Itsepäisyys purjehdus

Ja samalla elämäni fifteen minutes in famous. Jo eilen, kun vaan nostettiin tikkua Teemun kanssa Carusellin rannassa saimme sen sata silmäparia, tänään niitä oli sata lisää ja pari linssiä. Mä olen niin onnellinen ja todella tyydytetty siittä, että tämä tuli tehtyä.

Kuvissa Julle on reivattu, mutta ei sielä nyt niin paha keli ollut. Ihan yksittäiset aallot vain pärski, eikä kukaan heistä tullu sitlootaan saakka. Mutta kuvissa toivottavasti näyttäisi paaaljon hurjemmalta. Gopron Kimmo laitto takakaitteeseen, että kattellaan, josko siittä irtoisi joitain julkaisu kelpoista.

Kimmon kun poimin kyytiin aamusta, ensimmäinen kysymys oli, että olenkos juonut viinaa. Olinhan minä. Virittäytyminen meni nappiin ja tappiin, mutta uneenkin jossain kohtaa onnistuin vaipumaan. Sen verta mentiin reisille, että kustantamo oli rannassa ennen minua, mutta kellonlyömällä mekin sielä oltiin.

Alku Briiffi pidettiin Carusellissa ja puhuttiin lämpimät ja esiinnyttiin. Kun lehti-ihmiset rupes rykimään roisketiivistä parkaa niskaan ja tekeen lähtöö, luikin minä ruikkaan vielä jännäpissat. Reivin laittoo punnittiin ja siihen päädyttiin, tämä oli myös allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta rakentaa reivi Inkerin isoon.

Journalisti otti fokan käsittelyn vastuulleen ja Kimmo ison. Peräprutkua rupesin rykimään minä, ja meillä on vielä tämä suhde sen verta lyhyt Evil-Rude:n kanssa, että en ole vielä saavuttanut isännän roolia, ni eihän siittä meinannut mitään tulla, mutta lopulta päästiin matkaan, ja rätit ylös.

Pikkusta kryssiä kun paukutettiin kohti Pihlajasaarta huomattiin heti, että fokan falli on jäänyt löysäksi. Ennen kuin kerkesin koota kissasta sanoa, oli journalisti kiivennyt maston viereen ja istui kuin härkäratsastaja rodeossa, joka näytti jännältä. Ammattimies on ammatti mies, ja falli kiristy ja taikuri/taituri saatiin takasin sitlootaan, ehjänä, mutta ei aivan kuivana.

Pihliksen taakse päästiin luikuttaan sivutuuleen, ja tässä kohtaa moottorvenneestä huudeltin kuuden solmun rajan rikkoutumisia. Peräsimessä tämä runkonopeusden ylitys tuntuu persaallon kasvamisena ja paineen lisääntymisenä.  Tässä kohtaa kristallisoitui myös päivän seikkailun reittipisteet. Me kierrettäisin Pihlajasaari ja sitten takas rantaan. Kun meri vähän aukesi, ei se nyt niin pahalta näyttänytkään, sinne vaan sekaan. Veneet on tehty kellumaan.

Ja sitten se ainukainen pikkanen broachin tynkä kävi, ja tämä johti kipparin hyper-varovaisuuteen ja pariin kertaa piihin parkkeeramiseen.  Ku päästiin laskeen takas myötäseen rupesi jo melkein harmittamaan, että reissu rupee tuleen päätökseen. Myötäsessä oli melkein jopa lämmin, tai sanotaanko ennemmin että ei ollut kylmä, tai oli ainakin riittävästi päällä.

Carusellin rännissä Rude-Evil, teki temput, eikä sitten millään, ei millään käyntiin. Tuohon masiinaan perehdyn paremmin ensi keväänä. Siinä sitä sitten kelluttiin rännissä, tuuli suoraan nekasta. Ehkä potkuri pyöri sen verta, mun sitä narua raivolla nykiessä, että propulsio riitti ylittään kaijan kulman, ja sitten tultiinkin rantaan näyttävisti räteillä.

Nyt alkoi se varttituntinen, ja tuntuhan se hyvältä. Hittosoikoon, todella hyvältä. Loppu breeffi, rätin nippuun, kiulu trailerille ja sohjossa Riipilään, mikä sekin oli jännää,  mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja he elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka.