Suuri ja mahtava Sognevuono – Sognefjord

Tätä kirjoittaessa möllötetään Esefjordenin Balestrandin satamassa, jossa pidämme pyykinpesupäivän (Meri) ja vapaapäivän (Kimmo) vuorten, usvan ja (tihku)sateen keskellä. Eilen totesimme yhteistuumin, että alkaa olla vuonoähky. Ympärillä maisemat ovat hienot ja ainutlaatuiset, mutta vuonoja ei jaksa enää vertailla ja kuviakin alkaa olla jo niin paljon, ettei vaan jaksa enää ahmia. Unesco-vuonon Nærøyfjorden ja Fjærlandsfjorden jälkeen kaikki tuntuu jotenkin lattealta ja väsyttää. Olemme olleet matkassa nyt n.kk:n ja kotiasiat alkaa hiipimään ajatuksiin. Lapsiakin on ikävä.

Matkailu veneellä on nostanut arvoaan edullisuutensa ja mukavuutensa takia. Koti, ruoat ja keittiö kulkee aina mukana ja kalliissa Norjassa saa rahat riittämään pidempään lomaan. Suurin lasku on tietty edessä vielä, Melianin telakointimaksu talveksi. Voimme itse päättää minne mennä ja heittää ankkurin, jos vaan sopiva paikka löytyy syvissä vesissä. Sognevuonossa olemme nähneet purjeveneitä ja suomalaisia yhden käden sormin laskettuna ja Melian on vienyt meitä huimiin paikkoihin Suomi-lippu liuhuen. Säät vuonoissa ovat vaihtelevat ja on tärkeää, että on luotettava vene, joka kestää yllättävät kovat puuskat, omistaa hyvät purjeet ja moottori pelittää. Kaiken kruunaa kokenut kippari, joka on kyllä välillä ihmeissään. Mistä nyt tuulee? Minne virta nyt vie? Mitä nyt tapahtui? Äh, tuuli loppui taas! Moottorissa on nyt pienellä käynnillä ilmennyt ääntä vetolaitteesta, joka huolestuttaa kipparia, ja toivomme pääsevämme loppusatamaan asti.

Bergenistä lähdettyämme kohti Norjan pisintä vuonoa Sognea löysimme ensin laituripaikan suojaiselta kylän lahdelta Herdlevågenista. Pääsimme sinne kryssimällä Herdlefjordenissa ja ensimmäinen Hurtigruten- risteilijä, Maailman kaunein merimatka, tuli jo vastaan! Herdlevågenista löysimme alueen ainoan tasaisen kohdan, jota saksalaiset olivat käyttäneet toisen maailmansodan aikaan lentokenttänä. Lisäksi alueella oli polku, jonka varrella oli linnake ja torpedobunkkeri.

Hurtigruten matkalla päätesatamaan Bergeniin, toinen suunta vie Kirkenesiin.

Herdlevågenista oli kapea väylä Sognefjordiin Sognesjön kautta, jossa saimme purjehtia kovassa luoteistuulessa (Ruoanlaitto oli kovin haasteellista).Tullessamme vuonon suulle tuuli loppui kuin seinään. Edessämme oleva tankkeri lähti plotterin mukaan öljynjalostustehtaalta kohti Islantia! Menimme ankkuriin luonnonkauniiseen lahteen Kjeringevågen, jonka Norwegian Cruising Book oli laittanut tähtipaikaksi. Sitä se tosiaan olikin. Teimme patikoinnin kallioille, jollaista emme olleet ikinä nähneet. Kallio oli kuin yhteensulautuneita pikkukiviä täynnä.

Kjeringevågenin lumoava lahti

Myötätuulessa lasketeltiin genualla kohti mahtavaa ja leveää Sognevuonoa. Verrattuna Hardangeriin meriliikennettä oli kovin vähän. Menimme yöksi laituriin Bjordaliin.Vuorovesi rupesi olemaan jopa 2 metriä, joten välillä käytiin tosi pohjalla! Norjalaisten vuoripatikoinnin ja kunnonkohotuksen innoittamana pakkasimme aamulla reput täyteen eväitä ja juomia kohti viereistä vuorta! Reissu oli pitkä, raju ja aurinkokin porotti. Soratietä 1 km tienhaaraan, ylös 2 km pahimmillaan 30 asteen kulmassa, loppupätkä metsässä purojen solistessa. Kroppafjälletiltä – 679 metriä meren pinnan yläpuolella – näkymä vuonolle sekä ympäröiville vuorille ja vuonojärviin oli käsittämätön – se hiljaisuus ja kauneus! Ylipainoisena astmaatikkona suoritus oli itselleni saavutus, etenkin jos alas pääsee. Takaisintullessa löysimme jopa kanttarelleja 500 metrin korkeudessa lampaiden laidunmailla!

Kroppafjället – huikaisevia näkymiä Sognevuonolle.

Pitkän reissun jälkeen jatkoimme heti matkaa paikoitellen kovassa myötätuulessa kohti Sognen lähes ainoaa saarta Kvamsøyta . Saaren vierestä löysimme matalan ankkuripaikan ja tuulikin loppui yöksi.
Kvamsøy on maailman pienimpiä saaria, missä on oma kirkko! Kirkko oli valaistu yöksi ja näky oli komea, taustalla komeat vuoret! Kirkko oli 1300-luvulta, ikäänsä nähden hyvässä kunnossa, vaikka sitä käytetäänkin hyvin vähän. Saaren kasvusto oli rehevöitynyt eikä siellä voinut kävellä muuta kuin kirkolle – matkalla saimme kerättyä vadelmia!

Kvamsøyn saaren vanha kirkko.

Lähdimme kohti Aurlandsfjordenia, jossa sijaitsee mitä luultavimmin Sognen suosituimmat kohteet kuten Flåm ja Nærøyfjorden, Norjan uusin Unesco-kohde (Sognen kapein vuono). Matkalla ei tuullut/tuuli ja satoi/ei satanut. Jossain kohtaa saatiin myötätuulta, mutta oli pakko ottaa genua sisään, kun puuskissa rupesi olemaan 30 knotsia (Heräsi kysymys Miten ihmeessä täältä pääsee pois takaisin länteen?). Päästessämme sivuvuonon suulle tuuli loppui ja saimme väistellä lukuisia risteily-, RIB- ja turistialuksia.

Aurlandsfjorden ei pettänyt. Maisemat oli kuvankauniita! Flåm vuonon päässä on loistoristeilijöiden pysähtymispaikka; yksi oli ankkurissa (jatkuva matkustajien kuljetus edes-takas) ja toinen oli satamassa. Sesonkiaikaan risteilijät vaihtuvat joka päivä. Purjeveneille oli tehty oma kelluva ponttooni, marina oli paras koko reissun aikana – onneksi hieman sivussa pahimmasta hälinästä! Päivän ajan olimme ainoa purjevene, Melian Suomi-lippuineen taisi päästä aika monen sadan turistin kuviin. Norjalaiseen tapaan illalla alkoi taas sataa. Alue oli hyvin organisoitu, turistijunia ja sähköautoja suhaili ees ja taas, kauppoja ja kuppiloita oli joka lähtöön, jopa The Mall of Norway. Onnistuimme löytämään ainoan ilmaiskohteen alueella- Flåm junamuseon!

Melian ja risteilijä Flåm, Aurlandsfjord.
Juna tulee! Flåm

Turstimeininki ja ihmispaljous alkoi häiritsemään, joten ei tehnyt sitten kuitenkaan mieli mennä Flåm turistimagneetti junaan ylös Myrdaliin ’One of the most beatiful train journeys in the world’. Käveltiin alueella, käytiin Coop-kaupassa ja pideltiin sadetta. Parin yön jälkeen siirryttiin viereiseen vuonoon Nærøyfjordeniin, jossa vuoret ympärillä oli niin korkeat sekä vuono kapea, että GPS ja puhelinsignaalit katosivat. En ihmettele enää, miksi vuono on saanut Unesco maininnan ja miksi se on niin suosittu.

Lähdimme tutkimaan tätä Kauneuden vuonoa patikoimalla ylös historiallista polkua Rimstigenille. Melian ankkuroitiin matalaan Bakkan lahdelle. Polku lähti saman tien nousemaan jyrkästi. Yli 700 metrin (tähänastinen ennätys!) ja 5 km:n matkassa kesti loppujen lopuksi n. 6 tuntia. Söimme eväät ylhäällä huikaisevien maisemien ja pilvien keskellä, virkistäydyttiin kylmällä purovedellä, täytimme vesipullot ja keräsimme mustikoita. Sateen alettua lähdimme kapuamaan alas välillä äkkijyrkkää, märkää ja mutaista kivistä polkua. Korkeanpaikan kammoisena jalat välillä tutisten keskityin, välillä nelivetona, yhteen askelmaan kerrallaan. Tätä kirjoittaessa reisi- ja pohjelihas ovat vieläkin kipeät. Onneksi jalassa oli vaelluskengät, jotka eivät pettäneet!

Nærøyfjorden
Bakkasundet, Nærøyfjorden. Ilta-ankkurinäkymät.

Yö vietettiin siis Maailman kauneimmassa ankkuripaikassa Bakkan lahdella. Olo tuntui ylelliseltä, etenkin kun laakson rannat oli täynnä auto- ja telttamatkailijoita ja kajakkeja. Vuonon päästä Godvangenin kylästä löysimme vain turistihelvetin (Viikinkylän) eikä ollut laituria, joten heitimme ankkurin ja kävimme kylässä vain pikaisesti. Otimme kuvat Kjellfossenin vesiputouksesta (755 m:n putous, yksi maailman korkeimmista, yksittäinen vapaa pudotus 149 m), kävimme kaupassa ja lähdimme takaisin kohti Sognea. Yön olimme Leikangerin keskustaajaman vieraslaiturissa. Tylsä paikka, mutta onneksi suht suojainen.

Olimme ihmetelleet Sognessa miksi vesi oli kovin tummaa verrattuna Hardangeriin, ja se taisi johtua jäätiköistä. Olin nähnyt kuvista, että Fjærlandsfjorden oli jäätikkövuono ja vesi näytti turkoosilta, joten suunnistimme sinne seuraavana aamuna. Vuono oli kovin hiljainen; ei veneitä, ei kyliä, mutta jälleen kerran huikea ja korkeiden vuorten reunustama. Ja toden totta, vesi muuttui turkoosiksi vuonon päätä ja jäätikköä kohti mennessä. Konetimme sään ollessa tuuleton vuonon päähän Mundaliin, joka oli merkitty Norwegian Cruising Book tähtikohteeksi. Olo oli kuin puulla päähän lyöty; turkoosivetinen kaunis pikkukylä, jossa oli divareita kylä täynnä ’The Norwegian Book Town’ ja jäätikköä joka puolella vuorten huipulla! Laiturikin oli hyvä ponttooni (vuoroveden takia hyvä!) ja taas saimme olla ainoat majoittujat! Löysin vanhalta Fjord-hotellista saunankin, joka osoittautui Infrapunasaunaksi… Kipparia nauratti. No, saatiinpa hiki lentämään!

Norjalaisten Sauna

Lähistöllä sijaitsevaan Jäätikkömuseoon tehtiin Jäätikköbussiajelu, jonka yhteydessä pääsee käymään parilla jäätiköllä. Vaikka emme turstimeingistä välitä, niin oli kätevää että kuski tiesi minne mennä. Venematkailussa kun ei voi liikkua sinne, minne veneellä pääsee… Tutustuimme hienoon museoon ja elokuvaan, ja pääsimme ensimmäistä kertaa elämässämme lähelle jäätikköä. Museossa opimme, että jäätikköjokien ja jäätikkövuonon turkoosi vesi johtuu jäätikön sulamisvesien mukana tulevan sedimentin värjäyksestä.

Ennen Sognesta poislähtöä kohti Ålesundia käymme vielä vanhalla Vikin puisella sauvakirkolla (olemassa olevista vanhimpia, rak.vuosi n.1140 !) ja ehkä ankkuroimme vesiputouslahdelle.

Kestää pari päivää, ennen kuin täältä päästään pois eikä tuulistakaan tiedä. Ennusteisiin ei ole luottamista, sää vaihtelee jatkuvasti.

Fjærlands/Mundal, Fjærlandsfjorden. Samassa kuvassa Melian, kirjat ja jäätikköä!

Melianilla ja miehistöllä kaikki hyvin

– Meri & Kimmo

Hardangervuono

Kvitsøyltä purjehdittiin pohjoiseen Haugesundiin. Tuuli oli sivuvastainen ja purjeilla päästiin aina silloille asti. Iltakävelyllä käytiin katsomassa Norjan kansallismuistomerkki, johon Harald Kaunotukan kerrotaan olevan haudattu. Tosin täyttä varmuutta asiasta ei ole. Haugesundissa hoidettiin myös pyykit ja käytiin kaupassa täydentämässä tuoreet varastot.

Haugesundista suunnattiin kohti pohjoista ja Hardangervuonoa. Heti Haugesundin jälkeen ennen Bømlafjordenia olisi voinut olla hyvät näkymät Atlantille, mutta meillä oli tiheä sumusade joten näkymistä ei paljoa nautittu. Lähtö meni kauppareissun yms johtuen melko myöhään, joten etsimme saaristosta ankkuripaikkaa. Hyvä paikka löytyi toisella yrittämällä Lammavågenista, jossa ankkuroitiin about 10 metrin syvyyteen. Seuraavana päivänä ajettiin tyynessä koneella
Lykkelsøan ulkoilualueen lahdelle, mutta todettiin se niin ruuhkaiseksi, että ankkuroiduttiin lahden ulkopuolelle salmeen.

