Tågholmen ja Viinistu

Helatorstaiviikonloppu tarjosi taas hyvän mahdollisuuden tehdä vähän pidempi reissu. Halusin taas ottaa agendalle, jonkun uuden kohteen ja Viinistu tuntui sopivalta. Varsinkin kun sääennusteet lupailivat läntisiä tuulia.

Menomatkalla kävin SPS:n saaripaikan eli Tågholmenin kautta. Kelit olivat mahtavat ja helatorstai meni siellä lintuja kuvatessa. Ja ei, en aio täyttää tätä blogia lintukuvilla, niille pitää löytää joku toinen foorumi, jos niitä haluaa julkaista.

Perjantaina tuuli oli lännestä, joten ylitys Viron puolelle oli sivutuulessa nopea. Viinistun satamasta löytyy netistä erilaisia kauhukertomuksia. Satama-allas on tosiaan melko pieni ja ihan avomeren äärellä, joten hyvin voin kuvitella, että ”sopivalla” tuulensuunnalla paikka on melkoinen kattila. Sisäänajo on helppo, varottavia kiviä ei ainakaan karttojen mukaan ole ja syvyyttä riittää. Myös satama-altaassa oli syvyyttä Melianin kaiun mukaan vähintään 2,3m. Tosin kovin laajoja luotauksia en uskaltanut tehdä.

Melian oli vuoden 2016 ensimmäinen vierasvene Viinistussa ja yksin sain olla myös koko sen ajan kun viivyin. Rannassa on hotelli, ravintola ja taidegalleria, mutta niiden palveluja en käyttänyt.

Paluumatkalla Merihakaan loki pyöri 36mpk eli reilusti vähemmän kuin esim. Tallinnasta. Pranglissa oli kuulemma samaan aikaan satama melkein täynnä, joten vähän ihmetyttää miksi Viinistussa oli näin autiota?

Sisäänajo on kapea, mutta vettä on about 3 metriä.

Sisäänajo on kapea, mutta vettä on about 3 metriä.

Melian Viinistussa

Melian Viinistussa

Satama-allas on kyllä hivenen ahdas ja karimerkki altaas ei lisää luottamusta.

Satama-allas on kyllä hivenen ahdas ja karimerkki altaas ei lisää luottamusta.

Yöpurjehdus Formenteralle

Formenteran saari sijaitsee tekno-rave-bilesaari Ibizan eteläpuolella siten, että pahimmat jumputukset ja huurut eivät enää kantaudu sinne. Kummatkin tietenkin Baleaarien saariryhmässä, Välimerellä.

Kuukausi kuivalla maalla Mallorcalla, suurimmaksi osaksi Palmassa, alkoi polttelemaan jalkoja sen verran, että piti päästä vesille. Köyhällä kun ei ole varaa omaan veneeseen, niin sellainen täytyi vuokrata. Kovan tinkauksen jälkeen sain alle äkkilähdöllä jo parhaat päivänsä nähneen Beneteau Oceanis 323 Clipperin. Miehistön osalta luvassa oli ns. two-handed reissu vaimon kanssa.

Carrefour-styyvauksen jälkeen matkaan. Eka etappi Palman lahdella sijaitseva pittoreski Illetaksen lahti, joka oli helpoin ääntää. Eikun ankkuriin, ja vettä tuntui riittävän, jopa merikortin mukaan liikaakin. Eipä ihme, koska jälkeenpäin ilmeni että Reiskan mittarit olivat asetettu näyttämään jalkoja..

Viikon charterin päämääräksi otin Formenteran saarella sijaitsevan, ja venevuokrafirman Eccyachtin Alfonson suuresti kehuman, unelmien-valkohiekka-palmuranta Puerto S’Espalmadorin. Matkaa tuonne olisi 70nm linnuntietä, joten päätin tehdä legin yön yli. Päivänvalossa on kuitenkin kivempaa ankkuroitua kuin pilkkopimeässä.

Palman lahden merituuli-ilmiön sammuttua kelit yön yli olivat varsin leppoisat. Moottoripurjehdusta. Hieno tähtitaivas. Muutamia Välimerenristeilijöitä. Merinovillat, fleece ja pipo. Eikä ainuttakaan toista purjevenettä tai ylipäänsä huvivenettä. Aamu sarasti jälleen puoli viiden maissa.

Puolenpäivän seutuun ankkurit taas santaan, ja olimme perillä. Kiva ranta, eikä jumputusta tai stroboja. Siestan aika.

Pekka

p.s. Kirjoittajan relaatio Kahju Sailing porukkaan juontaa juurensa ex-Shere-Khanin kisatiimiin osallistumisesta 2010 lähtien.

Cala Illetas Palman lahdella.

Cala Illetas Palman lahdella.

Vaimo ruorissa.

Vaimo ruorissa.

Puerto S'Espalmador Formenteran saarella.

Puerto S’Espalmador Formenteran saarella.

Aamunsarastus avomerellä, jossain Ibizan kaakkoiskulmilla.

Aamunsarastus avomerellä, jossain Ibizan kaakkoiskulmilla.

Pääsiäispurjehdus: Helsinki – Porvoo – Onas – Helsinki

Pitkäperjantai meni vielä laittaessa venettä purjehduskuntoon. Patjat kannettiin sisään ja uudet purjeet laitettiin paikoilleen. Genoa meni paikoilleen heittämällä, mutta ison ratsastajat eivät sopineet vanhasta syöttöaukosta sisään. Modausta odotellessa laitettiin reissua varten vielä vanha purje puomille.

Lauantain kauppareissun jälkeen purjehdittiin Jukan kanssa Porvooseen. Porvoonjokisuulla oli rannoilla vielä lunta / jäätä ja rantautuessa idästä vyöryi päälle lumisade. Matkan aikana siedettävä pysynyt lämpötila tipahti heti lähelle nollaa. Porvoon vierasvenesatama ei tarjonnut huhtikuun alussa mitään palveluita, mutta toisaalta kukaan ei ollut myöskään keräämässä maksuja. Anna hyppäsi Porvoosta kyytiin loppureissun ajaksi.

Rantautuminen Porvoossa lumisateessa

Rantautuminen Porvoossa lumisateessa

Porvoossa veneet olivat vielä tiukasti paketissa

Porvoossa veneet olivat vielä tiukasti paketissa

Porvoosta ajettiin pienen avomerilenkin kautta Onakseen Merihaan veneseuran tukikohtaan. Täällä oltiin kevään ensimmäiset kävijät. Paikat olivat talvehtineet hyvin ilman mitään suurempia vahinkoja. Sää kirkastui ja yön pakkanen oli kuurannut laiturit ja jäädyttänyt lammikot. Lämppäri piti sisälämpötilan kuitenkin miellyttävänä. Villasukat oli kuitenkin tarpeen torjumaan pohjan läpi huokuvaa meren kylmyyttä. Mittari näytti koko reissun ajan vedenlämpötilalle lukemaa +2C.

Onaksessa

Onaksessa

Jukka vei tutkaheijastimen mastoon

Jukka vei tutkaheijastimen mastoon

Yöllä oli vielä pakkasta, joka kuurasi kannen ja laiturit.

Yöllä oli vielä pakkasta, joka kuurasi kannen ja laiturit.

