Koska merelle ei tänä itsenäisyyspäivänä ollut asiaa kävin liimaamassa viimeisen levyn pajalla. Alla vielä muutamia kuvia prosessista. Ensiviikolla pitäisi päästä ruuvaamaan paneeleja ja listoja takaisin veneeseen.
Liiman levittämiseen käytin pensseliä
Levintin liiman vanerille, jonka sitten ”kippasin” keinonahan päälle. Piirretyt merkit helpottivat kohdistamista.
Viimeinen ja samalla pisin levy kuivumassa painojen alla.
Vanerien päällystys jatkuu vielä pajalla, mutta tänään kävin liimaamassa kattoon tulevat Keinonahkavuodat paikoilleen. Kontaktiliima vaatii vähintään +15 asteen lämpötilan. Ulkona oli toki alle 10 astetta lämmintä, mutta sisällä lämpötila nousi nopeasti 20 asteen tuntumaan sähköpuhaltimen ja Eberin voimalla.
Vuotien saaminen oikealle paikalle vähän arvelutti. Jätin vuodat tahallaan vähän pidemmiksi kuin vanhat, jolloin päädyt voi trimmata vasta liimaamisen jälkeen. Lisäksi teippasin ne toisesta reunasta roikkumaan paikoilleen ennen liiman levittämistä.
Teippasin vuodan roikkumaan katosta, jotta sen saa varmasti oikealle paikalle.
Päätytaitoksen leikkaaminen ja sovittaminen
Styyran puoli liimattuna. Katossa olevat muhkurat näkyvät yllättävän selvästi keinonahan läpi, tosin valaistus ei normaalisti ole tällainen.
Styyran taitos lopullisessa muodossa, päälle tulee vielä toki lista.
Styyranpuoli oli helpompi, koska siinä ei ole mitään ylimääräisiä leikkauksia. Paaralla vaatekaapin pystylista aiheuttu vähän ylimääräistä päänvaivaa. Vanha keinonahka oli laitettu kattoon ennen listaa, mutta en halunnut irroittaa tätä listaa, koska se olisi vaatinut hienosti tulpattujen ruuvien avaamista. Päätin vain kiertää listan mahdollisimman siististi. Leikkaamista varten tein ensin paperista mallin, jonka avulla leikkasin itse vuodan. Liimauksen aloitin myös listan kohdalta keskeltä vuotaa, jotta lista osuu varmasti oikealle paikalle.
Paperisapluuna listan kohdan leikkaamiseksi.
Paaran vuota teipattuna paikoilleen, vanhat liimajämät itse asiassa auttoivat sovituksessa.
Olen melko tyytyväinen pystylistan ympärykseen. Vaakalistat peittävät vuodan reunat.
Jätin vuodat tahallaan vähän pitkiksi, jotta sovitust ei ollut niin tarkkaa. Ylimääräinen on helppo leikata pois liimauksen jälkeen.
Paara liimattuna ja trimmattuna.
Homma jatkui tänään veneellä, jossa kävin puhdistamassa vanhat liima- ja vaahtomuovijämät keulapiikin katosta. Kattoon tulee siis molemmille puolille kaksi paneelia ja niiden väleihin jäävään osaan keinonahka liimataan suoraan kattoon. Onneksi sain vanhat palat irti ehjinä, joten niiden perusteella voi leikata uudet palat. Katon puhdistaminen oli paljon hankalampaa kuin paneelien, koska työ pitää tehdä ylöspäin. Ksyleeniä oli vaikea saada pintaan riittävästi, jotta vanha liima olisi sulanut kunnolla. Pitää ehkä käydä vielä viimeistelemässä homma pienemmällä teräslastalla, jos sillä saisi raaputeltua loputkin jämät pois.
Tumma alue on se, jossa keinonahka on liimattu suoraan kattoon.
Paaran puolella ”soiro” on paljon pidempi, koska se on koko käytävän mittainen.
Styyran puoli puhdistettuna vanhasta liimasta.
Ja sama paaralla. Pystylistan kohta pitää miettiä tarkasti, jotta siitä tulee siisti.
Neljästä kattolevystä kaksi helpointa on nyt verhoiltu kokonaan uudelleen. Tänään kävin puhdistamassa pisimmän levyn vanhoista liiman jämistä.
Lisäksi kävin veneellä ja sikasin uudelleen kaikki keulakannen helat, osan alla oli irrotettaessa jonkin verran kosteutta, mutta mitään isoja vuotoja ei löytynyt. Edelleen on vähän arvoitus mistä vesi / kosteus pääsee sisätiloihin.
Keulakannen helat irti ja valmiina sikaukseen.
