Pohjanmeren ylitys takaisinpäin

Paluumatkan pisin etappi purjehdittiin Orkney saaren Kirkwallista Tanskan Thyborøniin. Alunperin oli tarkoitus mennä Jyllannin niemimaan kärjessä olevaan Skageniin, mutta toisin kävi…

Ennusteet toiselle Pohjanmeren ylitykselle olivat vaihtelevat. Alkumatkaksi oli luvassa ihan ok keliä, mutta loppupuolelle koviakin vastaisia tuulia. Taktiikkana oli pyrkiä kiertämään kovimmat tuulet etelän kautta. Alkumatka menikin mukavasti ensin sivuvastaisessa ja sitten kevyessä myötätuulessa. Ensimmäisenä yönä alkoi idästä tulla melkoista maininkia, joka sai kevyessä tuulessa purjeet hakkaamaan ikävästi. Aamun tullen tuuli kuolikin kokonaan ja jouduttiin ajelemaan koneella noin 10 tuntia. Tämän jälkeen saatiin vielä loppupäiväksi mukavaa myötätuulta.

Lopulta pienen plägän jälkeen saatiin idästä vastaiset tuulet heti yli 20 solmun voimalla. Tässä vaiheessa oltiin aika lähellä Norjan rannikkoa, mutta Navtex lupaili Skagerrakkiin 15m/s itätuuliä. Tehtiin päätös suunnata etelämmäksi ja Tanskan rannikko ei kovin montaa satamaa tarjoa. Koko ylitys Kirkwallista Thyborøniin kesti noin 3,5 vuorokautta.

Thyborønista pääsee myös Limfjordin kanavalle ja sitä kautta oikaisemaan takaisin Itämerelle. Toki tämä tarkoittaa taas parin päivän ajelua koneella, mutta se lienee paras vaihtoehto, koska itätuulet jatkuvat ennusteiden mukaan vielä muutaman päivän.

Kimmo

Pohjanmeren ylitys: Helgoland – Inverness

Lähtö

Aamupäivän saarikierroksen, bunkrauksen ja lounaan jälkeen lähdettiin Helgolandista merelle. Lähdössä oli tälläkien kertaa hieno keli. Tuuli puhalteli kaakosta +20 knotsia, joten satamasta ulosajon jälkeen nykäistiin genoa auki ja lähdettiin laskettelemaan hyvää vauhtia myötätuuleen. Lämpötilat olivat merelläkin T-paita luokkaa, vahdit laitettiin heti pyörimään ja purjehdus tuntui mainiolta. Alkuillasta lännen puolelta alkoi nousemaan tumma laaja pilvirintama, joka toisi yöksi melkoisesti toimintaa.

Eeppinen ukkosmyrsky

Kohta pilvestä alkoi näkymään myös välähtelyjä ja koko rintama lähestyi tasaisesti. Tutkallakin seurattiin sadealueen lähestymistä, mutta pakoreittiä ei oikein ollut. Illan pimetessä valoshow oli vaikuttava, suurin osa salamista löi ylhäällä pilvissä, mutta aina välillä niitä iski alas asti. Tuuli oli kovin vaihtelevaa ja pidimme purjeita ylhäällä, koska toiveissa oli vielä päästä kiertämään rintamaa. Lopulta kun se tuli kuitenkin päälle, meillä oli genoa auki ja isossa vain yksi reivi. Genoa nykäistiin heti sisään ja sitten lähdettiin laskettelemaan rajussa myötätuulipuuskassa lähes tulosuuntaan. Tuulimittarin näytti jatkuvasti +50 solmun puuskia ja taivaalta satoi isoja pisaroita, joista osa oli jopa jotain kiinteämpää, ei kuitenkaan rakeita. Isoon saatiin tässä kelissä nykäistyä 2. reivi yllättävänkin helposti. Maisemaa ja yläpuolista taivasta valaisi lähes jatkuva ilotulitus, onneksi edelleen vain pieni osa salamista tuli veteen asti. Vähän kuin olisi purjehtinut rikkinäisen loisteputken alla. Pahin myräkkä kesti ehkä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen tuuli laski 30 solmun tuntumaan. Vene käännettiin toiselle halssille, joka veisi meidät nopeammin rintaman läpi.

Rintaman jälkeen jatkui vesisade, mutta tuuli putosi muutamaan solmuun. Koneella jatkettiin poispäin rintamasta, samalla ajettiin kiinni menetettyjä maileja. Loppuyö katseltiin perässä ja sivuilla olevaa valoshowta, mutta mitään sen dramaattisempaa ei enää tapahtunut. Unta ei kukaan saanut ennenkuin aamupuolella yötä, vaikka punkassa käytiinkin vuoreen perään makailemassa.

2. päivä

Toinen päivä ollaan menty kevyessä tuulessa kryssien. Välillä suoraan kohti reittipistettä välillä luovien. Aamupäivällä kiusana oli sumua, mutta plotterin AISin näyttäessä laivojen sijainnin ei siitäkään oli niin suurta haittaa. Nyt odotellaan jälleen ennusteiden lupaamia itätuulia, joilla saadaan paljon maileja alle.