Seuraavana aamuna oli edelleen täysin tyyntä ja nyt taas sumua. Lähdettiin kuitenkin liikkeelle suuntana Sundal Maurangervuonossa. Lopulta aurinko lämmitti sumut pois ja upea vuonomaisema paljastui. Tässä vaiheessa helleaalto saavutti myös Norjan ja tunnelma oli erikoinen kun ympäröivillä vuorilla oli kuitenkin lunta.

Sundal on erittäin lähellä Folgefonnan jäätikköä ja satamaan näkyy myös Bondhusbreen jäävirta (glacier). Sundalista tehtiin patikkamatka jäävirran alapuolella olevalle Bondhusvatnet järvelle, jonka korkeus on noin 230 metriä merenpinnan yläpuolella.

Sundalista jatkettiin syvemmälle Hardangeriin kohteena Kinsarvik. Matkalla päästiin jopa vähän purjehtimaan, mutta enimmäkseen ajettiin koneella. Kinsarvikissa on pieni marina, jossa on vain muutamia vieraspaikkoja, jotka olivat kaikki täynnä. Jäimme siis ankkuriin kohtuullisen suojattomalle lahdelle melkein 20 metrin syvyyteen. Sundalista lähtee hieno polku Kinso joen vartta Handargerviddan kansallispuistoon. Joen varrella on neljä vesiputousta, joista viimeinen on noin 900 metriä merenpinnan yläpuolella. Ihan tänne asti ei patikoitu, mutta kolmannelle putoukselle kuitenkin. Sekin oli jo 600 korkeudessa, todella hieno reitti!

Illalla patikoinnin jälkeen siirryttiin vielä – edelleen tyynessä koneella – Nordheimsundin marinaan yöksi. Täällä oli tarkoitus käydä kaupassa, mutta sattuikin olemaan sunnuntai ja Norjassa kaupat ovat kiinni, ainakin pienemmissä kylissä. Todettiin, että proviantit kyllä riittävät Bergeniin asti.

Ennen Bergeniä ankkuroitiin vielä parissa paikassa, joista jälkimmäinen oli Lysøa saaren hienossa Lysevågen lahdessa. Iltakävelyllä käytiin katsomassa norjalaisen säveltäjä-viulisti Ole Bullin huvilaa ja kiivettiin saaren korkeimmalle kohdalle ihailemaan maisemia. Hikisen patikoinnin jälkeen iltauinti tuntui taivaalliselta.

Bergenissä vietettiin ensimmäinen yö keskustan satamassa Vågenissa, mutta pariksi seuraavaksi yöksi siirryttiin rauhallisempaan Marineholmin vierasvenesatamaan, joka sijaitsee avattavan kevyenliikenteensillan sisäpuolella. Yhdessä Norjan vanhimmassa kaupungissa tutustuttiin nähtävyyksiin ja ylös vuorelle mentiin tällä kertaa köysiradalla eikä patikoiden, koska taas sattui olemaan kuuma päivä, joka on tässä kaupungissa harvinaista. Bergen sijaitsee vuorten keskellä ja siellä sataa usein, jonka saimme todeta parin ensimmäisen päivän aikana.

Tästä matka jatkuu edelleen kohti pohjoista ja Sognevuonoa.

Kimmo ja Meri

Haugesundin satama
Norjan kansallismuistomerkki Haugesundissa
Tyypillinen vuonomaisema, vuoria ja ei tuulta
Bondhusbreen jäävirta
Kaunis Bondhusvatnen- järvi
Kolmas vesiputous noin 600 metrin korkeudessa, alhaalla Hardangervuono
Lysevågenin ankkurilahti

Stavangerin alueen seiluu

Pitkään odotettu lomareissu Norjan vuonoissa alkoi vihdoin Stavangerista, jonne lensin Norwegianin siivittämänä vuorten ja vuonon päällä saaden esimakua tulevasta. Tutustuimme kaupunkiin ja kävelimme vanhassa kaupungissa ihastellen kauniita vanhoja taloja ja kukkapihoja. Keskustan satamassa oli parkissa kolme risteilyalusta ja tunnelma oli kovin kansainvälinen. Meitä nauratti kovassa tuulessa tarpovat turistiretkiryhmät eri numerokyltteineen. Suomalaisina luonnollisesti talsimme omatoimisesti emmekä käyneet maksullisessa tuomiokirkossa, vaikka se kuuluikin nähtävyyksiin. Bunkrasimme Melianin ruokavarastot täyteen ja saimme esimakua norjalaisen kauppakassin kalleudesta.

