Ja majakkapäivä

Tänään juhlitaan suomen Majakoita, joita on noin kuusikymmentä ja joista 20 on historiallisesti merkittäviä. Olisi siis suotavaa näyttää Ranturille majakka, tai kuusikymmentä, mutta ainakin yksi olisi kiva vilauttaa, ja tuossa Helsingin Harmajassa tönöttää yksi.

Pläni oli siis Kustaanmiekasta läpi Harmajalle ja takas. Keli oli parahultainen 6m/s ei merkittävää aallokkoa ja kun sit lootaan oli tulossa kilpa-kapoteeni, niin tiedossa oli merkittävä seikkailu. Toki ilma-alaa hiukka huononti edellis-illan meskaliini kokeilut ja kuitteja inventoidessa ei ollut ylläri, että kuuppaakin snadisti kivisti. Olotilan kruunasi perjantaina popsima 600 grammaa edamia, joka on päättänyt nyt sitten jäädä sisälleni evoluutioitumaan, eikä suostu näköjään sulamaan edes meskaliinilla.

Muuten olin ajokunnossa ja rannassa. Hulluimmat ajatukset oli hakea spinnaakkeri varustus manskulta ja viritellä tänään myötuuli kanvasta, mutta ei nyt ihan niin riehakkaaksi ruvettu. Ja hyvä niin, koska tämä tarina ei nyt sitten lopu sanoihin, mitään ei mennyt rikki, ja ketään ei sattunut.

Niin, kun Kimmo oli sit-lootassa, niin ajattelin minä sitten ensimmäistä kertaa suorittaa kansimiehistön virkaa. Hemulihan on tähän asti kötöstellyt rättien kanssa, kun alle-kirjoittanut on hölmöilly pitkässä pinnassa. Nyt Kimmo tutuistui aisaan ja Ranturiin ja minä hölmöilin sitten kannella. Ostos-listalle saatan laittaa lazy-jackit, ja ainakin purjeen laskosten sitomiseen puomiin tulee kohtaamaan kehitysaskeleen ennen seuraavaa kertaa kun könyän kannelle. Muutenkin mastoni lienee ajalta ennen ratsastajia ja enemmän suunniteltu purjeille, missä on köysi etuliikissä. Noh, kyllä se sinne nousi, tietysti, mutta ei se nyt ihan ”optimaali” ole.

Kimmo olisi tahtonut kaikki resut esille, minä toppuutin ja vetäsin Genuaa metrin rullalla, kun kattelin ja aattelin, että tällä manööverillä säästän itseäni, ja kiuluni kuluvia osia. Genuan Snörppiä tarttee tutkia, että mikä se on miehiään ihmeellisine tarra systeemeineen. Ja sitten se mitä pasahti, olikin odotettavissa.

Ku kustaan-miekka kääntää tuulen vastaiseksi, ja pinnassa on täysverinen pursija, niin koneellä läpi nyskytys ei ole mahdollista, jotenka rätit kireelle ja kryssimään. Nirun narun skuutti ei sitten moista kestänyt genuassa, ja pasahti poikki. Ja meillä oli nätti leija keskellä Kustaanmiekkaa. Furlexista lippu sisään ja toisen ajatuksen jälkeen kurssi takas kotia. Mitä hyötyä olisi ollut laittaa sama köysi samaan käyttötarkotukseen vain uudestaan poikki menemään. Nyt saan hyvän syyn mennä shoppaileen Motonettiin.

Merellä-Merellä ei siis olla vieläkään käyty, mutta aikalailla jo huulilla, josko sitä sitten seuraavalla kertaa.