Category Archives: Rantojenmies

Vesillä vika, vesillä eka… karu viikinki. Tai sitten en, niinno, parta muuttuu punertavaksi kesällä, että saattaa sielä sukuhaaroissa joku joskus jotakin Viikinkiä sutassut. Silmät vihertää, silloin kun ne ei punerra, notta jollakin vuosisadalla on jommallakummalla puolta ollut sinisilmäsyyttä. Siihen ne sarvipäiden (mikä on muuten myytti) ominaisuudet tässä ulkoisessa olemuksessa loppuuvatkin, vissiin.

Ja rehellisyyden nimissä, ei me oltu vikoja vesillä, eikä ekoja vesillä. Mutta hyvin todennäköisesti olttiin kuitenkin kumpaisessa päässä kausia sitä gaussinkäyrän viimestä/ensimmäistä kymppiä.  Hakaniemestä työntäessä Pyysaaren suuntaan liikkui vesillä Optari-parvi ja takas tullessa Suomenlinnan lautta.  Siinä ne kanssaveneilijät, rannat huutaa vielä tyhjyyttään, ja muutamassa poukamassa oli vielä lunta, mutta tästä se nyt sit alkaa, kausi 2014.

Eilen olin sitten itse, minä itse ja ensimmäistä kertaa pinnassa, omassa ”isossa” veneessä. Tikkua oltiin menossa nostaan ekana Tervasaareen, sitten Sirpalesaareen, sitten jonnekkin, jossa nosturin vuokra olisi ollut 50€ per vene. Ja kun meitä oli kaksi, niin samalla vaivalla/rahalla olisi hiissannut rantaa Bronton Janinalta. (Nostorent).

Pyysaaressa oli paatit rannassa, mutta saatiin keppi pystyyn, aika rajun arpomisen jälkeen. Onneksi mukana oli exel-insinööri ja palkittu kilpavene kapteeni, jonka näkemykset poikkesi omasta näkemyksistäni vanttien kiinnitys pisteistä, onneksi. Nyt ne lienevät, niin kuin ne ollaan aikoinaan ajatellut.

Mereen molskahti vain yksi sokkatappi. Onneksi, taas, laivueen s/y Gekko puksutti paikalle, mukanaan pussillinen tappeja. Tuli vaan mieleen, että jos laskisisi näinä päivinä riittävän pienisilmäisen verkon jokaisen nosturin kohdalle pohjaan, niin saiskohan oman nostonsa kustannettua pelkästään ”finders Keeperseillä” ja korvausta vastaan palautetuilla omaisuuksilla? En tiedä, mutta luulen meren nielleen eniten rillejä, lompsia, avaimia jne. presiis näistä kohdin.

Kone toimii, kiitos.

Ja sitten virkoin tommosen minivihkon virkaansa. Tähän mennessä en ole lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut ikinä kirjoittamaan mitään vihkoihin. Kaikki muistiin panot ovat irrallisia lappuja, lähinnä laskujen kirjekuoria, lehtien marginaaleja, kuittien B-puolia ja satunnaisia lippusia/lappusia. Vihkoja olen alottanut kymmeniä, täytän ekat kolme sivua ja hukkaan sen, kunnes löydän sen ja revin kolme sivua pois, siirrän vihon uuteen tarkoitukseen, kunnes toistan sivujen repimisen, kunnes kämpän vetoloorat tursuilee vihkoja, joissa on löysät niitit ja neljä sivua, joita sitten vaimo ei uskalla heittää roskiin, koska luulee, että ne on jotain mun tärkeitä muikkareita. Joten, nytku muka olen jo ”järjestelmällinen” ja teen tätäkin, niin ehkä sitten onnistun vielä käyttään vihkoakin, jonka pitäisi kulkea aina mukana, ja se on jo nytten sohvan alla. Koska Misu neppaili sillä illalla, ja se oli mun mielestä niin hauskan näköstä, että annoin kissan leikkiä sillä pienellä punaisella Loki/Todo vihkosella.