Lähdimme purjehtien kohti Lysevuonoa, jossa sijaitsee alueen suurimpia nähtävyyksiä Preikestolen ja Kjerag kalliojyrkänteet. Päivä oli helteinen. Lysevuono on kapea ja sitä ympäröivät vuoret ovat korkeat joten tuuli temppuilee. Tästä syystä ilmeisesti vuono ei ole purjehtijoiden suosiossa. Preikestolenin kohdalla parveilivat ribit ja risteilyalykset ja ylhäällä näkyi satoja ihmisiä pieninä pisteinä, mutta purjeveneenä olimme yksin alhaalla. Eeppisten näkymien siivittämänä seilasimme paikoitellen rajussa myötätuulessa kohti vuonon perällä sijaitsevaa Lysebotnia. Lysevuonon etelälaidalla kohosi Kjeragin kallionkieleke tuhanteen metriin ja kameran pitkällä putkella saatoimme nähdä Kjeragboltenin, kivi keskellä kalliohalkeamaa. Joku hullu näytti siellä seisovan. Kuulemma kukaan ei ole vielä tippunut sieltä.

Lysebotn kuhisi reippaita retkeilijöitä, base- hypppääjiä, kalastajia ja erähenkisen näköisiä matkailijoita, mutta me olimme ainoat purjehtijat. Aamulla herättiin rajuihin katamaaraniyhteysaluksen aiheuttamiin aaltoihin. Aamun usva ja sumu oli mystinen. Tunnin kuluessa sumu hälveni, vuono tuli esiin ja näimme base-hyppääjän tekevän laskun alas kentälle. Näytti selviävän hengissä.

Pilvet karkasivat vuorten päälle konettaessamme kohti Lysevuonon ainoaa ankkuripaikkaa, Vika-lahtea.Vuonolla piti olla hylkeitä, mutta niitä ei näkynyt. Kauniita vesiputouksia näkyi sitäkin enemmän. Lahti oli suojainen ja sijaitsi lähellä Preikestolenia. Lampaat määkivät ja mylvivät rannassa. Alunperin Preikestolenille 600 metriin patikoitiin tai mentiin köysiradalla vuonon eteläpäästä Refsåsta. Menimme jollalla Refsån laiturille ja teimme vaellusretken äkkijyrkkää vaikeakulkuista polkua pitkin n.240 metriin ylös vuoristojärvelle eikä enää tehnyt mieli jatkaa matkaa ylös.

Stavangerin alueen vesillä, saarissa ja pienissä vuonoissa riittäisi purjehdittavaa päiviksi, mutta päätimme valita Rossmorkvågenin, jota oli mainostettu Norwegian Cruising Guidessa siniseksi laguuniksi ja sinne pääsimmekin lähes pelkällä genualla. Matkalla teimme pyöriäishavainnon! Rossmorkvågeniin mentiin kapeiden luotojen läpi pohja näkyen. Perillä toden totta odotti sininen laguuni, pohja oli turkoosi, syvyyttä n. 4 metriä.

Aamulla patikoimme lehmi- ja lammaspaimenina Helgøyn saaressa välillä sananmukaisesti paskassa. Tullessamme takaisin veneelle löysimme kanttarelleja, josta riittäisi ruokaa päiviksi. Kalaa yritimme jo aiemmin, tuloksetta.

Ennen pääkohteita Hardanger- ja Sognevuono kutkutti käydä vielä Atlantin puolella Kvitsøyn saarella. Kippari ei oikein innostunut kryssistä ja tuulet ja virrat vaihteli ison lahden ja ison Atlantin suuaukolla, mutta auringon paistaessa Melian kiidätti meidät stavangerilaisten suosimaan kesämökkisaareen. Sisäänmenoreitti satamaan oli erittäin kapea pienten luotojen välistä. Rannoilla meille vilkutti monet iloiset norjalaiset ja suulat lentelivät. Nyt kipparikin innostui. Kvitsøy on pinta-alaltaan Norjan pienin kunta, vaikka sillä on 167 saarta. Paratiisisaarella ihastelimme vanhan ja kauniin majakan loistoa, kävimme hummerimuseossa ja teimme patikoinnin 1000 v. vanhalle kiviristille. Ensimmäinen sadepäivä viikkoon ja vettä tulikin sitten ihan kunnolla.

Täältä suuntaamme vihdoin kohti pohjoista Haugesundin kautta.

Meri & Kimmo

Turistit Stavangerin vanhassa kaupungissa
Melian seilaa Lysevuonossa
Aamu Lysebotnissa
Komeita vesiputouksia Lysevuonossa
Palautumishetki patikkareissulla
Rossmorkvågen, Helgøyna ’The Blue Lagoon and Paradise Bay’
Kippari lammaspaimenena
Kanttarellilöydös a’ la Norja
Ystabøhamn on Kvitsøyn keskustaajama
Kvitsøyn majakka, rak.vuosi 1829
Englantilaisten lähetyssaarnaajien rakentama 1000 v. vanha kiviristi, Kvitsøy.

