Koska kesä-lomaahan mulla ei ole, kulutettuani kaikki lakisääteiset seilatessa Hoorista tänne keväällä ja talvemmalla lämpöisissä vesissä lomaillessa, niin jouduin tyydyttämään itseni ja Inkerin menohaluja nyt sitten OTO-hommina (OmanTyönOhella).
Joustava työnanataja antoi tehdä koko viikon ryömatkoja mökiltä käsin ja päivien päätteiksi irroitin sitten köydet ja purjehdutin sukulaisia Pielisellä. Sain kyytiin myös suurimman syyllisen sille, että ylipäätänsä Inkeri kuuluu perheen taseeseen. Hemulin sedän maanittelu kyytiin oli oma Pohjoiskarjalaleikki, mutta kun rantaan etäisyys kasvoi, otti herrasmies paikkansa pinnassa, ja mä jäin sitten enemmän deck händiksi, Hemulin toimiessa sitten ”firstinä”.
Iloahan tuollaisesta kolmen hengen poppoosta on siinä, että aikaa on kolmas-osa enemmän käytettävissä, tuollain miestyötunneissa laskiessa. Tämän lisääntyneen ajan käytin hyväkseni ja kaivoin pallokkaan pussukasta, kötöstelin kaijat, annoin skuutit miehistön käsiin, annoin uuden kurssin snadisti slöörille ja nykäsin narusta ja nautin kesästä.