”tällä hyllyllä, useampi litra.”
”Kummalla?”
”Tällä alemmalla, kaikki vaan kelluu.”
”Kun tuut ulos tuun kattoon.”
Turkkilevyillä oli vettä, alahyllyillä kamat kellu, sähkö pilssi vaan surisi ja mottorikaivokin oli täyttymässä. Juu, ei voitettu kisaa, sen voikin vaikka päätellä siittä, että minä näpytän tätä jutskaa Myyrmäessä, kun loput veneet kiihdyttää Tallinnan lahdella.
Toki tuli kyllä testattua Ranturia, ja Broachattuakin pitkä köli, jotain uutta punapöksyillekkin siittä. Ranturi tuntui merikelpoiselta, eikä kusta ollut housussa, ennen kun tuli lusikallinen paskaa. Se tunne, kun veneessä on tynnyrillinen vettä, eikä tiedä mistä se on sinne tullut ja millä aikajänteellä.
Koska kone oli joutumassa veen varaan, tahdoin sen käyntiin ensiksi. Samalla ammattimiehistö käänsi veneen myötäseen, koska ongelma oli syntynyt kryssillä paukatessa. Mika manuaalipumppasi bilgen tyhjäksi ja allekirjoittanut rupesi etsimään mistä Itämeri ei pysy omalla puolellaan. Kaikki läpiviennit näytti pitävän kutinsa. Yksi läpivienti sijaitsee sitlootaan lattian alla, ja sitä ei pääse näkemään, ellei tyhjennä ensiksi sitlootaa roinista, ja sitten ihmisistä ja sitten teakki riteliköstä ja sitten lattiankannessa, jotenka se jäi nyt sitten katsomatta.
Vuoto stabilisoitui, mutta päätös oli jo tehty Kaivariin palaamisesta. Mikä oli oikein. Oikeita ratkaisuja on helppo tehdä, kun vaihtoehtoja on vain yksi. Bilgeen jäi pumpun korkeudelta vettä, jota sitten pumppailtiin pihalle parin minuutin välein. Takas köysissä ollessa vuoto pysähtyi tähän samaan, noin kymmenen senttiä bilgessä, eikä siitä noussut. Kuivasin koko kaivon räteillä ja jäin odottelemaan mistä noruu vettä, eikä sitä solkenaan tullut mistään suunnasta. Jätin Ranturin odottamaan huomista ja palautin kovia kokeneen vaimoparan takaisin Myyrmäkeen.
Spekulaatiot odottaa omaa aikaansa, ja vuoto tarttee löytää ja tilsiä. Tuli se mistä tahansa, niin tynnyrillinen ennen Kasuunia on liikaa, vaikka sitä sitten pumppailiskin takaisin alkuperäiseen osoitteeseen kelluvuuden nimissä. Kokolailla kiitos kuuluu täysammattilaisille sitlootassa tänkin episodin onnellisesta lopusta, kaikki on kotona, kuivattelemassa ja lämmittelemässä ja Ranturi jos uppoo yön aikana, niin se uppoo 30 senttiä ja kaikki on muutenkin jo märkää sisällä, selkänojia myöten.
Lopun viimein; Vaimon mielestä Ranturi vaan ilmoitti olleensa liian kaukana rannasta. Mika sai testattua, että melonta hanskat ei sovi skönäämiseen. Katja mietti tullaanko meidät pelastaan veneellä vai kopterilla, kopteri olisi jännempi. Guntterillä oli vaan kivaa. Ja allekirjoittanut on todella tyytyväinen koko episodin lutviutumiseen, manöövereihin, pikku kisotteluun Affen kaa, rantaeväksiin – irtomunaleipiin ja Rantojenmiehen käytökseen + 10 m/s tuulessa ja kuoppasessa kyydissä.
Semmonen tuli mieleen, että mitä jos se paatti ei vuodakkaan mistään. Vaan nyt on käynyt niin, että pilssipumpun letkusta on tullut lappo. Siinä ei luultavasti ole takaiskuventtiiliä?
Huomenta Tofu, ja tuokin smyygaillaan tänään… Köysissä ei sisään tule merkittävää määrää vettä mistään, notta vene ei vuodakkaan mistään… Spekulaatiot laukkaavat jo sfrääreissä ja useampi lähestymiskulma on valittu jatkotutkimuksiin punapöksyparlamentin toimesta. Kun olen viissaampi, raapustan meriselityksen.