Maarianhamina, majakoita ja merta

Ensimmäinen yhteinen lomapurjehdus Suomessa alkoi parin päivän kryssillä kohti Maarianhaminaa. Maarianhamina on helppo miehistön vaihtopaikka, risteilylaivat käyvät jatkuvasti satamassa kääntymässä nauttiakseen veroeduista. Gasti Pekka lähti yölaivalla kotiin ja Meri saapui Melianille väsyneenä kansipaikkalaisena ja onnellisena ostosmatkalaisena kassien kanssa länsisatamaan.

Viikonlopun ajan tutustuttiin maakunnan ainoaan ja idylliseen kaupunkiin ja odoteltiin länsisatamassa kovan pohjoistuulen heikkenemistä. Sataman tunnelma oli kansainvälinen ja hienostunut, mutta rento. Palvelut olivat erinomaiset, mutta kansainvälistä riitaa oli havaittavissa naiskippareiden kesken pesutuvassa. Rantapaviljongin hienoa L.Sonckin piirtämää ravintolaa ihastelimme lähinnä ulkopuolelta, toivoen että paikallisia kala-annoksia saadaan vielä myöhemmin.

Purjelaiva Pommernille rakennettiin paraikaa paraatipaikalle suurta suoja-allasta. Maailman ainoa nelimastoparkki oli nähtävissä ulkopuolelta sataman takana. Mainittava museo ja todellakin käymisen arvoinen oli länsisataman Merimuseo. Paljon nähtävää ja purjehdukseen liittyvää sekä Ahvenanmaan merenkulun historiaaa oli esillä kolmen kerroksen verran, paljon esineitä ja jopa kapteeninsalonki haaksirikkouneesta purjelaiva Herzogin Ceciliestä. Merenkulku ja purjehdus liittyy vahvasti Ahvenanmaahan, meri on täällä aina läsnä.

Maarianhaminen Merimuseo

Maarianhaminen Merimuseo

Herzogin Cecilien kapteenin kajuutta

Herzogin Cecilien kapteenin kajuutta

Tuulen hellitettyä lähdettiin matkaan kohti pohjoista ajatuksena purjehtia ja nähdä saarta monipuolisesti rennosti lomaillen. Maarianhaminan edustalla syötiin meriaamiaista tuulen kevyesti löyhytellen eteenpäin ohi Kobba Klintarin vanhan luotsiaseman ja kauniista Marrhällanin majakasta kuvia napsien.

Kobba Klintarnin luotsitalo

Kobba Klintarnin luotsitalo

Sukeltajien tukialus parveili lähistöllä. Samoilla vesillä oli useampikin laiva ajanut karille, jos luotsi ei ehtinyt auttamaan turvallisesti kapean väylän satamaan. Etelässä koukattiin vielä bongaamassa Lågskärin majakka, jonka jälkeen käännettiin keula kohti pohjoista.

Ahvenanmaan vedet ovat kivisiä ja karikkoisia, joten luultiin jopa kaiun olevan sekaisin kun se näytti melkein 200 metriä lähes rannikon tuntumassa. Merikartta vahvisti metrimäärät.

Ruotsi olisi ollut sopivan länsituulen 20 mailin ja näköetäisyyden päässä, mutta vaatetta lisäillen ja eväitä nauttien sekä pitkän ja hitaan kryssimisen jälkeen luotoja väistellen päädyttiin Enskäriin.

Enskäristä löysimme suojaisen poukaman, Suomen läntisimmän ja erittäin vankan laiturin, vanhan merivartioaseman sekä mahtavia erikoisia kallioita. Lintujakin parveili lahdella jopa niin, että teleskooppiputkikin oli kaivettava esiin lintukuvia varten. Kameran lisäksi otettiin käyttöön kumivene, jotta päästiin retkille. Viereisellä Signilskärin saaressa käytiin katsomassa vanhan kappelin raunioita. Kivikasa löydettiin ja sen jälkeen hyppelimme kallioilla. Jääkausi on hionut saarten punaisen graniitin paikoin silokallioiksi.

Enskärin länsipuolella nähtiin koko läntisen taivaan peittävä auringonlasku. Koko läntinen horisontti oli auki ja aurinko teki laskua pitkään alle meren. Näky, jota näkee harvoin.

Enskär

Enskär

Signilskärin kappelin rauniot

Signilskärin kappelin rauniot

Enskäristä purjehdittiin lyhyt sivutuulilegi karikkoja väistellen Eckeröön. Suomen ja Ruotsin välinen lyhin laivamatka tehdään Eckeröstä Ruotsin Grisslehamiin. Laivaliikenne on jatkuvaa. Suunnistimme kohti Eckerön vierasvenesatamaa Käringsundia. Maisemanavigointi oli helppoa, kun Eckerön Venäjän vallan mahdin C.L.Engelin piirtämä postitalo kohosi rannalla suurena ja mahtavana. Historiallinen postireitti on kulkenut Turusta Tukholmaan Ahvenanmaan saariston ja Ahvenanmeren yli.

Käringsund on vanhojen kalastajamökkien reunustama kaunis luonnonsatama, jossa pitkä laituri myötäilee kauniisti kallioita. Satama oli vilkas. Vuokrasimme pyörät ja kävimme varhaiskeskiajan Eckerön kivikirkossa sekä matkustajasatamassa. Ahvenanmaalla on harvinaisesti jäljellä ja aktiivisessa käytössä vielä useita keskiaikaisia kivikirkkoja. Kirkot rakennettiin purjehduskelpoisten vesireittien varrelle. Maankohoamisen myötä tätä oli vaikeaa huomata.

Käringsundin vierasvenesatama

Käringsundin vierasvenesatama

Käringsundista kryssiittiin, tottakai, mutta kevyessä tuulessa Sälskärin majakalle. Alussa väylä kulki kapean väylän kautta, jossa saimme katsella merikotkien ja lokkien reviiririitaa. Vastaamme tuli kiireisiä purjeveneitä, jossa moottori kävi kuumana. Sälskärin majakka kohosi korkeana horisontissa ja sen valon kantama on 12 merimailia. Koillistuuli yltyi, mutta Meri sai loihdittua kunniallisesti makkaraperunat vielä ennen majakkabongausta. Ruonlaitto kulussa tuo omat haasteensa ja kun/jos purjehtissa saa kunnon ruoka-annoksen eteen, hetki on mahtava ja mieltä ylentävä. Tiirat, ruokit ja riskilät parveilivat Melianin ohittaessa majakan. Mahat ja purjeet pulleina myöntäiseen kääntäen keitimme majakkakahvit majakkabongaus poseerausten ja kuvien oton jälkeen.

Sälskärin majakka

Sälskärin majakka

Majakkakahvit Sälskärillä

Majakkakahvit Sälskärillä

Ahvenanmeren pohjoisosa on muodostanut aikoinaan vaarallisen suppilon, jossa merenkulkijoiden uhkana on ollut vesirajassa vaanivat karikot. Päivänvalossa hyvänä maamerkkinä on lähes sata metriä korkea Geta-vuori. Sälskärin majakka rakennettiin 1868. Näiden vesien kaikkein pelätyin surmanloukku oli Märket ja se sai oman majakan tämän jälkeen.

Purjeet pulleana käännettiin myötäiseen kohti luoteis-Ahvenanmaan sisäsaariston ja Selkämeren huvivenereittiä, joka ajettiin koneella, koska se oli paikoitellen vain n.3.7 metriä syvä ja erittäin kapea alkupäästä. Purjeita laskiessa huomasimme samalla, että olimme lähes auringon polttamat.

Yöksi ankkuroimme Sandvikin lahteen, jonka olimme kartoilta katsoneet olevan sopiva. Geta vuori kohosi vierellä odottaen seuraavaa seikkailua.

Kuten ahvenanmaalaiset sanoo – Ät gott, sov gott – må gott.

Meri ja Kimmo

 

 

 

 

 

 

 

Kulkuaukon lakkaaminen – Osa 3

- ja vesillelasku

Tätä kirjoitettaessa Melian kelluu Sirpalesaaren laiturissa. Maston kasattu ja tänään Melian rikataan ja siirretään kotisatamaa Merihakaan. Kamojen roudaamisen jälkeen kausi voi taas alkaa.

Lakkausprojektin Lopputulos

Alla muutama kuva lakkausprojektin lopputuloksesta, johon olen todella tyytyväinen. Käytin tässäkin projektissa itselle tuttuja Hempelin lakkoja, alle neljä kerrosta Dura Glossia ja päälle kaksi Dura Satinia. Välihionnat tein melkein joka kerroksen välissä. Kiiltoaste ja pinta muutoinkin vastaa lähes täydellisesti alkuperäistä veistämön tekemään lakkausta.

