Ja one from the team

Kaikkihan joskus venyy, ja antaa ittestäns´ä sen + 10%:aa teamille. Aika harvoin puhutaan siittä, kun otetaan se henkilohtainen kymppi takasin. One from the team, mulle se teidän kymppi ja nyt heti, stana. Niinno, ei se ehkä ihan tollain onnaakkaan, se tarttee viedä vähän silleen sneakysti. Sillain venyttämällä, vaikka niinku, näin:

”Kysyt Toiminnanjohtajalta, jotta onko kukaan tulossa firmalle saunomaan nyt Helatorstain nurkilla. Ja onko ihan ookoo, jos tuun huuhtaseen veneenpatjat edustus-saunan suihkariin. Ihan vaan sen takia, ku Myyrmäessä ei ole kuin suihku-koppero ja onhan noita patjoja nyt joku neliö. Joustava työnantaja antaa tässä kohtaa tietysti löysää työnraskaanraatajalleen ja saan luvan.”

Ylimääränen kymppi tulee siittä, että sohotan patjoihin kolme litraa etikkaa tappaan the moldin. Suljen osaston luukut, kun koko edustustila haisee siltä Moen-baarin-muna-astialta. Annan Patjojen lillua etikassa yön yli, kannan pukkariin painepesurin, lotraan lattiavahan poistoon tarkotetusta kemikaalista painesumuttimeen styrkat myrkat, jonka haju on vaan snadisti parempi kuin ilman täyttävän etikan. Lopuksi nostelen saavutukseni saunaan, en kuitenkaan kehtaa lauteita viedä, tiedä sitä vielä, että jäikö niihin homeen-itiöö, saati sitä, että mitä lattia-vahan-poisto-aine tekee hallituksen pakaroille?

Kymppi oli siinä, hävyttömästi ois voinu vielä ottaa henkilökohtasen vitosen ja kääntää bastun päälle, notta punkat ois sisäänmaattavissa viikonvaihteessa.  Mutta eihän kukaan koskaan anna itsestäänkään 115%.

IMG_1173

Ps. Kun sade taukoo, niin tää koira tuulettaa tän veräjän porttikongin palo-savu-luukuista ja tyhjennän finaaliksi huussan tsuf tsuffin pukkariin.

Ensimmäinen retkipurjehdus

Melian alkaa olemaan siinä kunnossa, että sillä voi jo purjehtia ja veneessä voi yöpyä. Kansio on pesty pahimmista sammaleista, kaasuhella testattu ja vesitankit todettu sen verran puhtaiksi, että niissä voi pitää ainakin käyttövettä. Perjantain laiturigrillibileiden jälkeen lähdettiin kolmen veneen voimin saareen la ja su väliseksi yöksi. Alla muutama tunnelmakuva kalliolta. Keli oli niin tyyni, että avomeren äärelläkin oli mukava olla saaren rannassa kiinni. Illalla (ja edelleen aamulla) surkuteltiin Emäsalon lenkin kisaajia, jotka joutuivat taistelemaan sijoituksista todella kevyessä kelissä. Oli ilmeisesti yksi historian pisimmistä lenkeistä.

Melian Tallholmenissa

Melian Tallholmenissa

Melian, Afrodite ja Elviira

Melian, Afrodite ja Elviira

 

Pitkä perjantai

Pääsiäisen suunnitelma oli selkeä: Vappu Viinat Virosta. Tallinnaan siis matka kävi. Kello 6.45 köydet irroitettiin Merihaassa ja kello 6.45 lauantaina ne kiinnitettiin uudestaan Tallinnan Old City Marinassa. Matkaa tehtiin 24 tuntia. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Perjantaina aamulla tuuli vallan reippaasti ja kryssiessä tiesi todellakin kryssivänsä. Matkaan lähdettiin reivatulla isolla. Mitenkään liian lämmintä ei vesillä vielä ollut, vaikka aurinko mukavasti paistoikin. Paistoi itseasiassa niin mukavasti, että naamat saatiin poltettua.

Helsingin matalalla, matkalla Tallinnaan

Helsingin matalalla, matkalla Tallinnaan.

