Veneet

s/y Gekko

Gekko on merkiltään NF, pidemmin Nordiska Familjebåt ja tuttavallisemmin Nöffi. Neidin strategiset mitat ovat seuraavat: pituutta 30 jalkaa, leveyttä 2,70 m ja syväystä 1,6 m. Tarkasta painostahan ei tietysti hienojen naisten ollessa kyseessä ole soveliasta puhua, mutta alle 3000 kg sitä on. Vene on valmistunut vuonna 1981 BirkaMarinin veistämöltä ja kannen alla jyskyttää samaisen vuoden Volvo Penta.

Gekko ostettiin kimppaveneeksi kevällä 2011. Siellä se raukka oli hyljättynä pihalla, ollut kuivilla edellisen kesän. Eihän meillä ollut sydäntä sitä sinne jättää. Siitä päätöksestä alkoi Kotkassa reissaaminen ja veneen kunnostus. Silloin tuli todistettua, että Citroën C2:een mahtuu hyvin viikonlopun kamat, ruuat, veneenlaittotarvikkeet, neljä ihmistä joiden pituudet olivat 190, 180, 180 ja 165 cm ja koira. Eipä sinne sitten juuri mitään muuta olisikaan mahtunut.

Gekko siirtyi kevään aikana Kotkasta Helsinkiin, muutaman mutkan kautta. Taktinen välipysähdys lännen puoleisten tuulten vuoksi tehtiin Loviisaan. Tämä olikin hyvä, sillä etustaagin kiinnitys oli korkannut kannesta. NF:ssä etustaagin kiinnitys on tuettu lankulla kanteen. Lankku oli tullut tiensä päähän ja oli umpilaho ja kiinnitys aluslevyineen oli painunut lankkuun. Kavereiden avulla ja muutamalla pikapatentilla staagi saatiin siiheen kuntoon, että matkaa päästiin jatkamaan. Näin siis alkoi yhteinen matkamme.

Gekkolla on tällä hetkellä kolme omistajaa, joista kahdella löytyy vielä toistaiseksi enemmän intoa kuin taitoa. Onneksi kolmannelta löytyy innon lisäksi myös sitä taitoa.

-Tytti

s/y Rantojenmies

Hän on King Cruiser 29, joka löytyi Sipoon metsästä puolillaan jäätä 30.3. kuluvaa vuotta. Luotettavin lähde kertoi veneen nojanneen mäntyyn kaksi talvea. Omistussuhde siirtyi allekirjoittaneelle 9.4. Ensitapaamisella ei kipinöinyt, mutta osana empatian puutteeseen oli rajuhko rapula-tila. Mukana olleet merimiehet, ja heidän positiivinen pöhinä paatin ympärillä, alla, ja hyytävässä salongissa sai aikaan ostotarjouksen, johonka myyjä ei loogisesti suostunut. Tuplasin tarjouksen (ohjeistettuna) ja kaupasta tehtiin ehdollinen. Kokeilisin ensiksi, että toimiiko elektroniikka, käynnistyykö moottori, jne.

Kun liskot oli poistunut unista, kävin asiakseni itse ihmettelemässä häntä ja vein salonkiin auton-sisätila-lämppärin sulattamaan kimpaletta. Seuraavat sadat kilometrit kertyivät Golffin matkamittariin, lähinnä homeisen romun roudaamisesta ja päivittäisestä pilssin tyhjentämisestä. Paskaraita kyljessä näytti veneen uineen edellisen kerran snadisti kyljellään ja 17 senttimetriä Miranolilla tehtyä vesirajaa syvemmällä. Syy lienee se tuhat kiloa roinaa, mikä oli veneeseen varastoitu ja seuraus oli kolme peräkärryllistä roinaa Manskun varastoon.

Tähän roinaan tulemme tutustuun myöhemmin, mutta heti sanon, että löyhä pursija-yhteisömme ei tule asiakseen hankkimaan ainakaan 4 mm rosteri muttereita, niitä on jo 670 grammaa. Tonniin mahtuu mukaan myös paljon eksoottisia aarteita, osittain sellaisia, joiden käyttötarkoitus on meille vielä täysi mysteeri, mutta lupaan tutustua tarkemmin aarteiden käyttötarkoituksiin ja raportoida.

Niin, vene ei ollut tyyris ja pidän myös exel taulukkoa siitä, mitä siihen on mennyt hankintahinnan päälle pennosiani. Näistä en kyllä hirveesti huutele tänne interwebbiin, mutta ja jos tämä tästä jotenkin etenee, niin toki ”budjetti-purjehtimesta” joudan joskus juttelemaan.

– Antti

s/y Inkeri

2011 kesällä soitin radio REXin kirpputori ohjelmaan ja halusin ostaa purjehdus harrastuksen. Koko ohjelma lähti täysin lapasesta tämän jälkeen, ja seuraava soittaja halusi vaihtaa Romu-ukkonsa. Teema sille päivälle oli sitten selvä.

Silloinen tyttöystäväni, nykyinen vaimoni oli laittanut kriteerit veneen hankinnalle, että en saa hankkia venettä, ennen kuin osaan pursia. Kelasin jonkun tuhat mailia nopealla syklillä henkilökohtaiseen matka-loki-kirjaani ja sain myöntävän päätöksen ostaa vene.

Joe 17 hän on sattumalta, kävin myös katsomassa Helmsman Myytä ja jotain muuta, ja jotain muuta. Inkeri oli myynnissä vaimon-äidin-veljen-naapurilla. Tai ei hän ollut edes myynnissä, oli vain joutavana. Vene tönötti omalla rantatrailerilla kanalan ylisillä, ja tämä oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vaikka ulosanti oli rujo, ja kyljet maalattu Miranolillla, tiesin heti, että tämä on tässä.

Kaupat tehtiin samana päivänä, ja venettä tultiin asiakseen hakemaan seuraavana. Inkerin nosto-evä oli jumissa, jotenka sain kötöstellä koko kölin uudestaan. Se on nyt fine, uudet rätit ostin pietarista, ykkös satasia, ja sitten trailerin Kajolta. Traileri lähinnä sen takia, että ko. Joe17:sta on traileroitava vene, ja nyt sillä voi mennä vesistöstä vesistöön kumi-kanavaa pitkin.

Vielä kun saan rakennettua oikean maston nosto systeemin, niin ruvetaan olemaan valmiita.

– Antti

s/y Melian

Tavoitteena oli löytää perinteinen skandinaavinen matkavene kokoluokassa 36-38 jalkaa. Melian sopii juuri näihin spekseihin. Vaihtoehtona Finngulf 36 tai 39, mutta Melian osuessa kohdalleen tuntui, että se on pidempiä matkoja ajatellen jopa parempi vaihtoehto.

Melian oli ollut vähällä käytöllä ja lopulta kokonaan käyttämättä viimeiset vuoden ennen siirtymistä minulle. Tämä näkyi ennenkaikkea kannen yläpuolella, jossa kansi, köydet ja helat olivat kärsineet käytön puutteesta. Periaatteessa kaikki välttämätön on kuitenkin kunnossa. Sisältä vene on hienossa kunnossa. Elektroniikkaa on osin päivitetty. Ainakin jääkaapin koneisto ja akkulaturit ovat uusia. Navigointi elektroniikka on vanhaa ja osittain myös epäkunnossa. Näitä voi kuitenkin katsella ajan kanssa kuntoon.

– Kimmo