Helsinki Stavanger all night long – osa 3

Lindesnessistä lähdön jälkeen pysähdyttiin Egersundiin tankille ja odottelemaan tuulen heräämistä. Aamulla otettiin aikainen lähtö ja syötiin meriaamiainen samalla kun ajeltiin koneella suntista ulos. Avomerelläkään ei tuuli ollut vielä herännyt, joten alkumatka mentiin edelleen koneella. Lopulta päivästä tuli kuitenkin hieno purjehduspäivä tuulen herättyä luoteesta.

Kryssi sujui hienosti ilmeisesti pienen myötävirran ansiosta. Lopulta saatiin löysätä skuutteja kun käännyttiin Tungenesin niemen ympäri kohti Stavangeria. Melian löysi paikkansa täsmälleen samasta pilttuusta
Børevigån vierasvenesatamasta kuin kaksi vuotta sitten.

Siirtopurjehdus Helsingistä sujui tällä kertaa kokonaisuudessaan hienosti. Aikataulu piti, vaikka toisella viikolla jouduttiinkiin pitämään muutamia satamapäiviä kovan tuulen takia. Kiitokset koko siirtomiehistölle eli Pekalle, Jannelle, Erkille, Lauralle, Matille ja Rikulle!

Tästä alkaa varsinainen lomapurjehdus!

Porauslautta telakalla Egersundissa
Tungenesin niemi josta käännyttiin loppusuoralle
Børevigå ja tuulensuojaksi tullut risteilijä

Helsinki Stavanger all night long – osa 2

Halmstad osoittautui poikkeukselliseksi ruotsalaiseksi kaupungiksi, koska se oli melkoisen ruma kaupunki. Poissa oli kaikki ruotsalaisten pikkukaupunkien söpöydet ja tilalla 60-70 luvulla rakennettuja betoni- / tiilitaloja. Erikoista. Kaupungista löytyi kuitenkin venetarvikeliike ja Biltema, jossa polkaisin käymään satamamestarin ystävällisesti lainaamalla polkupyörällä. Näistä sain täydenettyä Melianin Möllessä ehtynyttä kiinnitysköysivarastoa.

Halmstadista lähdettiin torstaina kohti pohjoista. Aluksi kohtuu navakkakin vastatuuli keveni ja lopulta kääntyi sivutuuleksi. Kolmen aikaan yöllä ajettiin sisään Göteborgin saarista eteläisimmän asuntun saaren Vrångön vierasvenesatamaan. Vrångö taas osoittautui tyypillisen kauniiksi saaristolaiskyläksi. Saarella on myös vakituista asutusta ja hyvän valikoiman omaava kauppakin, josta saatiin tuoreet sämpylät aamupalaksi. Lauantaina purjehdittiin sitten Göteborgin Lilla Brunin vierasvenesatamaan, koska sunnuntaille oli aikataulutettu miehistön vaihtoa.

Kelit näyttivät hyvältä, joten heti sunnuntai-iltana, kauppareissun ja burgereiden jälkeen lähdettiin merelle ylittämään Skagerrakkia. Skagenin kohdilla jouduttiin ottamaan muutaman luovi nokan kiertämiseksi ja laivojen väistämiseksi. Tuuli keveni ja jonkin aikaa ajeltiin koneellakin. Ympärillä oli useita purjelaivoja purjehtimassa ilmeisesti jotain Tall Ships kisaa.

Tuuli oli lounaassa, joten yli tultiin yhdellä halsilla suunnilleen Kristiansandin kohdille. Tästä jatkettiin vielä kryssiä länteen kääntyvässä tuulessa Lindesnessin niemellä olevaan Lillehavnin pieneen satamaan, johon tultiin aikaisin tiistaiaamuna. Päikkäräiden jälkeen patikoitiin Matin kanssa ottamaan kuvat majakalta, joka on samalla Norjan eteläisin kohta. Keskiviikkona pidettiin vielä vapaapäivä ja odoteltiin länsituulen moinaamista.

Tätä kirjoittaessa torstaina puoliltapäivin ajellaan koneella lähes tyynessä kohti länttä…

Kimmo

Vrångö vierasvenesatama
Vrångö luotsien vanha vahtimökki
Göteborgiin ylös jokea, sillan alituskorkeus 45m!
Purjelaiva Skagerrakilla
Lillehavn Lindesnessin niemen itäpuolella. Pohja näkyi kirkkaasti 7m syvyydessä.