Helsingin matalan jälkeen alkoi tuuli himmailemaan ja reivi purettiin sukkelaan. Todettiin yhteistuumin, että kun vauhti laskee alle 4 knotsin niin kone käyntiin. Tovin päästä todettiin, että kun vauhti laskee alle 3 knotsin niin kone käyntiin. Tulihan se sitten sekin hetki. Harvinaista kyllä kone hörähti ilman pidempiä houkutteluja. Jonkun matkaa siinä puksuteltuamme etiäpäin lähes tyvenessä kuului köh.

Syy koneen sammumiseen selvisi konemestari Teemun vianmääritys taidoilla nopeasti.

Tällaista valutettiin löpötankista.

Tällaista valutettiin löpötankista. Hieman on vettynyttä.

Jos löpö näyttää tältä ei liene epäselvyyttä miksi kone ei käy. Tästä alkoi pitkän pitkä perjantaimme. Varalöpöä oli mukana viitisen litraa, josta iso osa meni koneen ilmaamiseen. Lopuilla puksuttelimme menemään muutaman tunnin, löpön loputtua lillimme eteenpäin vaihtelevalla vauhdilla.

Siinä me sitten ihmettelimme ohi ajavia tallinnan lauttoja ja auringonlaskua, söimme lämpimiä voileipiä sekä joimme lasilliset viiniä. Pimeyden laskutuessa allekirjoittanut käskettiin ensimmäiseen univuoroon. Meikäläisen unenlahjoilla heräilin punkasta aamulla viiden maissa kun kukaan ei tullut herättämään. Tänä aikana olikin ehtinyt tapahtua kaikenlaista.

Nyt tiedetään mm. se, että tallinnan laivassa on aika isot valonheittimet. Olivat semmoisella tarkastelleet että mikä ihmeen isohko möhkäle siellä oikein kelluu lähes paikoillaan. Tämän jälkeen paikalle saapui paikallinen rannikkovartiosto lillumista ihmettelemään. Käyty sananvaihto noudatteli oheista linjaa:

  • Viranomainen: Iltaa, onkos teillä joku hätänä kun liikutte noin hitaasti?
  • Teemu: Ei meillä tässä mitään hätää ole. Koneen kanssa vähän ongelmia, mutta tämä on purjevene.
  • Viranomainen: Tarvitteko ehkä apua?
  • Teemu: Eiii, tämä on meidän harrastus!

Aamulla viiden maissa Talinnan satama näkyi jo lähietäisyydeltä. Kuuden maissa soittelimme satamaviranomaisille aikeistamme seilata sisään. Seilaaminen sisään kuulostaa ehkä vähän hurjemmalta kuin mitä se todellisuudessa oli. Lillittyämme satama-altaaseen veneen loppukin vauhti tyssäsi kuin seinään ja kaivoimme melan esiin. Sen avustuksella saatiin jopa 1 knotsi vauhtia veneeseen.

Meloo, meloo!

Meloo, meloo!  Kuva: J. Lehtinen

Viimeiset kiihdytkset saimme satama-altaan keskeltä pienestä puhurista. Kävimme tekemässä näyttävän vendan Silja Europan kyljessä. Brygalta toimintaa seurattiin mielenkkiinnostuneina kiikareilla ja illan viimeiset juhlijat toivottelivat meille hauskaa pääsiäistä.

Ja melkein maalissa! Kuva: Jukka Lehtinen

Ja melkein maalissa! Kuva: J. Lehtinen

Lopulta kello 6:45 olimme köydet kiinni laiturissa ja hyvin yönsä nukkunut aamiaiskokki aloitti hommansa ja loihti omalle sekä naapuri veneen joukolle tuhdin aamiaisen. Pitkä perjantaimme oli vihdoin saatu päätökseen ja olo oli kuin voittajalla konsanaan!

Tallinnan kirous oli vihdoin murrettu!

-Tytti

Siirto kotisatamaan

s/y Melian siirrettiin tiistaina Espoon Pursiseuralta uuteen kotisatamaan Merihakaan. Melian on Sweden Yachts 36 eli todella perinteinen matkavene. Matalan ja kevyen kilpaveneen jälkeen siis melko tavalla erilainen vehjes. Tällä veneellä ei kuitenkaan ole tarkoitus kilpailla vaan katseet on suunnattu pidempiin matkapurjehduksiin.

