Tällä kertaa kävi se, mikä oli vakio Vanaja vedellä vesikoiden vajalta meloskellessa, tuuli kääntyi. Ja elämääni enemmän seuranneet arvannevat, että tuuli ei kääntyili allekirjoittaneelle myötäisestä myötäiseen.
Kärmessaareen vietiin lemppari pariskunta grillaileen ja kun herra oli varannut mukaan pari preemium olutta, niin kehdannu ilkeillä niitä olla maistamatta, hyvvee oli. Pariskunnan pikkuvaimo oli paskarrellut meille ison salladoksen, jotenka omasta kylmälaukusta löytyi sitten vain kuollutta lehmää karvan alle kilo. Pariskunta kun söi omat fitness kanansa, sai pieni perheeni pötsinsä pumppiin.
Kärmesaaressa oli poijut paikallaan, mikä lienee saaren vakio varustus, olen siis edellisen kerran käynyt saaressa seasonin ulkopuolella. Peräankkuri tilsittiin takas looraansa ja paalusolmu paskarreltiin ankorliinasta poijuhakaiseen. Hullua on paalusolmussa se, että se on ainua solmu, jonka muka osaan ja kun kuulassa on yhtään lisää liikettä, ei tämäkään onnistu yköskerralla. Tavoitteeni siirtää fetissit solmutekniikoihin ei ole vielä ihan kurssilla, mutta onneksi elin-ennustetta on vielä jäljellä.
Manööverit onnistuivat kevyessä kelissä hienosti. But(t) there is always butt… Jossain kohtaa lähimenneisyyttä on puomin-alasvedin-mekanismin funktionaalisuus kadonnut. Tämä vaikeuttaa ison etuliikin kiristämistä merkittävästi, jotenka lähitulevaisuudessa on kötöstelyä. Viat on helppo korjata, kun tietää mikä on vikana, se että jokin ei toimi… on vielä pirunkaukana siittä, että tietäis mittee pittee tehä.
Toinen merkittävä kehitysaskel tuli pojusta lähtemisessä. Kun tuuli oli kientynyt ja pikkaisen voimistunut samassa, niin lähtö piti ajatella uudestaan. Onneksi annoin naapurin lähtee leen puolelta eka, koska seuraavaksi olisi ranturin kuokka uurtanut klassikon varvaslistan lakat ja todennäköisesti koko varvaslistat kuntoon, missä olisin saanut soitella Tapiolaan. Koska käsiä oli paljon = kahdeksan kappaletta, ajattelin asiat näin.
Hemuli irroittaa keulan, siten että lee irti, leen renkaaseen köysi mikä kiertää takas veneeseen, luu irti, ja keula kiinni käsin, ropelli vetoon, ja keula tuulessa perraan poijulle, samalla kun Tuomas irroitta haan. 180 asteen nätti kiennös ja ulos täydessä järjestyksessä.
Ja näin se meni: ”Kone käyntiin. Loikin rantaan kötösteleen köydet kuten kuvittelin niiden kuuluvan, hemulille käteen lenkistä läpi tuleva köydenpää, perraaminen, köyden juuttuminen ensimmäisen kerran laiturin lautojen väliin. Tuomaksen lähettäminen hemulin avuksi, Sadun siirtäminen ankorliinaa operoimaan = pitämään se pois ropelloksesta. Köyden juuttuminen toisen kerran lautojen väliin, Hemulin kiipeilu ankkurin päällä vaarallisen näköisesti. Naapuriveneen speedo sedän säntääminen apuun, köyden irtoominen lautojen välistä. Tuulen nappaaminen runkoon ja rekaaminen kylkimyyryssä ohjauskyvyttömänä. Ankkorliinan kaappaminen omiin käsiin, nottei rekata rantaan. Koukistaja/selkä ja sormivoima jumppa, kun annoin veneen kääntyä tuulessa poijun varassa. Nyt näytti nenät, minun ja Ranturin, sinne/minne tahdoin lähteä. Hakaisen irroitus ja ihmisten kokoominen takas sit lootaan ja niska hiessä tuuleen. ”
Ja taas, tärkeintä on lähteminen. Vene ei vuoda, kaikki toimii auttavasti, kuten pitää.