Erityisen tyytyväinen olen portaikon viereiseen kahvaan, jossa lakka oli täysin kellertynyt ja osittain puhkikulunut . Puhtaalle puulle hiominen ja uudelleenlakkaus palautti kahvaan upean mahonkin punertavan värin, kuten kuvista toivottavasti näkyy.

Kimmo

Moottorikoppa valmiina

Moottorikoppa valmiina

Portaat ja kaikki listat takaisin paikoillaan

Portaat ja kaikki listat takaisin paikoillaan

Lopputulosta...

Lopputulosta…

Kulkuaukon lakkaaminen – Osa 2

No niin, kevääseenhän se meni ennenkuin sain tehtyä hiomisen loppuun. Kevät on ollut todella kylmä, mutta nyt pääsiäisenä hieno auringonpaiste lämmitti veneen pressun alla niin hyvin, että pääsin aloittamaan myös lakkaukset. Pari kertaa kiiltävää lakkaa on nyt sudittu, vielä ainakin pari kerrosta pitäisi saada ja sen jälkeen pari himmeää pintaan. Huomisen lumipyry tekee vielä vähän takapakkia, mutta ensi viikolla pitäisi lopulta kevään alkaa toden teolla lämmetä.

Alla muutamia kuvia projektin etenemisestä.

Kimmo

Konekopan päällä olevien puulistojen poisto vaati poraa ja pihdit.

Konekopan päällä olevien puulistojen poisto vaati poraa ja pihdit.

Kulkuaukon luukku irrtoitettuna.

Kulkuaukon luukku irrtoitettuna.

konekoppa ja seinät hiottuna.

konekoppa ja seinät hiottuna.

Kulkuaukon kehykset ensimmäisen kerroksen jälkeen.

Kulkuaukon kehykset ensimmäisen kerroksen jälkeen.

Jo ensimmäinen lakkaus muuttaa mahongin kauniin punaiseksi

Jo ensimmäinen lakkaus muuttaa mahongin kauniin punaiseksi

Konekoppa ensimmäisen lakkauksen jälkeen

Konekoppa ensimmäisen lakkauksen jälkeen

Portaiden liimasauma oli auennut, joten se piti liimata ja rutistaa uudellen kiinni.

Portaiden liimasauma oli auennut, joten se piti liimata ja rutistaa uudellen kiinni.

Kulkuaukon lakkaaminen – Osa 1

Yksi tämän talven – ja ehkä kevään – projekteista on kulkuaukon puuosien uudelleen lakkaaminen. Sisällä kulkuaukon tikkaiden vieressä olevan kahvan lakka oli kulunut jo osittain puhki. Lisäksi sen vieressä oleva seinä on ottanut osumaa UV-valon takia. Myös portaat ja moottorikoppa on tarkoitus lakata uudelleen. Samoin kulkuaukon reunukset ulkopuolella, joka vaatii liukuvan luukun irrottamista.

Aloitin projektin sisältä, jossa kaavin erikokoisilla kaapimilla enimmät lakat pois. Sen jälkeen hiomakone käyntiin ja pinnat lähtevät melko helposti puhtaaksi. Kahvojen väliköt vaativat tietysti enemmän hinkkaamista käsin.

Tikkaat on viety pajalle, jossa voin työstää ne lämpimässä. Samoin oli tarkoitus tehdä moottorikopalle, mutta yllätyksekseni se ei mahdukaan kulkuaukosta ulos, vaikka miten pyörittelee. Sekin on siis tehtävä sisällä veneessä.

Pölyn leviämisen estämiseksi tein ohuesta muovista ”teltan” kulkuaukon ympärille. Ainakin ensimmäisen päivän kokemusten perusteella se todellaa estää pölyn leviämistä koko veneeseen, vaikka muovit eivät ihan maahan asti yletykään.

Kimmo

Kahvassa lakka oli jo melko ohutta ja lähti helposti kaapimella.

Kahvassa lakka oli jo melko ohutta ja lähti helposti kaapimella.

Suojamuovit pölyn leviämisen rajoittamiseksi

Suojamuovit pölyn leviämisen rajoittamiseksi

Moottorikoppa ei mahdu mistään luukusta pihalle.

Moottorikoppa ei mahdu mistään luukusta pihalle.

Melian kausi 2017

Melian on ollut jo lokakuusta pukeilla tutulla paikalla Verkkosaaressa. Loppusyksystä seiluut jäivät erinäisistä seikoista johtuen hieman vähemmälle, mutta en keväänä ja kesänä on tarkoitus taas purjehtia lähes kaikki vapaa-aika. Myös jotain pieniä projekteja on veneellä jo aloiteltu, näistä sitten myöhemmin.

