Ystävämme Jukka ei ole enää pitkään aikaan käyttänyt €uroja, keskustellessamme vene kustannuksista. Hänen mittarinsa on veneyksikkö, joka vastaa sataa €uroa. Tämä yksikkö ajattalu on nyt hiipinyt myös minun Visa-talouteeni, ja exelini näyttää, että vakioksi on muodostumassa yksi yksikkö per vene päivä.
Kerran kertaakaan ei ole oltu pursimassa, mutta veneessä olen viettänyt aikaa paljon, bileetkin pidin. Bileitten visuaalisesti kauneinta antia oli tietysti vaimo ja muut neidit perässä, mutta en voi olla mainitsematta kolmen veneen juhlaliputusta Kaivarissa maanantai ehtoona. Se oli mellevää. Kun olen veneessä ollut, niin valtaosan olen fiilistellyt tavoitteeni täyttymistä – kesämökki Kaivarissa, ja toiseksi valmistautunut kisaan, kisaan, joka raapustettiin allakkaan jo viimesyksynä.
Osallistuminen ei käynyt edellisellä kertaa, kun Ranturin kelpoisuutta ei oltu vielä todistettu. Vuodessa on vettä virrannut Vantaassa ja kyljissä, jotenka usko kiuluun on kova. Keväinen puuhastelu telakalla kiihtyi kliimaksiin kuluneella viikolla, ja harpin kun hain Mäns Cavelta, ruksitin viimeisenkin rastin katsastus listaani.
Miehistön kasasin facebuukista, ajatuksella punaiset housut olisi suotava, jotenka köysiä tulee nykimään kymmenien tuhansien mailien kisamiehistö. Voittamaanhan me lähetään ja laminaattia soviteltiin foiliin tänään, mutta neljän metrin erotus Tonnarin ja Ranturin etuliikissä pidättää meidät pysymään homeisessa dacronissa, ainakin toistaiseksi.
Perhosista vatsassa ei voi puhua, koska pötsissäni rummuttaa koko apina orgesteri. Viikon päivät ovat alkaneet TO-DO listojen tekemisellä ja sitten Doolla. Motonetin kassaneidit puhuttelevat jo etunimellä. Kolmen neljän välissä yöllä olen siirtynyt ilman eri komentoa soffalle hohkamaan, mutta tuohon tulee muutos kun siirryn riippumattoon parvekkeelle. Jänskää kyllä, mutta kaikki on tippiä ja toppia ja keliksikin ennustetaan kylkimyyryä, minkä pitäisi vissiin sit sopia Ranturin pirtaan kun pisamat Pepille.