Lomalla pitää kiivetä

Next stop Härnösand

Melianin ensimmäinen pitkä purjehdus suuntautui Höga Kustenille. Samalla oli mahdollisuus tehdä pitkä non-stop siirtopurjehdus. Purjehdukselle lähdettiin Helsingistä neljän hengen miehistöllä ja tavoitteena oli laskea maihin seuraavan kerran vasta Ruotsin Härnösandissa. Reitti kulki Suomenlahdelta pohjoiselle Itämerelle ja sieltä Ahvenanmaan länsipuolitse Selkämerelle. Itämerelle tyyppilliseen tapaan sää oli vaihtelevaa aurinkoisesta plägästä, sateeseen ja kohtuu kovaankin tuuleen. Kovimmat tuulet olivat onneksi myötäisiä. Matka kesti muutaman tunnin alle kolme vuorokautta ja meni lopulta kohtuu leppoisesti.

Höga Kusten on maineensa veroinen ja maisemien puolesta upeaa purjehdusseutua. Retken otsikon mukaan kiipeämistäkin oli lähes joka saarella ja satamassa. Purjehdusalueena Höga Kusten on lopulta melko pieni ja siten nopeastikin katseltu läpi. Kelit olivat korkeapaineen takia melkoisen kevyet ja useat siirtymä tehtiinkin koneella. Alla poimintoja parhaista käyntikohteista.

Tyypillistä Höga Kustenin vaaramaisemaa

Tyypillistä Höga Kustenin vaaramaisemaa

Häggvik

Vanha kalastajakylä hienon vuonon pohjukassa. Näköalapaikalta voi nähdä maankohoamisen seurauksena syntyneen järven. Mannaminne ulkoilmamuseo on ehdottomasti käymisen arvoinen. Psykedelinen sekoitus kotiseutu-, kulttuuri- ja taidemuseota.

Häggvik

Häggvik

Bönhamn

Vanha kalastajakylä, josta rakentunut vierasvenesatama. Täältä saatiin ostaa savusiikaa ja kirpparilta vesipannu veneeseen.

Ulvöhamn

Suosittu lomakohde, oltiin Hotellin vierasvenesatamassa, jossa oli mm. uima-allas! Ulvön saarella tuntui olevan paljonkin merkittyjä ulkoilureittejä, mutta opastukset olivat kohtuu kehnoja. Sama ongelma vaivasi suurinta osaa kohteista.

Ulvohamn

Ulvöhamn

Mjältön

Ruotsin korkein saari, jonka huipulta (236m) oli todellakin hienot maisemat. Helteinen kapuaminen siis palkitsi. Oltiin kiinnittyneinä Baggvikenissä, joka myös tuli iltaan mennessä niin täyteen, että viimeiset joutuivat jäädä ankkuriin.

Trysunda

Myös vanha kalastajakylä, josta tullut erittäin suosittu ja sitä kautta ruuhkainen vierasvenesatama. Hieno ja sopivan pieni kalastusmuseo. Ulkoilureitit parhaiten merkitty, pohjoisrannalla hieno punavalkoinen kivikkoranta.

Trysunda

Trysunda

Kirjoitettu paluumatkalla keskellä Selkämerta. Tuulta ~5kn lounaasta, vauhti ~3kn, vahdit pyörii…

Ensimmäinen retkipurjehdus

Melian alkaa olemaan siinä kunnossa, että sillä voi jo purjehtia ja veneessä voi yöpyä. Kansio on pesty pahimmista sammaleista, kaasuhella testattu ja vesitankit todettu sen verran puhtaiksi, että niissä voi pitää ainakin käyttövettä. Perjantain laiturigrillibileiden jälkeen lähdettiin kolmen veneen voimin saareen la ja su väliseksi yöksi. Alla muutama tunnelmakuva kalliolta. Keli oli niin tyyni, että avomeren äärelläkin oli mukava olla saaren rannassa kiinni. Illalla (ja edelleen aamulla) surkuteltiin Emäsalon lenkin kisaajia, jotka joutuivat taistelemaan sijoituksista todella kevyessä kelissä. Oli ilmeisesti yksi historian pisimmistä lenkeistä.

Melian Tallholmenissa

Melian Tallholmenissa

Melian, Afrodite ja Elviira

Melian, Afrodite ja Elviira