Ainiin, otsakkeeseen liittyvää tekstiä, kun nyt puksuttelin. Huomasin, että saan kädet vapaaksi (heilutteluun ja senkan pyyhintään), tilsimällä pinnan pakaravakoon.

Seuraavan kerran kun saan rapuloissani osto-kohtauksen, tulee järjenjuoksuun uusi mutka, uusi ensimmäinen mutka. Tähän astihan järjenjuoksussa on ollut vain yksi mutka matkassa, muuten lähes lineaarisessa järkeilyssäni roinan-paskaa haaliessani. Tai paremmin ajateltuna, kyseessä on ollut yksi Y-risteys. Riittäkö valuuttaa tililtä, vai vetästäänkö Visalla.

Vanha malli, onko mulla debiittiä, tai edes crediittiä joutuu väistymään uuden näkökulman edestä. Uusi  ensimmäinen mutka on; onko himoni kohteena oleva roina pestävissä painepesurilla.

Voimme kutsua tätä ensimmäistä mutkaa nyt vaikka sitten hankinta-suolen-sigmaksi, ja kokemusperäisesti tiedän, että melko usein eteneminen tyssää siihen, ainakin herkillä suolilla.

Painepesurista tuli mun BFF vähän vahingossa, mutta tämäkin on osa kokonaisuutta/omaisuutta, joka siirtyi hallintaani Rantojenmiehen mukana.  Nilfisk on hämmästyttävän pätevä ja sen piiskasta on saanut nyt nauttia ressu, rantatuolit, loorat, fendarit, penkit, päälliset, ständi, Semtex, Kumi-castroli , kannut ja kaikki muu, mikä on osunut liekin tielle. Niin, se siinä mielessä on, liekinheitin.

Niin, kun nyt on tullut mennä kaksi iltaa puhallettua, niin sanoisin, että olen ollut pimennossa ja näen nyt valon. Aikaisemmat muistot pesurista liittyvät, lähinnä PV:n omaisuuden suihkutteluun, ja sekin tietysti ajoittui aina viimeisille minuuteille palvelusviikkoa, kunnes pääsi karkaamaan senaikaisen elämän-rakkaan kainaloon, laaksoon, mäkeen. Joten, on ymmärrettävää, etten paineissani honassut, kuinka siistiä paineella peseminen onkaan.

Rantojenmieheen käännän jutun muistikuvan kautta, joka on tarkka, mutta silti en uskalla päätäni pistää pantiksi siittä, että vene menee nyt oikein. Luulen istuneeni Hellsinki-Tallinki racen jälkeisissä mainingeissa s/y Donnassa, joka on suunniteltu siten, että hänet huuhtastaan sisältä ja pihalta, painepesurilla. Nerokasta, yksinkertaisuudessaan nerokasta sanon mä. Ja tämähän nyt pistää pikkaisen uusiksi myös ajatusmallia Rantojenmiehen karderoopista.

”kanisterin kahden – neljänkymmenenviiden vuoden gagat, katos kahessa sekuntissa”

Ja Lampaan kakkaa, ja Kurtin kakkaa, ja Temulin vetelät. Ressussa on enemmän neliöitä, mitä mun ekassa kämpässä Yömakkaran yläkerrassa. Paskasuuskin on yhdistävä tekijä, mutta ei mun synnin-pesä ikinä ehkä näin uloinen ollut.

Ressu on todennäköisesti ollut Rantojenmiehen talvipalttoo. Se on ollut maassa nyt sitten ainakin sen kaksi vuotta, ja koska en ole osa CSI:ta, en osaa tarkemmin määrittää ressujen maatumisprosessia, mutta vakuutan käsi sydämellä, että tämä on paskasin ressu, minkä olen eloni aikana nähnyt. Ja pidän itsekin itseäni, vähintään vartti-hulluna, kun rupesin sitä putsaamaan. Olisin yhtä hyvin voinut antaa alkaneen maatumisprosessin jatkua loppuun saakka, mutta ei, tänään ei näin.

