Jimmy Cornell kirjoitti elämäkerrassaan, että vihaan termiä ”sääikkuna”. Hän ei voi ymmärtää ihmisiä, jotka voivat istua satamassa viikkokaupalla odottamassa pitkällekin legille täydellisesti sopivaa säätä. Yleensä myötätuulta ja aurinkoa. Samaistun tässä suhteessa todella vahvasti Jimmyn mielipiteeseen. Tähän on varmaan parikin syytä:
a) harrastin pitkään kilpapurjehdusta ja kisoihin lähdettiin oli keli ja ennuste mikä tahansa. Siinä oppi luottamaan veneisiin ja varusteisiin. Kyllä ne (yleensä) kestää vähintään sen mitä miehistö. Ja vaikka mukavuuden halua onkin matka varrella lisääntynyt, niin väitän silti, että ex-kilpapurjehtijat sietävät keliä, märkää ja yleistä kurjuutta keskivertoa enemmän.
b) mun hermoilla ei missään tapauksessa istuta veneessä samassa satamassa useampaa päivää vain odottamassa määrittelemätöntä lähtöpäivää. Toki vuosien varrella on muutaman kerran pitänyt muuttaa suunnitelmia, mutta yleensä sovitun lähtöhetken koittaessa merelle on lähdetty jos keli ei ole ihan karmea.
Helsinki – Kiel legin lähtöajaksi on nyt määritelty maanantai, noin puolilta päivin. Aamulla hoidetan viimeiset bunkraukset ja veneen tankkaus (löpö, kaasu, vedet). Sääennuste näyttää alkuu aika kevyttä, joten voi olla että Volvokin joutuu hommiin. Tälle legille ei ylipäätään ole luvassa myötätuulia. Olen ajellut kevään ja alkukesän mittaan reitityksiä ja kertaakaan ei vastatuulta ole ollut alle 80%. Tässä tämän aamun ennusteen mukainen mallinnus:
Helsinki – Kiel reititys
Lisätään tähän nyt vielä pari sääikkunaa viimepäiviltä 🙂
Huono sääikkuna
Hyvä sääikkuna