Pitkään odotettu lomareissu Norjan vuonoissa alkoi vihdoin Stavangerista, jonne lensin Norwegianin siivittämänä vuorten ja vuonon päällä saaden esimakua tulevasta. Tutustuimme kaupunkiin ja kävelimme vanhassa kaupungissa ihastellen kauniita vanhoja taloja ja kukkapihoja. Keskustan satamassa oli parkissa kolme risteilyalusta ja tunnelma oli kovin kansainvälinen. Meitä nauratti kovassa tuulessa tarpovat turistiretkiryhmät eri numerokyltteineen. Suomalaisina luonnollisesti talsimme omatoimisesti emmekä käyneet maksullisessa tuomiokirkossa, vaikka se kuuluikin nähtävyyksiin. Bunkrasimme Melianin ruokavarastot täyteen ja saimme esimakua norjalaisen kauppakassin kalleudesta.
Lähdimme purjehtien kohti Lysevuonoa, jossa sijaitsee alueen suurimpia nähtävyyksiä Preikestolen ja Kjerag kalliojyrkänteet. Päivä oli helteinen. Lysevuono on kapea ja sitä ympäröivät vuoret ovat korkeat joten tuuli temppuilee. Tästä syystä ilmeisesti vuono ei ole purjehtijoiden suosiossa. Preikestolenin kohdalla parveilivat ribit ja risteilyalykset ja ylhäällä näkyi satoja ihmisiä pieninä pisteinä, mutta purjeveneenä olimme yksin alhaalla. Eeppisten näkymien siivittämänä seilasimme paikoitellen rajussa myötätuulessa kohti vuonon perällä sijaitsevaa Lysebotnia. Lysevuonon etelälaidalla kohosi Kjeragin kallionkieleke tuhanteen metriin ja kameran pitkällä putkella saatoimme nähdä Kjeragboltenin, kivi keskellä kalliohalkeamaa. Joku hullu näytti siellä seisovan. Kuulemma kukaan ei ole vielä tippunut sieltä.
Lysebotn kuhisi reippaita retkeilijöitä, base- hypppääjiä, kalastajia ja erähenkisen näköisiä matkailijoita, mutta me olimme ainoat purjehtijat. Aamulla herättiin rajuihin katamaaraniyhteysaluksen aiheuttamiin aaltoihin. Aamun usva ja sumu oli mystinen. Tunnin kuluessa sumu hälveni, vuono tuli esiin ja näimme base-hyppääjän tekevän laskun alas kentälle. Näytti selviävän hengissä.
Pilvet karkasivat vuorten päälle konettaessamme kohti Lysevuonon ainoaa ankkuripaikkaa, Vika-lahtea.Vuonolla piti olla hylkeitä, mutta niitä ei näkynyt. Kauniita vesiputouksia näkyi sitäkin enemmän. Lahti oli suojainen ja sijaitsi lähellä Preikestolenia. Lampaat määkivät ja mylvivät rannassa. Alunperin Preikestolenille 600 metriin patikoitiin tai mentiin köysiradalla vuonon eteläpäästä Refsåsta. Menimme jollalla Refsån laiturille ja teimme vaellusretken äkkijyrkkää vaikeakulkuista polkua pitkin n.240 metriin ylös vuoristojärvelle eikä enää tehnyt mieli jatkaa matkaa ylös.
Stavangerin alueen vesillä, saarissa ja pienissä vuonoissa riittäisi purjehdittavaa päiviksi, mutta päätimme valita Rossmorkvågenin, jota oli mainostettu Norwegian Cruising Guidessa siniseksi laguuniksi ja sinne pääsimmekin lähes pelkällä genualla. Matkalla teimme pyöriäishavainnon! Rossmorkvågeniin mentiin kapeiden luotojen läpi pohja näkyen. Perillä toden totta odotti sininen laguuni, pohja oli turkoosi, syvyyttä n. 4 metriä.
Aamulla patikoimme lehmi- ja lammaspaimenina Helgøyn saaressa välillä sananmukaisesti paskassa. Tullessamme takaisin veneelle löysimme kanttarelleja, josta riittäisi ruokaa päiviksi. Kalaa yritimme jo aiemmin, tuloksetta.
Ennen pääkohteita Hardanger- ja Sognevuono kutkutti käydä vielä Atlantin puolella Kvitsøyn saarella. Kippari ei oikein innostunut kryssistä ja tuulet ja virrat vaihteli ison lahden ja ison Atlantin suuaukolla, mutta auringon paistaessa Melian kiidätti meidät stavangerilaisten suosimaan kesämökkisaareen. Sisäänmenoreitti satamaan oli erittäin kapea pienten luotojen välistä. Rannoilla meille vilkutti monet iloiset norjalaiset ja suulat lentelivät. Nyt kipparikin innostui. Kvitsøy on pinta-alaltaan Norjan pienin kunta, vaikka sillä on 167 saarta. Paratiisisaarella ihastelimme vanhan ja kauniin majakan loistoa, kävimme hummerimuseossa ja teimme patikoinnin 1000 v. vanhalle kiviristille. Ensimmäinen sadepäivä viikkoon ja vettä tulikin sitten ihan kunnolla.
Täältä suuntaamme vihdoin kohti pohjoista Haugesundin kautta.
Meri & Kimmo
