Ensimmäinen vuorokausi ok

Viron rannikko tarjoaa hiukan datayhteyttä. Ensimmäinen vuorokausi on mennyt hienosti. Jouduimme yöllä ajamaan hiukan moottorilla, mutta 03:32 laitettiin Genaakkeri ylös ja moottori sammuksiin ja siitä lähtien ollaan taas oltu purjein.

Vuorot pyörii ja safkaa on kohta tiedossa. Itsellä noin kahden tunnin vapaavuoro, eikä enää nukuttanutkaan.

Tuulet ovat hiukan nousemassa, mutta yritämme mennä Itämeren poikki Ruotsin ja Gotlannin väliin, jolloin väistämme hiuken matalapainetta, mutta saamme hyvät vauhdit.

Edit: tuo spot trackays systeemi hiukan näköjään lagaa, ollaan pidemmällä kuin mitä se näyttää.

Logistiikkaperkele

Noin 12 tuntia lähtöön. Tämä on pirullinen logistinen harjoitus. Ensin on juhannuksenvietto johon osallistuin omalla Nuanna veneellä, sitten kamat Melianiin veneeltä ja kotoonta ja oman kämpän pakettiinlaitto (miksi sähkötaulussa ei ole selkeitä merkintöjä).

Plus epävarmuus, että olenko nyt muistanut kaiken vaikka on jo miljoona listaa tehtynä etukäteen. Toki tiedän että kun köydet irtoaa on myöhäistä itkeä ja sen jälkeen sovelletaan ja ollaan luovia – tai käytetään luottokorttia.

Miehistön moraali: Heikko Juhannuksen jälkeen
Partaindexi: hiukan on, katsotaan aamun jälkeen.
Uni: Vähäistä ja kaikki viimeinen aika käyteään pakkaukseen ja murehtimiseen
Kapinan mahdollisuus: Vähäinen
Maileja takana: +-0

Sääikkuna

Jimmy Cornell kirjoitti elämäkerrassaan, että vihaan termiä ”sääikkuna”. Hän ei voi ymmärtää ihmisiä, jotka voivat istua satamassa viikkokaupalla odottamassa pitkällekin legille täydellisesti sopivaa säätä. Yleensä myötätuulta ja aurinkoa. Samaistun tässä suhteessa todella vahvasti Jimmyn mielipiteeseen. Tähän on varmaan parikin syytä:

a) harrastin pitkään kilpapurjehdusta ja kisoihin lähdettiin oli keli ja ennuste mikä tahansa. Siinä oppi luottamaan veneisiin ja varusteisiin. Kyllä ne (yleensä) kestää vähintään sen mitä miehistö. Ja vaikka mukavuuden halua onkin matka varrella lisääntynyt, niin väitän silti, että ex-kilpapurjehtijat sietävät keliä, märkää ja yleistä kurjuutta keskivertoa enemmän.

b) mun hermoilla ei missään tapauksessa istuta veneessä samassa satamassa useampaa päivää vain odottamassa määrittelemätöntä lähtöpäivää. Toki vuosien varrella on muutaman kerran pitänyt muuttaa suunnitelmia, mutta yleensä sovitun lähtöhetken koittaessa merelle on lähdetty jos keli ei ole ihan karmea.

Helsinki – Kiel legin lähtöajaksi on nyt määritelty maanantai, noin puolilta päivin. Aamulla hoidetan viimeiset bunkraukset ja veneen tankkaus (löpö, kaasu, vedet). Sääennuste näyttää alkuu aika kevyttä, joten voi olla että Volvokin joutuu hommiin. Tälle legille ei ylipäätään ole luvassa myötätuulia. Olen ajellut kevään ja alkukesän mittaan reitityksiä ja kertaakaan ei vastatuulta ole ollut alle 80%. Tässä tämän aamun ennusteen mukainen mallinnus:

Helsinki - Kiel reititys

Helsinki – Kiel reititys

Lisätään tähän nyt vielä pari sääikkunaa viimepäiviltä 🙂

Huono sääikkuna

Huono sääikkuna

Hyvä sääikkuna

Hyvä sääikkuna

 

 

Viikko lähtöön

Olen Jukka. Tarkempi identiteetti jääköön unholaan.

Mutta olen lupautunut lähtemään gastiksi 10 (+1) viikon purjehdusreissulle Skotlantiin. Tarkempi reitti Suomi-Skotlanti-Suomi.

Hommahan lähti käsistä jo muutamisen vuotta sitten. Vitsistä lähtenyt viskipurjehdus alkoi konkretisoitumaan.