Maileja kaudella kertyi yhteensä 2484 ja konetunteja 185,5 tuntia. Alla kauden koko trackki Raymarinesta.

Kauden 2017 track

Kauden 2017 track

Suomi100 – Itsenäisyyspäiväpurjehdus 2017

Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi päätimme lähteä pienelle seiluulle Helsingin edustalle. Inkeri (Joe 17) pääsi vihdoinkin merelle Vantaan takametsissä makailtuaan trailerilla koko kesän. Hernesaaren kesän kiihkein bilemesta toimi veneenlaskupaikkana juhlalliselle Pihlajasaaren ympäripurjehdukselle.

Pakoputki vedessä pöristen Inkeri saatiin vesille ja jopa vetoautokin pois vedestä. Rajavartiolaitoksen Uisko vahti ankkurissa lähtöämme ja pääsimme juhlallisesti purjeilla matkaan. Illaksi Uisko siirtyikin sitten Presidentinlinnan eteen. Eniten aikaa koko retkessä vei maston nosto ja veneen lasku vesille sekä veneen pakkaaminen takaisin kuljetuskuntoon. Nostossa koettiin dramaattisia hetkiä, kun Inkeri ei millään olisi halunnut nousta takaisin trailerille.

Pihlajasaaren hienot rannat ja uimakopit lipuivat ohi ja Tallink tuuttasi väylällä vastaan. Juhlajuomien ja eväiden nauttiminen jäi haaveeksi Kippari-Antin komentaessa gastia tasapainottamaan venettä ja suuresta pyrkimyksestä pitää naiset kuivina jollan keikkuessa aalloilla. Inkeri on herkkä rouva, joka vaatii jatkuvaa huomiota ja purjeiden jatkuvaa säätöä.

Tallinkin lipuessa ohi ja karikon jäädessä taakse paluu Eiran rantaan oli juhlallinen taivaan kirkastuessa ja auringon paistaessa.

Tämä oli Kahju Sailingin historian kolmas itsenäisyyspäiväpurjehdus ja sää oli tällä kertaa mitä mainioin. Vesillä näkyi yllättävänkin paljon porukkaa, jopa toinen purjevenekin oli lähtenyt juhlistamaan itsenäisyyspäivää vesille.

Kimmo ja Meri (kuvia myös Hennalta)

Inkerin valmistelua vesillelaskuun.

Inkerin valmistelua vesillelaskuun.

Valmiina lähtöön, moottori oli mukana vain turvavarusteena.

Valmiina lähtöön, moottori oli mukana vain turvavarusteena.

Helsinki kylpee auringonpaisteessa.

Helsinki kylpee auringonpaisteessa.

Suomi100

Suomi100

Aurinkoista purjehdusta

Aurinkoista purjehdusta

Uisko ja muita vesilläliikkujia

Uisko ja muita vesilläliikkujia

Takaisin trailerille.

Takaisin trailerille.

Muutoksia suunnitelmiin

Pari päivää sitten tein vaikean päätöksen ja päätin hylätä alkuperäisen suunnitelman Shetlannista, Färsaarista ja Lofooteista. Syitä on useitakin. Akuutein syy on aikataulut ja sää. Tuulet eivät todellakaan ole olleet suotuisia, joka on tarkoittanut jatkuvaa vastatuulta tai satamissa odottelua. Olimme aika paljon aikataulusta perässä ja sopivaa sääikkuna ylitykselle Shetlantiin ei ole näköpiirissä. Pitkät purjehdukset vastatuuleen Pohjois-Atlantille eivät enää tuntuneet mielekkäältä. Lisäksi minua on alusta lähtien vähän kalvanut ajatus veneen jäämisestä koko syys- ja kevätkaudeksi kuivalle maalle kauaksi Pohjois-Norjaan. Haluan kuitenkin purjehtia myös kotoisessa saaristossa nyt kun minulla on siihen myös ihana kumppani. Päätös pitkän reissun keskeyttämisestä ei tietenkään ollut helppo, mutta se tuntui ja tuntuu kuitenkin oikealta.

