo mertakin edemmäksi, ja vaikka sinne kalaan.

Vaikka olen laiska, ja vitkuttelen kaikkea mitä on mahdollista vitkutella. Ja totuuden nimissä, maailmassa on paaljon asioita, joita voi vitkutella loputtomiin. Niin nyt en sitten enää voinut vitkutella tätä: Tuli aika irroittaa köydet, Hemulin kanssa kahdestaan.

Siihen Tervasaaren taakse puksuttelin ja Hemuli kannelle kiskoon rätit salkoon. Sadat – tuhannet kerrat salilla ei ole mennyt hukkaan ja iso oli ilman vinssiä ylhäällä ja kireellä. Sen verta perseelleen tulee köydet maston sisällä, että mastolla oleva vinssi on ”väärällä” puolella ison fallille, että tämäkin tarttis sitten paskarrella, sitten ensi kaudelle.

Kun iso oli ylhäällä, voitiin ruveta pursimaan, mutta eihän nousukulma ole kaksinen pelkällä isolla, niin Jenni mukaan hommiin heti. Siittä se sit lähti. Tuulimittariahan ei ole, mutta kyllä me liikuttiin. Merisää piirsi Harmajalle vitosta, niin kait meillä sitten Kruununhaanselällä oli kolme/neljä /viisi metriä sekunnissa. Varsin leppoista siis, tai siis oli, muilla ku mulla.

Siittä en tiedä, mitenkä uraansa aloittelevat kapteenit normaalista reagoivat muuhun runsaaseen vene-liikenteeseen, mutta mulla se tarkoitti melkosta hyrräämistä niskanikamilla. Temulin linjaus, että; ”Kun purjeet on ylhäällä, taakkepäin ei tartte kattoo, kunnes torvet soi, niin kauan, että sun korvat soi.” Ei ihan ottanut tuulta Ranturin sit-lootassa. Liki maanisesti smyygailin joka suuntaan.

Hemulin hermot kesti tota hyrrääni tunnin: ”Karibialla sun pää ei pyörinyt ollenkaan noin paljoa.” – ”Etkö näkisi helpommin purjeen alta, jos istuisit alas.” – ”Eikö takaa tulevat väistäkkään purjealusta?” –  ”Lopeta toi pyöriminen ja istu alas!”

Niinno, sitten istuin alas, katsoin kelloa, käänsin kurssin takas kotia, Tervasaaren takana rätit sisään ja puksutellen takasin omaan loossiin ja olut auki. Manööverit onnistu, mitään vahinkoa ei sattunut kellekkään ja käyttöaste kohoaa, josko sitä seuraavaksi sitten merta edemmäksi, ja vaikka kalaan.