Ksyleenillä hölvätty liima lähtee ”helposti” lastalla.
Viimeinenkin levy putsattu. Keskellä oleva leikkaus on kattoluukun aukko.
Hengityssuojain on ksyleenin ja kontaktiliiman kanssa tarpeen.
Melianin keulapiikin katossa olevat paneelit on päällystetty keinonahalla, jossa on myös ohut kerros solumuovia. 30 vuodessa solumuovi on suurelta osin muuttunut ihan muruksi ja päällysteet roikkuvat ikävän näköisesti. Jostain myös pääsee jonkin verran kosteutta kattopaneelien väliin, joka ei tietenkään ole parantanut paneelien kuntoa. Vuodot pitää selvittää keväällä…
Alla muutamia kuvia paneelien purkamisesta. Keulapiikin kaapinovien kehykset on ruuvattu hyllyihin, joten ne ooli helppo irroittaa. Samoin itse paneelit lähtevät irti vain ruuvit irroittamalla. Paneelien välissä on ohuet soirot keinonahkaa, jotka on liimattu suoraan kattoon.
Kaappien liukuovet ja reunalistat irroitettu. Vanhat keinonahat roikkuvat lähes kokonaan irti.
Kaikissa listoissa on veneen runkonumero ja teksti mihin lista kuuluu. Tämä on keulapiikistä, oven yläpuolelta.
Keinonahan alla on ollut ohut kerrot solumuovia, joka on nyt ihan muruina.
Paneelien puhdistamisen aloitin imuroimalla niistä kaiken irtoavan solumuovin. Sen jälkeen liuotin liimat pois ksyleenillä. Toisen paneelin kohdalla keksin, että rätin lisäksi ohut muovilasta oli todella kätevä, koska sillä sai ”liimahyytelön” skrabattua irti vanerista.
Solumuovi ja vahna liima irtoaa ksyleenillä. Käry on melkoinen, joten kunnon hengityssuojain tarpeen.
Ostin Etolasta valkoista keinonahkaa, joka on helppo leikata oikeisiin mittoihin. Kulmien taittamisessa otin mallia vanhoista paneeleista. Liimasin keinonahan kontaktiliimalla paneeliin ja niittasin sen vielä kiinni piiloon jäävältä puolelta. Ensimmäinen paneeli on nyt valmis ja olin todella yllättynyt kuinka hyvältä se näyttää. Mitään verhoiluhommia kun en ole tehnyt aikaisemmin.
Ensimmäiset levyt puhtaana ja uusi keinonahka valmiina leikkaukseen.
Ensimmäinen levy liimattuna
ja niitattuna
Pahoittelut pitkähköstä radiohiljaisuudesta. Paluu arkeen on vienyt vähän kirjoitushaluja ja lisäksi mulla oli lieviä tietoteknisiä haasteita. Jatkossa tulen taas raportoimaan erilaisista kötöstelyistä, joita talven aikana tulen tekemään. Kaulan kattopaneelien uudelleenverhoilu on jo aloitettu, joten siitä on luvassa kohta lisää postauksia.
Melianin loki pyöri kaudella 2015 yhteensä 3945,5 mailia, joista ”Ylämaan Tiputtajat” reissulla 3013,5 mailia.
Konetunteja kaudella tuli yhteensä 248h, Skotlannin reissulla ajettiin paljon erilaisia kanavia, joka nosti lukua huomattavasti.
Kaudella 2015 purjehti kipparin lisäksi yhteensä 20 eri henkilöä. Osa vain pienen hetken osa viikkokaupalla.
Kimmo
Lokikirja
Vähän kirjoitusinto hyytyi kotisatamaan pääsyn jälkeen, joka tapahtui siis jo viikko sitten perjantaina. Tässä kuitenkin jo matkalla puolivalmiiksi kirjoitettu blokikirjoitus:
Limfjordin itäpäässä olevasta Halsissa tultiin yhdellä legillä Kööpenhaminaan. Tuuli oli edelleen idästä eli kryssiä, mutta nyt kohtuullisemmalla voimakkuudella. Loppumatkasta jouduttiin ajamaan viimeiset kymmenet mailit jopa koneella. Kööpenhaminassa vietettiin välipäivä ja Anna hyppäsi täällä pois.
Sunnuntaina jatkettiin Pekan ja Jukan kanssa matkaa. Tuuli edelleen idän puolelta. Kryssikulmilla mentiin melkein ensimmäiset 2 vuorokautta aina Öölannin eteläkärkeen asti. Sieltä päästiin kääntämään vähän enemmän pohjoiseen ja saatiin löysätä skuutteja. Loppumatka Visbysen olikin hienoa ja vauhdikasta sivutuulipurjehdusta. Visbyssä oltiin tiistaina iltapäivällä.