Tällä hetkellä cruisailemme Norjan etelärannikolla kohti Stavangeria, josta tulee siis tämän kesän purjehduksen päätepiste. Stavangerista on tarkoitus käydä ihailemassa yhtä Norjan hienointa vuonoa eli Lyse vuonoa. Ja sieltä sitten kokka suunnataan takaisin kohti etelää ja Itämerta. Tarkoitus olisi olla takaisin Helsingissä joskus elokuun puolenvälin jälkeen.

Kimmo

Kattegatin seiluut

Venistä siirryttiin kovasta tuulesta johtuen Kattegatin portille Helsingöriin koko matka koneella. Puuskissa tuuli yltyi yli 30 solmun saderintaman ylittäessä Melianin. Kohteliaisuuslippu vaihtui takaisin Tanskan lippuun. Helsingörissä odotettiin hyvää purjehduskeliä Kronborgin linnan vieressä ja bunkrattiin venettä. Kaunis päivä ja hyvä purjehdussää koitti vihdoin ja päätettiin vetää sadan mailin legi Kattegatia ylös Laesson saarelle vahtivuoroissa. Alkumatkasta jopa aurinkorasva oli ahkerassa käytössä ja miehistö kärsi kuumuudesta. Plotterista ja AIS-näytöstä oli suunnatonta hyötyä vilkkaan laivaliikenneväylän vieressä ja sitä ylittäessä. Vapaavuoron miehistö yritti nukkua kuunnellen kauhuissaan Melianin olevan törmäyskurssilla ja pomppien rahtilaivojen aaltojen peräaaltoja vastaan. Laesson saarella tutustuttiin suolan valmistukseen, ajeltiin sähköautolla ja rentouduttiin suolakylpylässä. Hiekkaisilla rantanummilla bongattiin ensimmäinen hyljekin ja sataman aallonmurtajalla riskiläyhdyskunta.

Siirryttäessä Laessosta Skageniin koettiin Tanskan ensimmäinen tuuleton päivä. Koneella ajaessa saatiin suoritettua kannen pesu, samalla ihaillen kirkkaassa vedessä näkyviä isoja meduusaparvia. Suurimmat meduusat olivat jalkapallon kokoisia. Matkalla nähtiin lisää hylkeitä ja pyöriäisikin. Suurikokoisia avomeren lintuja suulia nähtiin lisää. Skagenin edessä väisteltiin ankkuroituja tankkereita. Satamassa nautittiin tuoreesta kalasta ja vireän kalastajakaupungin tunnelmasta. Toisena päivänä maissa raju länsituuli yltyi niin, että miehistönelikko sai puskea tosisssaan pyörillä tutustuen Skageniin Grå Fyr majakkaan ja lintuasemaan ja hiekkadyynien peittämään pohjoiskärkeen. Jyllanin niemimaan pohjoiskärjessä seisominen ristiaallokossa Kattegatin ja Skagerrakin kohdatessa oli hieno kokemus.

Matka on edennyt hitaammin kuin suunniteltu johtuen rajuista tuulista. Sääennusteet näyttävät nyt länsituulen hiljentyessä kohtuulliselta ylitykselle Shetlantiin. Matkaan lähdetään joskus huomenna kauppareissun ja tankkien täyttämisen jälkeen.

Kimmo ja Meri

Kuninkaallinen tunnelma.

Kuninkaallinen tunnelma.

Pelottavat laivat

Pelottavat laivat

Tankkerit parkissa

Tankkerit parkissa

Jyllannin pohjoiskärki

Jyllannin pohjoiskärki majakalta

Miehistö

Miehistö

Juutinraumaa kohti

Ystadista matka jatkui kohti Kööpenhaminaa. Ennusteet näyttivät kovaa itätuulta, jonka piti heikentyä iltaa kohti. Rohkeasti lähdettiin kahdestaan innokkaasti merelle, vaikka muut veneet jäivät pitämään tuulta Ystadin suojaisaan satamaan. Merelle matka käy, genua pienelle, tästä se loma alkaa. Aallokko ja keli oli rajua. Pienen talon kokoiset aallot piiskasi Meliania hurjaan vauhtiin puuskaisessa, välillä yli 30 solmun tuulessa. Parhammillaan Melian surffaili aalloilla yli 11 solmua. Tämähän tuntui aluksi jännältä kokemukselta, mutta keikutuksen jatkuessa pelot ja pahoinvointi yltyi. Kimmo onneksi jaksoi ohjailla ja valaa toivoa. Vauhdikkaan oksentamisen jälkeen olo parani, sitten vaan punkkaan ja silmät kiinni toivoen että ”vuoristorata” heittää vikan lenkin. Tuulimittarin johto irtosi jossain vaiheessa mastourasta. Kimmo käänsi myötäiseen kohti Falsterbon kanavaa, jossa odoteltiin sillan nousevan ja yöksi kiinnittäydyttiin Falsterbon marinaan. Olo parani pienellä syömisellä ja juomisella ja vene-elämä vei voiton rajusta purjehtimisesta.