Helsinki Stavanger all night long – osa 1

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina Melian suuntasi taas kohti eteläistä Itämerta lopullisena tavoitteena Norjan vuonot Stavangerista ylöspäin. Siirto on jaettu kolmeen osaan Helsinki – Kööpenhamina – Göteborg – Stavanger, joista jokaiseen on varattu yksi viikko. Miehistön vaihdot tapahtuvat siis Kööpenhaminassa ja Göteborgissa.

Ensimmäinen viikko oli tällä kertaa odotuksia helpompi ja pelättyä kovan tuulen kryssiä ei saatu nauttia kuin yhtenä yönä. Suomenlahti tultiin sivuvastaista luoteistuulessa, pohjoisella Itämerellä jouduttiin välillä ajamaan koneella, kunnes päästiin ottamaan genaakkerikin esiin sukasta tuulen käännyttyä itään. Gotlanti kierrettiin länsipuolelta ja Visbyn edustalla meitä kävi tervehtimässä myös paikallinen merivartiosto. Ilmoitimme määränpääksi Kööpenhaminan ja heidän kiinnostus lopahti.

Öölannin eteläpäässä oli taas vaihtelevia tuulia, kunnes Hänön lahdella saatiin vastaan melkoisen kovaa länsituulta. Aamulla päätettiin pitää taukoa Simrishamnissa, koska aikaa oli runsaasti. Helsinki – Simrishamn taittui noin kolmessa ja puolessa vuorokaudessa. Simrishamnista lähdettiin genaakkerilla, mutta pääosa loppumatkasta taas kryssittiin, nyt kuitenkin kevyemmässä tuulessa.

Sunnuntain miehistönvaihdon jälkeen jatkettaisiin matkaa Kööpenhaminasta Kattegatille. Ennusteessa oli ensi viikolle kovia tuulia ja keulalle vaihdettiin kolmos genua. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi, koska myös tätä purjetta ajettiin seuraavina päivinä enimmäkseen reivattuna.

Maanantaina keli oli Juutinraumassa vielä kohtuullinen, mutta Kattegatilla tuuli oli jo melkoisen kovaa. Onneksi ei jouduttu kryssimään, vaikka välillä mentiin maksiminousukulmaa. Kohteeksi oli valittu Mölle Kullenin niemimaan kupeessa. Tiistaiksi oli joka tapauksessa tiedossa välipäivä tuulien takia ja Kullenin niemimaan maisemat ja luonnonpuistot toivat mielekästä tekemistä välipäivälle.

Suunnitelmia tosin mutkisti Möllen satamaan vyörynyt maininki, joka sai veneen heilumaan jatkuvasti. Vaikka satamassa oli tarjolla metallisia joustimia kiinnitysköysiin, katkesi meiltä useampia köysiä ja vene vaati lähes jatkuvaa vahtimista. Kullenin majakalla käytiin siis vuoroissa. Myös nukkuminen jatkuvasti nykivässä veneessä oli hankalaa.

Torstaiksi oli luvassa jälleen todella kovaa länsituulta, joten keskiviikkona päätettiin lähteä pois keikutuksesta. Tuulin ja maininki varsinkin sataman suulla oli nytkin kova, mutta lopulta poistuminen onnistui ilman ongelmia. Paikalliset lainelautailijat, tosin vähän pudistelivat päätään kun puskettiin koneella maininkia vasten. Kullenin kierron jälkeen avattiin vähän jenniä ja purjehdittiin suojaan Halmstadin kaupungin vierasvenesatamaan.

Huomenna kelin pitäisi vihdoin rauhoittua ja päästään jatkamaan kohti pohjoista ja Göteborgia. Suunnitelmissa ollut cruisailu länsirannikon saaristossa jää nyt väliin, koska tuulet ovat pitäneet Melianin vielä täällä eteläisellä Kattegatilla.

Lähtö Helsingissä hienossa auringonlaskussa
Osmussaaren sivuutus
Genaakkerilla pohjoisella itämerellä
Pienempi jenni
Kryssiä noin 30 solmun tuulessa Kattegatilla

Helmi – Ensipurjehdus

Helmi siirrettiin jo helatorstaina Hiidenvedelle, mutta seuraavana viikonloppuna oli niin kovat tuulet, että ensipurjehdus sai odottaa vielä seuraavaan viikkoon. Helmen mukana tuli melkein käyttämättömän WB-sailsin purjeet, jotka ovat tyyliin sopivasta ei täysin valkoiset.

Peräsin on jollalle hivenen epätyylillisesti akselilla, joka tulee peräkannen läpi. Vene pitää siis kallistaa kyljelle, jotta peräsimen saa paikoilleen ja lisäksi rannassa pitää olla riittävän syvää.