Vene on ollut lähes käyttämättä viime vuodet ja erityisesti kannen päällä riittää siistimistä. Sisältä vene on hienossa kunnossa ja tekniikkaakin on päivitetty. Fiksailusta ja muusta sitten lisää tuonnempana.

Kippari ruorissa

Kippari ruorissa

Myötätuulipurjeita

Myötätuulipurje

Auringonlasku Hernesaaren edustalla

Auringonlasku Hernesaaren edustalla

 

 

Ja kelluu, muttei kauaa…

Karu paluu kotiin Hoor-Tammisaari deliveryltä, tai no, karu ja karu. Kyllähän hän vielä kelluu, muttei loputtomiin, jostakin vuotaa pariämpäriä päivässä sisään. Rannassa vietin tunnin etsien vuotoo, ja heti perään suljin kaikki venttiilit. Niin tietysti tyhjennettyäni pilgestä/salongista uima-ammeellisen ensiksi.

About, tasan 24 tuntia kelluskeltuaan sisällä oli taas pari/kolme ämpärillistä Itämerta. Vuoto näyttäisi tulevan perän suunnalta. Kaivelin luukut auki ja löysin akku looran tulvimasta, not good. Se ei ole voinut täyttyä muusta, kuin sade vedestä. Sit-loota on siis itsestään tyhjentyvä akkulaatikkoon.

Konetta pyöritin ja perruutin, Temuli tuumas siideri hörppyjensä välissä akselin, ainakin vuotavan vähän. Ookoo, vähä käy, litra tunnissa ei. Vuodon paikallistamista huononti päälle puskenut sadepilvi. Ja koska homman muuttuessa huonosta, pisaroiden kasvaessa, mahdottomaksi, peittelin konehuoneen uudestaan ja ronkin sitlootaan mereen tyhjentävät koloiset puhtuiseksi. Vuotakoot, mutta vain huomiseen.

Tai no, ehkä en huommennakaan saa vuotoa tukittua, mutta uimurin kyllä pilgelle saan asennettua, notta uskallan jättää Rantojenmiehen pariksikin päivää odottamaan motivaation palaamista pursimista kohtaan.

Niin, liityin ”seuraan”, jääkööt tuo nyt vielä toviksi mysteeriksi, mutta logosta saa rajulla mielikuvituksella taiteiltua vaikka munasarjat. Ihan ilmastahan tuo lysti ei ole, mutta mielenrauhaa se kasvatti. On paikka, on aita, on vahti. Vahtia tällä kertaa tarttetaan, lähinnä tarkkaileen tota kellumisen jatkumista.

Kauden avajaisiinkiin vaimon kanssa vahingossa eksyttiin. Ja kuten aina uusien tuttavuuksien kanssa, niin jollain tapaa tarttee ihmisiä lokeroida. Taisin kuulostaa melko mylliltä kertoessani, että tuhannen viissataa nautical mailia on keikutte tälle kautta, vaikka lippua vasta nostettiin.

(edit- Kötöstelin ikkunatiivisteen, ilmastointi teipin ja jeggulangan kanssa ykköstunteja, joko paikkoni skulaa, tai sitten uusi Motonet pumppu skulaa, mutta akuutti hylkyyntyminen on toistaiseksi siirtynyt)

Vene on vain kuoppa meressä

Veneen myyminen ei ole mukavaa. En ole ikinä omistanut autoa, mutta luulisin, että auton myyminen ei ole ollenkaan niin traumaattista. Toki auto onkin yleensä enemmän käyttöesine ja vene taas harrastusväline, jonka kanssa on koettu paljon ikimuistoisia hetkiä.

Shere Khan luovutettiin kohtuullisen pitkällisen myyntiprosessin jälkeen uusille omistajille lauantaina 10.05. Veneen voi edelleen bongata Helsingin vesillä.

Uutta rautaa on jo tulessa, mutta niistä sitten tuonnempana…

Kimmo

ps. Otsikosta kiitos kuuluu tuntemattomalle pohjalaiselle veneenveistäjälle…