Geta-vuoren lumoissa

Aamu ankkurissa alkoi Kimmolla keula-ankkuripelin ohjaimen kytkimen virityksellä ja korjaamisella. Kytkimessä oli joku oikosulku jonka takia ankkuripeli vain pyöri pyörimistään. Kimmo keksi tehdä tilapäisen johdotuksen, jotta ankkuripeli saatiin toimimaan ja ankkuri nostettua. Ajoimme kapeaa ja kivistä väylää pitkin ja kauniiden maisemien sekä kalastajatilan ohi kohti Ahvenanmaan luoteisinta nurkkaa. Selkämeri aukesi aavana edessä ja Getan upeat ja korkeat kalliot kohosivat vieressämme. Nostimme genuan kevyessä tuulessa, ihastelimme maisemia ja nautimme auringosta ja näkkäreistä. Ruotsalaisten uusien perunoiden ja mansikoiden ohella on pakko myöntää, että ruotsalainen näkkärikin on hiton hyvää.

Saaristolaistila aivan avomeren äärellä

Kalastajatila aivan avomeren äärellä

Pohjois-Ahvenanmaalla ei ole montaa suojaista satamaa. Olimme kuulleet tarinoita Geta-vuoresta ja hienoista kallioista, luolista sekä upeista näköaloista, joten suunnistimme kohti Djupvikenin luonnonsatamaa. Djupvikenin lahti aukeni edessämme; suuri, metsäinen ja vaikuttava lahti, joka sijaitsee korkean Geta-vuoren kainalossa. Ankkurointisyyvys oli juuri sopiva ja sekaan mahtui hyvin. Vuorten rinteen alaosassa lähellä meren rantaa on vaarallisia jyrkänteitä ja rotkoja, joista tunnetuin on Djupviksgrottenin luola, joka sijaitsee lahden pohjukassa. Vuorta kiertää n. 5 km luontopolku.

Djupviken auringon laskiessa

Djupviken auringon laskiessa

Illalla kävimme kumiveneellä ihastelemassa auringonlaskua viereisellä Fågelbergin kallioilla. Näkymä ylhäällä kalliolla oli henkeäsalpaava ja vaikuttava. Korkeat, osittain rapaiset ja osittain pitkät sileät punaiset kalliot sekä kitukasvuiset männyt, joita ympäröi aava meri. Kaunista ja komeaa luonnonrauhaa. Asusteeksi kaunissa kesäillassa riitti myöhään illalla pelkät shortsit ja t-paita – käsittämätöntä.

Käkkärämänty Fågelbergetillä

Käkkärämänty Fågelbergetillä

Seuraavan päivän luonto- ja kaupparetki luontopolun ja huipun kautta Getan kylälle helteessä suunniteltiin huolella. Reppu, astmapiippu, vesipullo sekä tukevat kengät mukana matkaan lähdettiin heti aamusta. Luontopolku oli selkeästi merkitty, mutta osittain vaikeakulkuinen. Vuori tarjosi luonnonihmeitä kuten rotkoja, luolastoja ja suuria halkeamia kallion pinnassa. Kimmo halusi kurkkia kaikkialle mihin päänsä sai, tietysti. Kävelimme vuoren toisen puolen luontopolkua pitkin huipulle. Patikoimme polkua väärinpäin, ja pyrimme seuraamaan väärinpäin olevia nuolia ja kivikasoin merkittyä polkua. Lopussa eli polun alussa kävijät vuosien saatossa olivat kasanneet paikalle suuren taideteoksen pirunpellon kivistä, näkymä oli vaikuttava. Huipulla kiipesimme vielä näköalatorniin (lomalla kun on aina kiivettävä…)

Rapakiviä ja polkumerkintöjä

Rapakiviä ja polkumerkintöjä

Djupviksgrottan- luola

Djupviksgrottan- luola

Turistien Pirunpelto

Turistien Pirunpelto

Huipulta kävelimme alas kylälle, jossa tutustuimme Getan keskiaikaiseen pieneen kivikirkkoon ja kävimme täydentämässä ruokavarastoja kyläkaupassa. Ylhäälle takaisin huipulle päästyämme söimme maittavat ja huokeat lounaat matkailumaja Soltunassa. Harmiksemme nykyisen majan vieressä oleva kaunis vanha L.Sonckin matkailumaja oli päästetty rapistumaan.

Lars Sonckin piirtämä vanha matkailumaja

Lars Sonckin piirtämä vanha matkailumaja

Paluu veneelle alas huipulta polun toista puolta ja viittoja väärinpäin seuraten sujui hitaasti. Metsäisellä osuudella söimme mustikoita suoraan puskista. Kuumuus ja helteet alkoivat vaivaamaan. Heti veneelle päästyä oli mentävä uimaan ja loppupäivä oleiltiin varjossa.

Suosittelemme kaikille tutustumista Geta-vuoreen ja kallioihin, veneellä tai ilman. Rapakivi, joka rapautuu helposti murenevaksi soraksi on täällä nähtävissä parhaimmillaan ja erikoisimmillaan. Rapakivi, jota kutsutaan maailmalla Rapakivi granite tai Der Rapakiwi (koska kivilaji on dokumentoitu ensimmäiseksi Suomessa!) on erikoinen graniitti ja sitä on maailmalla vain muutamissa muissa paikoissa ja Ahvenanmaallakin vain osittain.

Getan ja rapakiven lumoissa lähdettiin seilaamaan kohti ulkosaariston luotoja.

Meri ja Kimmo

Tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *