Lounaistuuli luo yleensä assosiaation miellyttävästä leppeästä kesätuulesta. Jos haluaa purjehtia pois Suomesta, tämä tuuli on kirous.
”Jos jostakin vielä löytyisi ihminen jonka päätä ei ole tällä kohkaamisella kokonansa sekoitettu, niin kyllä se ihmettelisi, että mitä saatanan pulkkaa aikuiset miehet kiskoo keskellä itämerta” (ulkomuistista Lahtista mukaellen). Tällaiset olivat ajatukset kun Gotlannin itäpuolella vuorokauden kyrssin jälkeen. Tuulta oli ~12m/s lounaasta, isossa kaksi reiviä ja keulalla pieni stay sail. Vauhti isossa aallokossa oli jotain kolmen neljän solmun väliltä. Eli nopeus kohti haluttua suuntaan noin 1,5 solmua. Mielessä kävi myös rantaan meno ja satamakirjojakin jo tutkittiin, mutta toisaalta silloin matka ei jatku sitäkään vähää.
Yksi matkan kohokohtia oli Hoburgin leveysasteen ylitys. Koska Melian on huvialus ei kastetta otettu laivaston vakavasti, vaikka joukossamme olikin yksi, joka ei tätä etelämpänä ollutkaan vielä Itämerellä purjehtinut. Miehistölle tarjoiltiin rommia ja loput uhrattiin Gubbelle.
Uhri Hoburgin Ukolle 56 astetta 52 minuuttia pohjoista leveyttä
Kyrssiä jatkui vielä seuraavat kaksi vuorokautta Rönnen nurkille asti, tosin ihmimillisemmässä kelissä. Nyt mennään Volvon voimalla pläkässä viimeiset parikymmentä mailia. Antin pitää ehti treffeille vaimon kanssa Köpikseen ja sieltä lennolle takaisin Suomeen. Minä, Jukka ja Tomi jatketaan stopin jälkeen kohti Kieliä.
Kimmo
Pysähdys Rönnessä, Tanskan kohteliaisuus lippu ylös. Stay Sail kuivumassa…