Vaikka sulutuksen jälkeen saatiin noin kahden solmun vastavirta, meni ajoitus vuoroveden kanssa lopulta hienosti. Cuxhavenin kohdalla Elben suulla myötävirtaa oli jo 3-4 solmua. Ensimmäinen varsinainen purjehduskokemus vuorovedessä oli hämmentävä. Meillä oli koko matkan lähes täysin myötäinen tuuli. Vastavirrassa purjeet tuntuivat vetävän ja loki näytti hyviä lukemia, mutta GPS paljasti, että vauhtia on vain pari solmua. Ja sitten kun virta kääntyi, tuulimittari näytti vähenevää tuulta ja homma tuntui muutenkin lillimiseltä. Jälleen GPS paljasti, että vauhtia onkin melkoisesti, parhaimmillaan yli 8 solmua. Tasaisessa vedessä purjehtimaan opetelleen aistihavainnot vaativat siis kalibrointia.
Säiden puolesta purjehdus Brunsbüttelistä Helgolandiin oli hieno. Kanavasta joelle ajettiin illan viimeisessä valossa auringon jo laskettua. Laivaliikenne oli todella vilkasta, mutta onneksi väylän sivussa mahtui purjehtimaan. Sisään Hampuriin meni todella isoja konttilaivoja, paljon isompia kuin mitä Itämerellä milloinkaan nähdään. Täysikuu valaisi matkaa koko pimeän ajan ja nyt saatiin vihdoin myötätuulta. Yölläkään ei tarvinnut vetää kuravaatteita niskaan ja aamupäivällä suoritettiin kesän ensimmäiset oikeat t-paita purjehdukset. Perillä oltiin ennen puoltapäivää, nyt iltapäivällä veneessä on lämpöä reilusta +25 astetta.
Aamupäivällä merellä veneeseen istahti joku tunnistamattomaksi jäänyt pikkulintu levähtämään. Noin kymmenen minuutin jälkeen se havaitsi lajitoverinsa ja säntäsi sen perään kohti Helgolandia. Lisäksi bongattiin ainakin etelänkiisla ja reissun ensimmäiset suulat. Näitä nähdään varmasti myöhemmin lisää.
Elbellä, konttilaiva menossa Kielin kanavaan. Joella nähtiin tätä paljon valtavampia yksilöitä.
Vierailija, kuka tunnistaa?
Melian kolmantena rivissä, kuvan ottamisen jälkeen veneitä tuli myös meidän ulkopuolelle parkkiin.