Köysien oli tarkoitus irrota lauantaina 11.07, mutta siittä vähän lipsuttiin. Lipsuttelua oli myös luvassa moneksi tunniksi, koska arvonta-laulu oli päättynyt säkeistöön – Stora Svart Ö.
Mutta mikäs merellä on puksutella, kun kaikki toimii ja kaunistakin oli. Ja viihtyvyyttä parannettiin puksuttelemalla sitten sisäreittiä Porkkalan niemelle. Kyllä on kaunista, eikä ole kaukana. Tuulihan oli loogisesti 225 suunnasta, mutta ei mitenkään puhurissa, ihan ykkös metrejä sekunnissa ja aallot maltillisia.
Tämä sää tarkoitti samalla vauhdilla myös sitä, että merellä oli muitakin. Ja kyllä se on presiis näin, että veneet tykkää kun niillä veneillään. Meri on iso ja sinne mahtuu kaikki.
Puksuttelu Suvisaariston kautta vei meiltä kuutisen tuntia suurelle musta saarelle. Saareen oli suunnannut parikymmentä muutakin venekuntaa. Grillillä oli jono – ja jonotusajan kurlasin kurkkuani.
Kun kupu ja kurkku oli kondiksessa jäi jäljelle enää sateen pitäminen. Ja suomen suvessa on suureksi hyödyksi sateesta pitäminen. Pikku fetissillä märkiin kannikoihin saa myös Suomipursimesta nautintoa. Ja koska grillillä oli se jonotus tilanne ja katokseen tunkua, survoiduin safkan jälkeen Ranturin salonkiin ihanien naisten kanssa höperöimään.
Mennä viikolla ompelemani Patjanpäälliset olivat vihdoin siinä käytössä mihinkä olin ne aina kuvitellut, sosiaalisessa-etanoli-iltama-istuimina. Minulla oli niin mukavaa, että lukitsin meidät kaikki sisälle vahingossa. Kun vaimo rupesi kertomaan legendaarista susitarinaansa, könysin keulaluukusta avaamaan luukut lukosta. Tässä kohtaa lipsahdin yltiö sosiaaliseksi ja koputin naapurivenettä tehdäkseni tuttavuutta. Se ei loogisesti onnistunut, siis tutustuminen.
Yö oli lämmin ja miellyttävä. Ja unesta on todella mukava herätä hyörintään. Ihanat naiset rakensivat mellevää aamupalaa, jonka hetken päästä hotkisin kitusiini. Suussa oli vähän mäyrän makua, muttei niin paljoa, että mieli tekisi korjata tai mukaan varoksi varattua sinappi-silliä. Sitlootaan päätynyt aamupala oli muuten suoraan fitness-campilta, eikä buugieta pilannut edes Hönön munien pelottelussa tapahtunut kuuden munan uhraus Ahdille.
Sen verta näki jo rannassa, että pihalla tuulisisi. 225 vakio oli tällä kertaa pykälää tuhdimpaa, mutta tarkkaa tietoahan Ranturissa ei ole tarjolla. Parhaan arvioni pistän sinne + kymppiin ja puuskat ehkä neljätoista viistoista. Tätä tuulennopeutta korreloin Ranturin vauhdilla. GPS todisti 8.1 mailin vauhdin ja purjeista oli käytössä 1/3 osa. Ja sitten pienensin vielä tuostakin. Ranturi on sunnuntai pursi, ja hurjastelu olkoon muitten hommaa ja Hönön kiinnostus kilpapursintaan on just nyt aallonpohjukassa. Näillä perusteluilla jatkoin pinnan vispaamista kasvavassa aallokossa, kunnes Kytööltä tultiin rannemmaksi ja meri vähän silottu saarten suojassa. Likat rupest tässä vaiheessa leikkimään ajatuksella syöttää allekirjoittaneelle juustopalloja ja sehän sopi hyvin ohjelmaani.
Pelkällä reivatulla Jennillä tultiin kuutta – seittemää knotsia kotia kohti, perillä oltiin siis verkkaisesti. Ranturi käyttäytyi hienosti myös tällä kertaa vähän kovemmassa kelissä ja luottoni sen kun kasvaa kasvamistaan kiuluani kohtaan. Vettä ei saatu tällä kertaa pilssiin merkittävää määrää, mutta emmehän me kallistelleetkaan kuin kuppeja tällä seikkailulla.
Tärkeintä on vain lähteminen, kun o lähtenyt on jo seikkailulla.