Eilisen yön tapahtumia kerrattiin tietenkin veneessä. Positiivista oli, että mitään ei mennyt rikki, isopurjeessa, joka otti vastaan pahimman höykytyksen ei näy mitään kulumisen merkkejä. Myös miehistö, allekirjoittanut mukaan lukien, on jo naureskellut tapahtumalle. Jukka oli ruorissa rintaman iskiessä ja ajoi läpi koko pahimman höykytyksen. Allekirjoittanut huuteli suuntia ja hoiteli Tomin kanssa purjeita.

Kirjoitettu vapaavahdissa 3.7.2015 17:00.

3. päivä

Pohjanmeri on hämmentävän vaaleansininen, ei kuitenkaan ihan tropiikin turkoosi. Olisin kuvitellut, että se olisi jotakuinkin samanlainen kuin Itämeri, koska myös Pohjanmeri on matala, vain kymmeniä metrejä syvä. Ehkä meressä on jotakin elämää, ainakin yöllä nähtiin hienoa fosforeita perävanassa.

Eilen ilalla saatiin odotettu itätuuli, joka toi samalla melko sankan sumun. Vahvissa ei siis tarkkaavaisesta tähystämisestä ole juurikaan hyötyä, kun mitään ei näe. Mentiin luottaen elektronisiin apuvälineisiin, AIS:iin ja tutkaan. Sumu on jatkui puoleen päivään asti, nyt alkaa jo aurinkokin pilkistellä pilvien raosta.

Reipas myötätuuli saa veneen rullaamaan melkoisesti puolelta toiselle. Keittiössä pitää ruokailuvälineet kietoa pyyhkeeseen, koska muutoin ne kilkattavat laatikossaan puolelta toiselle. Vietin myös tovin kiilaten mauste-, pesto- yms purkit siten, että ne eivät kolkkaa puolelta toiselle.

Vrk matka eilisestä puolesta päivästä oli 123,5mpk ennätys tällä reissulla. Melinissa pidetään lokikirjaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Vähintään muutaman tunnin välein, yleensä vahvinvaihdoissa, kirjataan ylös mailit, sijainti, barometrin lukeja ja akkujen status. Akkuja seurataan, jotta tiedetään milloin niitä pitää ladata pyörittämällä konetta.

Kirjoitettu vapaavahdissa 4.7.2015 13:40

Melianin naviska

Melianin naviska

4. päivä

Illalla tuuli kääntyi lounaaseen, joka tarkoitti meille sivutuulta. Välillä tosin tuuli himmasi niin paljon, että oli laitettava kone käyntiin. Tämä olisi toki ollut tarpeen myös akkujen lataamiseksi. Nyt käytettiin myös tilaisuutta, eli lämmintä vettä hyväksi, ja koko miehistö pääsi käymään suihkussa.

Yöllä oli pari erikoistilannetta. 00:30 Jukka herätti vapaavahdin katsomaan ensimmäisiä pyöriäisiä, jotka tuli veneen keula-aaltoon leikkimään. 05:08 Melian ylitti nolla meridiaanin eli olemme nyt läntisellä pallonpuoliskolla.

Pyöriäisiä vierailulla aamupäivällä

Pyöriäisiä vierailulla aamupäivällä

Skotlannin kohteliaisuuslipusta oli sovittu, että se nostetaan kun maata näkyy. Rantaan on nyt alle 10 mailia, mutta taas on niin paljon sumua, että näkyvyys on selkeästi alle mailin. Tutkallakin pystyttiin kuitenkin vahvistamaan karttaplotterin väittämä maan olemassaolosta, joten nykäistiin lippu saalinkiin. Veneessä on mukana myös Iso-Britannian kauppalippu (ns. red ensign), mutta ajattelimme tukea Skotlannin itsenäisyyttä ainakin lipputtamisen verran.

Skotlannin kohteliaisuuslipun nosto

Skotlannin kohteliaisuuslipun nosto

Kirjoitettu vapaavahdissa 5.7.2015 14:35

Lopulta sumu hälveni sen verran, että saatiin maata näkyviin. Rannikko näyttää kartankin mukaan olevan aika korkea, harmi kun näkyvyys on näin huono. Tuuli hiipui muutama tunti sitten ja taas mennään koneella. Juuri laskettiin konetunteja ja polttoainetta pitäisi olla sen verran, että voidaan ajaa tarvittaessa koko loppumatka koneella. Tylsäähän se on, mutta toisaalta ei haluttaisi missata noin klo 12 olevaa myötävirtaa ja ylävettä. Seuraava ylävesi olisi sitten taas 12 tunnin päästä.

5.7.2015 21:18

Ensimmäiset näkymät maasta sumun vihdoin hävetessä.

Ensimmäiset näkymät maasta sumun vihdoin hävetessä.

5. päivä

Niinhän siinä kävi, että koko loppumatka ajettiin koneella. Yöllä välillä melkoisessa sumussa tutkan kanssa kalastusaluksia väistellen. Kiinni Invesnessin Marinassa oltiin 11:30 eli melkein täsmälleen neljä vuorokautta Helgolandista lähdön jälkeen.

Pohjanmerestä jäi mieleen lähinnä sumu, jota oli melkein koko ajan enemmän tai vähemmän. Laivoja ja öljynporauslauttoja nähtiin lähinnä plotterin ruudulta.