Taino ei tuo oikeastaan vitsi edes ollut. Aloitin purjehduksen noin 6-7 vuotta sitten. Jotenkin se imaisi ja unelmaksi aika äkkiä tuli joku pidempi reissu. Tämä olisi mukava aikuisiän haaste, tarvittaisiin: Purjehdustaidot, kokenutta miehistöä, oikeanlaine vene, hiukan budjettia, aikaa ja kymmeniä muita juttua joiden piti mennä kohdilleen.

Pari vuotta sitten tajusimme porukalla, että tuo olisi pikkuhiljaa mahdollista. Shere Khanin skapamiehistössä oli sopivasti kokenutta porukkaa. Shere Khanin kippari Kimmo tahtoi hiukan vaihtelua purjehdukseen ja nopea ja kevyt vaihtui raskaaseen ja kestävään.  Ja venekkin löytyi viimekeväästä. Höga Kustenin reissu edellisenä kesänä oli oikeastaan veneeseen totuttelua ja harjoittelua tämän kesän reissuun.

Nyt jännitttää. Olen juuri tänään käynyt laittamassa teeveelisäkanavat, musa ja videostriimauspalvelut (Spotify saa jäädä) kiinni. Ja kotipuolen kustannukset muutenkin mahdollisimman minimiin.

Mietittävää riittää, onko tarpeeksi vaatteita? Minkälaisen partastrategian valitsen? Onhan elektroniikkaa tarpeeksi mukana? Onko vakuutukset kunnossa? Kestääkö muu miehistö minua?

Yritän raportoida matkan etenemisestä täällä.

Viimeviikonlopun Kekkuliregatan Piridan sataman fiiliksiä.

Viimeviikonlopun Kekkuliregatan Piridan sataman fiiliksiä.

Yöpurjehdus Formenteralle

Formenteran saari sijaitsee tekno-rave-bilesaari Ibizan eteläpuolella siten, että pahimmat jumputukset ja huurut eivät enää kantaudu sinne. Kummatkin tietenkin Baleaarien saariryhmässä, Välimerellä.

Kuukausi kuivalla maalla Mallorcalla, suurimmaksi osaksi Palmassa, alkoi polttelemaan jalkoja sen verran, että piti päästä vesille. Köyhällä kun ei ole varaa omaan veneeseen, niin sellainen täytyi vuokrata. Kovan tinkauksen jälkeen sain alle äkkilähdöllä jo parhaat päivänsä nähneen Beneteau Oceanis 323 Clipperin. Miehistön osalta luvassa oli ns. two-handed reissu vaimon kanssa.

Carrefour-styyvauksen jälkeen matkaan. Eka etappi Palman lahdella sijaitseva pittoreski Illetaksen lahti, joka oli helpoin ääntää. Eikun ankkuriin, ja vettä tuntui riittävän, jopa merikortin mukaan liikaakin. Eipä ihme, koska jälkeenpäin ilmeni että Reiskan mittarit olivat asetettu näyttämään jalkoja..

Viikon charterin päämääräksi otin Formenteran saarella sijaitsevan, ja venevuokrafirman Eccyachtin Alfonson suuresti kehuman, unelmien-valkohiekka-palmuranta Puerto S’Espalmadorin. Matkaa tuonne olisi 70nm linnuntietä, joten päätin tehdä legin yön yli. Päivänvalossa on kuitenkin kivempaa ankkuroitua kuin pilkkopimeässä.

Palman lahden merituuli-ilmiön sammuttua kelit yön yli olivat varsin leppoisat. Moottoripurjehdusta. Hieno tähtitaivas. Muutamia Välimerenristeilijöitä. Merinovillat, fleece ja pipo. Eikä ainuttakaan toista purjevenettä tai ylipäänsä huvivenettä. Aamu sarasti jälleen puoli viiden maissa.

Puolenpäivän seutuun ankkurit taas santaan, ja olimme perillä. Kiva ranta, eikä jumputusta tai stroboja. Siestan aika.

Pekka

p.s. Kirjoittajan relaatio Kahju Sailing porukkaan juontaa juurensa ex-Shere-Khanin kisatiimiin osallistumisesta 2010 lähtien.

Cala Illetas Palman lahdella.

Cala Illetas Palman lahdella.

Vaimo ruorissa.

Vaimo ruorissa.

Puerto S'Espalmador Formenteran saarella.

Puerto S’Espalmador Formenteran saarella.

Aamunsarastus avomerellä, jossain Ibizan kaakkoiskulmilla.

Aamunsarastus avomerellä, jossain Ibizan kaakkoiskulmilla.

