Melianin takaajuutan lattiassa on pieni pala vaneria, joka on liimattu runkoon kiinni. Tämän päälle tulee vaakasuoraan turkkilevy, jonka päällä varsinaisesti kävellään. Vanerilevyn lakkapinta on joskus kulunut puhki ja ilmeisesti levy on myös saanut kosteutta sisäänsä. Kosteus on mahdollisesti tullut kondenssista, vaikka minun aikana lattia ei ikinä olekaan ollut märkä. Lämppärin putki ja suutin pitää tämän alueen yleensä hyvin kuivana ja lämpimänä.
Ensin ajatuksena oli korjata vain päällimmäinen viilu ja lisätä tuhti kerros lakkaa, mutta kun aloin purkamaan levyä huomasin sen olevan oletettua huonommassa kunnossa. Ja koska levy lähti helposti irti, purin sen kokonaan pois ja heitin roskiin.
Levy on aikaanaan liimattu kiinni jonkinlaisella massalla. Tämä massa on nyt kovaa ja puristunut tasaisiksi läiskiksi, joten ne muodostavat hyvän pinnan uuden vanerin liimaamiselle.
Piirsin pahville mallin korttipakan kannen avulla. Sahasin mahonkinvanerista (kiitos Tuomas) mallin avulla palan, joka sopi ensimmäisellä sovituskerralla jo melko hyvin paikalleen. Reuna vaatii vielä pienen viistämisen, koska kulma pystysuoraan punkan reunaan ei ole 90 astetta. Tähän kulmaan ei tule listaa toisin kuin päätyihin, joten sovitus pitää tehdä mahdollisimman tarkasti.
Seuraavaksi homma jatkuu levyn viimeistelyllä, laakkaamisella ja veneen pohjan pintojen hiomisella.
Vanerista lähti isoja palasia päällimmästä viilua lähes käsin repimällä
Vaneri lähti irti lähes yhtenä palasena, loput taltalla
Pölysuojaus ja alkuperäinen liimamassa ennen hiomista
Mallin piirtäminen kartongille
Pahvimalli, vielä puuttu pieni lisäpala etupäästä
Mallin ääriviivojen siirtäminen mahonkivanerille
Valmis ensimmäiseen sovitukseen, turkkilevyn alle jäävä osuus vaatiin vielä sahaamista
