Vaikka Melian ei ole, eikä tule missään vaiheessa olemaan kisavene, on kölin maalipinnan uusiminen ollut todo-listalla alusta lähtien. Kölissä on sen verran paljon kerroksia, että maali alkaa rapisemaan isona lastuina. Lisäksi kölisauma irvistää etuosasta ikävästi.
Kaavin kölistä kaikki irtoavat maalilastut ja hioin perään 80:llä santapaperilla. Pystypinnalla homma on kohtuullisen miellyttävää verrattuna koko pohjan tekemiseen. Onneksi muu pohja köliä lukuunottamatta on todella hyvässä kunnossa.
Melianissa kölisauma on ylilaminoitu lasikuidulla. Tämä kuidutus ei siis ole osa runkoa, vaan lisätty kölin kiinnityksen jälkeen. Kölin etuosassa kuidut ovat kölin pienen elämisen saatossa lohkeilleet irti, joten revin ja hioin kaikki irronneet palaset suosiolla irti. Kölisauman takaosa noin puolivälistä taaksepäin on ihan kunnossa.
Mietin pitkään miten kölisauman korjaisin. Saumaa on etuosasta paikattu sikaflexillä. Päädyin puhdistamaan kaikki sikat pois ja laitan saumaan muutaman maton laminaattia alkuperäisen rakenteen mukaisesti. Joidenkin mielestä mahdollisesti hieman elävän sauman tekeminen täysin jäykäksi ei ole oikea ratkaisu, mutta tätäkin käytetään useissa veneissä. Kiristin myös kölipultteja ja sainkin ne hieman kiristymään pitkän jatkovarren avulla. Tämänkin pitäisi vähentää kölin mahdollista ”heiluntaa”.
Kölin isot pinnat on nyt hiottu ja maalattu Hempelin underwater primerilla. Primerin kevyen hionnan jälkeen on helppo nähdä mistä kohtaa köliä pitää pakkeloida tasaisemmaksi. Homma jatkuu taas ensi viikonloppuna.