Karu paluu kotiin Hoor-Tammisaari deliveryltä, tai no, karu ja karu. Kyllähän hän vielä kelluu, muttei loputtomiin, jostakin vuotaa pariämpäriä päivässä sisään. Rannassa vietin tunnin etsien vuotoo, ja heti perään suljin kaikki venttiilit. Niin tietysti tyhjennettyäni pilgestä/salongista uima-ammeellisen ensiksi.
About, tasan 24 tuntia kelluskeltuaan sisällä oli taas pari/kolme ämpärillistä Itämerta. Vuoto näyttäisi tulevan perän suunnalta. Kaivelin luukut auki ja löysin akku looran tulvimasta, not good. Se ei ole voinut täyttyä muusta, kuin sade vedestä. Sit-loota on siis itsestään tyhjentyvä akkulaatikkoon.
Konetta pyöritin ja perruutin, Temuli tuumas siideri hörppyjensä välissä akselin, ainakin vuotavan vähän. Ookoo, vähä käy, litra tunnissa ei. Vuodon paikallistamista huononti päälle puskenut sadepilvi. Ja koska homman muuttuessa huonosta, pisaroiden kasvaessa, mahdottomaksi, peittelin konehuoneen uudestaan ja ronkin sitlootaan mereen tyhjentävät koloiset puhtuiseksi. Vuotakoot, mutta vain huomiseen.
Tai no, ehkä en huommennakaan saa vuotoa tukittua, mutta uimurin kyllä pilgelle saan asennettua, notta uskallan jättää Rantojenmiehen pariksikin päivää odottamaan motivaation palaamista pursimista kohtaan.
Niin, liityin ”seuraan”, jääkööt tuo nyt vielä toviksi mysteeriksi, mutta logosta saa rajulla mielikuvituksella taiteiltua vaikka munasarjat. Ihan ilmastahan tuo lysti ei ole, mutta mielenrauhaa se kasvatti. On paikka, on aita, on vahti. Vahtia tällä kertaa tarttetaan, lähinnä tarkkaileen tota kellumisen jatkumista.
Kauden avajaisiinkiin vaimon kanssa vahingossa eksyttiin. Ja kuten aina uusien tuttavuuksien kanssa, niin jollain tapaa tarttee ihmisiä lokeroida. Taisin kuulostaa melko mylliltä kertoessani, että tuhannen viissataa nautical mailia on keikutte tälle kautta, vaikka lippua vasta nostettiin.
(edit- Kötöstelin ikkunatiivisteen, ilmastointi teipin ja jeggulangan kanssa ykköstunteja, joko paikkoni skulaa, tai sitten uusi Motonet pumppu skulaa, mutta akuutti hylkyyntyminen on toistaiseksi siirtynyt)