Reissun viimeinen legi oli Visbystä suoraan Helsinkiin. Tämä legi oli siirtopurjehduksista helpoin, koska tuuli oli koko ajan takaa. Aikaa meni vain pari vuorokautta, joten Helsingissä oltiin päivää ennen etukäteen sovittuja rantautumisbileitä. Melkein heti kun saatiin köydet kiinni päästiin mahtaviin löylyihin Merihaan Kulttuurisaunaan. Bileet pidettiin sitten lauantaina, kiitokset vielä kaikille vieraille.
Kimmo
Tågiksen saunan löylyt olivat myös makoisat
Limfjord ajettiin läpi kahdessa päivässä, joka tarkoitti melkoisen pitkiä päiviä konetusta. Tuuli oli koko ajan vastainen, ensimmäisenä päivänä jopa 15m/s, mikä pudottaa Melianin matkanopeuden noin neljään solmuun. Isommilla aukoilla mentiin motokryssiä jennin avustuksella, jotta saatiin edes vähän parempaa vauhtia ja tänään myös ihan purjehdittiin pieni pätkä.
Limfjord on siis vuono (Tanskassa?) / järvialue Pohjois-Jyllannissa. Vedet ovat todella matalia, isommillakin selillä 5-8 metriä. Mutta niin vain sielläkin veneen purjehtivat eli toiminta muistuttaa vähän Väinamerta. Selkosten välissä on ruopattuja kapeita rännejä, joissa kulkusyvyys on neljä metriä. Väylillä on syytä pysyä tarkasti, tänään ohitettiin yksi pienempi purjevene, joka oli ajanut poijun väärältä puolelta ja juuttunut mutaan kiinni. Meillä ei ollut mitään mahdollisuutta mennä auttamaan ja kavereilla ei näyttänyt olevan suurempaa hätää, joten jatkoimme matkaa.
Limfjord ei ole kanava, koska siinä ei ole sulkuja eikä siinä ole yhtään pelkästään kaivettua osaa. Näkymät ovat siis paljon avarammat kuin esim. Kielin kanavassa. Avattavia siltoja on muutama kappale. Siltoja lähestyttäessä nostetaan saalinkiin N-lippu, joka kertoo operaattorille että vene haluaa avauksen. Me juttelimme operaattoreiden kanssa myös veharilla, mutta se ei kuulostanut olevan kovin yleistä.
Sivuutimme Limfjordissa monia pittoreskeja kyliä ja pikkukaupunkeja. Myös Tanskan neljänneksi suurin kaupunki Aalborg on väylän varrella. Täällä voisi siis mukavasti viettää viikon kaksi lomaillen ja lyhyitä päivämatkoja siirtyillen. Tänään päästään taas avomerelle ja kohti Kööpenhaminaa.
Kimmo
Tyypillistsä Limfjordin maisemaa. Vesi on todella matalaa ruopatun kanavan ulkopuolella.
N-lippu nostettuna merkiksi avattaville silloille.
Paluumatkan pisin etappi purjehdittiin Orkney saaren Kirkwallista Tanskan Thyborøniin. Alunperin oli tarkoitus mennä Jyllannin niemimaan kärjessä olevaan Skageniin, mutta toisin kävi…
Ennusteet toiselle Pohjanmeren ylitykselle olivat vaihtelevat. Alkumatkaksi oli luvassa ihan ok keliä, mutta loppupuolelle koviakin vastaisia tuulia. Taktiikkana oli pyrkiä kiertämään kovimmat tuulet etelän kautta. Alkumatka menikin mukavasti ensin sivuvastaisessa ja sitten kevyessä myötätuulessa. Ensimmäisenä yönä alkoi idästä tulla melkoista maininkia, joka sai kevyessä tuulessa purjeet hakkaamaan ikävästi. Aamun tullen tuuli kuolikin kokonaan ja jouduttiin ajelemaan koneella noin 10 tuntia. Tämän jälkeen saatiin vielä loppupäiväksi mukavaa myötätuulta.
Lopulta pienen plägän jälkeen saatiin idästä vastaiset tuulet heti yli 20 solmun voimalla. Tässä vaiheessa oltiin aika lähellä Norjan rannikkoa, mutta Navtex lupaili Skagerrakkiin 15m/s itätuuliä. Tehtiin päätös suunnata etelämmäksi ja Tanskan rannikko ei kovin montaa satamaa tarjoa. Koko ylitys Kirkwallista Thyborøniin kesti noin 3,5 vuorokautta.
