Siirto Kööpenhaminasta Helsinkiin oli hienoa purjehdusta. Arki töiden yms. muodossa iski päälle heti sen jälkeen, joten raportin kirjoittaminen tulee nyt pari viikkoa myöhässä. Koko purjehdus lukuunottamatta ihan alussa tehtyä Ruotsin eteläkärjen kiertoa oli sivu- tai myötätuulta. Matka tehtiin kahdessa pätkässä, pysähdys tehtiin tällä kertaa Fårön Lauterhornissa, koska mitään erityisiä bunkraustarpeita ei ollut. Jälkimmäisellä legillä tehtiin myös Melianin vuorokausiennätys 128,5 mailia. Ja tämä siis ihan pallon pinnalta merkintälaskulla mitattuna (ei lokin tai GPS trackin mukaan). Matkalla sattui pari merkitsemisen arvoista tapahtumaa:
Vettä Pilssissä
Alun kryssissä surautin tapani mukaan pilssiin kertyneet sadevedet pihalle. Vähän tähän jälkeen ihmettelin kun turkkilevyn nurkalla oli vähän kosteaa. Nostin turkkilevyn poi pakoiltaan ja pumppasin pilssin uudelleen tyhjäksi. Seurasin vähän aikaa tilannetta ja pilssiin tuli uudelleen jostain lisää vettä. Ei nyt hälyttävää vauhtia, mutta kuitenkin. Kaiveltiin läpi kaikki letkujen ja antureiden läpiviennit sekä peräsinakseli, mutta missään ei näyttänyt olevan vuotua. Pumppasin pilssin uudelleen tyhjäksi ja huomasin, että pilssipumpusta tuli muutama kupla. Voisiko vesi tulla lapon kautta pilssinpumpun kautta takaisin? Melianissa ei ole yhtään läpivientiä rungon yläosassa, joka on kerroslaminaattia, vaan pilssipumppu ja esim. septitankin huohotin melkein vesirajassa.
Tehtiin siis venda ja nyt pilssiin ei enää tullut tyhjentämisen jälkeen vettä. Eli talven aikana pitää asentaan pilssipumpun letkuun laponestoventtiili. LEtku kyllä tekee oikeaoppisesti joutsekaulan ihan kannen tasolle, joten letku vaan poikki ja venttiili siihen.
Where is Estonia?
Vielä hämmentävämpi tapahtuma koettiin Fåröstä lähdön jälkeen. Me oltiin purjehdittu jo melkein puoli vuorokautta eli oltiin melko lailla keskellä Itämerta. Jukka oli kannessa vahdissa kun takaapäin (lounaasta / lännestä) alkoi kuulumaan perämoottorin pärinää. Rinnalle kaartoi mies erittäin pienessä, vähän rantalelun näköisessä moottoriveneessä. Huutoetäisyydelle päästyään mies huusi ”Where is Estonia!?”. Jukka katsoi plotterissa että idässäpäin hän se on ja viittoi suunnan miehelle. Sen enempiä kommunikoimatta kaveri lisäsi vähän vauhtia ja lähti osoitettuun suuntaan. Tosin kun seuraillimme menoa muutaman minuutin, niin meistä näyttä, että kaverin kurssi alkoi pahasti viiraamaan etelämmäksi. Mitenkän tuo reissu oikein mahtoi päättyä. Kuuntelimme vehari loppumatkan tavallistakin tarkemmin, mutta mitään tähän liittyvää me ei kyllä kuultu.
Tarkistin vielä position lokimerkinnästä ja se oli kutakuinkin tässä:
Tässä vielä muutama tunnelmapala siirrolta:
Kastrupiin lasketuvat koneet tuntuvat vievän maston mennessään
Yöllä sivuvastaista jossain Ruotsin etelärannikolla
Leppoisaa vahdinpitoa, kaikki veneen kapokkityynyt käytössä
Auringonnousu jossain Suomenlahdella
