Minusta on kuoritutunut pesunkestävä sunnuntai pursija, näköjänsä, ja pidän siittä. Tällä kertaa styyraamaan tuli vaimon sisarukset ja allakirjoittaneet tehtäviin jäi sitten vain hölmöttää ja päsmätä. Ja koska olen hölmöttänyt koko eloni, se luontuu, mutta päsmääminen pykii.
Mutta ja jos, ja kun olen nyt puhdas sunnari ja alla on Ranturi, niin toivon syvällä sisälläni, että tämä sunnarointi ottaisi nytten sitten tuulta ja muodostuisi vakiomalliksi viettää pyhää, Myyrimäen sijaan. Tietysti Ranturissa on sää ja mää varaus, mutta köysien irroituskynnyksen raju madaltaminen olisi se tahtotila.
Toisaalta, ei se pöllömpää ollut, kun perjantaista tintattiin tosissaan köysissä. Veneen faciliteetit tuollaiselle aikuisten ihmisten K-18 kännäämiselle on kovin rajalliset, mutta kyllä sinne nyt se kuusi ihmistä mahtu liuottamaan sit-lootaan. Aurinko energian siirryttä lämmittämään toista puolta pallosta, käynnistin Sherpan tohottaan jalkatilaan. Etanoli ja sherpa pitivät tunnelman sen verta lämpöisenä, että hätäsin osaa-ottaja pääty uimaan ennen seurueen siirtymistä Mummotunneliin. Ja tälläistä käyttöä näin ja suunnittelin Ranturille suurissa suunnitelmissani talven pimeydessä.
Mitä enemmän viettää aikaa veneellä, niin sitä keskeneräisemmältä hän näyttää. TODO- ei lyhene, vaan kehittämis- ja pimppaus- ja tuunaus-ideat saavat pensaa liekkeihinsä. Tässä seuraavaksi olen piirtämässä helotusta uusiksi, sijoittamassa aurinkopaneelia, kötöstelemässä targa-kaarta, repimässä tapeesseja ja jne. ja jne. Hulluinta on se, että tämä madnes on tarttuvaa ja vaimokin muuttuu kertalaakista kannelle könöttyään maanisesti rättiä käyttäväksi mysofobikoksi. Näillä nyt mennään näin, mutta käytännössä olen vain iloinen, kun emme vaihtoehtoisesti ole mätänemässä sohvalle Myyrimäessä.