Thyborønista pääsee myös Limfjordin kanavalle ja sitä kautta oikaisemaan takaisin Itämerelle. Toki tämä tarkoittaa taas parin päivän ajelua koneella, mutta se lienee paras vaihtoehto, koska itätuulet jatkuvat ennusteiden mukaan vielä muutaman päivän.
Kimmo
Alusta lähtien oli selvää, että vaikka etelää kohti mennään niin reissusta ei tulisi mitenkään helteinen. Siltä olen ollut hivenen yllättynyt, että villasukkia on käytetty monin verroin enemmän kuin shortseja. Sen verran pitää Skotlannin puolustukseksi sanoa, että paikallisten mukaan tämä on ollut yksi sateisimmista ja kylmimmistä kesistä miesmuistiin. Tässä vähän yhteenvetoa neljän viikon purjehduksesta Skotlannin länsirannikolla ja saaristossa:
Vuorovedet
Vuorovedet olivat uusi asia meille käytännössä vain Itämerellä purjehtineille. Aluksi en oikein tiennyt miten ilmiöön pitäisi suhtautua, mutta loppujen lopuksi tilanteita, joissa vuorovesi pitää todella tarkkaan ottaa huomioon oli vain muutamia. Kaikki satamat joissa me käytiin oli käytännössä saavutettavissa millä vuorovedellä tahansa. Eli syvyyden puolesta ei navigointi tuottanut huolta. Saarten välissä virrat voivat olla voimakkaita. Isoimmat vuorovesivirrat me koeattiin Sound of Islayssa ja Kyle Rheassa, molemmissa lähes 5 solmua. Näihin saapuminen oli syytä ajoittaa oikein, koska vastavirtaan ei käytännössä olisi edes pystynyt etenemään.
Loch Harport – alavesi
Loch Harport – ylävesi
Sound of Islay – nopeus lokissa 6.3 ja GPS:ssä 11.1 solmua
Sää ja säätiedot
Kuten aiemmista blogikirjoituksista on varmaan käynyt ilmi sää oli melkoisen tuulista ja vaihtelevaa. Merivesi on ollut käytännössä koko ajan noin 12 astetta, joten sekin kertoo, että mitenkään erityisen lämmintä täällä ei ole ollut. Saarilla ja rannikollakaan ei mobiiliverkoissa ollut mobiilidataa ollut saatavilla juuri lainkaan. Säätietojen lataaaminen oli siis aina välillä melko hankalaa. Lyhyemmän aikaväli säätiedot saatiin Navtexista ja Stornoway Coastguardin VHF lähetyksistä, joka ovat todella selkeitä. Sen verran pysyttiin kuitenkin ajan tasalla, että kovimmat kelit pystyttiin aina välttämään ja hakeutumaan satamiin niitä pitämään. Onneksi myös veneen lämppäri on toiminut hyvin, joten veneen sisätilat on saatu pidettyä kohtuullisen kuivina ja lämpiminä.
Luonto ja eläimet
Maisemat länsirannikolla ja saarilla olivat mahtavat. Erityisen yllättävää oli vehreys. Vuoret eivät olleet karuja kallioita vaan vehreyden peittämiä. Rinteitä pitkin valui alas vuolaita puroja ja vesiputouksia. Saarten suojan puolella ja laaksoissa oli lehtipuiden täyttämiä lehtoja, joissa käveleminen tuntui kuin olisi tullut keskimaahan.
Merilintuja oli nähtiin tietysti paljon. Upeimpia oli myrskylintujen kaartelu aaltojen laakoissa sekä suulien syöksykalastus. Delfiinejä nähtii lähes aina kun purjehdittiin vähänkään avoimemmilla vesillä. Hylkeitä taas lähellä rantaa ja salmissa. Juralla nähtiin myös saukko. Yksin reissun kohokohdista oli Collin salmessa kun nähtiin jättiläishai kita ammollaan muutaman metrin päässä veneestä. Ainostaan isoimmat valaat jäivät tällä reissulla näkemättä.
Ruoka
Brittiläinen ruoka ei tunnetusti ole mitenkään arvostettua ja erityisesti Skotlantilaisesta ruoasta vitsaillaan paljon. Me syötiin aika paljon ulko osittain myös kaasun säästämiseksi. Lähes poikkeuksetta paikalliset pubit ja ravintolat tarjosivat hyvää ruokaa. Fish and chips, steak pie ja muut klassikot olivat listojen vakiokamaa. Se mikä yllätti oli paikallisen ja tuoreen kala- ja äyriäisruuan saatavuus ja laatu. Monissa paikoissaa saatiin tuoretta meriahventa (sea bass), makrillia, simpukoita, rapuja, langustineja jne.