Kun maa oli kierähtänyt kalottialueiden kannalta jo poispäin lähimmästä tähdestämme, ja hengityskin rupesi höyryämään. Nostin hupun niskasta ja suunnittelin auton parkkeeramista siten, että ajovaloissa näkisin kätteni jäljet paremmin. Tässä kohtaa järjen ääni voitti, soitin vaimolle, joka oli jo sohvalla kissan kanssa, ja aloitin ruumiin raahamisen. 150 kiloa the MaVea suorin jaloin on palakakkua, mutta vaihetaan kuulalaakeroitu LEOKO limaseen ressuun, ni rupee ärrän murinaan tulla mukaan vaahtoa.

Löysähkö O-lihas piti pintansa ja sain ressun revittyä töimaan jätekatoksen suulle. Katoksessa oli jo sisällä Semtex, mikä vie suojan vapaista kuutioista sen 90%. Limanen ressu, olisi siis pitänyt saada nostettua limasen kumiveneen päälle. Ja Semtex, hän nojasi vain toiseen lussuun ponttooniinsa, jättäen ”pöytätason” harmittavaan kymmenen asteen kulmaan. Minun ei edes tarvitse maalailla sanoilla, sitä, mitä seuraava puoli tuntia piti sisällään.

Lopun viimein hain voimaa virressä viisitoista, Tiellä ken vaeltaa, poistaen sanan ”et”, ja vaihtaen subjektin muodon itse itseeni. Ja lopulta suljin liukuoven.

Rantojenmies on rekisteröity kahelletoista, hankin dinghyn mil kaikki pääsee kerralla rantaa, tokko tuo kuitenkaa plaaniin enää sillo noussee, ja tuli maksettua siitä yli hintaa… tarkistin sorttiasemalta, alle 2,5 kuutioo kustantaa 18€

Laivue kasvaa, ja kohta tarttis vissiin sitten järjestää jo paraati. Nooh, odotetaan lippujuhlapäivään. Hän on Bombard C4 ja tuttu elokuvista ja erikois-joukoista. Speciaalihan se on itsekin. Rantojenmies oli ollut heitteillä kaksi vuotta, Semtex potentiaalisesti 30 vuotta, valmistus näet on loppunut niihin aikoihin kun The Commando kuvattiin.

Yleiskunto on siis rajuhko, mutta ehkä toivottavasti ei täydellisen katastrofaalinen. Ponttooneissa todennäköisesti ei pysy ilma, mutta enpä ole sinne vielä painettakaan saanut, koska nämä hankkimani Biltema kompurat ovat hupaisia leluja. Tiesin ne hankkiessani, että ne ovat hupaisia leluja, mutta halusin ne silti. Eikä minulle riittänyt yksi hupaisa lelu, vaan ostin heti kaksi. Tämäkin olisi yksi hyvä syy hakea kohta jo Biltemaa sponssiksi, koska olen merkittävä osa heidän liiketoimeensa jo muutenkin. Ja samaan vauhtiin voisin vaihtaa maksukykyä Visalta ihan oikeeseen kompressoriin.

Mutta kumi-vene on ollut perverssioissani ja päiväunissani mukana jo monta monituista vuotta, niin on todella mieltä huojentavaa putsata sitten limoja omasta veneestä. Vaikka se olisikin lussu, ja ilman oleellisesti tarvittavia osaisia. Semtex, nimi tulee C4:stä, ja todennäköisesti myös siitä että lussu on käsin kosketeltava kumi-pommi ja toistaiseksi merikelvoton. Päiväunissani kuitenkin siintää Geo gätgeilyä, Regattojen seurantaa, ronkista rantaan nostettava seikkailu alusta ja suomen sadat joenmutkat.

Haaveiden tulee olla niin kaukana, että niihin pinnistelu/ponnistelu on mieleistä, ja jos se nyt tarkottaa kumin hinkuttamista ja vuotojen etsintää tänä päivänä, niin se on sitten muuten täysin sen värtti.