Järjestämässä F18 iltarankingia

SPS, jossa olen myös edelleen jäsenenä järjestää tänä kesänä F18 katamaraaneille kolmen kilpailun iltakisasarja, joka on myös osa luokan ranking sarjaa. Ensimmäinen kilpailu kilpailtiin torstaina Sirpalesaaren edustalla. Sää oli lähes täydellinen kilpapurjehdukseen vauhdikkailla kateilla. Ja toki liikkeellä näytti harjoittelu ja hupimielessä olevan lähes kaikenlaista tuulen voimalla liikkuvaa kalustoa, mitä Helsingistä löytyy.

Lähtöjä paukutettiin neljä, tavoiteaikana 20min per lähtö. Ensimmäisessä rata oli vähän liian pitkä, noin 0,65 mailia, mutta seuraavissa päästiin kärkiveneiden osalta hyvin lähelle tavoiteaikaa. Toisessa lähdössä tosin kaikki kärkiveneetkään eivät aluksi huomanneet radan lyhennystä ja ajoivat reilusti leikkarista yli. Luulisi että noi meidän reilun kokoiset poijut olisi kohtuu helposti löydettävissä 🙂

Hieno ilta siis kaiken kaikkiaan myös järjestäjien puolesta. Vielä kun päästiin juuri ajoissa rantaan ennenkuin sankka sumu peitti koko merialueen. Jos kilpapurjehdus ja kisojen järjestäminen kiinnostaa, niin kehotan tulemaan rohkeasti mukaan. Kisojen järjestämisessä oppii myös paljon itse kilpapurjehduksesta. Nytkin oli mielenkiinoista katsoa eri veneiden taktiikkaa radan puolen valitsemisessa jne.

Lisätietoja luokasta:

http://f18.fi/

Täydelliset olosuhteet, tuulta noin 6m/s ja suunta 220 astetta ilman isompi shiftejä.

Täydelliset olosuhteet, tuulta noin 6m/s ja suunta 220 astetta ilman isompi shiftejä.

Noheva toimitsija duunissa. Työkaluja: VHF yhteydenpitoon lähtöalukselle, nauhuri kiertojärjestysten tallentamiseksi, käsi GPS radan pituuden ja suunnan mittaamiseksi. Aurinkolasit unohtuivat himaan...

Noheva toimitsija duunissa. Työkaluja: VHF yhteydenpitoon lähtöalukselle, nauhuri kiertojärjestysten tallentamiseksi, käsi GPS radan pituuden ja suunnan mittaamiseksi. Aurinkolasit unohtuivat himaan…

Hätämerkinantovälineiden harjoitus

Helsingin Meripelastusseura järjesti harjoituksen, jossa sai kokeilla hätäraketteja ja soihtuja. Melianin mukana tuli kasa pyroja, joista osa oli jo niin vanhoja, että niillä ei saanut edes harjoitella. Näistäkin pääsi samalla eroon, koska harjoituksessa kerättiin myös hävitettäväksi meneviä välineitä. Annalla oli myös vanhoja välineitä Afroditestä, joten päästiin kokeilemaan kahta eri rakettia ja soihtua. Eipä noissa nyt suuria eroja ollut.

Raketeissa yllätyin siitä kuinka vähän putkilo potkaisee kädessä, vaikka raketti lähteekin taivaalle melkoista vauhtia. Tällaisen laukaiseminen tuntuu kohtuullisen turvalliselta.

Soihdut tuntuvat sen sijaan jopa vaarallisilta. Toivottasti tuollaista sähisevää tulisoihtua ei tarvi pitää kädessä keikkuvan veneen kannella.

Nyt markkinoille on tullut myös LED valoja, jotka korvaavat osittain käsisoihdut myös katsastusvaatimuksissa. Harkitsen vakavasti tällaisen hankkimista. Testivideon mukaan tällaisenkin kantama on 3-4 mailia:

Kimmo

Vene on vain kuoppa meressä

Veneen myyminen ei ole mukavaa. En ole ikinä omistanut autoa, mutta luulisin, että auton myyminen ei ole ollenkaan niin traumaattista. Toki auto onkin yleensä enemmän käyttöesine ja vene taas harrastusväline, jonka kanssa on koettu paljon ikimuistoisia hetkiä.

Shere Khan luovutettiin kohtuullisen pitkällisen myyntiprosessin jälkeen uusille omistajille lauantaina 10.05. Veneen voi edelleen bongata Helsingin vesillä.

Uutta rautaa on jo tulessa, mutta niistä sitten tuonnempana…

Kimmo

ps. Otsikosta kiitos kuuluu tuntemattomalle pohjalaiselle veneenveistäjälle…