Falsterbosta ajettiin yhden halssin kryssillä kohti Köpistä. Tuuli oli normaalimpaa 15 solmua ja seiluu oli kivaa vaikkakin satoi kaatamalla. Mahtava tunne lähestyä sumussa tuulipuistojen ja Juutinrauman siltojen välistä kohti Kastrupin satamaa lentokoneiden jylistäessä. Köpiksessä nautittiin ”normaalista kaupunkiturismista” ja miehistöön liittyi Tytti ja Tomi. Kippari hilattiin mastoon ja tuulimittarin johtoa asennettiin uudelleen paikalleen.

Ennusteet ei näytä hyviltä; vaihtelevaa, kovia tuulia, sateita. Pienistä auringonpilkahduksista osataan nauttia. Niitä saatiin Köpiksessä ja Venin saarella, jonne rantauduttiin seuraavaksi. Pieni idyllinen, hobittimainen ja vihreä saari. Pojat innostuivat linnuista ja porukalla pyöräiltiin tutustumassa tuulessa aaltoileviin peltoihin, Tyco Brahe museoon ja viskitislaamoon. Veneellä kulinaarinen keittiö kukoisti herkkulätyillä ja paikallisella savustetulla kalalla.

Melianin matka jatkuu.

Meri

Kippari mastossa

Kippari mastossa

Köpis jää taakse

Köpis jää taakse

Venin Kyrkbacken

Venin Kyrkbacken

Peltomaisemaa Venillä

Peltomaisemaa Venillä

Itämeren ote

Itämeri yritti tosissaan ja edelleen yrittää pitää Meliania otteessaan. Tämänkertainen siirtopurjehdus alkoi vajaa kaksi viikkoa sitten Helsingissä. Tätä kirjoitettaessa ollaan Antin kanssa päästy jo Ystadiin asti. Vain yhtä pätkää Gotlannin länsipuolella lukuunottamatta tuulet ovat olleen joko +20 solmua vastaan tai sitten olemattomat, joka on tarkoittanut koneilua. Homma kulminoitui Kalmarista lähdön jälkeiseen aamuun.Yritimme päästä yhdellä vedolla johonkin eteläiselle Itämerelle, mutta Utklippanin kohdilla piti antaa periksi. Utklippanin kivellä sitten istuttiinkin pari päivää kuuntelemassa vanttien vinkunaa ja lintujen kirkumista.

Pitkän purjehduksen alussa veneen haluaa lähtökohtaisesti pitää kasassa. Kun tuuli alkaa pyöriä 25 solmun paikkeilla tekee mieli ajaa aika pienillä purjeilla. Avomerellä aallokko kuitenkin nousee nopeasti ja Itämerellä erityisen teräväksi. Tämä tarkoittaa, että eteenpäin ei kerta kaikkiaan pääse järkevästi. Kun tiedossa olisi hidasta kärsimystä aaltojen ryskeessä, on parempi antaa periksi.

No joka tapauksessa nyt ollaan siis päästy Ruotsin etelärannikolle. Sääennuste seuraavalle viikolle ei edelleenkään ole suotuisa. Ruotsin päälle parkkeeraa näillä näkymin seuraava matala, joka kääntää tuulen Tanskan salmissa luoteeseen. Sadetta saadaan parina seuraavana päivänä myös runsaasti.

Meri liittyi miehistöön Ystadissa, josta Antti puolestaan poistuu Köpiksen kautta lentäen. Köpiksestä otetaan viikonloppuna lisää miehistöä ja sitten lähdetään eteenpäin.

Kimmo

Vaahtopäitä Kärdlan satama-altaassa

Vaahtopäitä Kärdlan satama-altaassa

Gotska Sandö yön tunteina.

Gotska Sandö yön tunteina.

2. reivi isossa, perussetti...

2. reivi isossa, perussetti…

Ruokkeja Utklippanilla

Ruokkeja Utklippanilla

Aallokkoa Utklippanin aallonmurtajalla.

Aallokkoa Utklippanin aallonmurtajalla.