Jollaksi Helmi on yllättävän vakaa. Jopa sivukannella pystyy joten kuten kävelemään ilman, että vene heti kaatuu. Kölinä Helmessä on kölilaatikkoon taittuva rautalevy.

Purjeiden koesovitus siirron jälkeen
Rigattu ja valmiina lähtöön
Puumasto ja purjeet
Leppoista menoa
Evästauko saaressa

Helmen kunnostus – Osa 2

Helmen kunnostus on jatkunut lähes päivittäin. Kaapiminen ja hiominen oli melkoisen iso joka urakka. Osa lakasta lähti lähes repäisemällä, mutta osa oli tosi tiukassa. Alta paljastunut vaneri on paikoin aika heikossa kunnossa, mutta viilun puhkeamisen pelossa sitä ei kovinkaan paljoa uskaltanut hioa. Ennen lakkauksen aloittamista rakennettiin Helmen päälle kevyt pressukatos sadetta ja pölyä vastaan.

Jonkin aikaa harkitsin kannen maalaamista, mutta päädyin kuitenkin lakkaukseen. Ennen lakkaamista sudin vaneriin yhden purkillisen Hempelin Impreg kyllästettä. Kerroksia yhdestä purkista riitti kaksi, johon jälkimmäiseen sekoitin hieman mahonginväristä petsiä.

Lakkaus aloitettiin reilusti ohennetulla lakalla, jossa lakka saadaan paremmin imeytymään osin ravistuneeseen viiluun. Kyljet oli myös hiottu ja niihin laitoin Hempelin Brilliant Gloss alkydimaalia. Telasin maalin kylkeen ja tasoitin heti perään siveltimellä.

Kannen hiomisen jälkeen rakennettiin pieni mökki veneen päälle
Pressu oli ehkä vähän turhan iso, mutta pysyypähän ainakin pahimmat pölyt ulkona
Kansi hiottuna niin paljon kuin uskaltaa, lopputuloksesta tulee melkoin kirjava.
Kyllästyksen ja petsauksen jälkeen.
Pari lakkakerrosta pinnassa, tummuneet kohdat korostuvat tosi voimakkaasti.
Kylkien maalaus ”roll and tip” menetelmällä
Kyljet voisivat tarvita vielä toisen kerroksen, mutta katsotaan nyt mihin aika riittää.

Helmi löytö

Espoossa pitkään toiminut, mutta toiminnoiltaan jo hiipunut jollaseura Jollarit joutuu luopumaan seuran tukikohdasta Rullaniemestä, kun Espoon kaupunki irtisanoi vuokrasopimuksen. Seuran venevajan ulkopuolella oli pressujen alla kiinnostavan näköinen vanerinen purjevene. Pienen selvittelyn jälkeen jollalle löytyi omista ja siitä tehtiin kaupat erittäin kohtuulliseen hintaan.

Vene on ehkä 70-luvulla rakennettu, hivenen Viklaa muistuttava vanerijolla. Vene on rungoltaan hyvässä kunnossa, samoin puiset masto ja puomi. Purjeet ovat lähes käyttämättömät. Ainoastaan veneen kannen lakkaus on päässyt pahasti rapistumaan.

Vene siirrettiin viikolla Verkkosaareen Melianin pukin viereen, jossa aloitettiin kannen kunnostaminen. Ensin kaavitaan pois kaikki vanha lakka ja sen jälkeen kansi hiotaan tasaiseksi. Kannessa on jonkin verran tummumia kohdissa, joissa kosteus on päässyt kannesta läpi ja mahdollisesti myös vanhasta petsistä. Kansi on tarkoitus petsata uudelleen tumman mahongin väriseksi ennen lakkaamista, jotta värierot hivenen peittyvät.

Alla kuvia siirrosta ja ensimmäisen viikonlopun tuloksista.

Alkuperäinen löytöpaikka
Pressun alta paljastui kunnostusta vaativa vanerijolla
Kuljetus peräkärryn päällä telakalle
Helpointen irtoavat lakat kaavittu
Kahden päivän kaapimisen ja hiomisen tulos

Melianin kevät

Melian on ollut jo tovin vesillä, mutta en ole saanut kirjoitetuksi päivitystä. Huhtikuun alussa käytiin seuran saarisatamassa ja pääsiäisenä tehtiin jo Suomenlahden ylitys keväiseen Prangliin. Saarikävelyllä oli jo T-paita kelit, merellä toki vielä tarvitaan kalsarit ja välihousut.

Tämä viikonloppu pideltiin takatalvea ja aloitettiin erästä toista projektia, josta kirjoittelen erikseen.

Vappu-Melian