Kun Alohan perheen pää ilmoitteli sosiaalisessa meediassa, että tekisisi mieli merille, niin nostin käteni. Ja laskin ja nostin ja lopulta köydet irtosi viideltä tiistaina ja sitlootassa oli koko perhe. Koska meillä oli vain aikaikkuna, että kotiin yöksi, ja tämäkään ei tavallaan koskenut minua, jonka tahtotila oli jäädä venneelle. Niin ynnäsin näin, että:
”Mää puksuttelen rännistä ulos, sitten annan stagan Jannelle, resuan rätit ylös ja sitten kattotaan minne päästään.”
Ja harvoin elämässäni suunnitelmat kohtaavat näin täydellisesti toteutuksen. Pinnassa oli makkarahymy, ja rata-alueella vähän kryssittiin, ja sitten aproin tuulta, ja tuumin näin, että mennään pari tuntii länteen, ja sitten ynpäri ja takas parituntia, niin kello olisisi sitten aika tarkkaan ysi ja kaikki saisivat 8 tuntia unta ennen uutta roimistopäivää.
Janne on ex- Hobotti kapteeni ja otteet olivat varmat. Helmsmanni ja pinna sulivat toisiinsa ykköskaapeleissa, joten hönö sai keskittyä sitten ihailemaan maisemia. Ja toistan taas itseäni, en ollut Myyrmäessä. Mittee ne neliöt oikein maksaa Suvisaaristossa? Tod. näk. nippasen enemmän kuin laiskapaikka Ranturille, ja töllön buukkaus palvelu mainos = Same same, but(t) eri hinta. Siellä sitä vaan eheytyy, eivätkä kustannuksetkaan tee kipeetä.
Kun aikaikkunan puolimatkan krouvi oli saavutettu, tehtiin erikoiskäännös… Olin sitonut toisen jennin skuuteista liinaan, jolla tuuvasin spiirapuomin takas kanteen = hönö. Tämäkin tapahtu täydessä järjestyksessä ja siirryimme takaisin tuuliolosuhteisiin, tai siis tunsimme taas tuulen ja kiristimme skuutit. Siinä, että ei itse hölmöile pinnassa kokoaikaa on etunsa. Tuossa kevyessä kelissä, kun hinkattiin kolmattakymmentä vendaa, niin rupesisi kristallisoitumaan, kuinka sillä sitten saisi Ranturilla sitten tehtyä vähän enemmän ralli-mallin-vastatuuli-käännöksen.
Ja kun jotain kehittää, niin sehän tarkoittaa automaattisesti, että pussin nyörejä saa taas kaivella. Nykyinen levanki-systeemi, ei oikein tue ralli kiennöstä, jotenka ostoslistalle lisätään ”banjo”- vaunu. Katsokees, kun levangin-naruilla soitettuna suomiklassikot saavat syvän etelän sävyjä ja näihin tunnelmiin palaamme, kun saan vaunun viritettytä.